Hetkiä helmikuun ensimmäiseltä viikolta

 

Helmikuu pyörähti vihdoin käyntiin viime viikolla - JIHUU! Jostain kumman syystä minusta tuntui, että tammikuu kesti ikuisuuden. Vaikka kuukauteen osui monia todella kivoja tapahtumia kuten LUX Helsinki, Keski-Uudenmaan Teatterin viihdyttävä Äidike näytelmä ja Puotilan Taikatalven värikkään upeat valot tuntui kuukausi silti ihan loppumattomalta. Varmasti joulun, uudenvuoden ja loppiaisen jälkeinen aika sekä paluu normaaliin, työn täyteiseen arkeen tuntuivat puuduttavalta ihanan lomailun jälkeen. Päiväkin alkoi kivasti jo pidentymään "pienin kukonaskelin" mutta tammikuuta leimannut "harmaa keli sateineen" ei ollut yhtään mieleeni. 

Toki tammikuuhun mahtui myös muutamia kivan aurinkoisia päiviä, jolloin oli ihan luksusta olla Mimmin kanssa ulkona lenkillä. Mutta enemmänkin olisi voinut toki paistaa tai vaihtoehtoisesti olla vähän valkoista lunta maassa niin olisi heti ollut valoisampaa. Tällaisia ne talvet ilmeisesti tulevat jatkossa olemaan täällä pääkaupunkiseudulla. Tätä se ilmastomuutos aiheuttaa tänne Pohjolaan! Onko meillä jatkossa enää neljää vuodenaikaa jää nähtäväksi. Toisaalta muistelen myös kauhulla viime kevättä jolloin vielä huhtikuussa satoi niin paljon lunta, että olin iloinen etten ollut vaihdattanut kesärenkaita autoon. 

Kun kävimme Mimmin kanssa kävelemässä Lauttasaaren rannoilla ei aurinkoa juuri näkynyt. Mereltä tuuli myös melko kylmästi mutta sitkeästi päätimme kuitenkin ulkoilla. Mimmi sai kaksi labradorinnoutaja ystävää lenkillä mutta yksikään ottamani valokuva koirista ei ole julkaisukelpoinen! Sen verran siinä hyörittiin ja pyörittiin talutinhihnat sikin sokin, että labbiksen omistajan kanssa mietimme miten ihmeessä koirat onnistuivat tekemään ne umpisolmut remmeihinsä? Mutta se ilo ja riemu mikä koirilla oli toistensa seurasta oli kyllä hellyttävää. Mimmi oli kaikkein nuorin mutta onnistui hyvin villitsemään 6 ja 10 vuotiaat leikkeihinsä mukaan. Mimmin syntymäpäivä lähenee eli neidille tulee jo neljä vuotta täyteen 5.huhtikuuta.

Innostuin tekemään alkuviikosta vähän tuhdimman aamiaisen vai pitäisikö sitä ehkä kutsua aikaiseksi lounaaksi. Minulta löytyi jääkaapista paprika, kananmunia ja muutama nakki, josta sitten loihdittiin tällainen "herkkupläjäys". Tosin en syönyt kuin kaksi kananmunaa ja yksi paistettu muna parin "nakkilonkeron" kera jäi vielä illaksi. Kaivoin kahvia varten Hattivatti Muumimukin kaapista niin heti aamiaisesta tuli myös värikkäämpi ja hauskempi. Yleensä syön aamuisin Pirkan crunchy jogurtti-mansikka muromysliä, joka sisältää kuivattuja mansikoita, jogurttipäällysteisiä maissihiutaleita ja ihanan rapeaa crunchy-muromysliä joko jogurtin tai maidon kanssa. Olen ihan koukussa Pirkan muromysliin! 

Poikkesin viikolla myös yhtenä iltana Fidassa mutta sieltä en löytänyt mitään vaikka yleensä Leppävaaran liikkeessä on aina hyviä aarteita esillä. Minähän rakasta kirpputoreilla vaeltamista, tavaroiden penkomista ja aarteiden etsimistä. Toisen romu voi hyvin olla minun aarteeni mutta aina ei onnista kirpparikierroksella. Muistan vieläkin elävästi kun löysin Vermon Kontti kirppikseltä vuosia sitten kuvassa näkyvän taotun lampun, joka sitten lähti Marjon matkaa kun siitä tuli itselleni mieleen "Tuhannen ja yhden yön satujen" fiilis. Myyjä kertoi myös niin hyvän tarinan lampusta ja siitä miten se oli hänelle päätynyt, että ostin sen myös tarinan takia. Tarinan löydät tästä ja oli se tosi tai ei olen iloinen, että minulla on tämä ihana valaisin. 

Viime viikolla sorruin myös yhtenä iltana syömään nacholautasen, johon oli kasattu nachojen lisäksi jauhelihaa, enchilada kastiketta, juustokastiketta ja sipulia. Omnomnom! Muistelen aina vesi kielellä Aleksanterinkadun Santa Fén Nachos Supreme lautasta, jota syödessä ystävien kanssa on parannettu maailmaa monen monta kerta nuoruudessa. En ole vuosiin käynyt nauttimassa tuota nacholautasta joten pitäisiköhän joku päivä verestää nuoruusmuistoja ja käydä nauttimassa nachot. Toisaalta jos niiden maku ei olisikaan sama siitä seuraisi kyllä karvas pettymys, joka hävittäisi ne "ihanat makumuistot ja hetket". Kaksipiippuinen juttu eli täytyy vielä harkita asiaa...

Appelsiineja ja mandariineja olen pyrkinyt nauttimaan ihan päivittäin saadakseni riittävästi C-vitamiinia. Minä rakastan itsepuristettua appelsiinimehua, jota mielelläni juon lasillisen aina aamulla sen lisäksi, että syön appelsiineja. C-vitamiini eli askorbiinihappo on vesiliukoinen vitamiini, joka edistää elimistömme normaalia toimintaa, suojaa soluja vaurioilta ja torjuu infektioita. Ihmisen elimistö ei kykene tuottamaan itse C-vitamiinia, vaan sitä on saatava ravinnosta tai lisäravinteista. Ystäväni kertoi, että hän inhoaa sitä, että appelsiineissa on kiviä. Jos haluaa syödä appelsiineja, joissa ei ole kiviä kannattaa ostaa suklaa-appelsiineja, jotka ovat kivettömiä. Olen maistanut niitä mutta minusta ne ovat liian makeita, joten jatkan edelleen normaalilajikkeilla. 

Tulppaaneja olen ostanut kotiin vaikka kuinka monta punttia jo tammikuussa. Olen seonnut laskuissa montako nippua on tullut ostettua mutta tulppaanit ovat edullisia ja kuuluvat tulevan kevään odotteluun ehdottomasti. Olen alkanut laittaa tulppaanien veteen jääpaloja niin ne säilyvät paljon pidempään tuoreita eivätkä kasva niin paljon pituutta. Ja aina kannattaa pitää puoli tuntia/kolme varttia paperikääre tulppaanien ympärillä maljakossa kun on ensin muistanut myös leikata veitsellä uudet imupinnat kukille. Minä nostan joskus myös tulppaanit yöksi parvekkeelle. Oheinen kuva on otettu joskus vuosia sitten helmikuussa Porvoosta yhden kaupan ulkopuolelta. 

Eilen oli pitkästä aikaa meidän "pikkuserkku tapaaminen" ja olimme istumassa iltaan Lasipalatsissa sekä herkuttelemassa blineillä. Pikkuserkkuni eivät ole Facebookissa joten julkaisen vain herkullisia blinikuvia täällä somessa. Minun äitini ja pikkuserkkujeni isät ovat olleet serkkuja ja me pikkuserkut olemme myös pitäneet yhteyttä vuosien varrella. Kun olin alta kymmenen vuotias kaksi pikkuserkuistani asui samassa lähiössä kuin minä ja kävimme vanhimman pikkuserkkuni kanssa usein hiihtämässä. Muistan, että menimme sen jälkeen heidän kotiinsa, jossa istuimme keittiössä syömässä maksamakkara voileipiä ja juomassa kaakaota. Olemme kaikki todella kovia puhumaan joten juttua taas riitti ja sovimme, että yrittäisimme tavata jo toukokuussa "ettei taas tule niin pitkää taukoa". 

Lasipalatsin blineistä olen kirjoittanut tänne blogiin jo aiemminkin vuonna 2020. Bliniviikot jatkuvat Lasipalatsissa 29.3. asti ja ehdottomasti suosittelen niitä jos olet blinien ystävä. Upeasti muutamia vuosia sitten peruskorjattu funkisravintola Lasipalatsi tarjoaa hienot puitteet istua iltaa ja samalla herkutella suussa sulavilla blineillä ystävien kera. Meistä kolme tilasi blinit kuudella lisukkeella eli muikunmätiä (20 g) sekä sipulia ja smetanaa, katkarapuskagen, kylmäsavulohitartar, punajuuriomenatartar, savuporomoussea ja marinoitua sipulia, suolakurkkuja sekä hunajaa ja smetanaa. Yksi pikkuserkuistani päätyi ottamaan blinit kolmella lisukkeella. Meistä kaksi oli allergisia omenalle mutta sen pystyi hyvin jättämään pois annoksesta. 

Kuva Unrealer.com 

Lasipalatsin interiööri ja miljöö on ihan huikea. Tässä ravintolasalissa on historian havinaa ja tuulahdus menneisyydestä. Näitä arvokkaita, vuosikymmeniä muuttumattomina säilyneitä sisätiloja Helsingissä on vähän. Onneksi Ravintola Lasipalatsi on säilynyt ja vuoden 2017 remontissa sen pilareiden metallisävytkin on upeasti uudistettu. 

Blinit kuudella lisukkeella maksoivat 37,50 € ja kolmella lisukkeella 34 €. Me söimme myös jälkiruokaa kaikki vaikka ne unohtuikin valokuvata. Minä nautiskelin veriappelsiini-marenkileivoksen vaahdotetun kinuskin kera ja siitä onnistui myös jättää hasselpähkinän. Todella kiva ilta ja makoisat tarjoilut!

Seuraavaksi tulee kuvia suloisista koiranpennuista! Ex-työkaverini, jolla on jo jackrusseleita sai viime viikolla uuden pennun. Facebookiin ilmestyi tuo kuva missä pikkuinen on punaisella pedillään seuraavalla saatetekstillä varustettuna. 

"Perheen uusin tulokas on tosi reipas ja touhukas ♥ Ja helppo kuvattava nukkuessaan. Tunnetaan kotioloissa myös nimellä Mökö Kiljunen". 

Voitte hyvin arvata, että minulle nousi ihan hirveä pentukuume. Ystäväni suloinen pentu on Kylänpään Tilalta (löytyy Facebookista) ja hänen pentunsa on tuossa yhteiskuvassa alarivin keskimmäinen suloisuus. Kun tätä kuvaa katsoo tulee elävästi mieleen kevät 2021 kun menin ensimmäistä kertaa katsomaan Mimmiä Evitskogiin.

Minulla saattaa olla tulossa työmatka Hollantiin huhti-toukokuun vaihteessa. Ihanaa mennä pitkästä aikaan reissuun ja juuri rakkaaseen Amsterdamiin. Oheinen kuva on vuodelta 2016 kun olin viikon koulutuksessa Hollannissa ja viimeisenä päivänä ehdin vielä lentokentältä matkata todella upeaan Keukenhofin kukkapuistoon Lisseen. Vietin siellä muutamia tunteja 7 miljoonan tulppaanin keskellä ja olihan puistossa toki paljon muitakin kauniita keväisiä kukkia nähtävillä. Tosin mahdollisella tulevalla matkalla tänne ei ehditä mutta mukavia muistoja tulvahti mieleen. 

Miten sinun helmikuusi on käynnistynyt? Oletko huomannut päivän jo pidentyneen ja valon määrän lisääntyneen? Kaipaatko jo kevättä ja tulppaaneita? Maistuvatko blinit? Oikein mukavaa viikonloppua kaikille ♥♥♥