marraskuuta 10, 2024

Lohjan museolla oli taas upeaa Alexander Reichsteinin valotaidetta ja teräsveistoksia

 

Olen menettänyt sydämeni Alexander Reichsteinin valotaiteelle jo vuoden 2016 LUX Helsinki tapahtumassa. Erilaista valotaidetta, joka on samaan aikaan äärimmäisen herkkää mutta teoksissa käytetyn metallimateriaalin kautta myös todella voimakasta. Viime syksynä Lohjan museon puutarhassa oli esillä upea Alexander Reichsteinin "He olivat täällä" -veistosnäyttely Lohjan 700-vuotisjuhlavuoden kunniaksi. 

Tänä vuonna ihan sattumalta huomasin kun selailin Uudenmaan museoiden tarjontaa, että 2024 syksyllä Lohjan museon piha-alueella olisi taas Reichsteinin valotaidetta "Lennon aika - Dags att flyga" 15.10. - 10.11.2024. Onneksi ehdin tänään viimeisenä aukiolopäivänä huristelemaan Lohjalle ihailemaan nyt täysin erilaista valoinstallaatiota. 







Alexander Reichstein on asunut ja työskennellyt Suomessa jo vuodesta 1990 (synt.1957 Moskovassa). Hän tekee taidetta usein lapsille ja myös lasten kanssa. Taiteilijana Reichstein on hyvin laaja-alainen ja hänen tuotantoon kuuluukin sekä lastenkirjoja, veistoksia että installaatioitakin. WSOY:n sivuilla Reichsteinista löytyy seuraava kuvaus taiteilijan itsensä kiteyttämänä. 

"Olen lastenkulttuuriin erikoistunut kuvataiteilija. Teen erimuotoisia ja erikokoista taidetta lapsille tai lasten parissa, kuvakirjoista suuriin näyttelyprojekteihin. Minua kiehtoo lasten ennakkoluulottomuus ja ihmiselämän muinaiset, mytologiset teemat: Pelko, riemu, hellyys, viha. Maa, vesi, ilma, tuli. Kasvit, eläimet, ihmiset. Syntymä, elämä, kuolema. Pyrin omassa työssäni yhdistämään tätä samaa ennakkoluulottomuutta mytologisiin aiheisiin."







Alexander Reichstein sekä yksi alkuperäisistä He olivat täällä -installaation hahmoista kuvattuna 2023 Lohjan museon valotapahtumassa. Kuva: Länsi-Uusimaa, Eira Talka 

Tämä näkymä Torikorttelien Sofiankadulla sai minut kiinnostumaan Alexander Reichsteinin taiteensta. Kuva: Lauri Rotko ja kuva on lainattu LUXHelsinki 2016 tapahtumasivuilta.  




Koska koiria ei museon alueelle saa viedä tein ensin Mimmin kanssa pikku lenkin alueen ulkopuolella, jotta hän sai myös vähän jaloitella sekä myös haistella paikallisten koirien merkkauksia. Kovasti Mimmiä olisi myös kiinnostanut mennä kurkistamaan lähemmin "puissa nukkuvia ihmishahmoja sekä kissoja ja koiriakin". Noudatimme ohjeita ja kun Mimmi oli moikannut pari kääpiösnautseria neiti siirtyi kuljetushäkkiinsä autoon odottamaan. 



Kun astui Lohjan museon pihalle koko Alexander Reichsteinin  "Lennon aika - Dags att flyga" esittäytyi silmien edessä. Viisitoista nukkuvaa hahmoa leijuu puiden oksien korkeudella. Siellä oli sekä ihmisiä - aikuisia ja lapsia että myös kissoja ja koiriakin. 

"Runollinen valoinstallaatio tuo esille pimeyden, nukkumisen ja unelmoinnin arvon. Viisitoista hahmoa leijuu yläpuolellamme, kuin linnut matkalla etelään. On kiinnostavaa miten nukkuva ihminen näyttää siltä kun lentäisi, hyppäisi tai juoksisi." 

Näky oli maaginen ja musiikki lisäsi sen leijuvan keveään vaikutelmaa. Pimeys ympärillä ja siniseen sekä välillä punaiseen vaihtuva valaistus toi jännän dramatiikan mukaan. 



Kun katseli nukkuvien ihmisten hahmoja tummaa iltataivasta vastaan tuli mietittyä miten erilaisissa asennoissa me ihmiset nukummekaan. Uniliiton mukaan kylkisasento on ihmiselle luonnollisin ja yleisin nukkumisasento. Neurologian erikoislääkäri, somnologi Markku Partisen mukaan tutkimusten perusteella näyttää siltä, että aivot puhdistuvat parhaiten oikealla kyljellä nukuttaessa. Syvän unen aikana aivoissa tapahtuu ns. glymfaattista kiertoa, joka puhdistaa aivoja sinne kertyneistä kuona-aineista. Hyvä tietää koska minä nukun aina oikealla kyljellä. 



Partisen mukaan joskus on parempi nukkua vasemmalla kyljellä, jos esimerkiksi mahalaukku on täynnä ruokaa tai nukkuja kärsii vaikeasta ylipainosta. Nukkumalla vasemmalla kyljellä voi välttää ikävän närästyksen. Itse en pidä nukkumisesta vasemmalla kyljellä kuin ihan äärimmäisen harvoin koska silloin itse tuntee oman sydämensä sykkeen, joka minusta tuntuu epämiellyttävältä. 



Olen joskus nuoruudessani nukkunut myös joskus mahallani ja saanut niskani niskani ihan jumiin kun minulla oli vielä tyyny pääni alla. Lääkäri suosittelee, että jos aikuinen haluaa nukkua mahallaan kuten pitäisi ainakin luopua juuri tuosta tyynystä niin ei mene niskat nurin. Vauvat viihtyvät sekä mahallaan että kyljellään nukkumassa mutta itse en voisi näin aikuisena kuvitella nukkuvani vatsallani. Asento ei tunnu yhtään luontaiselta enää vaan lähes kidutukselta. 


Selällään nukkumista ei taas suositella henkilölle, jotka kärsivät uniapneasta. Kun maataan selällään ja lihasjänteys heikkenee aiheuttaen myös kielen painumisen nielun takaosaan, joka vaikeuttaa hengittämistä. On sanottu, että kaikki ihmiset kuorsaavat helpommin selällään kuin muissa nukkuma-asennoissa. Kuorsaaminen on äärimmäisen rasittavaa myös muille samassa tilassa nukkuville ihmisille. Lapsille selällään nukuttamista ei suositella enää kätkytkuoleman välttämiseksi.

Alexander Reichsteinin valoinstallaatio sai minut miettimään nukkumista. Oli todella upea näyttely ja toivottavasti nähdään uudelleen vielä jossain muussa tapahtumassa koska tänään oli viimeinen päivä Lohjan museolla. Missä asennossa sinä nukut mieluiten? Kärsitkö kuorsaamisesta? Tai nukutko joskus mahallasi? Mukavaa uutta alkavaa viikkoa kaikille! 





6 kommenttia:

  1. Tuollaiset valonäyttelyt ja -tapahtumat kiinnostavat aina.
    Nukkumista olen taas viime aikoina miettinyt todella paljon. Itsellä on univaikeuksia vuodesta toiseen ja harvoin saan nukuttua yli neljä tai viisi tuntia. Ja sekin nukkuminen katkeaa monta kertaa yössä kellon katsomiseen ja siihen toteamukseen että vielä ei "saa" nousta ylös. Ja kun joka puolella toitotetaan sitä miten tärkeää on että nukkuu riittävästi, ja mitä kauheuksia siitä seuraa jos ei niin tee, niin vähintään siitä syntyy vielä lisää huonoa nukkumista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen täsmälleen samaa mieltä kanssasi! Onpa ikävää, että sinulla on ongelmia nukkumisen kanssa. Neljä tai viisi tuntia kun on aivan liian vähän unta. Itselläni on melkoisen hyvät unenlahjat eli jos herää yöllä tiedän, että olen ehkä tulossa kipeäksi koska muuten en heräisi. Joskus voi kuuma ilma aiheuttaa kesällä sen, että uni on katkonaista mutta hyvin harvoin. Tuokin on ihan totta, että jos on uniongelmia niin totta kai se ahdistaa jos lähipiiri koko ajan muistuttaa unen tarpeellisuudesta.

      Hyvää uutta viikkoa Kristiina ♥ ja jos uniongelmat jatkuvat ehkä kannattaa kääntyä lääkärin puoleen!

      Poista
  2. Aika hauskoja nämä valoihmiset puussa. Tuovat hyvin valoa syksyn pimeyteen. Mitä pidemmälle marraskuu ehtii niin sitä pimeämpää on. Illalla kun menee koiran kanssa lenkille tuntuu kuin kävelisi säkki päässä. Ja aamullakin on pimeää kun vekkari soi. Pitäisi yrittää mennä nukkumaan aiemmin. Sinikka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä pidin myös näistä puussa nukkuvista ihmishahmoista. Tai olihan siellä kissa ja koirakin lasten lisäksi mukana. Valotapahtumia pitäisi olla vielä enemmän Suomessa niin saataisiin meidän pimeään aikaan lisää energiaa antavaa valoa. Kellojen siirtäminen on vielä muuttanut tilannetta aika paljon. Toisaalta eihän tässä enää kovin montaa päivää ole siihen kun saavutetaan talvipäivän seisaus eli lauantaina 21. joulukuuta 2024 klo 11.19. Sitten alkaa pikkuhiljaa helpottamaan taas.

      Poista
  3. Hauskat nuo taivaalla nukkuvat valohahmot! Minullekin on jäänyt vahva muistikuva valohahmoista Sofiankadulla. Sehän on jotenkin poikkeuksellisen kaunis kadunpätkä muutenkin.

    Minä nukuin vielä aikuisenakin usein mahallani. Se loppui ensimmäiseen raskauteen enkä sen jälkeen ole enää pystynyt nukkumaan mahallani. Nykyisin olen kylkinukkuja. Ennen nukuin melkein koko yön oikealla kyljellä, nykyisin tasapuolisesti molemmilla. Olen siis oppinut vielä keski-ikäisenä uusia tapoja ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta nukkuvat hahmot olivat myös hauskoja! Sofiankatu 2016 LUX valotapahtumassa sai minunkin kiinnostukseni heräämään Alexander Reichsteinin valohahmoihin. Sofiankatu on ollut olemassa jo 1640-luvulta asti. Ruotsin vallan aikana sen nimenä oli Itäinen Kirkkokatu, ja se ulottui pohjoispäässään nykyiselle Hallituskadulle saakka. Johan Albrecht Ehrenströmin asemakaavassa vuonna 1812 katu lyheni nykyiseen noin sadan metrin mittaansa, kun sen entinen pohjoispää jäi Senaatintorin alle. Samalla se sai nykyisen nimensä keisari Aleksanteri I:n äidin Maria Fjodorovnan mukaan, joka oli syntyjään Württembergin prinsessa Sofia Dorotea Augusta. Sofiakadun jouluvalaistus on myös äärimmäisen kaunis. Ajoin tänään Katajanokalta Espalle päin ja kurkkasin, että jouluvalot oli jo viritetty Sofiankadulle.

      Minä nukun pääsääntöisesti aina oikealla kyljellä. Jos sattumalta käännyn vasemmalle kyljelle hyvin nopeasti käännyn takaisin. Kyllä keski-ikäinenkin voi oppia uusia tapoja :)

      Poista