Sinebrychoffin taidemuseossa on taas mahdollisuus päästä kurkistamaan entisaikojen säätyläiskotien joulunviettotapoihin. Joulunäyttely avautui jo 29. marraskuuta 2024 ja joulu on esillä Bulevardilla on 19. tammikuuta 2025 asti. Näyttely löytyy rakennuksen 2. kerroksesta ja sinne on vapaa pääsy.
Samalla voi käydä toki myös katsomassa Jacopo Bassano - Venetsian renessanssimestari näyttelyn, joka on avoinna 12. tammikuuta saakka. Museokortilla tai lunastamalla pääsylipun pääset näyttelyyn. Upea näyttely joten suosittelen piipahtamaan vaikka joulun välipäivinä niin samalla kuluu myös niitä joulupöydästä saatuja kaloreitakin.
Aloitin kierrokseni Empiresalista toisessa kerroksessa koska sieltä kuului ihanaa musiikkia. Täällä upeassa taidekeräilijöiden kodissa aistii hyvin sitä tunnelmaa, joka on vallinnut 1900-luvun alun porvariskodissa. Vuonna 1842 valmistui osoitteeseen Bulevardi 40 sekä Sinebrychoffin uusi uljas pääkonttori että myös edustuskoti. Rakennus oli niin upea, että siitä tuli yksi merkittävimmistä yksityistaloista tuon ajan Helsingissä.
Sinebrychoffin taidemuseossa tehtiin 2000-luvun alussa pari vuotta kestänyt valtava peruskorjaus. Toisen kerroksen neljä avaraa huonetta empiresali, kustavilainen salonki, työhuone ja ruokasali muodostavat Paul ja Fanny Sinebrychoffin upean kotimuseon. Kotimuseon huonetilat on tarkasti tutkittu valokuvadokumenttien avulla, jotta ne on voitu palauttaa 1900-luvun alun loistoon. Huoneiden huonekalut, taideteokset, tapetit, valaisimet ja upean muhkeat verhot ovat juuri samanlaisia kun ne oli 1900-luvun alun loistossaan. Talon muissa osissa on esillä valtion vanhan ulkomaisen taiteen kokoelmia ja vaihtuvia näyttelyitä. Sinebrychoff on yksi minun suosikkimuseoni!
Kullanhohtoisessa empiresalissa on korkea joulukuusi ja katettuna kaksi erilaista jouluista pöytää. Toinen pöydistä on ehkä jälkiruokien nauttimiseen tarkoitettu pöytä eli siitä löytyy hedelmiä, pähkinöitä, marmeladia, rusinoita (tai taateleita) ja marsipaanihedelmiä. Kristallikarahvissa on ehkä ollut Tokajinviiniä, joka tulee kuuluisalta viinialueelta Unkarissa, joka tunnetaan erityisesti makeiden viinien valmistuksesta. Alue on tuottanut viinejä jo 1500-luvulta alkaen. Tarjolla näyttäisi olevan punaisia omenoita ja päärynöitä, jota olivat 1910-luvun tavallisimpia jälkiruokahedelmiä.
Empiresalissa esiintyi pianisti Olivier Wu soittaen joululauluja ja klassista musiikkia. Itsenäisyyspäivänä 7.joulukuuta oli kuultu jouluista tunnelmamusiikkia. Minun vierailuni aikana 8.joulukuuta Wu soitti Jean Sibeliuksen päivän kunniaksi Sibeliuksen musiikkia. Oli upeaa kuunnella Sibeliuksen säveliä hetki kiertelyn lomassa.
Kotiuduttuani museosta etsin lisätietoja Olivier Wusta ja löysin
Kirkko ja kaupunki -lehden vuodelta 2012, jossa oli artikkeli tästä äärimmäisen ahkerasta pianistista. Wu soittaa Temppeliaukion kirkossa neljä tuntia kerrallaan joka viikko maanantaista perjantaihin.
"Maailmanluokassakin Olivier Wun kesäviikkojen suoritukset ovat harvinaislaatuisia. Nelituntista konserttia voi verrata maratonin juoksemiseen. Kuten kestävyysjuoksussa, myös Wun työssä jaksottaminen on kaiken pohja. Olen alkanut pitää tunnin tauon. Lisäksi käyn iltapäivällä usein nukkumassa varttitunnin."
Marsipaani massaa, joka koostuu mantelijauheesta ja sokerista on käytetty jo vuoden 1000 paikkeilla Kaukoidässä. On arveltu, että marsipaanin resepti olisi kulkeutunut Eurooppaan arabien mukana. Ensimmäisenä marsipaani saapui Espanjaan. Marsipaani oli Euroopassa suosittu jälkiruoka mutta koska sokeri oli kallista tästä herkusta nauttivat vain yläluokkaan kuuluneet.
Kun sokeri halpeni 1800-luvulla alettiin Lyypekissä valmistaa marsipaania kaupallisesti ja edelleen kaupunki on tunnettu marsipaanin valmistuksesta. Minulle marsipaanihedelmät olisivat kohtalokas jälkiruoka koska olen äärimmäisen allerginen mantelille.
Empiresalin joulukuusi oli hyvin vähäeleisesti koristeltu mutta todella korkea sekä tuuhea oksainen. Jo viime vuoden käyntini yhteydessä ihmettelin ettei kuusen latvassa ollut perinteistä tähteä vaan jännä "kullanvärinen suippo koriste" joka vaikutti "keisarillisesta" - ehkä empireajan koristeita ja venäläinen tapa. Sinebrychoffin sukuhan oli alkuaan lähtöisin Gavrilova slobodasta, Moskovan pohjoispuolelta Venäjältä.
Empiresalin toinen pöytä oli teen juojille tarkoitettu. Pöydällä on kullanvärinen samovaari ja teekuppeja, joissa oli kauniita vihreitä lehtikoristeita valkoisella pohjalla. Teen juomisella on pitkät perinteet ja traditio on alkanut jo 300 vuotta sitten. Alun perin tee oli harvinaista ja myös kallista tavaraa, jota yleensä tuotiin Kiinasta. Kauppiaat toivat erilaisia teelaatuja Venäjälle mutta lopulta mustasta teestä tuli suosittua venäläisten keskuudessa.
Samovaari on kotoisin itse asiassa Keski-Aasiasta eli venäläinen keksintö se ei ole. Itä-Intian kauppakomppanian kautta samovaari matkasi Eurooppaan ja Alankomaihin. Venäjän tsaari Pietari Suuri tutustui samovaariin juuri Alankomaissa, jossa hän oli hankkimassa taidetta. Venäjä omi samovaarin itselleen ja siitä tuli osa venäläistä kulttuuria. Venäläisille samovaari on "kodin sydän". Teollisesti samovaareja alkoi Fjodor Lisitsyn rakentaa Tulan kaupungissa 1700-luvun lopulla.
Teepöydässä oli hedelmien lisäksi tarjolla Aleksanterinleivoksia, joista minä olen pitänyt lapsesta saakka. Halusin aina niitä tai vaihtoehtoisesti Bebe-leivoksia pikkutyttönä ja makuni on edelleen pystynyt samana. Aleksanterinleivos on nimetty Venäjän keisari Aleksanteri I:n mukaan. Leivos koostuu murotaikinasta, vadelmahillosta tai omenamarmeladista sekä kanamunankeltuaisesta. Leivos on kuorrutettu vaaleanpunaiseksi värjätyllä tomusokerilla.
Alla olevassa kuvassa näkyy joulukuusien latvakoriste, joka siis korvaa Sinebrychoffin joulukuusien latvatähden. Kun etsin vastaavaa koristetta netistä kuvahaulla niitä kyllä löytyi ja koristeet olivat usein lasisia. Liittyykö koriste ortodoksisuuteen ja latvatähti kristinuskoon? Jos jollain on tästä latvakoristeesta lisätietoa mielelläni kuulisin.
Seuraavaksi siirryttiin kustavilaiseen salonkiin, jonka seinät ovat oikeasti vaaleanpunaiset vaikka minun valokuvissani ne näyttävät enemmän persikanvärisiltä.
Tarjolla oli täällä kahvia ja hopeinen upea kahvikalusto oli katettu pöytään. Makeaa tarjottavaa oli pullakranssi ja jouluinen hedelmäkakku sekä erilaisia pikkuleipiäkin näytti olevan tarjolla. Minun lapsuudessani isoäitini tarjoili englantilaistyyppistä ja jouluista kuivakakku, joka oli täynnä hedelmiä, mantelirouhetta ja mausteita. Pystyin syömään mantelia sisältävää kakkua vielä lapsena mutta kun sain yo-keväänä koivun siitepölyallergian olen joutunut välttämään hedelmäkakkuja mantelin takia. Muistan, että kuivakakuissa oli säilykekirsikoita, aprikooseja ja rusinoita.
Pitäisi varmasti itse tehdä itselleen hedelmäkakku ilman manteleita niin saisi taas tätä herkkua joulun kahvipöytään. Tämähän on kakku, jonka maku vain paranee kun se vetäytyy saaden hedelmistä makua. Katsotaan ehdinkö leipoa kun tätä joulupuuhaa kyllä riittää...
Tuttuja kaneliässä-pikkuleipiä lapsuudessani on ollut myös Sinebrychoffin joulun kahvipöydässä. Näitä olen pikkutyttönä saanut myös leipoa isoäidin kanssa. Ässät kuuluvat vanhaan pikkuleipäperinteiseen. Ihana maku syntyy voista, sanoi aina isoäitini!
Ruokasalista löytyy Sinebrychoffin joulupöytä, jossa on tarjolla mm. jouluhaukea. Tästä voit kurkistaa minun viime joulun postaukseen, jossa käydään joulunpöydän ruokaherkkuja läpi. Ihailin taas joulukuusta, jossa oli punaisia ruusuja. Jotenkin absurdia mutta todella herkän kaunista.
Sinebrychoffin taidemuseo löytyy osoitteesta Bulevardi 40 Helsingistä. Ihania joulukattauksia ja taidetta saman katon alla. Jos et pysty ennen joulua piipahtaa ehtii hyvin vielä joulun välipäivinä ja sen jälkeenkin. Ei ole enää kovin montaa yötä jouluaattoon...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti