Ostin teatterilippuja oikein urakalla ja tärkeä Sakset seis -kampanja

Kuvakollaasi koottu ao. teatterien nettisivuilta lainatuista valokuvista

Tänään minä hankin teatterilippuja ihan urakalla eli peräti viiteen eri näytäntöön. Minulla oli 300 euron edestä virkistysseteleitä käytettävissä joten olisiko parempaa kohdetta kuin näyttämötaide tuhlata nuo setelit. Rakastan teatteria ja näyttämötaidetta koska olen jo lapsesta saakka tottunut käymään vanhempieni kanssa teatterissa. En ihan saanut koko euromäärää käytettyä vaikka se oli päämääräni. 

Seteleistä jäi 24 euron edestä vielä mahdollisuus käydä vaikka katsomassa joku kiinnostava elokuva. Minulla on vähän paha tapa jättää virkistyssetelien käyttö aina loppuvuoteen koska kerralla on jotenkin helpompi kuluttaa koko potti. Ihan yhtä hyvin voisi lippuja toki hankkia pitkin vuotta. Ehkä tästä on tullut myös tapa toimia näin. Ajelen aina Tapiolan Stockmannin palvelupisteeseen, jossa lippujen hankkiminen sujuu aina yhtä ammattitaitoisesti ja nopeasti. 

Moulin Rouge! Musikaali, Helsingin Kaupunginteatteri

Kuva lainattu Helsingin Kaupunginteatterin sivuilta 

Joulukuun 5.päivän iltana minä istun ensimmäisessä rivissä Helsingin Kaupunginteatterin permannolla ja odotan innokkaana esiripun nostamista. Minä rakastan musikaaleja joten totta kai myös HKT:n Moulin Rouge on nähtävä! Vuonna 2001 ensi-iltansa sai aivan huikea Moulin Rouge! elokuvamusikaali, jonka oli ohjannut Baz Luhrmann. 

Elokuva kertoo nuoresta kirjailijasta Christianista, joka rakastuu Moulin Rouge -kabareen näyttelijään ja kurtisaaniin Satineen. Elokuva oli Oscar-ehdokkaana parhaaksi elokuvaksi ja parhaaksi naispääosaksi mutta voitti lopulta vain parhaan puvustuksen ja parhaan lavastuksen. Elokuva päärooleissa olivat Ewan McGregor ja Nicole Kidman.

Helsingin Kaupunginteatterin päärooleissa ovat Jennie Storbacka (Satine) ja Martti Manninen (Christian). Musikaali on saanut ylistäviä arvostelua eri kriitikoilta ja myös Risto Kaskilahden (Zidler) roolisuoritusta kehutaan "tuo oman vahvan panoksensa tarinan dramaattisuuteen ja huumoriin.

Veljeni Leijonamieli, Helsingin Kaupunginteatteri

Kuva: Otto-Ville Väätäinen /  Helsingin Kaupunginteatteri  

Astrid Lindgrenin klassikkosatu Veljeni Leijonanmieli on tuttu kirja varhaisnuoruudesta. Olen lukenut kirjan mutta koskaan aiemmin en ole nähnyt näytelmäversiota kirjasta, joka liikutti minua aikoinaan ja teki myös vähän surulliseksi. 

Veljeni Leijonamieli kertoo kahdesta veljeksestä, Korpusta (Alexander Wendelin) ja Joonatanista (Mikko Kauppila). Veljeksille ei käy hyvin tarinassa. Isoveli Joonatan kuolee pelastaessaan sairasta veljeään Korppua tulipalosta, ja pian menehtyy myös Korppu. Muistan kuin lapsena itkien veljesten kuolemaa. 

Veljekset matkaavat kuitenkin lyhyen elämänsä jälkeen kauniiseen maahan, Nanqijalaan, jossa he joutuvat taistelemaan yhdessä pahoja voimia vastaan. Veljeni Leijonamieli kertoo surusta hyvin kauniisti. Tarina kasvaa fantasiaseikkailuksi, jossa on kuitenkin mukana myös rohkeutta, toivoa ja rakkautta.

Tähän näytelmään on ehdottomasti varattava mukaan Nessu-paketti! Helmikuun 2025 lopussa odottaa tämä tarina. 

Kiviä taskussa, HKT Arena-näyttämö

Kuva lainattu Helsingin Kaupunginteatterin sivuilta

Kiviä taskussa on ollut minun "must to see" -listalla vuosia! Tätä huikeaa komediaan kun on esitetty jo vuodesta 2002 eli parinkymmenen vuoden ajan. Nyt sain vihdoin hankittua sen esitykseen myös lipun. Charlie (Martti Suosalo) ja Jake (Mika Nuojua) kulkevat Kiviä taskussa -näytelmässä läpi monen miehen elämän. Alun perin irlantilainen näytelmä on Pentti Kotkanniemen ohjaama ja sen ihmiskohtalot ja kokemukset limittyvät myös Irlannin historiaa. 

"Kiviä taskussa on traaginen komedia ja haastava kahden miehen näytelmä" on Mika Nuojua todennut. Tarinan alussa 35-vuotiaat luuseri miehet menevät avustajiksi amerikkalaiseen elokuvan kuvauksiin mutta itse asiassa he joutuvat tekemään aivan muuta kuin ennakkoon aavistavat.

Uskon, että tämän teatteri-illan jälkeen poskilihakset ovat hellinä ja mascara pitkin poskia kun on naurettu komeadialle sydämen kyllyydestä. Maaliskuun puolivälissä saa siis nauraa!

Eikä yksikään pelastunut, HKT Arena näyttämö

Kuva HKT, lainattu lippu.fi -sivulta

Huhtikuussa on vuorossa Eikä yksikään pelastunut eli taattua Agatha Christien tihenevää jännitystä. Olen suuri Agatha Christie fani eli nuoruudesta lähtien on luettu kaikki kirjastoauton ja myöhemmin kirjaston murhamysteerit, jotka veivät minut niin mukanaan siten, että saatoin lukea kirjaa aamuun saakka kun en pystynyt jättämään sitä kesken.

Minä olen aikoinaan lukenut kirjan nimellä "10 pientä xxxxxxxpoikaa", joksi kirjan nimi muutettiin vuonna 1968. Vuonna 2003 palattiin alkuperäiseen nimeen "Eikä yksikään pelastunut". On sanottu, että Agatha Christien kirja on tunnetuimpia suljetun huoneen arvoituksia, joissa rikos tapahtuu eristetyssä paikassa ja syyllisen on oltava yksi rajatuista, suhteellisen pienestä ryhmästä. 

Näytelmän tarina sijoittuu 1930-luvun Englantiin. Kaikki alkaa siitä, kun kymmenen toiseen täysin vierasta ihmistä on saanut kutsun saapua saarella. Odotan tätä jännitysnäytelmää innolla!

Jenny Hill, HKT Pieni näyttömö

Kuva lainattu Helsingin Kaupunginteatterin sivuilta

Huhtikuun lopussa on vielä viides esitys odottamassa eli HKT:n Pienellä näyttämöllä esitettävä Jenny Hill. Näytelmä saa ensi-iltansa 13.helmikuuta 2025. 

"Jenny Hill on draamakomedia, keski-ikäisen naisen kasvutarina, hillitön ja herkkä. Jenny Hill on silkkaa riemua, se voimaannuttaa, inspiroi, naurattaa ja antaa sylikaupalla oivalluksia ja samaistumispintaa" kertoo HTK esite. 

Näytelmä pohjautuu Minna Rytisalon sävykkääseen ja maagiseen romaanin (2023), joka kasvaa timanttiseksi näytelmäksi dramaturgi Henna Piirron käsissä. Helsingin Kaupunginteatterin näytelmän on ohjannut Liisa Mustonen. Esitys yhdistelee sirkustaiteen elementtejä ja tanssia, tarjoilee mahtavia sooloja virtuoosimaisille näyttelijöille ja iskee flamencokengän rytmiikalla. Kuulostaa hyvältä. 

Näytelmä kertoo siitä miten Mäen Jennistä tulee Jenny Hill kun hän eroaa miehestään Jussista muuttaen pois espoolaisesta merenrantatalosta yksiöön kantakaupungista. 

Sakset seis -kampanja 

Kuva lainattu Sakset seis -kulttuuri adressin sivuilta

Kirjoitin eilen omalle henkilökohtaiselle Facebook-seinälleni seuraavan vetoomuksen.

Käy allekirjoittamassa oheisesta linkistä Sakset seis - adressi viimeistään 4.joulukuuta. Tuetaan yhdessä kampanjaa kulttuurileikkauksia vastaan. Minä allekirjoitin jo

Sakset seis! on tekijöiden ja yleisön yhteinen hätähuuto taiteen ja kulttuurin puolesta. Se koostuu Suuresta kulttuuriadressista 1.10.-4.12. sekä mielenilmauksesta 5.12., jonka yhteydessä adressi allekirjoituksineen luovutetaan maan päättäjille.

"Maamme hallituksen lyhytnäköiset ja suhteettomat leikkaukset uhkaavat perusoikeuksiamme, oikeuttamme kulttuuriin ja hyvinvointiin.

Taide ja kulttuuri ovat eri muodoissaan läsnä kaikkialla. Kulttuuria ovat esitykset, kirjastot, museot, näyttelyt ja konsertit, tv-sarjat ja elokuvat, kirjat, tanssi ja laulu. Taiteilijat ovat luoneet myös talomme, huonekalumme, vaatteemme ja muotoilleet arjen esineet tai kulkuvälineet. Taide ja kulttuuri ovat niin monin eri tavoin mukana elämässämme, ettemme pysty edes kuvittelemaan maailmaa ilman niitä."

Jotta saamme jatkossakin nauttia taiteesta ja kulttuurista käy allekirjoittamassa Suuri kulttuuriadressi ennen 4.joulukuuta. Joulukuun 5.päivänä järjestetään myös mielenilmaus, jonka yhteydessä adressi allekirjoituksineen luovutetaan Suomen päättäjille.

Tästä linkistä pääset tukemaan tätä tärkeään kampanjaa.

https://www.adressit.com/sakset_seis

Oletko nähnyt mitään näistä näytelmistä, joita minä olen menossa nyt katsomaan seuraavien kuukausien aikana? Olisi kiva kuulla jos olet ollut katsomassa jonkun näytelmän niin mitä pidit näkemästäsi? 

Suomen Lasimuseo tarjoaa upean "Matias Karsikas, Pohjola kukkii – Pro vitrea -palkintonäyttelyn"

 

Suomen Lasimuseossa avattiin 5.lokakuuta uusi näyttely "Matias Karsikas, Pohjola kukkii - Pro vitrea -palkintonäyttely". Olin merkinnyt tämän jo hyvissä ajoin "must to see" -listalleni joten tänään käännettiin auto vihdoin kohden Riihimäkeä ja lasitaide-elämyksiä. Museossa oli sunnuntai päiväksi yllättävän vähän ihmisiä koska yleensä siellä kuhisee aina viikonloppuisin. Ehkä aurinkoinen sää houkutteli ulkoilemaan tai menemään ehkä viimeisiä kertoja kesämökeille. 

Vielä maanantaille ja tiistaille on luvassa aurinkoa mutta lämpötilat ovat jo lähellä nollaa. Loppuviikolla saatetaan tänne pääkaupunkiseudullekin saada jo luntakin. Onneksi viime keskiviikkona sain talvirenkaat autooni joten jos lunta tulee niin valmiina ollaan. 

Kuva: Eila Tommila / Suomen lasimuseo  

Minun piti ottaa valokuva myös itse museorakennuksesta ulkoiluttaessani Mimmiä hetken ennen museoon menoa, mutta unohdin sen kokonaan kun törmäsin entiseen opiskelukaveriini museon pihalla. On muutenkin aika jännä juttu, että säännöllisen epäsäännöllisesti me kaksi samassa opinahjossa ikuisuus sitten puurtanutta olemme yhtäkkiä samassa paikassa. Tämä kohtaaminen kun ei todellakaan ole ollut ainoa. Pari kesää sitten olimme sattumalta Tampereella samalla terassilla juomassa kahvia ja muutamia vuosia sitten extempore törmäsimme Helsingin Silakkamarkkinoilla. Aina sovimme "Soitellaan ja sovitaan tapaaminen." mutta koskaan niin ei käy koska me tapaamme kuitenkin jossain. 

Tässä Suomen Lasimuseo talvella 2020 ja linkki museo postaukseen perusnäyttelystä. 

Museorakennus on ihan alun perin rakennettu Paloheimo Oy:n turvejauhetehtaaksi 1914. Riihimäen Lasi Oy muutti rakennuksen lasitehtaaksi 1921. Rakennuksessa on toiminut myös muovitehdas ja silkkipaino sekä myös Riihimäen Lasin kristallihiomo. Nykyinen museon kahvilatila on entinen lasitehtaan hevostalli. Tällä hetkellä näyttelytilaa löytyy 1700 m2, jossa perusnäyttelyn lisäksi on vaihtuvia näyttelyitä. Lasitehtaan entinen puhaltimo toimii nykyään vaihtuvien näyttelyiden salina 2.kerroksessa. 

Matias Karsikas (s.1989) on sekä kuvanveistäjä että muotoilija. Vuonna 2020 Karsikas valittiin Suomen nuoreksi suunnittelijaksi. Muutama vuosi myöhemmin 2023 hänelle myönnettiin historian ensimmäinen Pro Vitrea -palkinto. Tämä joka toinen vuosi jaettava Pro Vitrea - palkinto myönnetään korkeatasoisesta ja persoonallisesta työskentelystä tai merkittävästä teosta suomalaisen lasikulttuurin edistämiseksi. Palkinnon tarkoituksena on tukea ja nostaa esille lasin parissa työskenteleviä tahoja, sekä lisätä suomalaisen lasiosaamaisen arvostusta. Kun katselin näyttelyssä Karsikkaan töitä en yhtään ihmetellyt miksi palkinto myönnettiin tästä aivan käsittämättömän upeasta lasitaiteesta. 

Kun astuin näyttelysaliin sisälle näin ensimmäisenä tämän huikean kukkaseinän! Olihan siellä kukkien keskellä myös yksi korentokin. Tästä kukkamerestä minulle tuli melkein kesän tuoksu nenään sekä kimalaisten ja mehiläisten surina korviin. Miten upeita ja värikkäitä kukkia, joista olisin voinut ottaa minkä tahansa omalle seinälleni. Jotenkin Matias Karsikkaan töistä tuli minulle mielleyhtymä Birger Kaipiaisen keramiikkaan. 

Päivänkakkara 2024

Korento 2024

Kukkia 2024

Kukkia 2024

Lasiapila 

Kukkia 2024

Pohjola kukkii todellakin tuolla seinällä. Sieltä löytyy hunajakukka, kastanjankukka, sammakonkutukukka, ametistiruusu, kukkahumus, päivänkakkara, platinahelmikukka, kukkiva tähti, apila, kukkasia ja se korentokin. Olisin voinut tuijottaa tuota kukkaseinää vaikka kuinka kauan. 

Pro Vitrea -palkintoon kuului vierailu Iittalan lasitehtaalla, jossa Matias Karsikas sai 15 lasinpuhaltajaa käyttöönsä yhden päivän ajaksi. Karsikas puhaltaa myös itse lasia mutta osassa teoksista on lasinpuhaltajien lasiosia mukana.

Symbioosi 2018. yksityiskokoelma

Pulppuava puu 2019, yksityiskokoelma

Etualalla Talvi viidakossa 2/2, 2021 - takana seinällä Talvi viidakossa 1/2, 2021 / EMMA Espoon Modernin taiteen museon kokoelma 

Talviviidakossa 2/2, 2021 - yksityiskohta 

Kultasammal 2023, yksityiskokoelma

Matias Karsikas on opiskellut Taideteollisessa korkeakoulussa Helsingissä Arabiassa erikoistuen lasiin ja keramiikkaan ja myöhemmin muotoilua Aalto-yliopistossa Espoossa. Hän tekee töitä sekä lasin että keramiikan parissa ja se näkyy myös hänen töissään. Luonto on Karsikkaalle tärkeässä roolissa ja hänen teoksissaan näkyy myös luonnosta löytyneissä puuosissa, jotka ovat osa teoksia. Symbioosi teoksessa oli nelijalkaisen otuksen hahmo, jonka selän peittivät lukuisat lasiset pisarat. 

Näyttely oli rakennettu todella tyylikkäästi ja sieltä paljastui mielenkiintoisia näkymiä teoksiin infotaulujen välistä. Etualalla Arktinen valo 2024 ja takana Päivänkakkara 2024.

Oli mielenkiintoista seurata videolta kuinka Matias Karsikas työskenteli sekä Iittalan lasihytissä että myös työhuoneellaan.

Matias Karsikas on kotoisin Nivalasta ja innostuksen käsillä tekemiseen hän on perinyt isoisältään. Lahjakas isoisä on tehnyt aikoinaan puuveistoksia ja kutonut jopa mattoja. Matiaksen töissä minua viehättävät värien lisäksi myös "tippamaiset lasimuodot", jotka ovat ikään kuin venytettyjä pisaroita. Lasi näyttää valuvalta vaikka se itseasiassa on onkin jo jähmettynyt muotoonsa. Työt ovat hyvin orgaanisia vaikka ne ovatkin lasia. Näyttelyssä on esillä monia hänen tekemiään Kimpaleita, joista muutamia tuossa ylläolevassa kuvassa.

Aarnituli 2023, yksityiskokoelma

Kevättuli 2023, yksityiskokoelma

Matias Karsikas on pitänyt yksityisnäyttelyn Pariisissa ja ihan varmasti hänen töitään haluttaisiin esille myös muuallekin Euroopassa. Nämä lasiveistokset tulevat ihan varmasti valloittamaan myös isomman yleisön vaikka Pohjois-Amerikan suurkaupungeissa kuten New Yorkissa tai Los Angelesissa. Suomalainen lasitaide kiinnostaa ja Karsikkaan työt ovat hyvin mielenkiintoisia. 

Le Fleur Eternelle, 2023 KWUM kokoelma

Pro vitrea -palkinnon myöntänyt tuomaristo kuvasi päätöstään seuraavasti. "Karsikas tekee moderneja veistoksellisia teoksia, jotka jäävät mieleen. Hän on taiteilija, joka herättää mielenkiinnon minne hänen ilmaisunsa ja mielenkiintonsa hänet seuraavaksi johdattaa."

Matias Karsikkaan näyttely on avoinna 31.12.2024 asti. Suomen Lasimuseo on avoinna syys-joulukuussa ti-su 10-17. Museo löytyy osoitteesta Tehtaankatu 23, Riihimäki. Museokortti kohde.

Perusnäyttelyn lisäksi 3.kerroksesta löytyy kuvanveistäjä ja muotoilija Arni Aromaan (1971) Hybrid -näyttely, jossa materiaaleina on keramiikka, lasi ja puu. 

Suomen Lasimuseo ja viereinen Suomen Metsästysmuseo järjestävät joulutorin lauantaina 23.11.2024 klo 10-15. Tilaisuuteen on vapaa pääsy. Museokaupassa oli tänään jo myynnissä käsin valmistettuja, lasisia joulukoristeita Saksan Lauchasta ja Tsekeistä. Pakkohan minun oli pari ihanaa joulukoristetta kotiuttaa museovierailun jälkeen. 

Lohjan museolla oli taas upeaa Alexander Reichsteinin valotaidetta ja teräsveistoksia

 

Olen menettänyt sydämeni Alexander Reichsteinin valotaiteelle jo vuoden 2016 LUX Helsinki tapahtumassa. Erilaista valotaidetta, joka on samaan aikaan äärimmäisen herkkää mutta teoksissa käytetyn metallimateriaalin kautta myös todella voimakasta. Viime syksynä Lohjan museon puutarhassa oli esillä upea Alexander Reichsteinin "He olivat täällä" -veistosnäyttely Lohjan 700-vuotisjuhlavuoden kunniaksi. 

Tänä vuonna ihan sattumalta huomasin kun selailin Uudenmaan museoiden tarjontaa, että 2024 syksyllä Lohjan museon piha-alueella olisi taas Reichsteinin valotaidetta "Lennon aika - Dags att flyga" 15.10. - 10.11.2024. Onneksi ehdin tänään viimeisenä aukiolopäivänä huristelemaan Lohjalle ihailemaan nyt täysin erilaista valoinstallaatiota. 

Alexander Reichstein on asunut ja työskennellyt Suomessa jo vuodesta 1990 (synt.1957 Moskovassa). Hän tekee taidetta usein lapsille ja myös lasten kanssa. Taiteilijana Reichstein on hyvin laaja-alainen ja hänen tuotantoon kuuluukin sekä lastenkirjoja, veistoksia että installaatioitakin. WSOY:n sivuilla Reichsteinista löytyy seuraava kuvaus taiteilijan itsensä kiteyttämänä. 

"Olen lastenkulttuuriin erikoistunut kuvataiteilija. Teen erimuotoisia ja erikokoista taidetta lapsille tai lasten parissa, kuvakirjoista suuriin näyttelyprojekteihin. Minua kiehtoo lasten ennakkoluulottomuus ja ihmiselämän muinaiset, mytologiset teemat: Pelko, riemu, hellyys, viha. Maa, vesi, ilma, tuli. Kasvit, eläimet, ihmiset. Syntymä, elämä, kuolema. Pyrin omassa työssäni yhdistämään tätä samaa ennakkoluulottomuutta mytologisiin aiheisiin."

Alexander Reichstein sekä yksi alkuperäisistä He olivat täällä -installaation hahmoista kuvattuna 2023 Lohjan museon valotapahtumassa. Kuva: Länsi-Uusimaa, Eira Talka 

Tämä näkymä Torikorttelien Sofiankadulla sai minut kiinnostumaan Alexander Reichsteinin taiteensta. Kuva: Lauri Rotko ja kuva on lainattu LUXHelsinki 2016 tapahtumasivuilta.  

Koska koiria ei museon alueelle saa viedä tein ensin Mimmin kanssa pikku lenkin alueen ulkopuolella, jotta hän sai myös vähän jaloitella sekä myös haistella paikallisten koirien merkkauksia. Kovasti Mimmiä olisi myös kiinnostanut mennä kurkistamaan lähemmin "puissa nukkuvia ihmishahmoja sekä kissoja ja koiriakin". Noudatimme ohjeita ja kun Mimmi oli moikannut pari kääpiösnautseria neiti siirtyi kuljetushäkkiinsä autoon odottamaan. 

Kun astui Lohjan museon pihalle koko Alexander Reichsteinin  "Lennon aika - Dags att flyga" esittäytyi silmien edessä. Viisitoista nukkuvaa hahmoa leijuu puiden oksien korkeudella. Siellä oli sekä ihmisiä - aikuisia ja lapsia että myös kissoja ja koiriakin. 

"Runollinen valoinstallaatio tuo esille pimeyden, nukkumisen ja unelmoinnin arvon. Viisitoista hahmoa leijuu yläpuolellamme, kuin linnut matkalla etelään. On kiinnostavaa miten nukkuva ihminen näyttää siltä kun lentäisi, hyppäisi tai juoksisi." 

Näky oli maaginen ja musiikki lisäsi sen leijuvan keveään vaikutelmaa. Pimeys ympärillä ja siniseen sekä välillä punaiseen vaihtuva valaistus toi jännän dramatiikan mukaan. 

Kun katseli nukkuvien ihmisten hahmoja tummaa iltataivasta vastaan tuli mietittyä miten erilaisissa asennoissa me ihmiset nukummekaan. Uniliiton mukaan kylkisasento on ihmiselle luonnollisin ja yleisin nukkumisasento. Neurologian erikoislääkäri, somnologi Markku Partisen mukaan tutkimusten perusteella näyttää siltä, että aivot puhdistuvat parhaiten oikealla kyljellä nukuttaessa. Syvän unen aikana aivoissa tapahtuu ns. glymfaattista kiertoa, joka puhdistaa aivoja sinne kertyneistä kuona-aineista. Hyvä tietää koska minä nukun aina oikealla kyljellä. 

Partisen mukaan joskus on parempi nukkua vasemmalla kyljellä, jos esimerkiksi mahalaukku on täynnä ruokaa tai nukkuja kärsii vaikeasta ylipainosta. Nukkumalla vasemmalla kyljellä voi välttää ikävän närästyksen. Itse en pidä nukkumisesta vasemmalla kyljellä kuin ihan äärimmäisen harvoin koska silloin itse tuntee oman sydämensä sykkeen, joka minusta tuntuu epämiellyttävältä. 

Olen joskus nuoruudessani nukkunut myös joskus mahallani ja saanut niskani niskani ihan jumiin kun minulla oli vielä tyyny pääni alla. Lääkäri suosittelee, että jos aikuinen haluaa nukkua mahallaan kuten pitäisi ainakin luopua juuri tuosta tyynystä niin ei mene niskat nurin. Vauvat viihtyvät sekä mahallaan että kyljellään nukkumassa mutta itse en voisi näin aikuisena kuvitella nukkuvani vatsallani. Asento ei tunnu yhtään luontaiselta enää vaan lähes kidutukselta. 

Selällään nukkumista ei taas suositella henkilölle, jotka kärsivät uniapneasta. Kun maataan selällään ja lihasjänteys heikkenee aiheuttaen myös kielen painumisen nielun takaosaan, joka vaikeuttaa hengittämistä. On sanottu, että kaikki ihmiset kuorsaavat helpommin selällään kuin muissa nukkuma-asennoissa. Kuorsaaminen on äärimmäisen rasittavaa myös muille samassa tilassa nukkuville ihmisille. Lapsille selällään nukuttamista ei suositella enää kätkytkuoleman välttämiseksi.

Alexander Reichsteinin valoinstallaatio sai minut miettimään nukkumista. Oli todella upea näyttely ja toivottavasti nähdään uudelleen vielä jossain muussa tapahtumassa koska tänään oli viimeinen päivä Lohjan museolla. Missä asennossa sinä nukut mieluiten? Kärsitkö kuorsaamisesta? Tai nukutko joskus mahallasi? Mukavaa uutta alkavaa viikkoa kaikille!