Pantonen 2025 väri on Mocha Mousse

 

Kaikki postauksen kuvat on lainattu netistä. 

Pantonen vuoden väri valittiin taas perinteisesti joulukuun 2024 alkupuolella ja vuoden 2025 väriksi on valittu Pantone 17-1230 Mocha Mousse. Viime vuoden väri Peach Fuzz oli kauniin persikkainen sävy, joka sai minun ajatukseni tammikuun pimeydessä sekä harmaudessa lentämään jo kesään tai Afrikan kuumille savanneille. Uutta sävyä Mocha Moussea kuvaillaan Pantonen tiedotteessa "pehmeän ruskeaksi sävyksi, joka on täynnä lohdullista lämpöä ja aistillisuutta". 

Sävyä kuvaillaan myös ylelliseksi väriksi, joka on sekoitus hienostuneisuutta sekä läheisyyttä. Pantonen Leatrice Eisemanin mukaan vuoden Mocha Moussen sävy heijastaa myös kaipuuta joka päiväisiin nautintoihin ja aistillista yhteyttä luontoon. Minulle Mocha Mousse on sävy, jonka "myös maistan" eli rakastan suussa sulavaa suklaamousse jälkiruokaa yli kaiken. 

Mocha Mousse on värinä pehmeä vaalea ruskea, jossa on mukana kaakaon, suklaan ja kahvinkin sävyjä. Ruskea väri ei ole spektrin värisävy vaan se syntyy kun kaikkia päävärejä sekoitetaan keskenään. Värinä ruskea symboloi sekä luo rauhaa ja turvallisuutta. Se ei värinä ole impulsiivinen tai energisoiva väri. Ruskea väri samoin kuin beige ovat rauhoittavia värejä, joita käytetään myös rentoutumiseen tai keskittymiseen tarkoitetuissa ympäristöissä. Ruskeaan väriin liittyy minusta myös ripaus ylellisyyttä ja eksotiikka koska monet mausteet on väriltään ruskean sävyisiä. 

Pantone on esitellyt myös kaksi toisiaan täydentävää väripalettia vuodelle 2025. Relaxed Elegance väripaletissa beige ja pehmeä vaaleanpunainen yhdistyvät suklaan sävyihin. Floral Pathways paletissa on puolestaan taas kirkkaampia sävyjä kuten ruiskukan sininen ja lehtivihreä. Yhdistämällä edellä mainittuja väripaletteja yhteen Mocha Moussen kanssa voidaan koota hyvin yksinkertaisia tai enemmän ylellisiä kokonaisuuksia. 

Muotimaailmassa Mocha Mousse värisävyä näkyy kokoelmissa, jotka ovat saaneet inspiraatioita 1970-luvulta terrakotan ja viininpunaisten sävyjen rinnalla. Luksusbrändit kuten Hermès, Chanel, Max Mara, Fendi ja Chloé ovat esitelleet jo uusissa kokoelmissaan lämpimän ruskeita sävyjä sekä nahka- ja mokkanahka vaatteissa että myös satiinista tehdyissä asuissa ja läpikuultavana sifonkinakin. Catwalkeilla on ruskean sävyjä nähty levenevissä mekoissa, strukturoiduissa kankaissa ja asusteissakin. 

Pelkkään "suklaamoussen" sävyyn en ehkä itse kuitenkaan pukeutuisi koska minusta asussa ei ole särmää jos ollaan pelkästään "turvallisessa ruskeassa univormussa". Selattuani läpi useammin valmistajan 2025 vuoden muotia todella moni suosii kokoruskeita asuja. Mutta nämä ovat makuasioita ja niistä on turha kiistellä. 

Vuoden sävy Mocha mousse on helppo väri siinä mielessä, että se sopii todella monille eri ihosävyille. "Suklaavaahtoon" ei tarvitse pukeutua päästä varpaisiin vaan siihen voi liittää myös eri tummuusasteita tai jopa huomattavan syviäkin ruskean sävyjä. Kuvissa näkyvät nahkavaatteet ovat upeita! Aloin heti haaveilla ruskeasta nahkatakista...

Myös sisustuskankaissa näkyy "suklaamousse" ruskean yhdistämistä juuri terraan ja punertaviin sävyihin, jotka tuovat heti enemmän pirteyttä myös ruskean rinnalle. Ruskea sisustuksessa varmasti myös jakaa mielipiteitä ja jos ei koe ruskeaa väriä omakseen ei sitä kannata kotiinsa hankkia. Jokainen meistä sisustaa kotinsa juuri kuten haluaa ja missä viihtyy itse parhaiten. Trendit ja värit vaihtuvat vuosittain mutta oman kodin jokainen sisustaa ehkä ajatellen vähän pitkäkestoisemmin. 

Moni mieltää sisustuksessa runsaan ruskean värin käyttämisen 1970-luvun sisustukseen ja möhkälemäisiin vakosamettisiin sohviin. Mutta 2025 sisustuksessa voidaan kotiin tuoda jotain ruskeaan mutta koko kodin ei todellakaan tarvitse olla "ikävän ruskeaa massaa". Vuonna 2023 lanseerattu quiet luxury -käsite korostaa ruskean värin rauhallisuutta ja ylellisyyttä niin sisustuksessa kuin myös pukeutumisessa. Ruskeaa voi näkyä vaikka vain jossain sisustusesineissä tai parissa sohvatyynyissä. 

Minkälaisia ajatuksia tai tunteita herättää vuoden 2025 väri Mocha Mousse? Oletko ruskean ystävä vai onko väri täysin poissuljettu sinun vaatekaapistasi tai kodistasi? Minulla ruskeaa näkyy kodissa vain muutamissa kalusteissa eli niissä vanhoissa 1930-luvun tuoleissa sekä ruokapöydässä. 

Isoäidiltäni perimäni entinen pesukomuutti, joka nykyään toimii tiettyjen jouluastioiden säilytyskaappina on myös ruskea. Nyt vasta muistin, että tämäkin olisi ollut esine, jonka olisin voinut esitellä "Kotini vanhin esine" -postauksessa. Lisäksi vanha perintönä saatu kapiokirstu on myös ruskea. Jossain vaiheessa suosin ruskeaa enemmänkin pukeutumisessa mutta en enää viime aikoina. 

 

Puotilan Taikatalvi on taas uudistunut ja avoinna 2.3. saakka

 

Terveisiä taas Puotilan Taikatalvesta! Kävimme Rva Kepposen kanssa kurkistamassa viime perjantaina miltä värikkään upeassa fantasiapuistossa näyttää tällä hetkellä. Loppiaiseen saakka vietettiin Taikatalvessa vielä perinteistä joulusesonkia. Sitten olikin jo aika pitää huoltokatkos ja puisto avautui uudelleen 14. tammikuuta. Totta kai me Rva Kepposen kanssa päätimme suunnistaa sinne tutkimaan mitä uutta olisi esillä. Jouluteema-alue olikin muuttunut uuteen, jännittävään ja interaktiiviseen teemaan. Puistoon sisään astuessa avautui eteemme värikäs uusi valomaailma, jossa me kävijät pääsimme vuorovaikuttamaan valojen kanssa. Jännää! 

Aiemmin puistossa kulkiessa ei olisi tullut pieneen mieleenkään kosketella valoteoksia mutta nyt siihen kehotettiin oikein luvan kanssa. Alueella näkyi eri värisiä rumpuja, joista tiettyä rummuttamalla sai aikaan valopuun, joka lähti kasvamaan ja muuttamaan jopa väriään. Aika jännä juttu ja hauskahan sitä oli seurata kun puu alkoi juurista yhtäkkiä vain kasvamaan kohden tummaa iltataivasta. 

Kauniit valopuut, joita taisi näkyä jo Halloweenin aikaan muuttivat ihan itsestään väriä sateenkaaren tavoin. Huokailin Rva Kepposelle, että olisi ihanaa kun tuollaisen voisi saada omalle parvekkeelle valaisemaan pimeitä iltoja. Näky oli todella kaunis! Nuo jännät "vähän munan muotoiset" esineet muuttivat myös väriä kun niitä kosketteli. Puotilan Taikatalvessa myös me aikuiset voimme huoletta leikkiä lasten tavoin tai minä ainakin tein niin. 

Siinä se upea valopuu lähtee kohisten juuristaan kasvamaan ja tämä punainen taisi olla minun suosikkini. Toki muutkin värit olivat kauniita ja vaikka ilma oli vähän sumuisen kostea ei se latistanut ollenkaan tunnelmaan kun oli paljon väriä ja valoa ympärillä. Me olimme molemmat vetäneet Icebugit jalkaamme Kepposkan kanssa ja juuri oikeat jalkineet koska vähän oli liukasta mutta hyvin pysyimme pystyssä. 

Värikkään tunnelin kautta oli kulku Puotilan Taikatalven tuttuihin merellisiin tunnelmiin, josta löytyy palmuja, eksoottisia eläimiä ja upea valomeri, jossa seilaa merirosvolaiva. Tässä voit kurkata miltä siellä näyttää ja lisääkin eläimiä oli ilmestynyt sinne viime käyntimme jälkeen. Ja se upea mustekalan vartioima aarrearkkukin löytyy tuolta tunnelin toiselta puolelta. 

Pakkohan sitä oli ottaa selfie valotunnelissa! Cheese vai sanoinko sittenkin "muikku"! 

Myös jalkanäppäryyttään voi testailla Puotilan Taikatalvessa. Astumalla väriä vaihtavien "pallukoiden" päälle sinä itse asiassa "soitit pianoa jaloillasi" muodostaen melodiaa. Pianoa soittaneena en tainnut olla ollenkaan niin näppärä jaloillani pimputtamaan mutta hauskaahan tuollainen puuha oli. Meillä aikuisillakin on lupa välillä leikkiä eikä aina olla niin sovinnaisen ryppyotsaisia!

Puun juuret muuttui siniseksi kun puu kasvoi taas kohisten - tämä oli yksi minun lempparini! 

Istahtamalla tälle penkille sen sateenkaaren värit alkoivat vaihtumaan. Onneksi valot sai muuttumaan myös koskettamalla penkkiä kädellään koska päätin jättää istahtamisen "näin pari kuukautta sitten lonkkaleikattuna" väliin penkin mataluuden takia. 

Nämä valopuut ovat todella kauniita! Voisikohan näitä ostaa jostain tuonne meidän parvekkeelle...?

Puotilan Taikatalven interaktiivisella alueella pystyi myös tätä suurta perhosta liikuttamaan kun itse asetuit vain sen alle ja liikehdit siinä samalla vähän. Aika iso siipienväli tällä jättiläisellä! Myös isot kukkaiset - joista yksi näkyy postauksen aloituskuvassa - sai aukeamaan samalla metodilla eli kukat ikään kuin "puhkesivat kukkimaan". 

Lisää perhosia löytyi Puotilan Taikatalven muilta alueilta, joissa teimme vielä kierrokset ennen kuin siirryimme kahvittelemaan. Kylläpä kuuma kahvia pullan kera maistui todella hyvälle ulkona kiertelyn jälkeen. Tarjolla näytti olevan makeita herkkuja useaa sorttia. Puotilan kartanon pihapiirin vanha Pehtoorin Pytinki Svenkka on hurmaava paikka kahvitella ja istahtaa kiertelyn lomassa. 

Kannattaa ehdottomasti myös käydä katsomassa koko puisto eli "Liisa Ihmemaassa alue sienineen" ja "Merellinen tropiikki alue merirosvolaivoineen". Tässä vielä muutama kuva näistä puiston osista. 

Liisa Ihmemaassa alue

Merellinen tropiikki alue merirosvolaivoineen 

Puotilan Taikatalven aukioloajat löydät tästä. Puisto on avoinna 2.maaliskuuta asti joten hyvin ehtii vielä katselemaan ja myös kokeilemaan interaktiivista osaa puistosta. Lippuja voi ostaa ennakkoon tästä tai sitten saapuessaan puistoon. Kannattaa ehdottomasti myös hyödyntää perhelippu. Puisto on avoinna ti - su klo 16 - 21.30. HUOM! toistaiseksi kiinni maanantaisin. Lipunmyynti suljetaan puoli tuntia ennen puiston sulkeutumista. Puotilan Taikatalvio löytyy osoitteesta Puotilantie 7, Helsinki. Kannattaa ottaa seurantaan Puotilan Taikatalven Instagram. 

Keski-Uudenmaan Teatterin Äidike näytelmä koskettaa, naurattaa ja viihdyttää

 

KUT, kuvaaja Kristiina Männikkö, Teatteriliput saatu näytökseen 

Keski-Uudenmaan Teatterissa sai suomenkielisen kantaesityksen katalonialaisen Marta Bacelón näytelmä Äidike (Tocar mare) viime torstaina 16.tammikuuta 2025 kello 19. Olin saanut kaksi kutsuvieras lippua ensi-iltaan mutta aina eivät tähdet ole suotuisassa asennossa joten teatteriin menolle tuli aivan ylipääsemätön este. Onneksi sain uuden tilaisuuden eilen lauantaina 18.1. päästä nauttimaan ystäväni kanssa Äidikkeestä Keski-Uudenmaan Teatteriin Keravalla. Täytyy sanoa, että kahden tunnin ja vartin kuluttua kotiin lähti kaksi ystävää, jotka olivat nauttineet mutta myös liikuttuneet näytelmän aiheesta sekä upeista roolisuorituksista sekä ohjauksesta. 

Kohta Äidike -näytelmä alkaa....

KUT, kuvaaja Kristiina Männikkö

Alkuperäisen käsikirjoituksen näytelmäkirjailija Marta Baceló on kirjoittanut katalaaniksi. Marta on melko monipuolinen nainen sillä hän on myös sirkustaiteilija. Tekstin suomennos on Lumi Erosen tekemä. Näytelmän päärooleissa ovat Sari Havas ja Sirja Sauros. Havaksen roolisuoritus Häjyt (1999) elokuvassa on jäänyt hyvin mieleen ja tänään itse asiassa saa ensi-iltansa Häjyt 2 elokuva, jossa Sari Havas on 25 vuoden jälkeen taas mukana. Muistan Havaksen myös leffoista Kukkia ja sidontaa, Saippuaprinssi, Vares - pimeyden tango sekä mm. Stella Polariksen tuotannoista. Sirja Sauroksen muistan aivan huikeasta Sisäilmaa (2021) minisarjasta televisiossa sekä Robasta.

KUT, kuvaaja Kristiina Männikkö

Äidike -näytelmässä Havas ja Sauros esittävät kahta eri-ikäistä naista - siis äitiä ja tytärtä sekä heidän välistä suhdettaan. Erikoisen tästä näytelmästä tekee toki se tosiseikka etteivät he kyllä itse asiassa ole äiti ja tytär muuten kuin "yhteisellä sopimuksella". Ihmissuhteet ja elämä ylipäätänsä kun voivat olla melko kiemuraista eikä aina niin oikeudenmukaistakaan. Syntyvä lapsi ei pääse valitsemaan perhettään ja elinolosuhteitaan maailmaan putkahtaessaan. Äidiksi taas kovasti haluava nainen ei aina voi tai onnistu saamaan lasta vaikka sitä kuinka kovasti toivoisikin. Ehkä silloin voidaan myös tehdä sopimuksia ihmissuhteista tai niiden järjestämisestä. Tämän näytelmän keskiössä on juuri tärkeä äidin ja tyttären suhde. 

KUT, kuvaaja Kristiina Männikkö

Näytelmän tekstissä sukelletaan syvälle ihmissuhteiden kiemuraiseen maailmaan.  Elämässä kun on aina mukana sen arvaamattomuus ja ihmisten väliset tunnesiteet. Paperilla asiat näyttävät paljon helpoimmilta toteuttaa kuin elämänvirran pyörteissä päivittäisessä kanssakäymisessä tai silloin kun ollaankin eri mieltä tai tulee sanaharkkaa. Ainahan voidaan päivittää tai muuttaa sopimusta mutta mitä jos "haluaakin jotain pysyvämpää". Liike-elämässä voidaan sopimukset helposti purkaa tai olla uusimatta niitä mutta miten jos on tunteita pelissä...? Eipä paljasteta enempää koska tämä näytelmä täytyy itse ehdottomasti päästä näkemään ja kokemaan. 

KUT, kuvaaja Kristiina Männikkö

Sari Havas ja Sirja Sauros ovat suurenmoisia rooleissaan. Heidän välillään toimii kemia rooleissa todella hyvin ja koko näytelmän ennalta arvaamattomuus on sen suola. Näytelmä on koskettava, hauska, viihdyttävä, ajatuksia herättävä, omintakeinen ja yllätyksellinen. Kun näytelmä alkaa ei yhtään osaa odottaa miten se tulee loppumaan tai mihin suuntaan siinä edes tullaan kulkemaan. Näytelmä saa myös miettimään miksei tällaisia sopimuksia voisi ihan oikeassakin elämässä tehdä jos ne tekevät ihmiset onnellisiksi. 

Äidike -näytelmän on ohjannut Lija Fischer. Äidike on osa Suomen Kulttuurirahaston käynnistämää ja rahoittamaa Maailma näyttämöllä - hanketta, jossa tuetaan näyttämötaiteen suomentamista ja esittämistä suomalaisissa teattereissa. Skenografia Ia Ensterä, musiikki- ja äänisuunnittelu Viljami Lehtonen, valosuunnittelu Olli Tamminen, tekniikka Tero Enroth, järjestäjä & tarpeisto Veera Lauhia, valokuvat Kristiina Männikkö, graafinen asu Kalle Tahkolahti, tuotanko Ulla Havulehto.

Esitysajat löydät tästä linkistä ja viimeinen näytäntö on 10.5. ja esityspaikkana Keski-Uudenmaan Teatteri Kultasepänkatu 4, Kerava.

Vahva suositus Äidike -näytelmälle. Ohjaaja Lija Fischer on omistanut esityksen omalle äidilleen.

"Kiitos luottamuksesta, rakkaudesta ja loppumattomista riidoista, jotka aina päättyivät sovintoon. Kiitos myös kaikista äidillisistä neuvoista, etenkin niistä joita en halunnut kuulla. Yritän olla yhtä mahtava ja mahdoton äiti omille lapsilleni, kuin sinä olet minulle."

Jos oma äitini olisi vielä elossa veisin hänet ehdottomasti katsomaan ja nauttimaan Keski-Uudenmaan Teatteriin Keravalle. Tiedän, että hän olisi pitänyt tästä näytelmästä ja sen aiheesta ♥

Kotini vanhin esine - tammikuun blogihaaste

 

On aika vastata tämän vuoden ensimmäiseen blogihaasteeseen eli tarttua, jonkun toisen blogikollegan heittämään postausideaan. Huomasin, että Ahvenanmaalla asuva Kristiina K blogin kirjoittaja Kristiina oli tammikuun kunniaksi heittänyt haasteen otsikolla "Kotini vanhin esine". Minähän rakastan sekä vanhoja esineitä ja myös kodin sisustamista joten tämä meni ehdottomasti "to do -listalle". En osannut valita vain yhtä kotini vanhinta esinettä joten päätin sitten ottaa kolme vanhinta mukaan tähän haasteeseen. Minun vanhimmat esineeni ovat 1800-luvulta ja nuorin "vanhin" on 1930-luvulta. 

Isoäitini äidin tai isoäitini äidinäidin morsiusvakka

Morsiusvakka kiinnosti minua jo lapsena koska se oli niin erikoinen. Kirjoitin koulussa siitä aineen kun aiheena oli "Kotini vanhin esine" ja muistan, että opettaja kehui sitä. Morsiusvakkaan liittyy myös meidän suvun naisten useamman sukupolven ketju, jonka hallussa morsiusvakka on ollut. Olen ylpeä siitä, että se on minulla nykyään koska se kertoo myös sukumme naisten historiasta sekä edustaa  jatkuvuutta.

Minun isoäiti oli syntynyt 1908 ja tämä morsiusvakka on ehkä ollut hänen oman äitinsä, joka on syntynyt 1874. En ole täysin varma onko isoäitini äiti perinyt vakan jo omalta äidiltään, joka syntyi 1843. Jos vakka on ollut isoäitini isoäidin peruja se on mitä todennäköisemmin valmistettu 1860 luvulla, jolloin hän avioitui. Haapapuusta käsityönä valmistettu vakka on ollut vaatteiden säilytys- ja kuljetusastia. Kun talon tyttärestä tuli morsian kotiväki lahjoitti hänelle morsiusvakan, joka oli tarkoitettu morsiamen pukijan tarvikkeiden säilytystä varten. 

Löysin Kansallismuseon kokoelmissa olevan melko samanlaisen morsiusvakan ajalta 1860-1869. Mittasuhteiltaan vakka on hyvin lähellä minun perintönä saamaani vakkaa paitsi ettei omassani ole mitään maalauksia. Minun vakassani on kauniita puusta tehtyjä koristeita. Kansallismuseon morsiusvakka on punaruskea ja siihen on maalattu valkoisella sekä mustalla draperia-kuvio. Draperia tarkoittaa taiteessa vaatteiden ja kankaiden kuvausta. Kankaan tai puvun laskoksia kuvataan harkitusti aseteltuna eli tässä on varmasti kuvattu morsiuspuvun laskoksia. Pitää muistaa, että 1800-luvulla talonpoikaismorsiamen hääpuku oli yleensä väriltään musta. Pukuna käytettiin joko parasta pyhäpukua tai puku lainattiin kruunukaasolta. 

Helykruunu Satakunnan museosta / Finna 1800-luvun puolivälistä

Sitä en tiedä onko Vihdissä vietetyissä häissä morsiamella ollut päässään helykruunu, jonka kruunukaaso on valmistanut. Mutta helykruunut 1800-luvun häissä olivat todella näyttäviä ja ne myös painoivat melkoisesti joten morsian parka sai niistä päänsäryn. 1800-luvulla häät ovat olleet melko erilaiset kuin nykyään. Puolison valitsivat vielä 1800-luvulla vanhemmat. Häitä juhlittiin useita päiviä, ensin morsiamen ja sitten sulhasen kotona. 

Helykruunu ja morsiuskaulus, Satakunnan museo / Finna

Ylläoleva helykruunu on levinnyt alhaalta ylöspäin ja kruunu on ollut päältä avoin. Tämän ison kruunun sisällä on ollut vielä erillinen pikkukruunu, joka oli tärkein morsiuskoru ja morsiamen tunnus. Tämä pikkukruunu ei näkynyt helykruunun alta ja se oli varattu vain kunniallisille neitsytmorsiamille. 

Häitä ei ole 1800-luvulla tai 1900-luvun alkupuolella todellakaan juhlittu kesällä vaan varsinainen hääsesonki oli vasta syksyllä kun sato oli korjattu. Maatalousvaltaisessa Suomessa oli tärkeää saada sato talteen ennen kuin juhlittiin. Myös tapaninpäivänä eli toisena joulupäivänä on aikoinaan järjestetty jopa massavihkimisiä. Häissä ei myöskään itse vihkiminen ollut pääasia vaan se, että sai juhlia, tanssia ja syödä hyvää ruokaa. 

Sinivalkoinen posliinilöytö vuosisatojen takaa 

Tämän sinivalkoisen posliinilöydön tein kesäkuussa 2023 ja koska astiat olivat myynnissä Ahvenanmaalle niin juuri Kristiina kävi lunastamassa ne minulle ja tapasimme Raision Ikean parkkipaikalla, jossa lunastin kallisarvoisen astiakassini häneltä. 

Astiat ovat valmistettu Englannissa 1800-luvun alkupuolella ja koko tarinan voit lukea tästä aiemmin kirjoittamastani postauksesta. Olen todella iloinen näistä kauniista sinivalkoista löydöistä ja mietin tarinaa kenellä astiat ovat alun perin olleet ja kuinka ne ovat kulkeutuneet Ahvenanmaalle? Näiden historiasta en tiedä kuten morsiusvakkani ja se on harmi koska nämäkin astiat ovat olleet jonkun suvun/perheen pyhäastioita joskus. Mutta onko ne tuotu vaikka kauppalaivoilla Englannista Ruotsiin, josta ne ovat kulkeutuneet sitten Ahvenanmaalle? Päässä risteilee paljon asioita, joita haluaisin tietää...

Äitini isoisän tekemät talonpoikaistuolit 

Kolmas kotini vanha esine on nämä talonpoikaistuolit, jotka äitini isoisä on tehnyt. Näistäkin olen jo kirjoittanut blogissa eli tästä pääset kurkistamaan tuolipostaukseen. Sininen kausi alkoi uudelleen kodissamme 2018 ja samassa yhteydessä kerron myös tuolien historiasta.

Tuolin pohjasta löytyy "Gustaf Emil Ekströmin" puumerkki, joka on tärkeä juttu minulle! 

Tuolit olivat pitkään vanhempien/isovanhempien kesämökeillä Vihdissä vain mökkituoleina. Minä sain ne itselleni ja palautin tuolit alkuperäiseen asuunsa. Tuolit ovat osa meidän suvun historiaa kodissamme ja siksi tärkeitä ♥

Mikä on sinun kotisi vanhin esine? Kenties tuoli tai kaappi, joka on peritty isovanhemmilta tai omilta vanhemmilta? Tiedätkö esineen historian tai tarinan sen takana? Vanhat esineet ovat minun intohimoni vaikka pidän toki myös moderneista design kalusteista. Myös tarinoilla esineiden takana on minulle suuri merkitys. Kiinnostaako sinua esineiden alkuperä tai historia?