Kuhakoski on Uudenmaan suurin vesiputous

 

Nurmijärven Perttulan kylästä löytyy Kuhakoski, joka on Uudenmaan suurin vesiputous. Kuhakoski on Vantaanjoen vesistöön kuuluvan Luhtajoen suurin koski, jossa vesi putoaa 150 metrin matkalla portaittain kokonaisuudessaan 16 metrin matkan. Upeimmillaan vapaana virtaava Kuhakoski on juuri kevättulvassa. Minä matkasin katselemaan Kuhakosken kuohuja ensimmäisen kerran 19.huhtikuuta 2024. 

Olin katsonut kartasta, että kohteeseen pääsee todella helposti autolla kun kääntyy vain Lopentieltä jokea sivuavalla Valkjärven tielle niin tullaankin jo suoraan kosken kohdalle. Putousta katselin kuitenkin vuosi sitten vain vanhalta kivisillasta molempiin suuntiin koska ymmärsin etten olisi pystynyt kipeän lonkkani kanssa millään kiipeilemään kallioilla ja teräväreunaisilla louhoskivillä. Vasemmanpuoleisen valokuvan olen lainannut Suomen vesiputoukset sivuilta, kuva Jussi Laine. 

Vasen kuva: Finna, Nurmijärven museo, Leena Koskela 1992

Vihreän vehreä kesäkuva Kuhakosken kivisillasta, kuva Visit Nurmijärvi 

Maaliskuussa 2025 minä palasin uudelleen tutkimaan Kuhakosken upeita maisemia ja Uudenmaan suurimman vesiputouksen kevätkuohuja. Kuhakoskella on todella pitkä ja mielenkiintoinen historia. Tästä koskesta on vuosisatojen kuluessa saatu vesivoimalla energiaa myllyille, sahoille ja jopa sähköturbiinin pyörittämiseen. 

Jo Ruotsin vallanaikana oli voimassa kuningas Kristoffer Baijerilaisen vuonna 1442 vahvistama yleinen laki, joka koski maaseutua. Lain turvin rakennettiin Numlahden, Perttulan, Uotilan ja Valkajärven jalkamyllyt, joilla jauhettiin jauhojen lisäksi luu- ja ruutijauhoja tai ne toimivat pellavamyllyinä ja nuuskatupakan valmistamisessa. 

Kuva: Finna, Numlahden kartanon siipirakennus 1700-luvun puolivälistä, Reino Pekkanen 1984

Numlahden kartano keltaiseksi maalatun kartanon näin mennen tullen kun ajoin Kuhakoskelle. Kartano syntyi 1594 ja vuodesta 1934 kartano on ollut Borup-suvun hallussa. Osittain kaksikerroksinen päärakennus on vuodelta 1876. Pihapiiristä löytyy myös 1700-luvulta peräisin oleva mansardikattoinen siipirakennus sekä kartanon omista tiilistä tehtyjä talousrakennuksia 1900-luvun alkupuolelta. Kartanolla oli Kuhakosken rannalla mylly, saha ja myöhemmin myös oma sähkölaitos, tiilitehdas sekä meijeri. 

Kuva: Finna, Museovirasto 

Kuhakosken vesivoimaa aloitettiin 1600-luvulla käyttämään myös Numlahden sahalla. Tukkien kuljetuksessa käytettiin myös uittoa ja sahattu puutavara kulki taas hevosilla. 1700-luvulla sahalla syttyi tulipalo, joka tuhosi sen mutta kartano rakennutti sahan uudelleen. 1800-luvulla sahalla on kiirettä kun Helsingin rakentamisen myötä tarvittiin paljon puutavaraa. Kartanon saha myös harjoitti puutavaran vientiä ulkomaille. 

Kuva: Valkjärven kylä 

Luhtajoen vesi virtaa Lopentien ja vanhan kivisillan alitettuaan jännään kallioon louhittuun uomaan. Uoman molemmin puolin on onneksi rakennettu metalliset kaiteet. Katse tavoittaa myös uoman molemmin puolin vanhoja pato- ja vesikoururakennelmia sekä vesimyllyjen perustuksia. Tällä samalla paikalla on vuosisatojen ajan ollut vilkasta toimintaa. Ja edelleen vielä vuonna 2025 vapaana virtaava koski ympäristöineen muistuttaa todella pitkästä historiasta ja teollisesta toiminnasta. 

Kuva: Finna, Kuhakosken mylly 1937, kuvaaja tuntematon

Vanhassa Finnan valokuvassa vasemmalla näkyy Kuhakosken mylly ja oikealla sähkölaitos. Kuhakosken voimalaitoksen vesi johdettiin kourulla turbiiniin. Jo 1920-luvulla Kuhakoskesta saadulla sähköllä toimi Perttulan-Uotilan mylly, kartanon saha ja sekä em. rakennusten valaistus. Vuonna 1953 päättyi Perttulan-Uotilan Mylly-Saha-Valaistus osuuskunnan toiminta. 

Kun louhittu kalliouoma loppuu vesi putoaa kolmena suurena könkäänä alas. Kuhakoski on jyrkkä putouksinen koski. Suomen korkein luonnontilainen köngäs on Puolangan Hepoköngäs, jonka putouskorkeus on 24 metriä. Kuhakoski on alun perin ollut 20 metriä korkea mutta vesistöjen muutokset ja perkaukset madalsivat sen nykyiseen pudotuskorkeuteen. 

Suomen Vesiputoukset sivuilla löytyi seuraava teksti "Huom. Kuhakosken koskiluokitukseksi on määritelty IV-V (Lähde: www.koskimelonta.com). Käytännössä koski on melojalle erittäin vaativa laskettavaksi, ja pahimmillaan hengenvaarallinen."

Kuva: Suomen vesiputoukset 

Veden virtaaminen koskessa oli jotenkin hypnoottista ja tuijotin sitä todella pitkään. Valkoisena kuohuva vesi kiehtoo mutta toisaalta se myös pelottavaa koska veden voima on niin suurta. Kuhakosken näkeminen oli hyvin mieleenpainuva. Päätin vielä yrittää lähteä lähestymään läheisen tien vieressä olevan niityn kautta kosken alajuoksua. Alajuoksulle meno osoittautui niityn kautta mennessä melko vaikeakulkuiseksi epätasaisessa maastossa joten ihan vesirajaan saakka en päässyt mutta hienosti koski kuohui tästäkin näkökulmasta ja ennen kaikkea kuului. 

Espoosta Kuhakoskelle ajoi 30 minuuttia ja todella auton sai pysäköityä kivisillan lähelle. Infotaulu lisäksi löytyy roskakori ja muutamia puisia pirtinpöytä + penkit istuinryhmiä. Kun ollaan korkeilla kalliolla niin voi hyvin ottaa vaikka mukaan omat eväät ja istahtaa hetkeksi nauttimaan eväitään. En huomannut katsoa oliko paikalla mitään mahdollisuutta vaikka paistaa makkaraa nuotiolla. 

Mimmi teki kävelylenkin kivisillan toiselle puolelle mutta maaston kannalta koiran kanssa kulkeminen olisi ollut hankalaa. Linkkaan tähän loppuun Avisuora blogin, jossa Luhtajokea pitkin on lähestytty Kuhakoskea eli vähän erilaisia kuvakulmia nähtävillä. 

Mukavaa viikonloppua kaikille - muistakaa ulkoilla ja nauttia keväästä!