On aika vastata tämän vuoden ensimmäiseen blogihaasteeseen eli tarttua, jonkun toisen blogikollegan heittämään postausideaan. Huomasin, että Ahvenanmaalla asuva Kristiina K blogin kirjoittaja Kristiina oli tammikuun kunniaksi heittänyt haasteen otsikolla "Kotini vanhin esine". Minähän rakastan sekä vanhoja esineitä ja myös kodin sisustamista joten tämä meni ehdottomasti "to do -listalle". En osannut valita vain yhtä kotini vanhinta esinettä joten päätin sitten ottaa kolme vanhinta mukaan tähän haasteeseen. Minun vanhimmat esineeni ovat 1800-luvulta ja nuorin "vanhin" on 1930-luvulta.
Isoäitini äidin tai isoäitini äidinäidin morsiusvakka
Morsiusvakka kiinnosti minua jo lapsena koska se oli niin erikoinen. Kirjoitin koulussa siitä aineen kun aiheena oli "Kotini vanhin esine" ja muistan, että opettaja kehui sitä. Morsiusvakkaan liittyy myös meidän suvun naisten useamman sukupolven ketju, jonka hallussa morsiusvakka on ollut. Olen ylpeä siitä, että se on minulla nykyään koska se kertoo myös sukumme naisten historiasta sekä edustaa jatkuvuutta.
Minun isoäiti oli syntynyt 1908 ja tämä morsiusvakka on ehkä ollut hänen oman äitinsä, joka on syntynyt 1874. En ole täysin varma onko isoäitini äiti perinyt vakan jo omalta äidiltään, joka syntyi 1843. Jos vakka on ollut isoäitini isoäidin peruja se on mitä todennäköisemmin valmistettu 1860 luvulla, jolloin hän avioitui. Haapapuusta käsityönä valmistettu vakka on ollut vaatteiden säilytys- ja kuljetusastia. Kun talon tyttärestä tuli morsian kotiväki lahjoitti hänelle morsiusvakan, joka oli tarkoitettu morsiamen pukijan tarvikkeiden säilytystä varten.
Löysin Kansallismuseon kokoelmissa olevan melko samanlaisen morsiusvakan ajalta 1860-1869. Mittasuhteiltaan vakka on hyvin lähellä minun perintönä saamaani vakkaa paitsi ettei omassani ole mitään maalauksia. Minun vakassani on kauniita puusta tehtyjä koristeita. Kansallismuseon morsiusvakka on punaruskea ja siihen on maalattu valkoisella sekä mustalla draperia-kuvio. Draperia tarkoittaa taiteessa vaatteiden ja kankaiden kuvausta. Kankaan tai puvun laskoksia kuvataan harkitusti aseteltuna eli tässä on varmasti kuvattu morsiuspuvun laskoksia. Pitää muistaa, että 1800-luvulla talonpoikaismorsiamen hääpuku oli yleensä väriltään musta. Pukuna käytettiin joko parasta pyhäpukua tai puku lainattiin kruunukaasolta.
Helykruunu Satakunnan museosta / Finna 1800-luvun puolivälistä
Sitä en tiedä onko Vihdissä vietetyissä häissä morsiamella ollut päässään helykruunu, jonka kruunukaaso on valmistanut. Mutta helykruunut 1800-luvun häissä olivat todella näyttäviä ja ne myös painoivat melkoisesti joten morsian parka sai niistä päänsäryn. 1800-luvulla häät ovat olleet melko erilaiset kuin nykyään. Puolison valitsivat vielä 1800-luvulla vanhemmat. Häitä juhlittiin useita päiviä, ensin morsiamen ja sitten sulhasen kotona.
Helykruunu ja morsiuskaulus, Satakunnan museo / Finna
Ylläoleva helykruunu on levinnyt alhaalta ylöspäin ja kruunu on ollut päältä avoin. Tämän ison kruunun sisällä on ollut vielä erillinen pikkukruunu, joka oli tärkein morsiuskoru ja morsiamen tunnus. Tämä pikkukruunu ei näkynyt helykruunun alta ja se oli varattu vain kunniallisille neitsytmorsiamille.
Häitä ei ole 1800-luvulla tai 1900-luvun alkupuolella todellakaan juhlittu kesällä vaan varsinainen hääsesonki oli vasta syksyllä kun sato oli korjattu. Maatalousvaltaisessa Suomessa oli tärkeää saada sato talteen ennen kuin juhlittiin. Myös tapaninpäivänä eli toisena joulupäivänä on aikoinaan järjestetty jopa massavihkimisiä. Häissä ei myöskään itse vihkiminen ollut pääasia vaan se, että sai juhlia, tanssia ja syödä hyvää ruokaa.
Sinivalkoinen posliinilöytö vuosisatojen takaa
Tämän sinivalkoisen posliinilöydön tein kesäkuussa 2023 ja koska astiat olivat myynnissä Ahvenanmaalle niin juuri Kristiina kävi lunastamassa ne minulle ja tapasimme Raision Ikean parkkipaikalla, jossa lunastin kallisarvoisen astiakassini häneltä.
Astiat ovat valmistettu Englannissa 1800-luvun alkupuolella ja koko tarinan voit lukea tästä aiemmin kirjoittamastani postauksesta. Olen todella iloinen näistä kauniista sinivalkoista löydöistä ja mietin tarinaa kenellä astiat ovat alun perin olleet ja kuinka ne ovat kulkeutuneet Ahvenanmaalle? Näiden historiasta en tiedä kuten morsiusvakkani ja se on harmi koska nämäkin astiat ovat olleet jonkun suvun/perheen pyhäastioita joskus. Mutta onko ne tuotu vaikka kauppalaivoilla Englannista Ruotsiin, josta ne ovat kulkeutuneet sitten Ahvenanmaalle? Päässä risteilee paljon asioita, joita haluaisin tietää...
Äitini isoisän tekemät talonpoikaistuolit
Kolmas kotini vanha esine on nämä talonpoikaistuolit, jotka äitini isoisä on tehnyt. Näistäkin olen jo kirjoittanut blogissa eli tästä pääset kurkistamaan tuolipostaukseen. Sininen kausi alkoi uudelleen kodissamme 2018 ja samassa yhteydessä kerron myös tuolien historiasta.
Tuolin pohjasta löytyy "Gustaf Emil Ekströmin" puumerkki, joka on tärkeä juttu minulle!
Tuolit olivat pitkään vanhempien/isovanhempien kesämökeillä Vihdissä vain mökkituoleina. Minä sain ne itselleni ja palautin tuolit alkuperäiseen asuunsa. Tuolit ovat osa meidän suvun historiaa kodissamme ja siksi tärkeitä ♥
Mikä on sinun kotisi vanhin esine? Kenties tuoli tai kaappi, joka on peritty isovanhemmilta tai omilta vanhemmilta? Tiedätkö esineen historian tai tarinan sen takana? Vanhat esineet ovat minun intohimoni vaikka pidän toki myös moderneista design kalusteista. Myös tarinoilla esineiden takana on minulle suuri merkitys. Kiinnostaako sinua esineiden alkuperä tai historia?
Kiva kun osallistuit haasteeseen. Sinulla onkin monta vanhaa ja kaunista esinettä esiteltävänä. Muistan hyvin tuon kesäisen tapaamisen astioiden luovuttamisineen. Tuollainen morsiusvakka on minulle ihan uusi tuttavuus, mutta tuo morsiuskruunu muistuttaa kruunua jonkalaista Ahvenanmaallakin on käytetty aikoinaan. Täällä järjestetään lähes joka vuosi näytösluontoiset talonpoikaishäät ja silloin morsian on pukeutunut mustaan hääpukuun ja hänellä on päässään kaunis korkea kukkasista tehty kruunu.
VastaaPoistaMukavaa päivää sinulle Marjo<3
Kiitos kivasta haasteesta ♥ Ilman sinun apuasi minä en olisi saanut noita posliineita. Minä muistan myös oikein hyvin meidän tapaamisen ja oli todella ihana nähdä ihana livenä monen blogivuoden jälkeen. Mietin tapaamisessa koko ajan onkohan minulla sinappia ja ketsuppia suupielissä kun juuri ennen teidän kurvaamista Ikean pihalle olin nälissä hakenut hodarin
PoistaIkeasta ja sain juuri viimeisen palan syötyä kun tulitte.
Morsiusvakka on ollut ihan yleinen ainakin manner Suomessa. Kiva kuulla, että myös Ahvenanmaalla on ollut näyttäviä morsiuskruunuja. Varmasti olisi upeaa nähdä tuollaiset näytöshäät. Muistatko koska niitä järjestetään siellä?
Kivaa päivää sinne Kristiina ♥ ja uutta haastetta odotellen!
Oh ou, sinullahan on vaikka mitä upeita vanhoja! Ihastelin myös kuvissa näkyviä pöytäliinoja, nekin taitavat olla aika vanhoja. Pidin erityisesti morsiusvakan alla olevasta liinasta.
VastaaPoistaKiitos Anna! Minä olen ollut onnekas kun olen perinyt tuon morsiusvakan omalta äidiltäni, joka on saanut omalta äidiltään. Minä taidan sitten olla jo viides sen omistaja meidän suvun naisista. Kuvien pöytäliinoista tuo kirjailtu on vanha ja sen olen löytänyt Fidan kirpputorilta Espoosta. Usein vanhat liinat ovat täynnä tahroja, joita ei saa pois ja ovat jo "melko hiutuneita" vanhuuttaan. Tämä liina on kuin uusi. Toinen tuolikuvassa näkyvä liina on uusi mutta "ihanan vanhahtava".
PoistaKivaa viikonjatkoa Anna!
Mitä upeita löytöjä, erityisesti tuo morsiusvakka. En ollut niistä aiemmin kuullutkaan.
VastaaPoistaMitä vanhemmaksi sitä tulee, sitä enemmän arvostaa tavaroita tai huonekaluja, joilla on (suvun) tarina.
Valoisaa viikkoa :)
Posliinilöydöt ovat upeita ja onneksi olen perinyt sekä morsiusvakan että myös talonpoikaistuolit sukuni kautta. Morsiusvakat ovat olleet todella yleisiä ja koska esine on ollut meillä kotona siitä saakka kun olen syntynyt niin minulle se on hyvinkin tuttu. Voi toki olla ettei kaikkialla Suomessa ole käytetty morsiusvakkaa.
PoistaOlet ihan oikeassa tuossa, että kun itselle tulee ikää sitä alkaa myös arvostamaan tarinoita ja omaa sukuaan sekä alkuperäänsä.
Kivaa viikkoa Taru ♥
Wau mitä esineitä! Mielenkiintoinen varsinkin tuo morsiusvakka, en ollut koskaan kuullutkaan sellaisesta :) aina oppii uutta!
VastaaPoistaKiitos Taija-Tiia!
PoistaKaaso on alun perin ollut morsiamen pukija, ja "virka" on ollut tavoiteltu ja myös arvokas tehtävä. Eri puolilla Suomea on kaasosta erilaisia nimiä mutta toimenkuva on ollut kokolailla samanlainen kaikille kaasoilla. Morsiamen pukijan tehtävä vakiintui miltei ammattimaiseksi tehtäväksi, jota kaupungissa hoiti yleensä porvarisvaimo ja maaseudulla papinvaimo tai kartanonrouva. Kaasolla oli morsiusvakka, jossa sitten säilytettiin morsiamen "hää varusteita".
Kivaa viikkoa sinulle!
Sinulla on kauniita ja arvokkaita esineitä. Morsiusvakasta en ole kuullutkaan. Minulle tuttua on kapiokirstu. Vaan onhan morsiusvakka taidokasta käsityötä. Käsityö kunniaan pääsee myös tuoleissa.
VastaaPoistaNäiden kalleuksen historiakin on selvillä, kun ovat suvussa siirtyneet eteenpäin.
Minä arvostan myös vanhoja tavaroita, varsinkin, kun on tietoa, kenelle ovat aikanaan kuuluneet. Minä esittelin 1901 painetun sukuraamattuni.
Kiitos! Olen ollut ollut onnekas kun olen perinyt tuon vanhan morsiusvakan äidinpuolen suvun naisilta. Kyllä morsiusvakat ovat aikoinaan olleet hyvinkin yleisiä mutta ehkä niissä on ollut myös valtakunnallisia eroja.
PoistaKapiokirstut ovat todella ihania ja minulta löytyy myös sellainen, joka suvun perintöä. Tämä kirstu oli vain 70-80 lukujen huumassa maalattu vihreäksi joten siitä olen ottanut myös maalit pois. Aikoinaan on vaadittu sulhaselta kädentaitoa valmistaa kapiokirstu tulevalle morsiamelle. Museoissa näkee upeita kapiokirstuja, joissa on kauniita kukkamaalauksia koristeina. Tulevan morsian sitten ompeli ja kirjoi niitä kapiota täyttääkseen kirstun.
Minäpä käyn lukemassa sinun sukuraamattu postauksen. Meillä on myös sukuraamattu mutta en tiedä vielä kumpi meistä saa sen eli minä vai veljeni. Täytyypä tarkistaa miten vanha meidän sukuraamattu on. Sen muistan, että lapsena siihen ei saanut koskea kun oli "niin vanha".
Vau, todella mielenkiintoinen postaus! Mie rakastan myös vanhoja asioita, niissä on sielua. Ihanaa, että kerroit tarkemmin tuon morsiusvakan taustoista, ihan uusi juttu minullekin. Hmm. Meillä varmaan vanhimpia juttuja on lapsen iso- enolta saama kirja, se on yli 100 vuotta vanha. Miulla on myös muotilehtiä 40- luvulta ja lapsena järvestä löytämäni tuohinauhoilla päällystetty kivi, joita aikoinaan 1800-1900- luvulla ovat käyttäneet verkkojen painoina. Sain myös tuohirepun, vanhanaikaisen sateenvarjon kahva kaiverruksilla, sekä vanhan lääkärin laukun siskon kautta. Nyt ei tule mieleen, että onko meillä jotain muuta vanhaa, mutta olisi huippua tietää enemmänkin esineiden historiasta! ^^ Mukavaa viikonloppua siulle :) <3
VastaaPoistaKiitos Milla ♥ Ihanaa, että sinäkin olet vanhojen tavaroiden rakastaja ja sielun takia. Morsiusvakka on kaunis esine ja historia sen takana on myös mielenkiintoinen.
PoistaVanhat kirjat ovat myös mielenkiintoisia! Sinä voisit joskus esitellä noita 40-luvun muotilehtiä jossain postauksessa. Hieno löytö on ollut myös tuo tuohella päällystetty verkonpaino. Vanha lääkärinlaukku kiinnostaa myös minua - tästäkin olisi kiva kuulla enemmän vaikka ihan valokuvan kera. Upea kokoelma sinullakin on vanhaa sielukasta tavaraa. Mukavaa viikonloppua ♥
Ona kaunis vakka!
VastaaPoistaKiitos Maarit - minustakin se on kaunis ja tärkeä esine kun osa sukumme historiaa.
PoistaKivaa uutta viikkoa!
Kerrassaan upea tuo morsiusvakka ja hienoa, että se on säilynyt noin hyväkuntoisena!
VastaaPoistaMinäkin innostuin tekemään eilen tämän haasteen. Tykkään vanhoista esineistä, mutta meillä on niitä kotona aika rajallisesti. Sen sijaan mökki on täynnä niitä :)
Kiitos Rva Kepponen ♥ Morsiusvakka on pidetty kuin kukkaa kämmenellä sukupolvelta toiselle eli siksi se on noin hyvin säilynyt. Kaason tehtävä on ollut aikoinaan hyvin erilainen verrattuna nykyisiin kaason tehtäviin. Muistan ettei lapsena saanut kuin katsoa morsiusvakkaa kun se oli isoäidin kotona kaapin päällä.
PoistaKävin lukemassa sinun haasteen ja hienoja esineitä teiltäkin löytyi. Minua sapetti sinulle tärkeän kirjan "katoaminen" eli kyllä tässä nyt oli "vähän koston makua" sanon minä. Onneksi löysit toisen painoksen lehtileikkeineen. Ehkä teet joskus postauksen mökin vanhoista esineistä.
Kivaa uutta viikkoa Rva Kepponen ♥
Upea morsiusvakka ja hieno tarina siitä. Ja komeat tuolit, jotka liittyvät sinun historiaasi. Astiat on myös hienoja. On mukava tietää esineiden historiasta ja jos ne liittyvät omaan elämään, niin niillä historiallisen arvon lisäksi myös tunnearvoa.
VastaaPoistaKiitos ♥ Itse olen aina ajatellut, että kaikki tietävät mikä morsiusvakka on mutta nyt ymmärrän etteivät kaikki voi tätä esinettä tuntea ellei sitä ole nähnyt omassa kodissaan tai kuullut sen käyttötarkoituksesta. Minulle historialla, suvulla ja perheellä on todella suuri merkitys. Se yhteenkuuluvuuden ketju on katkeamaton vaikkei koskaan ole nähnyt tai tutustunut suvun henkilöihin 1800-luvulla. Mutta niin hassulta kuin se tuntuukin hekin on pitäneet käsissään samaa morsiusvakkaa mitä minä nyt vuonna 2025. Vaikka välissä on satoja vuosia...
PoistaKivaa viikkoa sinulle!
OOOH mitä ihanuuksia. Tuo morsiusvakka on minulle ihan uusi tuttavuus. Kaunis, kuten muutkin ihanuudet.
VastaaPoistaKiitos ♥ Morsiusvakka taitaa olla aika monelle tuntematon esine. Minä olen niin tottunut siihen kun nähnyt sen jo lapsesta saakka ja kuullut myös isoäidiltäni tarinan sen historiasta. Rakastan vanhoja esineitä ja vielä enemmän niitä, joilla on ollut historia oman sukuni kanssa.
PoistaKivaa päivää sinulle!