Huhtikuun blogihaaste - huhkia, hapuilla, harjoitella ja 6 muuta sanaa

 

Kun selvisin maaliskuun bingohaasteesta päätin rohkeasti tarttua myös uuteen Repolainen reissaa ja räpeltää blogihaasteeseen. Repolainen heitti haasteen jo huhtikuun ensimmäisenä päivänä seuraavasti. "Aprillia, aprilliä (kummin sanoisit?) syö silliä...vai miten se menikään. Näin se alkaa huhtikuu ja huitaisen huhkittavaksenne hurjan vaiko huolettoman BINGOn. Toki toivon, että HUHTIKUU tulee tarjoamaan itsellenikin vielä huolettoman hersyviä ja hehkeitä havinoita - ans kattoa! Ja tähän(kin) huhkimiseen on AIKAA KOKO KUUKAUSI!!" 

Minun on pakko myöntää käsi sydämellä, että olen melkoisen kilpailuhenkinen ja myös aavistuksen yllytyshullu joten pakkohan tähän huhtikuun H-sanojen haasteisiin piti kääriä hihat eikä heittää pyyhettä kehään vaan hieroa hetkinen harmaita aivosolujaan ja sitten helpon huolettomasti heti haastetta kohden!

HUHKIA

Ihan blogitaipaleeni alussa 11.maaliskuuta 2013 kummityttöni 5v kutsui minut ja Minnien mukaansa talviriehaan aurinkoisessa talvisäässä. Luvassa olisi kuulemma lumikenkäilyä, makkaranpaistoa, lettuja, hevoskärryajelua, ämpäripilkkiä, VPK:n alkusammutusnäytös ja jäänveistoa. Minua tuo jäänveisto kiinnosti heti joten ryhdyimme toimeen kummitytön kanssa ja päätimme tehdä jääkukan. 

Jäänveisto oli äärimmäisen mielenkiintoista ja onneksi saimme opastusta jäänveiston ammattilaiselta Antti Kuosalta koska olihan se myös aika vaativaa puuhaa. Jään työstämiseen kun käytetään erilaisia jäätalttoja, joilla ei suinkaan hakata vaan jäätä höylätään pintaan pitkin. Vähitellen kun sai tuntuman sekä jäähän että työkaluun homma alkoi luistaa. Hikihän siinä kyllä kihosi otsalle monta kertaa kun piti huhkia ja yrittää tehdä parastaan. Tästä voit kurkistaa miltä meidän jääkukka näytti ihan valmiina.  

HAPUILLA

Suomenlinnan saarella on entinen merilinnoitus, joka on täynnä tunneleita. Muistelen lukeneeni jostain, että tunneleita siellä olisi peräti kuusi kilometriä. Mieleen palaa omilta kouluajoilta luokkaretket Suomenlinnaan ja juurikin nämä pimeän, kosteat sekä ahtaat tunnelit, joissa hapuiltiin eteenpäin. Vaikka pelotti todella paljon piti vain rohkeasti mennä muiden luokkalaisten kanssa todella pimeisiin ja ahtaisiin tunneleihin. Näin tuli myös vakuuttaneeksi muille ettei minua pelota yhtään vaikka oikeasti jokainen rasahdus pimeydessä tuntui todella kauhealta. 

Olen myös kokenut samanlaista hapuilua Roomassa kun olin sukeltanut maan alle tutustumaan äärimmäisen mielenkiintoisiin sekä historiallisiin Callixtuksen katakombeihin. Sielläkin tuntui "vähän ahtaalta" joten olen miettinyt olenko ehkä klaustrofobinen ihminen? Kun oli 11-vuotias jäin isoäitini talossa hissiin jumiin ja muistan sen kokemuksen edelleen. Hissi oli todella antiikkisen vanha ja jouduin olemaan siellä melko pitkään ennen kuin apua saapui. Toisaalta käytän nykyään päivittäin hissiä, en ahdistu lentokoneessa tai metrossa maan alla. 

En hapuillut yhtään kun vierailin aikoinaan Postojnanluolassa Sloveniassa mutta toki siellä ei kovin ahtaissa tiloissa liikuttu vaikka oltiin maan alla. Myös Tytyrin kaivoksessa olen kuin kotona ilman hapuilua. Onneksi minulla ei ainakaan ole korkeanpaikankammoa koska olen hypännyt tandemlaskuvarjohypyn 4000 m korkeudesta.

HARJOITELLA

Olen hitsannut vedonlyönnin seurauksena ja sitä piti ensin vähän harjoitella. Arvostelin työpalaverissa yhden metallirunkoisen kalusteen hitsisaumoja ja miespuoleinen kollegani heitti minulle "Turha arvostella kun ei itse edes saa kahta kappaletta yhteen hitsaamalla." Löimme vetoa - juu olen myös joskus yllytyshullu - ja minä voitin 50€ vedon. Itse asiassa hitsasin neljän metallinpalaa yhteen ystäväni lainaamilla laitteilla ja ohjeilla. Suurkiitos ystävälleni, joka lainasin välineet, opasti ja minä harjoittelin koska periksi ei anneta. 

HILJAINEN

Matkoillani olen aina tuntenut vetoa piipahtaa sisälle kirkkoihin koska siellä on hiljaista ja rauhallista. Kun ulkona on paahtava helle ja valtava hälinä ympärillä on todella rauhoittavaa viettää hetki ihan erilaisessa ympäristössä. Toki olen myös äärimmäisen kiinnostunut arkkitehtuurista ja kirkkotaiteesta eli sekin vetää minua hiljaisuuteen. Näissä kuvissa olen ainoalla Pietarin matkallani 2014 huhtikuussa Iisakin kirkossa, joka oli aivan valtavan suuri ja upean koristeellinen. Mieleen jääneitä kirkkoja ovat myös Pyhän Marian kirkko Gdanskissa Puolassa, Turun tuomiokirkko, Petäjäveden vanha kirkko ja Pyhämaan "ihmeitä tekevä" uhrikirkko muutamia mainitakseni. 

HUOLETON 

Lapsuuteen kuului ihana huolettomuus! Lapsena en muista koskaan olleeni huolissani tai stressaantunut. Äiti ja isä suojelivat minua ja ottivat vastuuta meidän lapsien elämästä. Totta kai saatoin olla hetkellisesti huolissani pärjääkö pieni pesästään lennähtänyt linnunpoikanen suuressa maailmassa mutta en jäänyt murehtimaan asiaan pitkäksi aikaa. Lapsena en myöskään ollut tietoinen kaikesta siitä pahasta mitä maailmassa on koska elin turvallisessa elinympäristössä. 

Vasta myöhemmin kun kasvoin vanhemmaksi huolettomuus alkoi vähenemään koska tieto lisäsi tuskaa monista asioista, jotka maailmassa ovat pielessä. Kuvassa on nuorin kummityttöni, veljeni tyttö 2013 kun olemme palaamassa Korkeasaaren Art meets Sand -tapahtumasta. Tästä pääset kurkistamaan samaisen huolettoman tytön vanhojen tansseihin pari kuukautta sitten. 

HERSYVÄ

Linnanmäen Valokarnevaalit ovat jo vuosia kuuluneet minun lokakuisiin tapahtumiin. Koska olen kesän lapsi kaipaan siinä vaiheessa kun syksy saapuu pimeine iltoineen erilaisia valotapahtumia. Lintsin Valokarnevaalit ovat olleet sellainen hyvää mieltä tuottava piristysruiske valaisemaan alkavaa kaamosta. Valokarnevaaleissa on mukana ollut myös sambakoulu Império do Papagaois -ryhmän huikeat tanssijat sekä Bateria rumpusetti. Ja tanssimassa myös taitava kummityttöni eli sama tyttö, jonka kanssa veisteltiin jääkukkaa ja oltiin Korkeasaaressa. Samban rytmi vie ihan väkisin mukanaan ja tanssijoiden hersyvä ilo ja riemu myös tarttuu katsojiin. 

HÄNNÄLLINEN

Minun elämässäni on ollut kaksi rakasta hännällistä eli Minnie ja Mimmi! Olin aina haaveillut koirasta ja ensimmäinen jackrussellini Minnie muutti meille 2005. Saimme viettää Minnien kanssa yhdessä upeat 15 vuotta ja neljä kuukautta ennen kuin hän siirtyi sateenkaarisillalle. Alkoi vimmattu uuden valkomustan jackrussellin pennun metsästys ja Mimmi muutti meille 2021 toukokuussa. ❤️❤️

HEHKEÄ 

Mietin pitkään mitä adjektiivi "hehkeä" oikeastaan tarkoittaa. Löysin yhdeltä keskustelupalstalta seuraavia kommentteja "hehkeästä". "Hehkeä hehkuu hyvää tuulta ja on kaikin puolin viehättävä. Voi toki olla sen lisäksi myös klassisen kaunis." "Minä ajattelen hehkeyttä elinvoimaisuutena." "Hehkeä on silmän ja sydämen ilo mutta myös henkevä." "Mulle hehkeä on säteilevä, itsevarma, ei-ihan-nuori, sinut itsensä kanssa." "Tyyni, rauhallinen, huoliteltu olemus. Hän on sinut itsensä kanssa."

Päätin valita tämän kuvan hiuksistani koska vuosia sitten kun menin yhteen tilaisuuteen sain siellä kuulla tämän kampauksen kanssa "Oletpa sinä hehkeä." Silloin en oikein ymmärtänyt mitä henkilö tarkoitti mutta minun kalanruotoletti hiuskukalla oli hänestä "hehkeä". 

HAVINA

Havina voi olla huminaa, kohinaa, kuisketta, suhinaa mutta ääntä se on. Haavan lehdet havisevat puissa kun tuulee. Haapa on siitä erikoinen puu, että sen voi tunnistaa pelkällä korvalla. Kiistattoman teorian mukaan selitys on ns. lehtiruodissa eli puun oksan ja lehden tyven välissä olevassa kannatinosassa. Kun rauduskoivulla lehtiruoti on alle sentin mittainen haavan lehtiruoti voi olla jopa neljä senttimetriä pitkä. Siksi se haapa havisee. Koska minulla ei ollut kuvaa haavasta otin tähän mukaan Ahvenanmaan reissulta bongatun juhannussalon, joka minusta kyllä ihan selkeästi sai aikaan havinaa.  

Nyt jään odottelemaan selvisinkö tästä huhtikuun blogihaasteesta Repolaisen mielestä. Hyvää sunnuntaita kaikille. Jos et vielä ole äänestänyt niin huomenna on virallinen vaalipäivä! Aurinkoa ja iloista mieltä kaikille! 

Anna's Home Collection - uusi liike on täynnä ihania pääsiäisjuttuja

 

Ihana Anna's Home Collection Järvenpäässä muutti uuteen ja isompaan liiketilaan helmikuun puolivälissä. Minulla oli vakaa aikomus suunnata heti avajaispäivänä kurkkimaan uutta puotia ja sen tarjontaa mutta valitettavasti työkiireet veivät voiton. Pettyneenä katselin Instagramista ja Facebookista mitä kaikkea ihanaa liike oli pullollaan. Tilat näyttivät todella upeilta ja paljon isommilta kuin entisessä Prismakeskuksessa. Kauniisti sisustettu ja valoisa liike vaikutti todelliselta "sisustajan karkkikaupalta". Pääsiäinen oli jo vallannut puodin ja kaikki ihanan väriset kattaukset näyttivät todella houkuttelevilta. Onneksi 23.maaliskuuta kun olin matkalla syntymäpäiville pääsin matkan varrella poikkeamaan myös Anna's Home Collectionin hurmaavassa liikkeessä. 

Minua hymyilytti kun astuin Järvenpään kävelykadulta liikekeskus Sagaan sisälle on näin ylläolevan kyltin. Tuli mieleen liikkeenpitäjä Annan Instagram postaus ystävänpäivänä 14.helmikuuta kun liike virallisesti avattiin. "Minä miettimässä montako kania tuli ostettu...pääsiskö joku teille?". Onhan 90 erilaista pupua aika paljon mutta ilman muuta vastasin reippaasti Annan hätähuutoon. "Voin ehdottomasti kotiuttaa ainakin yhden kanin 🐰🐰🐰" Onneksi en laittanut vastausviestiini enempää pupujusseja koska kun lähdin kaupasta ostoskassissani kaneja oli peräti neljä. Olivat kyllä niin söpöjä, että ehdottomasti ne tarvitaan meidän pääsiäiskoristeluun. Laitan valokuvia niistä lähempänä pääsiäistä. 

Minä tutustuin ihanaan Annaan 2023 joulukuussa kun vierailin Anna's Joulumaa tapahtumassa Mäntsälässä. Menetin sydämeni tapahtumalle, joka oli lumen peittämien peltojen keskellä Nummisten kylässä maatilalla. Joulushoppailun lisäksi oli mahdollista nähdä myös mm. lampaita ja poneja. Viime keväänä piipahdin katsomassa Annan entistä Prismakeskuksen liikettä Mimmin kanssa. Ihana Joulumaa tapahtuma sai jatkoa 2024 eli tästä pääset kurkistamaan tunnelmia ennen viime joulua. Kaksi suloista aasia Kropu ja Pepa olivat myös kivoja uusia tuttavuuksia maatilalla. Kyselin varovasti Annalta tavatessamme nyt pari viikkoa sitten tulevasta Joulumaasta ja ihanaa oli kuulla, että se jatkuu. JIHUU!!!

Pääsiäisen väri on monelle keltainen kodin koristelussa. Anna's Home Collection liikkeen kattauksissa ja koristeissa keltaista väriä näkyi myös paljon. Keltaiset narsissit ja tulppaanit kertovat uudesta elämästä. Keltainen väri liittyy aina uuden elämän alkuun huolimatta siitä oletko kristitty vai et. Kananmunan keltuainen on elämän vertauskuva ja se symboloi myös kevään tuloa. Ihanaa on auringonvalon määrän lisääntymistä ja kauniin keltaiset auringonlaskut näin keväisin. Keltaiseen on koristelussa helppo myös yhdistää sekä vihreää että valkoista. Jos et vielä ole kylvänyt rairuohoa, joka myös symboloi uuden syntymää ehdit sen vielä kylvämään. Vinkkinä, että voit istuttaa rairuohon siemenet myös suoraan talouspaperin päälle jos sinulla ei ole multaa. Aluksi kannattaa peittää istutus vaikka kuvulla niin rairuoho itää nopeammin. 

Ihailin kauniita hennon vaaleanpunaisia kattauksia Anna's Home Collection liikkeessä ja muistelin samalla omaa nuoruuttani. Kun muutin lapsuudenkodistani omilleni minulla oli hetken vaaleanpunainen kausi. Muistan, että osa asioistani oli hennon vaaleanpunaisia ja jotain tekstiileitä oli myös sen ajan lempivärissäni. Olen säilyttänyt ainakin muutamia vaaleanpunaisia astioita ja tästä voit kurkistaa yhteen parvekkeella otettuun lettukuvaan, jossa näkyy vaaleanpunainen haarukkakin lautasen lisäksi. Suurimman osan vaaleanpunaisen kauden astioista olen myynyt kirppiksellä. Jälkeenpäin mietittynä en ollenkaan ymmärrä mistä tämä vaaleanpunainen kausi minun elämässäni on johtunut mutta joku "tärkeä elämänvaihe" se varmasti on ollut.

Netistä uumenista löytyi tietoa vaaleanpunaisesta enemmän eli värinä se symboloi aistillisuutta, viehätystä sekä on täynnä toivoa ja iloista odotusta. Vaaleanpunainen värinä on äärimmäisen herkkä ja hempeä. Se symboloi myös nuorekkuutta, iloa ja elämäniloa - ehkä juuri tämän takia minä kotoa lähtiessäni hurahdin vaaleanpunaiseen hetkellisesti. Muotimaailmassa vaaleanpunainen on usein itsevarmuuden ja yksilöllisyyden väri. Sähäkkä pinkki puolestaan edustaa rakkautta ja kiintymystä. Puodin villahuopa on ihanan marjapuuronpunainen ja astioissa näkyi myös vähän aprikoosiin vivahtavaa vaaleanpunaista. Pakko myöntää, että minulle tuli aika nostalginen olo kun katselin näitä vaaleanpunaisia juttuja ja monia hauskoja muistoja nuoruudesta myös tulvahti mieleen. 

Sininen kausi seurasi minun elämässäni vaaleanpunaista kauttani joten tässä Anna's Home Collection nurkkauksessa pääsin sukeltamaan taas rakkaisiin muistoihin. Oma äitini rakasti sinistä ja hän myös mielellään käytti sitä sekä sisustuksessa että omassa pukeutumisessaan. Minun oma sininen kauteni kesti vuosia kunnes hurahdin hetkellisesti vihreää mutta nyt nyt taas useita vuosia olen elänyt uutta sinistä kautta ja luultavimmin tässä nyt pysytään. Toisaalta "never say never". 

Sinisen sanotaan olevan harmonian, luotettavuuden, vastuun ja sympatian väri. Se myös edustaa luotettavuutta, voimaa, vakautta ja värinä sininen rauhoittaa. Väriin liitetään myös yleviä tunteita ja sen sanotaankin edustava sekä menestystä että auktoriteettia. Sinisestä pitävän sanotaan arvostan tasapainoa elämässään. Hyvä ystäväni sanoi joskus kun puhuimme väreistä, että "sinisestä pitävä ihminen on nostalgiaan taipuvainen eikä hän pidä muutoksista rutiineissaan". Olen varmaan hieman taipuvainen nostalgiaan mutta rutiinia minä inhoan sydämestäni ja olen enemminkin spontaani. 

Jos mielit pääsiäispupuja ja kaneja niin valinnanvaraa Anna's Home Collection liikkeessä on. Löytyy niitä vitivalkoisia pitkäkorvia, joista minulle tulee elävästi mieleen Valkoinen Kani, joka oli Lewis Carrollin Liisan seikkailut ihmemaassa -kirjassa. Kanilla on yllään liivit sekä kädessään kello ja hän huudahteli vähän väliä "Voi hyvänen aika, olen myöhässä." Liisahan kirjassa lähti seuraamaan tätä kelloaan hysteerisesi vilkuilevaa kania kaninkoloon mitä kautta hän päätyi ihmemaahan. Liisa ihmemaassa oli yksi oman lapsuuteni lempikirjoista ja varsinkin kohtaus, jossa istutaan teekutsuilla Hullun Hatuntekijän luona.  

Minä myös ihastuin Anna's Home Collectioni suloiseen tassuammeseen! Kun olin lapsi meillä oli kotona kylpyamme ja rakastin lojua vaahtokylvyssä niin kauan, että sormet ja varpaat muuttuivat "ihan ruttuisiksi rusinoiksi" kuten lapsena nimitimme niitä. Lopulta ammeesta luovuttiin koska se vei turhaa tilaa kylpytiloissa mutta muista itse kaivanneeni sitä aina. Jos yövyn hotellissa minä aina menen kylpyyn illalla koska se on niin luksusta ja hauska takauma lapsuuteen. 

Anna's Home Collection löytyy osoitteesta Järvenpään Saga-keskuksesta ja tarkempi osoite on Sibeliuksenkatu 18-22. Lähiliikkeet ovat Intersport, Espresso House ja Mannerlaukku. Jos liikut autolla niin parkkitilaa löytyy Helsingintien puolelta, Tupalantieltä ja Prisma-keskuksen parkkihallista pienen kävelymatkan päästä. Liike on avoinna arkisin klo 10-19, lauantaisin klo 10-15 ja sunnuntaisin klo 12-16. Minä kävin viime sunnuntaina Järvenpäässä asuvan bloggaajakollega Mirkan kanssa toisen kerran liikkeessä pyörähtämässä. Mirka varmasti palaa puotiin vielä joku päivä shoppailemaan...

Pääsiäinen lähestyy eli jos olet kani- tai pupujahdissa niin Anna's Home Collection liikkeessä kannattaa käydä kurkkimassa valikoimia. Paljon kivoja tuotteita ja itse liike on kuin karkki ♥♥♥

Aprillia, aprillia - se on huhtikuun 1.päivä

 

Kuva: Heritage Hotels of Europe 

Huhtikuun 1. päivä eli aprillia, aprillia - syö silliä ja juo kuravettä päälle! Aprillipäivä oli lapsena ihan superkiva päivä kun silloin pystyi juksaamaan omia vanhempiaan ja isovanhempiaan kaiken maailman "höpöhöpö jutuilla". Totta kai sitä vanhempana ymmärsi miten vanhemmat "olivat mukana tässä hassuttelussa" uskomalla kaikki älyttömimmätkin satuilut mitä silloin keksittiin. Kun sitten sai muut menemään lankaan narrauksillaan piti toistaa tuo Aprillia, aprillia -loru. Aprillipäivänä kun narraaminen on ihan luvallista, eikä narrattavalla ole oikeutta suuttua pikku narrauksista. Sana aprilli juontaa juurensa ruotsin kautta latinankielisestä sanasta aprilis "roomalaisten 2. kuukausi, huhtikuu". 

Aprillaus on ollut useita vuosisatoja pääasiassa länsi- ja eteläeurooppalaisten keväthuvi. Ranskassa siirryttiin 1582 gregoriaaniseen kalenteriin ja maassa oli tuolloin epäselvyyttä uuden vuoden alkamisesta. Eli vuoden vaihtuminen siirtyi huhtikuusta tammikuuhun. Maalaisille muutos oli vaikeaa ja heitä pilkattiinkin nimellä "poisson d'Avril - huhtikuun kala" kun he viettivät uudenvuoden juhliaan vanhaan tapaan huhtikuussa. Aprillattu henkilö on Ranskassa edelleen "poisson d'Avril".

Ranskassa aprillipäivänä on tapana tehdä poisson d'Avril eli aprillikala kuten tässä vanhassa postikortissa. Aprillikala on tehty paperista ja se kiinnitetään toisen henkilön selkään aprillipäivänä. 

Suomeen aprillaaminen siirtyi vasta 1700-luvulla. Jostain kumman syystä aprillipiloja keksittiin myös aikoinaan huhtikuun viimeisenä päivänä. Meidän aprillaus "Aprillia, aprillia, syö silliä, juo kuravettä päälle." tulee kuinkas muutenkaan kuin ruotsiskielisestä riimittelystä "April, april, din dumma sill!" Mistähän tuo kuravesi on tuohon tullut kun alkuperäisessä on syöty vain silliä? Ehkä keväiset tulvavedet ovat innoittaneet meitä suomalaisia. Suomessa aprillipilat yleistyivät sanomalehdissä vasta 1960-luvulla. Nykyään aprillaus on lehtien lisäksi myös netissä joten olen kerännyt tähän postaukseen nyt niitä aprillauksia, joita osui omiin silmiin tänään Facebookista. Joukossa on todellisia helmiä. 

Kuva: Kaupunkiliikenne

Nyt ollaan vöyriläisen KAJ trion innoittamana otettu käyttöön Saunaspora, joka euroviisuhuumassa tarjoaa löylyjä vaihtuvilla maisemilla. Bara bada bastu -hengessä on tuunattu Artic-vaunusta saunaspora joten kantakaupungin hektisestä vilinästä voit hypätä välillä ottamaan rentouttavia löylyjä ja rentoutumaan. Etuosassa kuljettajan takia maltillinen lämpö mutta takaosassa luvataan kovimmat löylyt. Pyyhepakko ja ratikka liikennöi Euroviisuihin saakka. Voit myös hypätä mereen uimaan reitin varrella. Ei kun kyytiin ja saunomaan!

Kuva: Tulli

Tulli ilmoitti tänään Facebookissa, että virkakoiratoiminnassa tapahtuu muutoksia. Jos klikkaa valonkuvan alla olevaa Tulli linkkiä pääset lukemaan koko tarina näistä labbiksista ja niiden turkeista.

"Tiesitkö, että Tullin virkakoirista suurin osa on mustia labradorinnoutajia? Tähän liittyy useita tekijöitä, erityisesti käytännölliset ja esteettiset mieltymykset. Tullin koiranohjaajat kokevat, että samanväriset työparit näyttävät paremmilta yhdessä. Tämän vuoksi monet ohjaajat, joilla on tummat hiukset, ovat halunneet työskennellä mustien koirien kanssa ja vaaleatukkaiset ohjaajat ovat valinneet vaaleaturkkisen työparin."

Oho, mielenkiintoista ja onneksi en enää ole tietämätön - aprillia, aprillia!

Kuva: Alko 

Tänään on tarjolla Arkadian Alkon myymälässä ihan mieletön tapahtuma! Olen aina halunnut talloa viinirypäleitä paljain jaloin suuressa puusammiossa ja nyt se on mahdollista. Herranjestas sentään! Paikkoja on rajoitetusti joten mahdunko minä mukaan. Olen vuosiakausia haaveillut, että minä voisin olla kuten italialainen näyttelijätär Sophia Loren siinä yhdessä leffassa, jonka nimeä en nyt muista mutta missä hän survoo iloisesti viinirypäleitä ja laulaa. Muita vaatimuksia ei esitetty kutsussa kuin "saavuthan paikalle puhtain varpain" ja ei kun menoksi! Sitten olisi jo pääsiäisviinit lampaalle tehty.

Kuva: Rauhanniemen kylpylä 

Tampereen Rauhaniemen rannassa on koettu eilen todellisia jännityksen hetkiä. Siinä avannossa vilvoittelijat ovat yhtäkkiä huomanneet hain evää muistuttavan ulokkeen nousevan veden pinnalle. Lukemattoman monta Tappajahai -elokuvaa nähneenä minä olisin varmasti jo menettänyt tajuntani tuossa vaiheessa. Tosin ei pelkoa, että minua olisi edes saanut tuonne jäiseen avantoon. Tampereen yliopiston biologian laitos on ihan ihmeissään miten Näsijärvessä nyt voisi olla hai. Tiedätkö sinä jotain tapahtuneesta ja jos tiedät niin yhteys heti yliopistoon! Hui kauheaa!!!

Kuva: Rauman kaupunki

Ensi kesänä pitää ehdottomasti suunnata Raumalle katsomaan Vanhaa Raatihuonetta. Historiallista - ehkä jo vähän pölyttynyttä ja tylsää - rakennusta kun tulee jatkossa koristamaan todella värikäs ja leikkisän lumoava kuvio. Saa vähän väriä ja eloa historiallinen taloa joten ehdottomasti sitten katsomaan tätä viimeistään syksyllä valmista olevaa taideteosta, jonka on suunnitellut taiteilija Aarne-Pellervo Rilli. Taitaa taiteilija Rilli olla ihan uusi tuttavuus monelle kun ei miehestä edes kaiken tietävä Googlekaan osaa kertoa mitään mutta taitava on varmasti! 

Kuva: Pirkanmaan pelastuslaitos 

Ensimmäinen palokoira "Häkä" on 1.4. aloittanut työnsä Pirkanmaan pelastuslaitoksella. Dalmatialainen osallistuu terhakkaasti onnettomuuksien ehkäisyyn ja palotutkintaan mm. haistamassa hiipumassa olevan palovaroittimen pariston ja merkkaa havaintonsa jähmettymällä topakasti paikoilleen. Häkän erityisosaamista on myös yleensä aamuöiden pikkutunneilla esiintyvät "nakit ja muusit" -keikat kertoo palokoiraohjaaja Lauri Mustila pelastuslaitokselta. 

Kuva: Pohjois-Karjalan pelastuslaitos 

Pohjois-Karjalan pelastuslaitos ei jää Pirkanmaata huonommaksi koska he ottavat käyttöön ensimmäisenä pelastuslaitoksena Suomessa palokissat. Palokissa Aatunen kuvassa vastaa mm. henkilöstön työhyvinvoinnin parantamisesta sekä toimistotyötä tekevän henkilöstön työtehon varmistamisesta. Kokonsa puolesta kissa myös mahtuu pieniin tiloihin ja voi näin osoittaa ohjaajalle palon aiheuttajan. Koulutus palotutkintaan on jo aloitettu. 

Kuva: Linnanmäki

Kun Linnanmäen huvikausi avautuu kuukauden kuluttua niin Hurjakuru-vesilaitteessa onkin ihan uusi elementti mukana. Jos on saunaspora niin pitäähän sitä myös huvipuiston huvittelijan päästä ikioman saunalautan kyytiin hurvittelemaan kun samalla laskee hurjaakin hurjemman kosken pyörteissä koskea. Saunabuumi on tullut jäädäkseen eli odotan mielenkiinnolla minkälaista sauna-kulttuuria tulee Finnair tarjoamaan sinivalkoisin siivin matkustaville. 

Kuva: Paloturvallisuusviikko 

Paloturvalaitteisiin on muuten nyt tarjolla glitteriä ja glamouria huhtikuun ensimmäisen kunniaksi. Ja vanhempi sammutinasiantuntija Apri Rilli suosittelee joten ei kun ostamaan oma laite kotiin. 

"Uutta sammutinta voidaan käyttää kaikenlaisiin paloihin.

– Olemme erittäin tyytyväisiä uuteen tuotteeseen. Se täyttää jopa SFS-EN 2 -standardin mukaisen metallipalojen sammutusvaatimukset, ilakoi SPEKin vanhempi sammutinasiantuntija Apri Rilli

Glitteriä ja glamouria paloturvalaitteisiin!"

Kuva: Keskustakirjasto Oodi 

Keskustakirjasto Oodissa on repäissyt oikein kunnolla näin huhtikuun alkaessa ja päättänyt heittää romukoppaan vanhanaikaisen ja epäloogisen numeroihin sekä asiasanoilla kuvailuun perustuvan luokitusjärjestelmän. Oodissa onkin nyt selkeästi ja somessa trendaavasti järjestetty kirjat CMYK värijärjestyksen mukaan. Nyt onkin sitten huomattavasti helpompaa löytää omaan asuunsa ja sisustukseen sopivat teokset aina samasta hyllystä niin ei tarvitse haahuilla ristiin rastiin isossa kirjassa, Nerokas ratkaisu - pitäisiköhän minun järjestää kirjahyllyni värien mukaan...?

Kuva: Kruunusillan raitiotie

Löytyvätkö maailman onnellisimmat kalat Merihaan joulukuusista rakennetusta kalaturosta. Ei ollut väliä oliko kuusessa enää neulasia vai ei mutta koristeet piti ottaa pois ennen pois heitettävien joulupuiden lahjoittamista. 

"2Kruunusillat asensi tammikuussa merenpohjaan innovatiivisen kalojen kuvaus- ja tunnistusjärjestelmän. Tämä järjestelmä hyödyntää kaikuluotausteknologiaa ja tekoälyä tunnistaessaan kalaturoon uivat kalat, analysoi niiden liikehdintää ja raportoi kalojen hyvinvoinnista reaaliaikaisesti."

Kuva: Verohallinto 

Sokerina pohjalla on ehdottomasti Verohallinnon Claw-älysormus, joka seuraa käyttäjän tuloja ja auttaa häntä hyödyntämään vähennykset ja muistuttaa veroilmoituksen määräpäivistä. Nerokasta! Claw-älysormus lupaa huolehtia niin omasta lompakostasi kuin myös valtionkin kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista. Ja jos joku on vielä väittänyt, että Verohallinto on kankea ja hankala organisaatio - kattia kanssa - hehän ovat todella empaattisia ja innovatiivisia!

Onko sinua aprillattu tänään? Jos on niin miten? Osuiko ja upposiko joku näistä Facebookin aprillipiloista? Itselleni tuo rypäleiden polkeminen taitaa olla jaetulla kärkipaikalla yhdessä Verohallinnon Claw-sormuksen kanssa. Aprillia, aprillia kaikille - sillillä ja kuravedellä totta kai!

Kuhakoski on Uudenmaan suurin vesiputous

 

Nurmijärven Perttulan kylästä löytyy Kuhakoski, joka on Uudenmaan suurin vesiputous. Kuhakoski on Vantaanjoen vesistöön kuuluvan Luhtajoen suurin koski, jossa vesi putoaa 150 metrin matkalla portaittain kokonaisuudessaan 16 metrin matkan. Upeimmillaan vapaana virtaava Kuhakoski on juuri kevättulvassa. Minä matkasin katselemaan Kuhakosken kuohuja ensimmäisen kerran 19.huhtikuuta 2024. 

Olin katsonut kartasta, että kohteeseen pääsee todella helposti autolla kun kääntyy vain Lopentieltä jokea sivuavalla Valkjärven tielle niin tullaankin jo suoraan kosken kohdalle. Putousta katselin kuitenkin vuosi sitten vain vanhalta kivisillasta molempiin suuntiin koska ymmärsin etten olisi pystynyt kipeän lonkkani kanssa millään kiipeilemään kallioilla ja teräväreunaisilla louhoskivillä. Vasemmanpuoleisen valokuvan olen lainannut Suomen vesiputoukset sivuilta, kuva Jussi Laine. 

Vasen kuva: Finna, Nurmijärven museo, Leena Koskela 1992

Vihreän vehreä kesäkuva Kuhakosken kivisillasta, kuva Visit Nurmijärvi 

Maaliskuussa 2025 minä palasin uudelleen tutkimaan Kuhakosken upeita maisemia ja Uudenmaan suurimman vesiputouksen kevätkuohuja. Kuhakoskella on todella pitkä ja mielenkiintoinen historia. Tästä koskesta on vuosisatojen kuluessa saatu vesivoimalla energiaa myllyille, sahoille ja jopa sähköturbiinin pyörittämiseen. 

Jo Ruotsin vallanaikana oli voimassa kuningas Kristoffer Baijerilaisen vuonna 1442 vahvistama yleinen laki, joka koski maaseutua. Lain turvin rakennettiin Numlahden, Perttulan, Uotilan ja Valkajärven jalkamyllyt, joilla jauhettiin jauhojen lisäksi luu- ja ruutijauhoja tai ne toimivat pellavamyllyinä ja nuuskatupakan valmistamisessa. 

Kuva: Finna, Numlahden kartanon siipirakennus 1700-luvun puolivälistä, Reino Pekkanen 1984

Numlahden kartano keltaiseksi maalatun kartanon näin mennen tullen kun ajoin Kuhakoskelle. Kartano syntyi 1594 ja vuodesta 1934 kartano on ollut Borup-suvun hallussa. Osittain kaksikerroksinen päärakennus on vuodelta 1876. Pihapiiristä löytyy myös 1700-luvulta peräisin oleva mansardikattoinen siipirakennus sekä kartanon omista tiilistä tehtyjä talousrakennuksia 1900-luvun alkupuolelta. Kartanolla oli Kuhakosken rannalla mylly, saha ja myöhemmin myös oma sähkölaitos, tiilitehdas sekä meijeri. 

Kuva: Finna, Museovirasto 

Kuhakosken vesivoimaa aloitettiin 1600-luvulla käyttämään myös Numlahden sahalla. Tukkien kuljetuksessa käytettiin myös uittoa ja sahattu puutavara kulki taas hevosilla. 1700-luvulla sahalla syttyi tulipalo, joka tuhosi sen mutta kartano rakennutti sahan uudelleen. 1800-luvulla sahalla on kiirettä kun Helsingin rakentamisen myötä tarvittiin paljon puutavaraa. Kartanon saha myös harjoitti puutavaran vientiä ulkomaille. 

Kuva: Valkjärven kylä 

Luhtajoen vesi virtaa Lopentien ja vanhan kivisillan alitettuaan jännään kallioon louhittuun uomaan. Uoman molemmin puolin on onneksi rakennettu metalliset kaiteet. Katse tavoittaa myös uoman molemmin puolin vanhoja pato- ja vesikoururakennelmia sekä vesimyllyjen perustuksia. Tällä samalla paikalla on vuosisatojen ajan ollut vilkasta toimintaa. Ja edelleen vielä vuonna 2025 vapaana virtaava koski ympäristöineen muistuttaa todella pitkästä historiasta ja teollisesta toiminnasta. 

Kuva: Finna, Kuhakosken mylly 1937, kuvaaja tuntematon

Vanhassa Finnan valokuvassa vasemmalla näkyy Kuhakosken mylly ja oikealla sähkölaitos. Kuhakosken voimalaitoksen vesi johdettiin kourulla turbiiniin. Jo 1920-luvulla Kuhakoskesta saadulla sähköllä toimi Perttulan-Uotilan mylly, kartanon saha ja sekä em. rakennusten valaistus. Vuonna 1953 päättyi Perttulan-Uotilan Mylly-Saha-Valaistus osuuskunnan toiminta. 

Kun louhittu kalliouoma loppuu vesi putoaa kolmena suurena könkäänä alas. Kuhakoski on jyrkkä putouksinen koski. Suomen korkein luonnontilainen köngäs on Puolangan Hepoköngäs, jonka putouskorkeus on 24 metriä. Kuhakoski on alun perin ollut 20 metriä korkea mutta vesistöjen muutokset ja perkaukset madalsivat sen nykyiseen pudotuskorkeuteen. 

Suomen Vesiputoukset sivuilla löytyi seuraava teksti "Huom. Kuhakosken koskiluokitukseksi on määritelty IV-V (Lähde: www.koskimelonta.com). Käytännössä koski on melojalle erittäin vaativa laskettavaksi, ja pahimmillaan hengenvaarallinen."

Kuva: Suomen vesiputoukset 

Veden virtaaminen koskessa oli jotenkin hypnoottista ja tuijotin sitä todella pitkään. Valkoisena kuohuva vesi kiehtoo mutta toisaalta se myös pelottavaa koska veden voima on niin suurta. Kuhakosken näkeminen oli hyvin mieleenpainuva. Päätin vielä yrittää lähteä lähestymään läheisen tien vieressä olevan niityn kautta kosken alajuoksua. Alajuoksulle meno osoittautui niityn kautta mennessä melko vaikeakulkuiseksi epätasaisessa maastossa joten ihan vesirajaan saakka en päässyt mutta hienosti koski kuohui tästäkin näkökulmasta ja ennen kaikkea kuului. 

Espoosta Kuhakoskelle ajoi 30 minuuttia ja todella auton sai pysäköityä kivisillan lähelle. Infotaulu lisäksi löytyy roskakori ja muutamia puisia pirtinpöytä + penkit istuinryhmiä. Kun ollaan korkeilla kalliolla niin voi hyvin ottaa vaikka mukaan omat eväät ja istahtaa hetkeksi nauttimaan eväitään. En huomannut katsoa oliko paikalla mitään mahdollisuutta vaikka paistaa makkaraa nuotiolla. 

Mimmi teki kävelylenkin kivisillan toiselle puolelle mutta maaston kannalta koiran kanssa kulkeminen olisi ollut hankalaa. Linkkaan tähän loppuun Avisuora blogin, jossa Luhtajokea pitkin on lähestytty Kuhakoskea eli vähän erilaisia kuvakulmia nähtävillä. 

Mukavaa viikonloppua kaikille - muistakaa ulkoilla ja nauttia keväästä!