Tänään Marjon matkassa -blogissa avataan vuoden 2024 adventtikalenterin luukut 17. - 19.12. Ei ole enää montaa yötä jouluun ja jouluvalmistelutkin ovat vielä kesken. "Kyllä tässä vielä ehditään" mietin ja "aina ennenkin on ehditty" lohdutan itseäni. Se mihin ei ole aikaa saa jäädä sitten tekemättä. Kun minusta on tullut vähän vanhempi olen muuttunut myös vähän viisaammaksi sen suhteen ettei aina tarvitse olla ihan viimeistä piirtoa myöden. Vaikka olen kyllä siivonnut yhden vaatekaapin tässä viikolla vaikka en aiokaan viettää jouluani siellä vaatekaapissa. Minulla on vuosia ollut tapana viedä ennen joulua vaatteita kierrätykseen ja niin tein tänäkin vuonna. Kaappiin tuli kivasti tilaa ja joku varmasti tekee kivoja löytöjä Fidasta.
17.12.2024
"Jihuu, vihdoinkin mennään" riemuitsivat hiiri sisarukset. Tänään vihdoin oli päätetty hankkia hiiri perheelle joulukuusi. Isoisä oli sopinut, että hän ottaisi lapsenlapset mukaan kuusen hakureissulle. Kuusi haettaisiin läheiseltä maatilalta, joka kasvattaa karjan lisäksi myös joulukuusia.
Hiiristä oli hauskaa katsella lumisia talvimaisemia kun isoisä ajeli mutkittelevaa tietä kohden maaseutua. Siellä täällä näkyi punaisia taloja ja vihdoin käännyttiin yhden maalaistalon pihalle, jossa olikin monen kokoisia joulukuusia odottamassa ostajia.
Ennen joulukuusen valintaa isäntä halusi kierrättää kaupungista tilalle tulleet vieraat. Niinpä ensiksi käytiin tallissa katsomassa talon hevosia, jotka jouluaattona vetävät rekeä, jossa maanviljelijä perheineen matkaa läheiseen kivikirkkoon. Myös suloisen pehmeitä ja todella paksu turkkisia lampaita sai silitellä ja myös ruokkia.
Kierros loppui siihen kun kurkistettiin navettaan, jossa olikin monipäinen karja. Siellä ne pihattonavetassa saivat vapaasti kuljeskella, syödä, juoda, levätä ja käydä aina lypsyrobotissa kun tarve vaati. "Tulkaa kesällä kun karja on laitumella niin näette kuinka ne viihtyvät ulkona." huikkasi isäntä kun he siirtyi joulukuusi pihalle.
Pitkällisen valinnan jälkeen isoisä löysi vihdoin tuuhea oksaisen ja riittävän korkean kuusen, joka sitten nostettiin auton katolle. Isäntä auttoi kiinnittämään kuusta, että se pysyisi kyydissä kotiin saakka. Kuusi oli hiiristä ihan täydellinen joulukuusi, jonka he saisivat sitten Tuomaan päivänä koristella.
He odottivat jo kuumeisesti koristelu hetkeä ja mutustelivat kotimatkalla maatilan emännän antamia herkullisia joulupipareita.
18.12.2024
Joulunäytelmä oli juuri alkamassa ja kohta punainen esirippu nousisi koulun näyttämöllä. Verhojen takaa kuuluu jo iloista puheensorinaa kun vanhemmat ja sisarukset etsivät paikkojaan juhlasalissa.
Olisi tehnyt jo mieli kurkistaa näkyisikö tuttuja katsomossa mutta opettaja kehotti kaikki asettumaan vain rauhallisesti paikoilleen odottamaan satunäytelmän alkua.
Hiiriä oli jännittänyt koko päivän miten he suoriutuvat rooleistaan. Pysyisivätkö hienot kruunut heidän päässään vaikka rooleissa piti välillä vähän kumarrella kun tervehdittiin. Vuorosanoja oli harjoiteltu ahkerasti ja hiiret näkivät untakin omista rooleistaan. Piti muistaa niin paljon pitkiä lauseita ja välillä vielä laulaakin.
Äiti ja isä hiiri istuivat ihan ensimmäisessä rivissä ja olivat todella ylpeitä jälkikasvun esityksestä. Kaikki sanat muistuivat mieleen eikä kukaan edes sotkeutunut kuninkaallisiin viittoihin, jotka olivat kuin laahuksia.
Pähkinänsärkijät esittivät näyttävän marssin lavalla saaden raikuvat aplodit. Lopulta kadoksissa ollut prinsessa löytyi ja kuningas sekä kuningatar olivat iloisia.
19.12.2024
Kotona leijaili aivan ihana kanelin, inkiväärin ja neilikan tuoksu. Tänään oli joulupipareiden ja muidenkin joululeivonnaisten tekopäivä. Äiti hiiri oli tehnyt piparkakkutaikinan valmiiksi edellisenä iltana. Hiiri sisaruksia ei yhtään väsyttänyt aamulla kun he tiesivät mikä lempipuuha heitä odottaisi.
Esille otettiin piparkakkumuotit ja sitten aloitettiin. Tehtiin Nissejä ja Nasseja, lumiukkoja, tähtiä ja joulukuusia. Pakkohan piparkakkuja oli myös maistaa ja ne olivat ihan taivaallisia. Niin joulun makuisia.
Seuraavaksi hiiret aloittivat valmiiden joulupipareiden koristelun. Se jos mikä oli tarkkaa puuhaa ja välillä piti olla ihan kieli keskellä suuta, että kaikki meni niin kuin pitkin. Joulukuusi pipareihin piti muistaa laittaa joulupalloja ja kimallenauhaa. Lumiukoille hatut päähän ja tähtiin avaruuskuvioita. Nisset ja Nasset saivat myös omat koristeena.
Isä hiiri nosteli piparkakku peltejä uuniin ja sieltä pois. Äiti leipoi myös joulupullia, jotka sujahtivat seuraavaksi uuniin ja taas tuoksui hyvälle. "Saammehan maistaa sekä pullia että piparkakkuja" kysyivät hiiri yhteen ääneen. "Totta kai saatte maistaa kun niin ahkerasti niitä teittekin."
Tsemppiä jouluvalmisteluihin kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti