Agatha Christien "Eikä yksikään pelastunut" piti otteessaan loppuun asti

 

Kuva HKT, valokuvaaja Otto-Ville Väätäinen

Viikko sitten lauantaina yksi minun suuri toiveeni toteutui kun istuin Arena-näyttämön ensimmäisellä rivillä ja alkamassa oli Agatha Christien jännitysnäytelmä "Eikä yksikään pelastunut". Muistan omasta nuoruudestani, että tämä klassikkodekkari oli sellainen opus, että se piti lukea kerralla koska tätä hyytävää kirjaa ei vain voinut laskea käsistään. Muistan, että kun vanhemmat kehottivat jo kolmannen kerran sammuttamaan valot ja käymään yöpuulle minä lopulta kiltisti myönnyin ja käänsin valokatkaisinta. 

Jouko Klemettilä (Tohtori Armstrong), kuva HKT, valokuvaaja Otto-Ville Väätäinen

Mutta itse asiassa katosinkin vain vikkelästi peiton alle taskulampun kanssa jatkaakseni kihelmöivän kirjan sivujen lehteilyä. Taisin lukea kirjaa ihan aamun pikkutunneille asti koska kun minua aamulla ravisteltiin hereille tuntui siltä etten olisi nukkunut kuin vartin korkeintaan ja kohta piti lähteä opiskelemaan. Luettuani 256 sivua oli mysteeri vihdoin selvinnyt ja olo oli väsynyt mutta toisaalta myös onnellinen koska syyllinen oli nyt selvillä. Omassa päässäni oli risteillyt lukuisia eri teorioita murhaajasta mutta vasta lopussa saadessani tietää kuka tämän kaiken takana oikein oli mieleni valtasi kummallinen outo tyhjyys. En ollutkaan osunut oikeaa vaikka luulin niin. 

Agatha Christie (1890-1976) oli kirjoittanut hyytävän suljetun tilan mysteerinsä jo vuonna 1939. Ensi julkaisu oli Britanniassa ilmestyessään englanniksi "Ten little niggers" (Collins Crime Club 1939). Nerokas palapelimäinen dekkari ilmestyi suomeksi heti jo seuraavana vuonna 1940 ja suomennos oli "Eikä yksikään pelastunut". Yhdysvalloissa kirja ilmestyi myös 1940 ja nimellä "And Then There Were None". Sanna Koskisen ja Outi Palokosken teoksessa "Sata kirjaa, tuhat suomennosta: kaunokirjallisuuden uudelleenkääntäminen" käsitellään myös Agatha Christien teosta. 

"Ensimmäinen suomennos perustuu tähän nimeen. Nimivalinnan syyt eivät ole tiedossa. Yhdysvalloissa kirja on ilmestynyt myös nimellä Ten Little Indians." Vuonna 1968 kirjan suomennos muuttui lähemmäs Agatha Christien alkutekstiä. Mutta vuoden 2004 painoksen nimenmuutos perustuu kirjan oikeudenomistajien päätökseen, jonka taustalla on myös käännökseen ulottuva kielto käyttää herjaavaa rotuun liittyvää nimitystä.

Santeri Kinnunen (William Blore), kuva HKT, valokuvaaja Otto-Ville Väätäinen 

Agatha Christie oli aloittanut aktiivisen kirjoittamisen jo vuosia ennen "Eikä yksikään pelastunut" romaania. Ensimmäisen dekkarinsa hän julkaisi jo vuonna 1920 eli The Mysterious Affair At Styles (Stylesin tapaus) ja rikosta oli ratkomassa legendaarinen belgialainen yksityisetsivä Poirot. Hercules Poirot ehti esiintyä yhteensä 33:ssa Christien romaanissa ja peräti 54 novellissa sekä muutamassa Christien kuoleman jälkeen kirjoitetussa romaanissa. Minä olen aikoinaan aloittanut Christien tuotantoon tutustumisen juuri Poirot dekkareita lukemalla ja elävästi mieleen ovat jääneet mm. Idän pikajunan arvoitus, Kuolema Niilillä, Aikataulukon arvoitus ja Hiirenloukku muutamia mainitakseni. Sekä pienten harmaiden aivosolujen käyttäminen, jota Poirot aina korosti. 

Kaisa Torkkel (Ethel Rogers), kuva HKT, valokuvaaja Otto-Ville Väätäinen 

Seuraavaksi ollessani jo armoton murhamysteerien ystävä siirryin sujuvasti Agatha Christien tuotannossa Miss Marple kirjoihin. Hyvässä murhamysteerissä se mikä näyttää todennäköisimmältä ei 

todellakaan ole sitä vaan pitää myös haastaa itseään hieromalla omia aivosolujaan kuten Hercules Poirot. Miss Maple on hahmona täysin erilainen kuin Poirot. Neiti Marple on St. Mary Mead nimisessä kylässä asuva lähes valkotukkainen ikäneito, joka saattaa vaikuttaa ensi näkemältä ehkä vähän höpsähtäneeltä vanhukselta. Mutta Marple on kaikkea muuta eli ratkoo suvereenisti rikoksia todella terävällä havainto- ja päättelykyvyllään sekä hyvällä ihmistuntemuksella. 

Miss Marple esiintyy 12 romaanissa ja 20 novellissa. Ensimmäinen Marple-romaani oli "Murha maalaiskylässä" vuodelta 1930, joka on yksi suosikkini. Viimeinen romaani "Neiti Marple koston jumalattarena" ilmestyi vuonna 1971. Tosin em. jälkeen ilmestyi vielä jo 1940-luvulla kirjoitettu "Neiti Marplen viimeinen juttu". Itselleni on jäänyt myös elävästi mieleen vuosina 1984-1992 televisiosarjassa Neiti Marplea esittävä Joan Hickson (1906-1998), joka minusta on "juuri se ainoa ja oikea Miss Marple" ja kuten tuossa yllä olevassa kuvassa "hän näytti todella vaarattomalta mutta oli kaikkea muuta".

Jesse Jyllenbögel (Anthony Marston), kuva HKT, valokuvaaja Otto-Ville Väätäinen

Minä olen lukenut Agatha Christien "Eikä yksikään pelastunut" vasta lähemmäs kaksikymppisenä. Verrattuna aiempiin Christien kirjoihin tämä romaani oli erilainen - se oli suljetun tilan mysteeri. Alun perin "Eikä yksikään pelastunut" ilmestyi 26-osaisena jatkokertomuksena kesällä 1939. Kirjana se julkaistiin saman vuoden marraskuussa. Elettiin hyvin poikkeuksellisia aikoja eli samana vuonna alkoi toinen maailmansota, josta on todettu "ihmiskunnan historian suurin ja kuolettavin konflikti". Aika oli synkkä joten ehkä siksi Agatha Christie kirjoitti juuri tuolloin hänen ehkä karmivimman teoksen, joka pitää otteessaan Helsingin kaupunginteatterin näytelmässä alusta loppuun. 

Heidi Herala (Emily Brent), kuva HKT, valokuvaaja Otto-Ville Väätäinen

Arttu Kapulainen (Sir Lawrence Wargrave), kuva HKT, valokuvaaja Otto-Ville Väätäinen 

Tämä dekkari on selkeästi Agatha Christien tuotannossa erilainen klassikko, joka alkaa siitä kun kymmenen toisilleen täysin ventovierasta ihmistä saa kutsun saapua huvilalle. Henkilöt matkaavat eristyksissä olevalle saarelle ja kukaan heistä ei edes ole täysin varma kuka heidät on sinne kutsunut. Hyvin erikoista on myös se, että palveluväkenä toimiva pariskunta ilmoittaa tulijoille ettei isäntäpari ole vielä edes saapunut vaan he tulevat vasta seuraavana päivänä. 

Pertti Koivula (Thomas Rogers), kuva HKT, valokuvaaja Otto-Ville Väätäinen

Saari on eristyksissä ulkomaailmasta vaikka mantereelle ei olekaan kuin 1,5 kilometrin matka. Kuin tilauksesta alkaa vielä myrskyämään eikä saarelle pääse edes yhteysvene olosuhteiden takia. Kymmenen todella erilaista ihmistä on houkuteltu paikkaan, jossa jokainen heistä joutuu tekemään tiliä siitä mitä on elämässään joskus tehnyt. Ikäviä asioita paljastuu ja vähitellen kaikki ymmärtävät ettei kukaan ole turvassa saarella eikä talossa.  

Anna Ackerman (Vera Claythorne), kuva HKT, valokuvaaja Otto-Ville Väätäinen

Omituista on myös se, että takan reunustalta löytyy 10 posliinista sotilaspoikapatsasta. Seinältä löytyy kumma lastenloru, jossa kerrotaan tarinaa kymmenestä pienestä sotilaspojasta ja omituisessa lorussa aina kuolee yksi sotilaspoika. Samalla myös yksi posliinipatsas rikkoutuu. Sitten alkaa tapahtua outoja asioita ja myös seurueen jäseniä alkaa kuolla. Tunnelma tiivistyy ja kaikki tarkkailevat toisiaan kauhun vallassa.

Jari Pehkonen (Kenraali Mackenzie), kuva HKT, valokuvaaja Otto-Ville Väätäinen

Loru kymmenestä posliinisesta sotilaspojasta lämpiön seinällä.

Mikko Virtanen (Philip Lombard), kuva KHT, valokuvaaja Otto-Ville Väätäinen

Jännitys säilyy "Eikä kukaan pelastunut" -näytelmän ihan loppuun saakka. Vaikka olin lukenut kirjan en muistanut kaikkia pirullisia käänteitä ja tapahtumia. Näyttämöllä nähdään hyvin erilaisia ihmishahmoja, joista jokaista kalvaa omassa menneisyydessään todella painavia sekä ikäviäkin asioita. On vaikeaa tunnustaa tehneensä jotain ja kukaan ei tiedä kuka on oikeasti syytön vai onko edes syyttömiä? Kun lähdetään liikkeelle ovat jokainen tavallaan yhtä syyllisiä ja tarkkaillaan muita etsien jotain mahdollisia merkkejä. Kaikki näyttelijät olivat äärimmäisen hyviä ja erikoismaininta upeasta ajan henkeen olevasta puvustuksesta. Kun ollaan pienellä näyttämöllä on lavastus koko ajan sama mutta sekään ei haittaa. Välillä ulkona raivoaa myrsky, sataa kaatamalla vettä, valot pimenevät ja tämä saadaan aikaan yhden lavastuksen puitteissa - nerokasta. 

Kiitos HKT jälleen kerran upeasta esityksestä ja suurkiitos näyttelijöille rooleista! Tästä voit varata liput Arena-näyttämölle vaikka toukokuulle. Onko Agatha Christien tuotanto tuttua? Tai oletko lukenut mahdollisesti "Eikä yksikään pelastunut" dekkarin? Hercules Poirot vai Miss Marple - kumpi hahmo on lähempänä sinun sydäntäsi? Minulla on vielä tiedossa tämän kevään viimeinen varattu teatterinäytös Jenny Hill reilun viikon kuluttua!