Tänään 21. joulukuuta vietetään talvipäivänseisausta eli vuoden lyhintä päivää. Aamulla kun herätyskello soi olisi tehnyt vain mieli kääntää kylkeä ja jatkaa unosia. Ulkona ei näkynyt yhtään valoa! Ei edes pienintäkään kajoa siitä, päivä tulisi jotenkin valkenemaan. Satoi hiljalleen lunta, joka valaisi maisemaa edes aavistuksen. Koska olen syntynyt kesäkuussa minulle loka-marraskuussa alkava harmaus ja siihen liittyvä pimeys ovat ihan myrkkyä. Onneksi voi sytytellä jo kynttilöitä kotiin. Ja joulukuussa saa parvekkeelle jo virittää reilusti jouluvaloja torjumaan pimeyttä.
Talvipäivänseisauksena meidän pohjoinen pallonpuoliskomme on kääntyneenä poispäin auringosta. Aurinko paistaa kohtisuoraan Kauriin kääntöpiirille 23 astetta eteläistä leveyttä. Eli samaan aikaan kun me kärvistelemme täällä pimeydessä on eteläisellä pallonpuoliskolla kesäpäivänseisaus. Ystäväni perheineen Australiassa saa nauttia keskikesän lämmöstä ja valoisuudesta siinä joulunvieton ohessa. Meillä Espoossa aurinko on tänään 5 tuntia ja 49 minuuttia horisontin yläpuolella joten lyhyt on päivä ollut. Tosin turhaa tässä valittelen koska toinen ystäväni puolestaan Rovaniemellä saa nauttia valoisuudesta tänään peräti ruhtinaalliset 2 tuntia ja 16 minuuttia!
Kuva Pixabay
Entäpä sitten Suomen pohjoisimmassa kylässä Nuorgamissa asuvat suomalaiset ja heidän päivänsä pituus tänään? Siellä eletään kaamoksessa eli talvipäivänseisauksen aikana aurinko ei nouse lainkaan horisontin yläpuolelle napapiirin pohjoispuolella. Nuorgamissa kaamosta kestää vaatimattomasti 52 päivää! Pitäisikö tähän todeta "todellakin suuret jaxuhalit" koska minä en kyllä selviäisi siellä hengissä lähes puoltatoista kuukautta näkemättä aurinkoa. Kun mennään vielä pohjoisemmaksi eli pohjoisnavalle kaamosta kestää puoli vuotta. Tosin siellä ei asu ketään koska liikkuva jää tekee pysyvän asutuksen mahdottomaksi.
Positiivista talvipäivänseisauksessa on se, että on selvä merkki siitä, että valoisammat ajat alkavat pohjoisella pallonpuoliskolla. Tieteen Kuvalehti tietää kertoa, että tänään päivän pituus on vain 5 tuntia, 48 minuuttia ja 59 sekuntia. Mutta jo seuraavana päivänä päivänvaloa on muutama sekunti enemmän. Vanhan sananlaskun mukaan päivä pitenee "kukon askeleen" verran jo Tapaninpäivästä alkaen. Juuri sinä päivänä kukko alkaa mittailla omilla askelillaan, kuinka pitkäksi se päivä saa tulla. Ei yhtään enempää, ei yhtään vähempää kuin se yksi kukonaskel.
Vaikka päivänvalo lisääntyy pikku hiljaa niillä "kukonaskelilla" se ei suinkaan tarkoita sitä, että myös ilmat alkaisivat lämpenemään. Tilastollisesti vuoden kylmin hetki ajoittuu Suomessa reilun kuukauden päähän talvipäivänseisauksesta, sillä ilmakehä ja vesistöt kylmenevät viiveellä. Näin tietää kertoa Foreca. Kuvan kukko on aikoinaan kohdattu Rehndahlin kotieläintilalla Kirkkonummella kesällä 2020. Nykyään paikka on nimeltään Rehndahl Animal Haven ja paikan kuulumisia voi seurailla netin kautta.
Tammikuussa 2021 Hanasaaressa Minnien kanssa on aurinkoa nähty!
Aurinko on nähty Mimmin kanssa helmikuussa 2022 Uunisaaressa.
Itse odotan jo innolla aurinkoisia talvipäiviä jolloin aurinko näyttäytyy ja valaisee myös. Oli ihan pakko kaivaa esille muutamia aiempien talvien aurinkoa kuvia vahvistamaan omaa uskoa siihen, että kyllä se aurinko tulee esille jossain vaiheessa ihan pilvettömältä taivaalta. Enää ei ole montaa päivää eikä yötä jouluaattoon joten taidanpa laittaa nyt läppärin kannen kiinni ja ryhtyä taas kotihommiin, jotta joulu saataisiin valmiiksi ennen H-hetkeä tiistaina. Mimmi on sovitellut jo uutta jouluneulettaan, joka on ostettu Anna's Joulumaasta, joka on muuten avoinna vielä huomenna 22. joulukuuta klo 10-15.
Mukavaa lauantai ja talvipäiväseisaus iltaa kaikille ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti