Aurinkoisen maaliskuun päivän kunniaksi tein retken sympaattiseen Lohjan museoon. Olen vieraillut museon puutarhassa viime vuosina useammankin kerran. Marraskuussa 2023 kävin ihailemassa upeaa Alexander Reichsteinin "He olivat täällä" -valoinstallaatiota. Viime marraskuussa puutarhassa oli taas uusi jännä Reichsteinin valoteos "Lennon aika - Dags att flyga", joka piristi hyvin pimeässä marraskuun harmaudessa. Lohjan menneen ajan joulumarkkinoiden aikaan 2017 piipahdin myös museoalueella.
Mutta itse museossa olen käynyt kesällä monia vuosia sitten joten nyt oli korkea aika käydä katsomassa mitä Lohjan museolla olisi nyt esillä. Mimmi mukaan ja auto kohden Lohjaa. Koiria ei museoalueelle saa tuoda joten teimme neidin kanssa lenkin ensin ennen minun siirtymistäni museoon.
Lohjan museo on perustettu jo vuonna 1911. Museo toimii entisen pappilan tiloissa Lohjan Pyhän Laurin kirkon lähellä Iso-Pappilan alueella osoitteessa Rovastinkatu 1. Museoon kuuluvat lisäksi Sammatissa Johannes Lohilammen museo ja sen taidenavetta sekä Lohjan pääkirjaston Linderinsalin näyttelyt. Nykyään myös Elias Lönnrotin synnyinpaikka Paikkarin torppa Sammatissa on osa Lohjan museota.
Täytyy ensi kesänä tehdä ihan oma retki Sammattiin ja ottaa haltuun myös nuo museokohteet. Paikkarin torpassa olen kyllä käynyt vanhempieni kanssa lapsuudessani mutta niitä muistikuvia on ihan hyvä käydä tarkistelemassa nyt aikuisen silmin tulevana kesänä.
Pedagogio rakennus on kauniin punamultainen ja valkoisilla ikkunapuitteilla varustettu.
Lohjan museon alueelta löytyy myös vuonna 1769 rakennettu Lohjan pedagogio. Turun tuomiokapituli antoi jo 1659 lohjalaiselle ylioppilaalle Henricus Ericille luvan antaa opetusta pienille lapsille paikkakunnalla. Lohjan pedagogio olikin ihan ensimmäisiä Suomen alueelle perustettuja maaseutukouluja ja se toimi aina vuoteen 1816. Rakennuksessa toimi ruotsinkielinen kansakoulu 1800-luvun lopulta aina 1950-1960 lukujen vaihteeseen. Vuonna 1971 pedagogio rakennus siirrettiin uuden Lohjan Osuuspankkitalon alta pois Lohjan pappilan museoalueelle. Nyt entisissä luokkahuoneissa esitellään Lohjan historiaa kivikaudelta nykypäivään.
Kuva: Lohjan museo, Paloniemen kartano
Lohjan museolla on yhteensä noin 25 000 esinettä kokoelmissaan, sekä kymmeniä tuhansia valokuvia valokuvakokoelmissaan. Em. lisäksi Lohjan museolla on myös oma kotiseutuarkisto sekä pieni kirjasto. Arkkitehti Eliel Saarinen suunnitteli Lohjan Paloniemen upean kaksikerroksisen, rapatun, kansallisromanttisen kartanorakennuksen, joka rakennettiin 1898-1900 kivestä sekä puusta. Kartano oli osaksi kaksikerroksinen ja osaksi kolmikerroksinen. Alakerrasta löytyi 11 huonetta ja yläkerrasta peräti 16. Kartanon sisustus oli osittain myös Saarisen suunnittelemaa. Huonekalut oli valmistanut porvoolainen Iris-tehdas. Valitettavasti Paloniemen kartanon upea päärakennus tuhoutui tulipalossa tammikuussa 1950. Ikävä juttu sillä tämä rakennus olisi ollut todella upea nähdä!
Lohjan museon päärakennuksen salissa on esillä uusrenesanssityylinen kalusto 1800-luvun lopulta. Nämä kalusteet ovat aikoinaan olleet Kyrkstadin kartanossa, jonka osti 1874 kamreeri Axel Gustav Hornborg. Kamreerin perheeseen kuului Anna Irene vaimon lisäksi myös tytär Greta ja poika Gösta. Ruotsinkielisen Dahlbergin perheen jäsenet olivat huomattavia vaikuttajia seura- ja yhdistyselämässä. Perhe myi kartanon Lohjan kaupungille ja nykyään se on yksityisomistuksessa.
Lohjan museon kokoelmiin kuuluu myös Paloniemen kartanon esineitä Granstedtin (1880-1897) suvun ajalta. Esineet on saatu Boldtin suvun lahjoituksina Lohjan museolle eri aikoina. Yksi museon kokoelman helmistä on Eliel Saarisen suunnittelema ruokasalin kalusto, joka onnistuttiin pelastamaan Paloniemen kartanon päärakennuksen tuhoisasta tulipalosta.
Museossa oli myös esillä Kirkniemen kartanon pienoismalli. Kirkniemen kartanolla on myös pitkä historia ja sen omistajiin on 1500-1900 -luvuilla kuulunut monia merkittäviä ylhäisaatelin edustajia ja varsinkin Suomen sotahistoriasta tunnettuja henkilöitä. Kartanossa ovat vaikuttaneet mm. sotamarsalkka Tott, amiraali Creutz, Suomen kenraalikuvernööri Fleming ja kreivi Ehrensvärd. Myös marsalkka Mannerheim vietti eläkepäiviään Suomessa ollessaan Kirkniemessä, jonka hän osti itselleen 1945. Nykyään paikan omistaa Metsäliitto, joka järjestää siellä kesäisin vierailukierroksia. Tämä paikka pitää ehdottomasti päästä näkemään tulevana kesänä.
Minua ilahdutti, että esillä oli myös posliinia Paloniemen kartanosta Granstedtin suvun ajoilta. Lasialusta, jossa on posliinista valmistettu pohja ja koristeellinen metallireuna on kaunis. Pohjassa on koristeena suloinen metsämansikka. Arabian tarjoilukulho ja -vati on valmistettu vuoden 1878 jälkeen. Koristeaiheena posliineissa on Ceres-niminen kukka-aihe. Arabian tehdas oli perustettu muutamia vuosia aiemmin 1874.
Pappilan omiakin kalusteita on esillä Lohjan museossa. Upea empiretyylinen peilipöytä marmorikannella ja lohikäärmehahmo jaloilla on kuulunut kirkkoherra Gustaf Fredrik Helsingiukselle (virassa 1859-1886). Kuvun sisällä oli todella hieno marmorinen katedraalikello, joka on alun perin valmistettu Ranskassa 1844. Kello on saanut vaikutteita kirkkoarkkitehtuurista ja uusgotiikasta.
Paloniemen kartanon entinen samovaari eli teenkeitin 1880-luvulta oli myös esillä. Samovaari lahjoitettiin 25.4.1890 Paloniemen kartanon silloiselle isännälle Albert Fridolf Granstedtille, joka jäi eläkkeelle valtion rautateiden apulaispääjohtajan virasta. Samovaarin jalkaan on kaiverrettu lahjoittajien nimet sekä nimikirjaimet F.G. Tee oli Suomessa pitkään herrasväen juoma, jota nautiskeltiin promenadien päälle tai seurapiirien illanvietoissa ennen poloneesia.
Lohjan museon yhteen huoneeseen on sisustettu Virkkalan kupeessa sijaitsevan Kyrkstadin kartanon lastenhuone. Oli ihan pakko hieraista silmiään, että näenkö näkyjä koska lastenhuoneen yksihuoneisessa nukkekodissa 1890-luvulta on saman tyylinen kalusto kuin salissa mutta pienoiskoossa. Tuon ajan tyyliin on kuulunut voimakaskuvioiset tapetit, sorvauksilla koristellut huonekalut ja seinien puolipanelointi. Lattia on mitä todennäköisemmin ollut linoleumia tai korkkia. Tuolilla istuva tyttö on Greta.
Vitriinissä lastenhuoneessa on esillä myös erikoisia merkkausliinoja. Merkkausliinat ovat aikoinaan olleet kartanoiden säätyläisperheissä tyypillinen tyttöjen käsityö, jollainen valmistettiin ennen kuin siirryttiin vaativimpiin käsitöihin. Merkkausliinassa harjoiteltiin erilaisia pistoja, kirjaimia, numeroita ja myös sommittelutaitoa. Myös kuva-aiheita voitiin kirjoa merkkausliinaan. Esillä olevat merkkausliinat ovat Paloniemen kartanon emännän Fredrika Granstedtin.
Lohjan museosta löytyi myös työhuone, joka on hyvin erilainen verrattuna nykyisiin työtiloihin työpöytineen. Pöydältä löytyy mustepullon lisäksi mustekynä ja mustekuivain. Kuulakärkikynä syrjäytti täytettävän mustekynän arkikäytöstä vasta 1960-luvulla. Kirjoittamaan opettelevien lasten on täytynyt olla todella keskittyneitä mustekynien ja mustepullojen kanssa. Työpöydällä näkyy myös puhelinkone, joka näyttää kyllä kauniilta koska on valmistettu puusta, joka on vielä koristeltu mutta miten hyvin puhelinkone mahtoi toimia oli varmaan asia erikseen.
Seuraavaksi Lohjan museossa siirryttiin ihan erilaiseen näyttelyyn, jossa sukellettiin 1970-luvulle. Aikahyppy oli melkoinen ja kesti hetken ottaa vastaa kirkkaita värejä, korokepohjakenkiä, ruskeita samettisohvia, kasettisoittimia jne. Suomi oli 70-luvulla voimakkaasti kehittyvä runsaan neljän ja puolen miljoonan asukkaan yhteiskunta. Suomessa vallitsi Kekkosen ja suomettumisen aika. Muoti 70-luvulla oli todella räväköiden tyylien kulta-aikaa. 1960-luvulla alkanut hippiliike vaikutti vahvasti myös 70-luvun muotiin.
1970-luvun muodissa olivat leveät lahkeet, tolppakorot, pitkät hameet, värikkäät, psykedeelisetkin vaatteet ja kuvioinnit, toisaalta myös graafiset linjat ja naisten androgyyni look. Vuosikymmen oli pukeutumiseen suhteen värikäs runsaudensarvi, jossa myös suvaitsevaisuus näkyi. 70-luvulla pukeuduttiin peittävästi mutta toisaalta myös hyvinkin paljastaviin ja niukkoihin mikroasuihin eli 70-luku oli vähän kaikkea!
Anttilan mainos 1970-luvulta. Farkut leveillä lahkeilla, kalahattu ja printti t-paita!
Lohjan museosta löytyy myös ihan täydellinen 70-luvun olohuone. Ruskeat vakosamettiset sohvat, isoilla kukilla varustetut verhot, seinän täyttävä kirjahylly esimerkiksi Lundian tai tummaa puuta oleva hyllykkö, raanu tai ryijy seinällä, muovikupuinen värikäs valaisin, stereot, kasettimankka, Ericssonin Cobra puhelin, nahkainen tv-tuoli, itse virkattuja pikkuliinoja pöydillä, karvalankamatot tai itse kudotut matot, keltainen Ufox-ilmankostutin lattialla ja televisio ehdottomasti keskeisellä paikalla olohuoneessa. Ja totta kai kirjahyllyssä matkamuistonukkeja koska suomalaiset matkustivat jo ulkomaille.
Meillä oli aikoinaan kotona Ericssonin punainen Cobra puhelin mutta äitini myi sen pois.
Lohjalla tapahtui paljon 70-luvulla. Voitteko kuvitella, että Lohjalla oli vuonna 1970 televisioita 4189 ja niistä oli 7 väriteeveetä! Puhelinverkko kaupungissa oli Suomen tiheimpiä eli joka neljännellä lohjalaisperheellä oli lankapuhelin. Vuonna 1974 kun Suomessa oli energiakriisi ja säästettiin sähköä myös Lohjalla sammutettiin katuvalot. Todella virkistävä ja hauska lopetus Lohjan museokäynnille oli tämä viimeinenkin näyttelyosio. Ja aivan ihanan värikäs!
Koiria ei museoalueelle saa viedä eli Mimmi on kuvattu alueen ulkopuolella kun olimme lenkillä.
Lohja museo löytyy osoitteesta Rovastinkatu 1 ja parkkitilaa löytyy museon läheisyydestä. Museoalueella on useita eri rakennuksia, joissa voi vierailla mm. makasiini, pedagogio, navetta, jalka-aitta, riihi jne. Lisäksi museolla on kesäkahvila ja kaunis puutarha museon ympärillä. Museokorttikohde.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti