Tule jo pian kevät - kaipaan sinua

 

Helmikuun viimeinen viikko alkaa maanantaina ja sitten on jo ensimmäinen kevätkuukausi maaliskuu, JIHUU! Odotan jo malttamattomana omaa talvilomaani viikolla 11. Kaksi viikkoa pitäisi vielä jaksaa ja sitten ansaittu lepotauko. Hektisen alkuvuoden jälkeen olen todellakin jo pienen lomailun tarpeessa vaikka mitään sen kummempia suunnitelmia tuolle viikolle ei vielä ole tehty. Ennen kaikkea minä odotan myös kevättä todella malttamattomasti ja talven selän lopullista taittumista. 

En ollut ollenkaan innostunut siitä, että kuluneella viikolla satoi pääkaupunkiseudulle ohut lumivaippa peittämään maata. Olin jo nähnyt sipulikasvien työntävän virheitä versoja yhden omakotitalon seinävieressä joten haaveilin jo aikaisin alkavasta keväästä. Mutta toisin kävi eli tulikin pakkassää. Onneksi tällä viikolla on lonkeronharmaiden päivien lisäksi nähty myös aurinkoa, joka on ollut todella ihana asia! 

Kuva: Annika Sorjonen / Korkeasaaren eläintarha - YLE 

YLE uutisoi 20. helmikuuta, että Korkeasaaren karhut Sofia ja Yulia ovat heränneet talviuniltaan. Korkeasaaren tiedotteen mukaan 24- ja 19-vuotiaiden karhujen talviuni oli tänä talvena hieman katkonaista. Lauhat säät ovat saattaneet vaikuttaa siihen ettei emokarhu Sofia ja tytär Yulia nukkuneet pisimmillään yhtäjaksoisesti kuin viisi viikkoa. Karhulinnassa käytiin talviunille jo loka-marraskuun vaihteessa mutta vuodenvaihteessa karhut jo havahtuivat ja torkkuivat leudon tammikuun. Oli ihanaa katsoa karhujen riemua talviunien jälkeen. Onhan tämä jo jonkinlainen kevään merkki ♥ ♥ ♥ 

Kotitoimistolla piti viikolla parina päivänä välillä vetää verhot ikkunan eteen kun aurinko paistoi niin kirkkaasti sisälle. Toisaalta olisin vain halunnut antaa auringonsäteiden tulvia kotiin mutta kun läppärin ruudulta ei oikein enää nähnyt mitään niin pakon sanelema juttu. Minua ei ollenkaan häirinnyt ikkunoiden likaisuus koska olin vain niin haltioissani tuosta ihanasta valosta pitkän pimeän kauden jälkeen. Myös Mimmi siirsi oma-aloitteisesti petinsä aurinkoläikkään lattialla syöden onnellisena luutaan siinä paisteessa. Kyllä koirakin ymmärtää, että auringossa on mukavaa olla ja nautiskella. 

Keväinen auringonpaiste sai minut miettimään mitä mahtaa tänä keväänä tapahtua meidän parvekkeella. Tuleeko kesähuoneeseemme 7. kerran mustarastaan pesä ja jos tulee niin onnistuuko pesintä? Pihapiirissämme on tänäkin talvena talvehtinut muutamia mustarastas koiraita ja yhtenä päivänä yksi niistä oli meidän parvekkeella. Pohdin heti olisiko se mahdollisesti ollut siellä joskus yhdessä naaraan kanssa pesän rakennuspuuhissa? Jää nähtäväksi mutta toivon toki sitä sydämestäni. 

Olen joskus vuosia sitten hankkinut muistaakseni Moko Market Punavuoresta nuo kaksi julistetta, joissa toisessa on erilaisia linnunmunia ja toisessa perhosia. 

Näin kauniilta näytti Klippanin saarella oleva ravintolarakennus auringonpaisteessa kun ajelin yhtenä päivänä Ehrenströmintietä. Rakennuksen suunnitteli arkkitehti Selim A. Lindqvist vuonna 1899. Aikoinaan kun ravintola avattiin lehdet kirjoittivat kuinka "ravintolassa paloi oikea sähkövalo ja että höyrylaiva välitti joka 20. minuutti liikennettä Keisarinnan kiveltä saareen". Vaikka en ihan viime aikoina ole käynyt Klippanilla olen viettänyt siellä elämäni aikana monta hauskaa iltaa. Ihania muistoja on paljon ♥ 

Kesällä 2014 ennen juhannusta viettämässä kesäjuhlia Klippanilla. 

Huomasin kauhuissani 14. tammikuuta, että Helsingin kaupunki on laittanut Klippanin myytiin eli ravintola ja kaksi muuta rakennusta saaressa tullaan myymään tarjouskilpailulla. Vähimmäismäärä tästä yli sata vuotta vanhasta rakennuksesta tulee olemaan 400 000 euroa. Tuntuu todella ikävältä jos perinteinen ravintolatoiminta ei tule jatkumaan enää tässä upeassa rakennuksessa uuden omistajan toimesta. Tässä ravintolassa on aikoinaan kansallisrunoilijamme Eino Leinokin ollut vappubrunssilla. 

Toisaalta mikä tulee olemaan Kaivopuistossa olevan - nyt suljetun - Kaivohuoneen kohtalo jatkossa. Jo maaliskuussa 2023 Helsingin kaupunki ilmoitti, että se on luopumassa 11 suojellusta rakennuksesta. Ei yhtään kiva juttu minusta!

Kuvat lainattu Stockmannin sivuilta 

En myöskään yhtään enää jaksaisi kulkea toppatakissa ja IceBugit jalassa. Haluaisin vaihtaa jo keväisempään takkiin ja pakata villapipot kaulaliinojen kanssa säilytykseen. Mutta koska ilmat ovat taas kylmenneet olen edelleen talvivaatteiden vanki koiralenkeillä Mimmin kanssa. Olen kuitenkin herkeämättä pyörinyt mm. Stockmannin sivuilla katselemassa ihanan värikkäitä ja keväisiä asuja. Jotenkin minua puhuttelevat sekä pastellisävyt ja merihenkisyys. Tästä voit kurkistaa mitä kaikkea ihanaa on tarjolla Stockalla. Ja pakko minun on rehellisesti tunnustaa, että olen kurkkinut myös monen muunkin nettisivuja haaveillessani keväästä ja keveämmistä vaatteista. 

Tulppaaneita pitää olla kotona ja niitä on myös ostettu. Kuten kirjoitin jo pari postausta sitten olen seonnut jo laskuissa kuinka monta nippua on maljakkoon hankittu. Tulppaanit ovat selkeästi vuodenvaihteen jälkeen se ensimmäinen signaali minulle, että valoa kohti mennään. Nämä kerrotut tulppaanit ovat todella kauniita ja toivon salaa ettei ne kuihtuisi vielä moneen päivään. Olen yrittänyt hoitaa niitä ja vaihtaa vettä joten pidetään peukkuja. 

Minähän käytän sekä talvella että kesälläkin aina punaista kynsilakkaa ja huulipunaa. Talven jäljiltä iho vain tuntuu niin kalvakalta, joten niitä auringonsäteitä toivoisin vähän saavani tässä keväällä. Aurinkoa en ole vuosiin ottanut mutta liikkuessaan luonnossa Mimmin kanssa sitä kyllä päivettyy. En todellakaan enää jaksaisi makoilla aurinkotuolissa kuten joskus nuoruudessa. Mieluummin hankin tervettä väriä vaikka kävelyllä merenrannalla.

Näin upeat tarjoilut olivat yhdessä asiakastilaisuudessa viime viikolla. Tuo hedelmien värikkyys yhdistettynä tulppaaneihin maljakossa tekivät neuvotteluhuoneeseen valoisan ilmeen vaikka juuri tuona päivänä ei aurinkoa näkynytkään. Värit vaikuttavat sekä meidän fyysiseen että myös henkiseen hyvinvointiin. Punainen on energiasoiva ja herättää huomiota. Keltainen puolestaan tuo mieleen auringon valon sekä lämmön ja se lisää onnellisuutta sekä tyytyväisyyden tunnetta aivoissa. 

Ensi viikolla on tiedossa teatteri-ilta Helsingin Kaupunginteatterissa eli Veljeni Leijonamieli. Odotan jo innolla myös Ateneumin uuden näyttelyn Rajojen rikkojat avajaisia 6. maaliskuuta. Näyttely tuo ensimmäistä kertaa yhteen 1800-luvulla Saksassa opiskelleiden ja työskennelleiden naistaiteilijoiden töitä. Ja sitten on jo maaliskuun 1. viikko ja minulla se talvilomakin seuraavalla viikolla. Ehkä se kevätkin tulee kohta. Oheisen kuvan löysin netistä ja niin aiheeseen sopiva! 

Kuva Pexels 

Mukavaa viikonloppua ja kaikille ♥ ♥ ♥ 

Huikea "Jääkauden jättiläiset" -näyttely avautui Heurekassa viikko sitten

 

Heurekassa avautui 8.helmikuuta huikea, uusi "Jääkauden jättiläiset" -näyttely. Olin "kuin kissa pistoksissa" koko viime viikonlopun kun olisin ehdottomasti halunnut päästä heti kurkistamaan aikaan, jolloin ihmiset elivät vielä rinnakkain suurien nisäkkäiden kuten villamammuttien, villasarvikuonojen ja sapelihammaskissojen kanssa. Näyttelyinfo kertoi, että "kävijää odottaa näyttelyssä lähes parikymmentä aidonkokoista eläinrobottia mm. mammutti ja sapelihammaskissa"! 

Minulle tuli elävästi mieleen vuoden 2019 Heurekan 30-vuotis juhlanäyttely "Jättimäiset dinosaurukset", jota kävimme katsomassa isäni kanssa. Olimme molemmat todella innoissamme dinoista ja taisimme viettää  näyttelyssä lähes pari tuntia aikaa. Muistan kun istuimme Heurekan kahviossa pullakahveilla näyttelyn jälkeen aivan hurmioituneena näkemästämme. Onneksi eilen ehdin matkata Heurekaan tutustumaan Jääkauden jättiläiset -näyttelyyn. 

Heurekan Jääkauden jättiläiset -näyttelyssä matkataan viimeisimmän jääkauden (120 000 - 11 000 v) loppupuolelle. Maapallon ilmasto on aina ollut vaihteleva. Viimeisen 2,5 miljoonan vuoden aikana on ollut kymmeniä jääkausia ja niiden välissä myös lyhyitä lämpökausia. Jääkauden maailma on ollut hyvin erilainen kuin se maailma, jossa me tällä hetkellä elämme. Jääkaudella luontoa hallitsivat suuret nisäkkäät, joiden kanssa ihminen eli rinnakkain. Muuttuvalla ilmastolla on kautta maailman historian ollut dramaattinen vaikutus luontoon. 

Tällä hetkellä maailmassa on vähemmän suuria villieläimiä kuin moniin miljooniin vuosiin. Jo 14 000 vuotta sitten nykyihminen oli asuttanut kaikki mantereet lukuun ottamatta Etelämannerta. Heurekan näyttelyssä esitetään lyhyttä ajanjaksoa kun ihmiset jakoivat maailman monilukuisten suurten eläimien kanssa.

Komea on Villamammutti, joka toivottaa näyttelyvieraat tervetulleiksi. Tämä jättiläinen eli mammuttiaroilla, jotka olivat suuria alueita Euroopassa, Aasiassa ja Pohjois-Amerikassa. Aro oli kylmä paikka mutta ei suinkaan karu vaan siellä kasvoi heinää ja monenlaisia kukkia. Mammutit kykenivät kokonsa puolesta kaatamaan suuria puita ja näin he myös estivät aron umpeenkasvun. 

Villamammutti eli Euroopassa jopa Keski-Suomen ja Keski-Ruotsin leveyksillä asti, ja Aasiassa jopa Jäämeren rannoilla asti. Villamammutilla oli pitkä, tiheä ja paksu turkki sekä valtavat syöksyhampaat, jotka kaartuivat pään yli. Siperiasta on onnistuttu löytämään suohon uponneita, muumioituneita mammutin ruhoja. Villamammutit söivät heinä- ja sarakasveja sekä puiden silmuja. 

Heurekan näyttely jakautuu neljään maantieteelliseen alueeseen: Suomeen, Eurooppaan ja Euraasiaan, Pohjois-Amerikkaa ja Etelä-Amerikkaan. Näyttelyssä esitetään eläimien lisäksi myös viimeisen jääkauden luontoa ja eläinlajeja, joita alueella on asunut. Kovin tuttuja harakoitakin näkyy villamammutin jalkojen juuressa. 

Villasarvikuono oli myös tärkeä osa mammuttiaroa. Villasarvikuono oli kasvissyöjä ja eli Euraasian pohjoisosissa sekä erityisesti Siperiassa noin 3,6 miljoonaa vuotta. Valitettavasti laji kuoli sukupuuttoon 14 000 vuotta sitten. Villasarvikuono saattoi painaa jopa kaksi tonnia ja sillä oli paksu turkki sekä suuri sapelinmuotoinen nenäsarvi. Mitä todennäköisemmin villasarvikuono on käyttänyt nenäsarveaan lumen ja jään lapioitiin kun se etsi ruokaa. Pienemmät kasvisyöjät - hevoset ja metsäjänikset - hyötyivät villisarvikuonon "lumenluonnista" joten nekin ehkä ruokailivat samoilla paikoilla. 

Viime jääkaudella ja jälkeisinä kylminä aikoina jääkarhujen levinneisyys on ollut nykyistä paljon laajempi. Nykyään jääkarhut elävät vain arktisilla alueilla mutta jääkaudella laji oli levinnyt Keski-Euroopan rannikoille saakka. Esihistoriallisten jääkarhujen jäänteitä on löydetty Ruotsista ja Tanskasta. Lajin arvellaan eläneen myös Suomessa vaikkei asiasta olekaan varmoja todisteita olemassa. Jääkarhu kohtasi mammuttiaron eläimiä kun se saapui kesällä kuivalle maalle. Talvet se vaelsi merijäällä saalistaen hylkeitä. Viimeisimmän jääkauden jälkeen kaksi kolmasosaa maailman suurista eläinlajeista kuoli mutta jääkarhu on yksi nykyaikaan hengissä selvinnyt laji. 

Oliko tuo lintu kiiruna vai riekko - en huomannut katsoa sen jalkoja eli oliko niissä höyhenpeitettä vai ei.

Luolaleijonat olivat osa mammuttiaroa, jossa etelän ja pohjoisen luonto kohtasivat toisensa. Petoeläimistä naalit, sudet, karhut, ilvekset ja ahmat elivät aron asukkaina. Siellä saalistivat myös sapelihammaskissa, luolahyeenat ja mahtavat luolaleijonat. Jääkaudella luolaleijonia oli kaikkialla: Afrikassa, Etelä-Aasiassa, Euroopan mammuttiarolla, Venäjällä ja Kiinassa. Amerikassa oli amerikanleijonia. Luolaleijonat olivat vähän suurempia kuin nykyiset leijonat ja niiden turkki oli paksumpi sekä harmahtavampi. 

Jääkaudella ihmiset ihailivat mutta toisaalta myös pelkäsivät luolaleijonia. Mutta 14 000 vuotta sitten luolaleijona hävisi maapallolta kun ilmasto lämpeni. 

Jääkauden kylmimmässä vaiheessa noin 20 000 vuotta sitten ihmisiä saapui Aasian ja Amerikan yhdistävälle maakannakselle, jonka toiselta puolelta he löysivät uuden mantereen. Ihmiset löysivät myös täysin uusia ja erilaisia eläimiä, joista yksi oli tylppäkuonokarhu, joka oli seisoessaan 180 cm korkea ja jos se nousi takajaloilleen jopa 400 cm! Muutos aloittaa elämä uudella mantereella ei ollut helppoa koska ihmiset eivät tunteneet tapoja elää tai mitä he voisivat syödä. Elämä ei ollut myöskään helppoa eläimille ja tylppänokkakarhu kuolikin sukupuuttoon 12 000 vuotta sitten.

Vaikka jääkaudella suuri osa maailmasta oli jäätä, aavikkoa ja aroa, eivät metsät eläimineen sekä kasvit olleet kokonaan kadonneet. Uudella mantereella Pohjois-Amerikassa tarkemmin sanottuna Kaliforniassa kasvoi jääkaudella tammia, mäntyjä ja mahtavia jättiläispunapuita. Täällä kasvit olivat turvassa yhdessä mustahäntäkauriiden ja pesukarhujen kanssa. Alueella asui myös suuria eläimiä eli mastodontteja, jotka olivat norsueläimiä. Nykyisiin norsuihin verrattuna ne olivat matalampia ja tukevampia kuin tämän päivän norsut. Mastodontit liikkuivat havumetsissä syöden havupuiden neulasia, käpyjä, ruohoa ja suokasveja. 

Mastodontit kuten norsutkin saivat vain yhden poikasen kerrallaan. Heurekassa on esillä myös pikkuinen mastodontti äitinsä hellässä huomassa. Poikanen kulki emonsa kanssa 10-vuotiaaksi saakka. Uros mastodontit puolestaan vaeltelivat yksin pitkiäkin matkoja. Valitettavasti myös mastodontit kokivat sukupuuttoon kuolemisen 7 000 - 5 500. Syynä oli ilmastomuutos sekä mahdollisesti myös se, että mantereen ensimmäiset alkuperäisasukkaat paleointiaanit myös metsästäjä-keräilijöinä saalistivat mastodontteja. 

Heurekasta löytyy myös pentuineen hirmukoira, jota aiemmin nimitettiin hirmusudeksi tai hirviösudeksi. Eläimen luut muistuttivat suden luita mutta se kuului kuitenkin omaan koiraelämien ryhmään. Mitään sukua se ei kuitenkaan ollut millekään nykyiselle koirarodulle. Vaikka jääkaudella kaikki eläimet tuntuivat olevan todella jättiläisiä oli olemassa toki myös pienempiä petoeläimiä kuten haisunäätiä, punailveksiä ja pitkähäntäkärppiä. Kalifornian koiraelämistä vain hirmukoira katosi kun taas susi, kojootti ja harmaakettu selvisivät. Hirmukoiran kohtaloksi koitui ilmastomuutoksen lisäksi myös sen metsästys. 

Heurekan Jääkauden jättiläiset -näyttelyssä on huomioitu myös lapset. Luolaleijonan kotiluolaan pääsee kurkistamaan. Jääkauden ajan karvatöppösiä ja vaatteita voi sovitella ylleen. Esillä on myös tuon ajan ihmisasumus, joka oli jääkauden ajan koti sekä tuon ajan erilaisia soittimia. Hauska on myös seinä, johon lapset voivat sormillaan piirtää "omia luolamaalauksiaan". Eilen lapsiperheitä oli todella paljon liikkeellä ja näyttelyssä oli välillä ehkä hieman ahdastakin. 

Viimeinen näyttelysali vie Heurekassa vierailevan Etelä-Amerikkaan, jonne ihmiset saapuivat 14 000 vuotta sitten. Koska Etelä-Amerikka on miljoonia vuosia ollut eristäytynyt saarimanner oli sinne kehittynyt myös ihan omanlaisensa eläimistö, josta löytyi vyötiäisiä, toksodontteja ja yllä olevassa kuvassa oleva macrauchenia. Eläimen nimi merkitsee "isoa niskaa" ja macrauchenia olikin  suuri Etelä-Amerikassa elänyt nisäkäs, joka ilmestyi myöhäisellä mioseenikaudella noin 10 miljoonaa vuotta sitten. 

Laji katosi 20 000 vuotta sitten kokonaan. Macrauchenia näytti aikoinaan hieman suurelta laamalta, mutta silti se oli läheisempää sukua hevoselle ja tapiirille. Eläimen nenä oli erikoinen ja se saattoi olla iso, pehmeä kuten hirvellä tai pieni kärsä kuten tapiirilla. Minusta macrauchenia oli jotenkin hellyttävän suloinen. 

Argentiinan pampalla elelivät hippidionit eli "pienet hevoset" 2,5 miljoonaa vuotta sitten kunnes hevossuku kuoli sukupuuttoon 10 000 vuotta sitten. Niiden sukupuuttoon johtavia syitä ei tunneta kovin tarkasti. Jääkaudella hevoset eivät olleet ratsuja vaan ne olivat enemmänkin riistaa siinä missä monet muutkin syötäväksi kelpaavat eläimet. Hippidionilla oli suuri, pehmeä nenä vähän kuin hirvellä. Lisäksi sillä oli melko suuret huulet, joiden avulla sen onnistui saada puista ja pensaista kukkia, hedelmiä ja lehtiä.

Taustalla 400 kiloa painanut sapelihammaskissa, joka oli Etelä-Amerikan pahin saalistaja pitkine, litteine kulmahampaineen, voimakkaine etutassuineen sekä terävine kynsineen. Sapelihammaskissa kuoli sukupuuttoon 8 000 vuotta sitten mutta tarkkaa syytä ei tiedetä. Luultavasti suurien kasvisyöjien katoaminen koitui kissapedon kohtaloksi. 

Etelä-Amerikassa ihmiset tutustuivat myös gomboteeriin, joka oli kooltaan aasianorsun kokoinen mutta huomattavasti tukevarakenteisempi ja sillä oli erityisen paksut syöksyhampaat. Gompoteerit katosivat noin 8 000 vuotta sitten kun viimeinen jääkausi oli loppumassa. Etelä-Amerikan ilmasto muuttui lämpimämmäksi sekä kosteammaksi ja gompoteerien asuinalueet pienenivät. Ehkä tämäkin lajin kohtaloksi ilmaston lisäksi tulivat ihmiset. 

Jääkaudella laiskiaisia oli kymmeniä lajeja ja ne olivat käveleviä kasvissyöjiä. Nykyään laiskiaisia on enää kuusi lajia ja ne elävät puissa. Jättiläislaiskiainen oli kooltaan ihan omaa luokkaansa ja iso aikuinen saattoi painaa neljä tonnia! Nenästä hännän päähän jättiläislaiskiainen oli kuusimetrinen joten tällä eläimellä oli kyllä kokoa! Jättiläislaiskiaisella oli myös hurjat kynnet, joilla se tarttui puiden oksiin vetäen lehtiä itselleen ravinnoksi. Kynnet auttoivat puolustautumaan myös pedoilta. 

Jättiläislaiskiaiset nukkuivat talviunta kuten karhut. Ehkä ravintoa ei ollut riittävästi koska jääkaudella oli viileää ja vähän puita, joista syödä lehtiä. Laiskiaisten aineenvaihdunta saattoi muuttua ilmastomuutoksen myötä mutta niitä myös metsästettiin paljon sekä ravinnoksi että turkin takia.

Evoluutioteorian keksijä Charles Darwin kirjoitti aikoinaan Argentiinan matkakertomuksessaan seuraavasti. "Toxodon, ehkä yksi oudoimmista koskaan löydetyistä eläimistä." Toksodontti oli kooltaan ison sarvikuonon kokoinen eläin, jonka pää oli jyrsijämäinen, hampaat kuin hevosella ja silmät korkealla päässä kuin virtahevolla. Kun katselin näitä toksodontteja mietin, että niissä oli jotain maagissa mutta samalla todella eriskummallista. Yhdessä macrauchenian kanssa ne kuuluvat Etelä-Amerikan alkuperäiseen eläimistöön. Vaikka toksodontti oli outo eläin se menestyi hyvin jääkauden aikaan eli noin 3,6 miljoonaa - 11 700 vuotta ennen sukupuuttoon kuolemista. 

Jääkauden loputtua luonnon piti sopeutua samalla muuttuvaan ilmastoon ja ihmisiin. Em. seurauksena noin kaksi kolmasosaa maailman suurista elämistä kuoli sukupuuttoon. Tällä hetkellä luonto on jälleen meidän ihmisten armoilla. Maapallon lämpötilat kohoavat, rajuilmat, tulvat ja maastopalot kurittavat luontoa sekä eläimiä. Me muutamme ilmastoa nopeammin ja kuumemmaksi kuin miljooniin vuosiin. Kasvihuonekaasuja vapautuu ilmakehään enemmän kuin niitä poistuu. Meidän toimintamme ratkaisee kuinka paljon ilmasto tulee vielä lämpenemään. 

Jääkauden jättiläiset -näyttely on avoinna 6.9.2026 asti Heurekassa. Ehdottomasti suosittelen näyttelyä. Äärimmäisen mielenkiintoisesti toteutettu ja soveltuu kaiken ikäisille. Museokortti kohde ja Heurekan Tiederavintolasta saa herkullista lounasta päivittäin, Science Snack menu tarjolla, suolaisia ja makeita välipaloja, virvokkeita, kahvia ja teetä. Heurekan muun näyttelytarjonnan löydät tästä. Lisäksi Heureka Shop myy Jääkauden jättiläis -aiheisia pienoismalleja ja luurankojakin. 

Erikoisia kenkiä / Crazy shoes - lukijan toivepostaus

 

Kaikki postauksen kuvat on lainattu netistä. 

Tänään toteutetaan lukijan toivepostaus liittyen kenkiin. Edellinen kenkäpostaus blogissa "punotuista niinikengistä ja käsilaukuista" on julkaistu kesällä 30.6.2024 eli on jo aikakin sukeltaa kenkien mielikuvitukselliseen ja mielenkiintoiseen maailmaan. Kiitos Sari ♥ kun laitoit jo joulun välipäivinä minulle hauskan viestin "Tässä juuri söin viimeisiä kinkun rippeitä suklaan kera ja mietin, että olisi kiva nähdä tai lukea erikoisista kengistä, joita varmasti löytyy kasapäin. Olisiko tässä postauksen aihetta?" 

No, ehdottomasti tässä on postauksen aihetta koska hyvinkin erikoisia tai pitäisikö ehkä kutsua niitä veistoksellisia lähes taideteoksen omaisia kenkiä löytyy monia. Esittelen nyt muutaman eri suunnittelijan villeimpiä luomuksia, jotka ovat hyvinkin uniikkeja, sadunomaisia, näyttäviä ja hauskojakin. 

ANASTASIA RADEVICH 

Anastasia Radevich on alun perin syntynyt Valko-Venäjältä mutta asuu nykyään Montrealissa Kanadassa. Hän on opiskellut Lontoossa vuonna 1906 perustetussa London College of Fashion koulussa, joka on osa University of the Arts London -yliopistoa. Anastasia opiskeli jalkinesuunnittelua ja pääsi työskentelemään myös Alexander McQueenin ja Nicholas Kirkwoodin opissa. Nämä kengät eivät todellakaan ole tusinatavaraa vaan uniikkeja ja erilaisia jalkineita. 

Anastasian kengissä on huikean korkeita korkoja, jotka ovat hyvin veistoksellisia. Kengän korko on voitu rakentaa simpukkamaiseksi jalustaksi muulle kengälle. Tai korko voi olla kuin puunjuuri tai oksa. Korko voi muistaa myös sydäntä, josta lähtee verisuonia itse kenkään. Radevich on ehkä enemmän kenkätaiteilija kuin kenkäsuunnittelija koska näillä kengillä ei välttämättä ole tarkoituskaan kävellä pitkiä matkoja vaan kengät ovat taideteoksia kantajansa jaloissa. Enemmän ajattelen itsekin näitä upeina veistoksina, joissa on jotain hyvin salaperäistä - melkein mystistä. 

Anastasiq Radevichin kenkiä on ollut esillä useissa museoissa vuosien varrella. Hänen työtään ja luomistaan ohjaava mantra on "Pysy uskollisena itsellesi ja luo sydämestäsi!", joka kyllä näkyy hyvin minusta hänen kengissään. Kengille on annettu myös melko erikoisia nimiä kuten Kadonneet kulttuurit, Alkemia, Uneen vajoaminen ja Kineettinen. Anastasian kengissä on sekä fantasiaa että myös dystopiaa eli niitä katsoessa ainakin minulla risteilee lukuisia ajatuksia päässäni. Kengät on erikoisia ja samalla myös kiehtovia!

JAN TAMINIAU

Jan Taminiau on hollantilainen vaatesuunnittelija, joka lanseerasi oman nimensä kantavan muotimerkin vuonna 2003. Hän suunnitteli mekon, joka nähtiin Hollannin prinsessa Maximan yllä Mode Biennale -näyttelyn avajaisissa Arnhemissa kesäkuussa 2009. Taminiau on myös suunnitellut hyvin erikoisia kenkiä. SS2013 malliston kevät- ja kesäkengät ovat saaneet inspiraation Taminiaun nostalgisista muistosta hänen isoäitinsä ullakolta vuosien takaa. Isoäidin vanhat kirjat ja antiikkiset marmoripatsaat inspiroivat luomaan marmorilta näyttäviä kankaita ja asusteita. Kenkämallistossa on jännät pallonmuotoiset korot. 

Jan Taminiaun kengät jalassa sinut varmasti huomattaisiin koska niillä pituutta tulisi melko paljon lisää. Toisaalta näitä kenkiä ei ole edes tarkoitettu joka päiväiseen käyttöön vaan erikoistilaisuuksiin, näytöksiin, kuvauksiin jne. Olen pitkään haaveillut, että joskus pääsisin käymään Schoenen Kwartier museoon eteläisessä Hollannissa paikassa nimeltä Waalwijk. 

Tässä "kenkäkorttelissa" on nähtävillä kenkiä aina keskiajan sandaaleista nykyisiin kaikkien tuntemiin tennareihin. Kokoelmista löytyy 20 000 esinettä, joista kenkiä on peräti 13 000. Museossa on myös vaihtuvia näyttelyitä ja eri suunnittelijoiden esittelyjä. Ehdottomasti minunlaisen kenkähullun paratiisi!

SS2011 kevät-kesämallistossa nähtiin aivan huikeita korokepohjilla ja koroilla varustettuja kimalteleviä ja todella koristeellisia kenkiä. Amsterdamin Fashion Week -tapahtumassa tammikuussa 2011 esiteltiin Jan Taminiaun Irradiance -mallisto. Mallien kasvot on piilotettu kimaltelevien huppujen alle ja esiteltävät vaatteet olivat kuin sadusta. Kankaisiin oli kudottu barokkikuvioita erityisillä heijastavilla langoilla, jotka loivat maagisen näyn koko näytökseen. Asuja esittelevillä malleilla oli jaloissa todella korkeita kenkiä, jotka loivat mielikuvan siitä, että mallit olisivat leijuneet catwalkin yläpuolella ja asuineen sekä kenkineen he "ikäänkuin säteilivät" kuten malliston nimikin jo enteili. 

Chopinet eli korokepohjat olivat kuuminta hottia Italiassa 1500-luvulla. 

Amerikkalainen laulaja Beyoncé julkaisi 24. kesäkuuta 2011 albuminsa "4", jonka kansikuvassa hänellä on jalassa Irrandiance -mallistosta tutut Jan Taminiaun kengät. Minulle näistä Taminiaun kengistä tulee ehdottomasti mielleyhtymä lähes puolimetriä korkeisiin chopinet jalkineisiin, johon keskiajalla Italiassa naiset sujauttivat jalkansa. On väitetty, että näin hameen helmat pysyivät puhtaina Venetsian kujilla ja piazzoilla. Tästä pääset kurkistamaan "Ihmisiä ja kenkiä" kirjaan, josta 2021 kirjoitin blogiin kenkien historiasta ja myös chopinet jalkineista. 

MASAYA KUSHINO 

Masaya Kushino on japanilainen erittäin luova Kiotosta kotoisin oleva suunnittelija. Kushinon kengistä voi käyttää sanaa eksoottinen. Kengän korko voi olla "kultaisen koristeellinen rokokoo pöydänjalka" ja saapikkaan kantaosaan on kiinnitetty musta karvainen "häntä". Toisaalta puupohjilla varustetuissa kengissä on pitkät, kävellessä huiskivat "ponihännät". Ja avokkaan koron virkaa voi myös hoitaa linnunjalka. Tätä voisi sanoa luovaksi suunnitteluksi, johon on lainattu rohkeasti sekä elollisia että myös materiaalisia osia. Ihailen Kushinon rohkeutta yhdistellä hyvinkin erilaisia asioita yhteen jalkineeseen. 

Masaya Kushino käyttää kengissään usein pitkälle erikoistuneita ja hyvin perinteisiä käsityötekniikoita. Taitavat kenkiä tekevät käsityömestarit valmistavat Kushinon piirustusten mukaan mielikuvitukselliset kengät, joista useiden työvaiheiden jälkeen syntyy veistoksellisia taideteoksia. Suunnittelijana Masaya Kushino kokee ettei hänen luomansa kengät ole vain teknisiä yksityiskohtia täynnä vaan ne enemminkin fantasiaa, tarinoita ja myös historiaa. Hän on suunnitellut Reborn -malliston, jossa yhdistyvät sekä ikääntyminen että syntyminen 

Kushino käyttää kengissään "linnun jalkojen" lisäksi myös "käärmeitä" kengät korkona ja pohjana. Muuten kenkien materiaalit ovat perinteisiä japanilaisia materiaaleja Nishijin ori (perinteinen kudottu kiotolainen kangas), urushi (perinteinen japanilainen lakka) ja haku (lehtikulta). Vaikka materiaalit ovat hyvin perinteisiä ovat itse kengät "ei japanilaisia" vaan Kushinon mielikuvituksen luomia. 

DAPHNE BIKKER

Hollantilainen kenkäsuunnittelija Daphne Bikker on opiskellut tuotesuunnittelu Arnhemin kuvataideakatemiassa erikoistuen jalkineiden suunnitteluun. Opiskeluaikoinaan hän pääsi jo harjoittelemaan hollantilaiseen avantgardistiseen luksusmuotitaloon Viktor & Rolf, jonka Viktor Horsting ja Rolf Snoeren perustivat 1993. Valmistuttuaan hän muutti Lontooseen opiskelemaan lisää London College of Fashioniin. 

Bikker siirtyi brittiläis/hollantilaisen United Nude -jalkinemerkin kenkäsuunnittelijaksi seuraavaksi rakentaen uutta mallistoa. Hän on tehnyt tiivistä yhteistyötä muotisuunnittelijoiden kuten Iris van Herpenin ja taiteilijoiden kuten Lady Gagan kanssa. Mustat killerheel saapikkaat kultaisilla hahmoilla ovat nähty Lagy Gagan jaloissa usein. 

Tällä hetkellä Daphne Bikker tekee omalla merkillään kenkiä Englannissa. 

Listaan tähän postauksen loppuun vielä muutamia erikoisia kenkiä, joihin törmäsin netissä.

Beate Karlsson 2021 perustamana Avavav myy tällaisia "varvassaappaita" mutta miksi ihmeessä näissä on vain paikka neljälle varpaalle? Ehkä pikkuvarvas on niin pieni ettei se tarvitse omaa paikkaa. 

Italialaisen muotisarjan GCDS (Giuliano Calza Design Studio) Morso Boots Unisex mustia korollisia nilkkureita, joiden korkona on "avoin kita hampaineen" voi tilata Zalandon kautta hintaa 1014,95 €. Löytyy myös avokasmallisena. 

Temu on ehtinyt jo kopioida tämän korollisen nilkkurin mutta tehnyt "avoimesta kidasta hampaineen" kultaisen ja hinta vain 42,35 €! 

Miu Miun, Cammeo Baroque Leather Wedge esiteltiin syys-talvimallistossa 2006. Kenkä löytyy tällä hetkellä Brooklyn Museumin kokoelmista. Kengän korko tuo mieleen 1700-luvun rokokoon huonekalujen koristeelliset ja kullatut jalat. 

Erikoisia löytyy vaikka kuinka paljon joten ehkä tästä on tehtävä toinen osio jossain vaiheessa. Mukavaa viikonvaihdetta ja toivotaan, että aurinko paistaisi!