Aina keväisin kirsikanpuiden kukinnan aikaan minä haaveilen matkasta Japaniin. Mielessäni olen jo monta kertaa lentänyt Tokioon viettämään hanamia eli kirsikankukkien katselua upeiden vaaleanpunaisten kirsikkapuiden alle. Tähän mennessä on reissuni pääsääntöisesti huhti-toukokuun vaihteessa kuitenkin johtanut vain Roihuvuoren kirsikkapuistoon. Tammikuussa sydämeni jätti pari lyöntiä väliin kun luin uutisen, että tulevana keväänä kirsikkapuut eivät välttämättä kukkisikaan Roihuvuoressa kuten lukemattomina muina vuosina.
"Lähes sadan kirsikkapuun kukinta on todennäköisesti jäämässä totuttua heikommaksi urakoitsijan virheellisen hoitotyön vuoksi Roihuvuoressa." tiedotti Helsingin kaupunki. Koko puistossa kirsikkapuita on 150 mutta suuri osa niistä tulee kukkimaan vain osittain. Kaupungin puuasiantuntijan mukaan kukinnan palautuminen entiselleen voi joidenkin puiden kohdalla kestää kahdesta neljään vuoteen. Olin sekä vihainen että myös surullinen miten tällaista voi tapahtua!
Ennen pääsiäistä kaipaisin lisää kukkia parvekkeelle joten päätin ajella pitkästä aikaan Viherpajan Vintage puutarhaan Vantaalle. Olisin toki saanut kukkia lähempääkin mutta kaipasin Viherpajan ihanaan Japanilaiseen puutarhaan, jossa kulkiessa mieli aina lepää. Tämä puutarha rakennettiin jo 1985-1986 Koivuhakaan. Japanilaisen puutarhan kasvit hankittiin maailmalta ja myös lammikossa uivat karpit lennätettiin Suomeen Japanista. Muistan lukeneeni jostain, että Japanilaisessa puutarhaa säädettiin myös kasvihuoneen lämpötila ja kosteuskin samanlaisiksi kuin Tokiossa olevissa puutarhoissa.
Helsingin Viikissä oli myös aikoinaan Gardenian japanilainen kivipuutarha ulkotilassa ja siellä taisin ensimmäistä kertaa käydä heti kun paikka avattiin 2001. Ulkopuutarhaan oli aina vapaapääsy ja siellä olevassa japanilaisessa puutarhassa oli japanilaisen puutarha-asiantuntijan meidän suomalaista kivestä suunnittelema vesiaihe. Trooppinen sisäpuutarha oli puolestaan keskittynyt Kaakkois-Aasian hyötykasveihin ja siellä oli mm. hedelmä- ja maustekasveja. Valitettavasti Gardenia sulki ovensa jo 2015.
Myös Roihuvuoresta löytyy Japanilaistyylinen puutarha, joka on rakennettu vanhaan liuskekivilouhokseen. Kun puutarha valmistui vuonna 1998 sille myönnettiin Vuoden ympäristörakenne -palkinto. Tämä paikka löytyy Roihuvuoren 12-16 osoitteesta. Tästä voit kurkistaa Mimmin ja minun retkeen sinne syksyllä 2021.
Japanilaiset puutarhat ovat hyvin erilaisia jos niitä vertaa meidän länsimaisiin puutarhoihin. Me olemme tottuneet puutarhoihin, jossa on värikkäitä isoja kukka-asetelmia ja patsaita sijoitettuna hyvin geometriseen ja myös kurinalaiseen muotoon. Hyvä esimerkki länsimaisuudesta on kaikille tuttu Esplanadin puisto, joka on suorakaiteen muotoinen alue, joka rajautuu Esplanadeihin. Keskellä puistoa on kookas Runebergin patsas, jonka ympärillä on kukka-istutuksia ja vanhat lehmukset ympäröivät puistoa. Pienempiä patsaita löytyy useita puistosta ja vesiaihekin on sijoitettu lähelle Espan lavaa. Puiston läpi kuljetaan hiekkakäytävää, jonka varrella on penkkejä istuskelua varten.
Japanilaisia puutarhoja löysin netin uumenista ainakin kolmea erilaista tyyppiä eli tsukiyama (mäkipuutarha), karesansui (kivipuutarha) ja chaniwa (teepuutarha). Viherpajan puutarhasta minulle tuli mieleen edustaisiko se juuri "teepuutarhaa" koska puutarhan takaosasta löytyi teehuone, johon sai kurkata sisälle mutta sinne ei saanut mennä. Perinteisestä japanilaisesta puutarhasta löytyy joko aitona tai kuvainnollisesti: järvi tai lampi, saari, kiviä, vesiputous ja joki tai puro. Viherpajassa oli jokea tai vettä lukuun ottamatta kaikki muut elementit. Puutarhassa kuljettiin kivetyllä polulla, joka kiersi koko puutarhan ihanassa rauhassa ja hiljaisuudessa.
Japaninvaahteroiden kauniin punaiset lehdet toivat väriä muuten hyvin harmoniseen väritykseen. Teepuutarhat on aikoinaan syntyneet juuri kiinalaisten vaikutteiden pohjalta. Itse asiassa puutarhassa ei punaisten vaahteranlehtien ja muutamien kirsikankukkien lisäksi näkynyt kuin rauhoittavia vihreän eri sävyjä. Sypressejä, marjakuusia, puksipuita eli koiranpensaita ja pitsimäisiä kauniita saniaisia ainakin tarttui silmiini. Lisäksi polun varsilla oli myös syvänvihreää sammalta.
Astuessaan sisälle Viherpajan Japanilaiseen puutarhaan näkyi ensimmäisenä kaunis kaarisilta, joka vei pienen lammen toiselle puolelle. Polku puutarhassa on rakennettu sillä tavalla, että se mitä seuraavaksi tuli silmien eteen oli ikään kuin yllätys eli isommat puut tai pensaat kätkivät uuden, näkyviin tulevan maiseman taakseen. Puutarhojen sommitteluun ja rakentamiseen on saatu vaikutteita myös Kiinasta ja Koreasta. Myös uskonnolliset suuntaukset ovat vaikuttaneet siihen minkälaisia puutarhoista on aikojen saatossa tehty.
Kun kurkkasin teehuoneeseen melkein näin sieluni silmin sisällä muutamia geishoja yllään perinteinen japanilainen yhdestä kappaleesta muodostettu nilkkamittainen kimono, joka on sidottu vyötäröltä paksulla obi-vyöllä. Mielikuvissani geishat istuivat lattialla ja he olivat riisuneet korotetuilla pohjilla varustetut zori-varvassandaalit joten vuoritetut tabi-kangassukat, jossa on erilliset sekä erikoiset kolot isovarpaille näkyivät. "Japanissa teetaide on taidemuoto ja henkisen oppimisen polku, joka keskittyy vihreän teen valmistamiseen ja nauttimiseen." kertoo kaikkitietävä Wikipedia.
Kovin montaa kirsikankukkaa ei ollut näkyvillä vielä mutta nekin olivat todella kauniita. Kirsikankukka symboloi japanilaisten sielua ja sitä pidetään hyveen sekä kauneuden symbolina. Japanissa kirsikankukka on myös uuden alun vertauskuva ja buddhalaisuudessa se kuvastaa katoavaisuutta. Sitä on käytetty myös symbolina soturin elämästä.
Japanilaisessa puutarhassa on myös jänniä kivilyhtyjä, jotka muistutivat vähän pagodeja. Tōrō lyhtytyyppi on alun perin Kiinasta kotoisin ja sitä on käytetty mm. puutarhoissa sekä buddhalaisissa temppeleissä Kiinassa ja Japanissa. Lyhdyn historia ulottuu Han-dynastian ajalle asti. Minusta nämä lyhdyt olivat äärimmäisen kauniita esineitä puutarhassa.
Japanilaisessa puutarhassa oli myös karppeja, joista minulle tuli heti mielleyhtymä Talvipuutarhan karppilammikkoon. Koikarppi eli koristekarppi on siis alun perin ruokakalaksi kasvatetun karpin värimuunnos, joka levisi Kiinan kautta Japaniin ja sieltä toisen maailmansodan aikana myös Eurooppaan. Karpit voivat elää lähes ihmisiän ja ne voivat kasvaa 60 cm mittaisiksi ja painavat useita kiloja. Karpit kesyyntyvät helposti, syövät suoraan kädestä ja oppivat myös tunnistamaan ruokkijansa. Tuijotin lumoutuneena näitä värikkäitä karppeja todella pitkään...
Tämä karppi muodosti kanssani jonkun jännän yhteyden koska se seurasi minua aina kun olin lammen äärellä. Muut yksilöt uivat parvena mutta tämä rohkelikko halusi tehdä tuttavuutta kanssani.
Sakura, kirsikankukka on Japanin kansalliskukka. Kirsikankukka on erittäin tärkeä osa Japanin kulttuuria ja perinteitä. Yleensä kirsikankukinta on Japanissa maalis-huhtikuussa mutta se voi alkaa jopa tammikuussa tai myöhäisimmillään vasta toukokuussa säästä riippuen. Usein kukinta on kuitenkin lyhyt mutta todella upea tapahtuma.
Viherpajan omilla nettisivuilla kerrotaan, että Vantaalla kirsikoiden "loistelias kukinta-aika on maalis-huhtikuun taitteessa. Ensiksi puhkeaa Prunus kiku-sikare sakura, joka kukkii kaarisillan päällä. Sen jälkeen puhkeaa loistoonsa Prunus serrulata kanza isoine".
Viherpaja löytyy osoitteesta Hakamäenkuja 13, Vantaa. Aukioloajat ovat seuraavat.
Ma - Pe 9-19
La - Su 9-17
Vappuaattona 9-20
Vapunpäivänä 10-17
Japanilainen puutarha avoinna myymälän aukioloaikojen mukaisesti
Oletko käynyt Japanilaisessa puutarhassa? Viime kesänä löysin ihanan jutun Meillä kotona -lehdestä, jossa esiteltiin porilaisen perheen japanilaishenkinen puutarha, josta löytyy myös karppilammikko. Tästä pääset kurkistamaan tuohon aivan ihanaan pihapiiriin. Mukavaa viikonloppua kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti