Oletko koskaan - blogihaaste

 

Aina silloin tällöin tulee tartuttua blogikollegoiden esittämiin blogihaasteisiin vaikkei itse olisi suoranaisesti edes kutsua haasteeseen saanut. Haastepostaukset ovat yleensä lukijoita kiinnostavia koska ne tuovat varmasti esille meistä bloggaajista myös jotain uutta. Toisaalta vastaamalla kysymyksiin tulee itsekin pohdittua erilaisia asioita, tehtyjä ratkaisuja ja mietittyä omaa toimintaansa. 

Tällä kertaa bongasin Kristiina K:n blogista haasteen "Oletko koskaan...". Matkabloggaajien keskuudessa on jo pidemmän ajan kiertänyt "En ole koskaan" -haastepostaus, jonka innoittamana tämä haaste on ehkä syntynyt. Kristiina laittoi alulle Oletko koskaan -haasteen ja jokainen saa vapaasti tarttua tähän jos siltä tuntuu tai olla tarttumatta!

Halunnut palata ajassa taaksepäin?

Kuva Pexels 

Mietin tämän kysymyksen asettelua ja koska minusta tässä on kaksi erilaista tapaa lähestyä asiaa vastaan molempiin. Haluaisin ehdottomasti palata ajassa taaksepäin sellaiseen aikaan jolloin en itse ole elänyt. Koska historia kiehtoo minua haluaisin viettää yhden päivän jossain historian havinassa vaikka muinaisessa Egyptissä, renessanssiajan Italiassa tai Ranskan vallankumouksen aikaan.

Kuva Pexels

Kuva Pexels

Jos taas mietin omaa elämääni ja palaamista siinä johonkin tiettyyn aikaan vastaukseni on ehdoton ei. En ole fatalisti mutta uskon silti vakaasti siihen, että se mitä on tapahtunut on pitänytkin tapahtua. Moniin valintoihin olen pystynyt vaikuttamaan joten siinä tilanteessa olen varmasti punninnut eri vaihtoehtojen välillä tehden tietyn valinnan. 

Toki vanhempana ja ehkä myös vähän viisaampana olisin voinut toki valita joskus toisinkin mutta elämäänsä ei voi muuttaa. Vähän samalla tavalla kuin historiaa ei voi kirjoittaa uusiksi niin oma eletty elämä on juuri sellainen kun sen pitääkin olla. En ole luonteeltani sellainen, että jäisin miettimään tai märehtimään menetettyä mahdollisuutta tai ohi vilahtanutta tilaisuutta. 

Miettinyt ulkomaille muuttamista?

Kuva Pexels

Ylioppilaskirjoitusten jälkeen minulla on suuri hinku lähteä äitini serkun luokse Kanadaan ainakin joksikin aikaa. Halusin ehkä itsenäistyä ja pitää jonkinlaista välivuottakin kun aloin miettimään mahdollisuutta lentää ainakin muutamiksi kuukausiksi rapakon taakse. 

Toisin kuitenkin kävi koska sain mieluisan opiskelupaikan ja haave muutosta haihtui saman tien mielestä. Tein ensimmäisen interrail matkani ja matkustelin muutenkin joten tätä kautta sain tyydytettyä tuota "kotipesästä maailmalle lentämistä tarvetta". 

Eksynyt ostoskeskuksessa?

Kuva Kauppakeskus REDI / Uutisklubi 

Minulla on äärimmäisen hyvä suuntavaisto joten se, että minä eksyisin olisi todella ihme. Olen onnistunut kartan ja puhelimen avulla löytämään aina perille niin suurkaupungeissa kuin pienissä tuppukylissäkin. Mutta minä olen eksynyt ja peräti kaksi kertaa niinkin eksoottisessa paikassa kuin Kauppakeskus REDIssä Kalasatamassa. 

Ensimmäisellä kerralla olin uteliaisuuttani katsomassa uutta kauppakeskusta ja silloin jo totesin hyvin lyhyen haahuilun jälkeen ettei REDIssä ole minkäänlaista mahdollisuutta olla eksymättä. Kauppakeskuksesta puuttuu avaruus koska käytävät ovat matalia ja kapeita joten tilan hahmottaminen oli minusta todella vaikeaa. 

Toisella kerralla tapasin ystäväni REDissä ja sama juttu. Kolmas vierailukerta oli vuosi sitten kun olin siellä työni merkeissä ja silloin löysin perille kun seurasin "presidentinvaalien ennakkoäänestys" opasteita. Ihan järkyttävän sokkeloinen ja epälooginen paikka!

Halunnut palata matkalta kotiin aiemmin kuin olit suunnitellut?

En muista, että koskaan olisin ihan oikeasti halunnut palata kotiin ennen matkan loppumista. Olen pisimmällä matkallani ollut kuukauden ja lyhyemmät matkani ovat kestäneet viikosta reiluun kahteen. Vaikka matkoilla kaikki ei aina ole mennyt nappiin olen positiivisen luonteeni takia halunnut aina voittaa vaikeudet ja jatkaa reissuja. 

Kuva Unsplash 

Aina kaikki ei kuitenkaan olen mennyt kuin Strömsössä. Kun Barcelonan Ramblakselle nyrjäytin nilkkani tiesin heti, että venähdyksen lisäksi on sattunut muutakin koko ajan turpoavassa jalassa. Onneksi lähellä oli apteekki eli kompressi, koho ja kylmä auttoivat hetken. Soitto vakuutusyhtiöön antoi lisäohjeet hankkia kyynärsauvat paikallisesta terveydenhuollosta koska lento Suomeen olisi heti seuraavana aamuna eli lääkäriin ei tarvinnut mennä Espanjassa. 

Lentokentältä sitten Dextraan (nykyiseen Pihlajalinnaan), jossa todettiin vasemman jalkaterän 4.metatarsaaliluun murtuma. Jalkaa ei kipsattu vaan liimasiteellä mentiin seuraavat 6 viikkoa joten loma jatkui sairasloman merkeissä vielä reilun kuukauden.

Kuva Unsplash 

Yhdellä Italiaan suuntautuneella reissulla sain paikallisesta kenkäkaupasta ostetuista kevytlenkkareista jalkoihini parin tunnin käytön jälkeen allergisen ihottuman, jonka seurauksena jalkapöytiini nousi euron kolikon suuruisia vesikelloja. Paikallinen lääkäri puhkaisi vesikellot käärien samalla jalkateräni siteisiin sekä määräsi antihistamiini ja antibioottikuurin enkä saanut enää uida jalkojen kanssa. Seuraavat kaksi viikko kuljin jalkaterät tupoissa mutta ei sen minun menoa rajoittanut paitsi uimisen osalta. 

Yhdeltä lomamatkaltani Kreikasta minut on lääkärin määräyksellä kotiutettu viikkoa aiemmin koska lääkäri epäili, että minulla on keltatauti. Loppujen lopuksi minulle ei ollut epäiltyä tautia vaan "synnynnäinen ominaisuus, että bilirubiinin määrä veressäni voi joskus kohota". Tuo aiemmin Suomeen paluu harmitti todella paljon mutta toki terveys edellä mentiin. 

Aloittanut laihdutuskuurin tai terveellisemmän elämän?

Varmasti elämäni aikana on muutamia laihdutuskuureja tullut aloitettua. Kun olin parikymppinen minulla on kaksi kertaa vuodessa aina tapana pitää nestepaasto. Tässä ei niinkään ollut kyse mistään laihduttamisessa vaan puhdistautumisesta. Tuntui hyvältä olla viikko tai reilu viikko nauttien vain nesteitä. 

Muistan, että nestepaastosta keskusteltiin myös meillä kotona pitkään koska asuin vielä lapsuudenkodissani. Otin selville ettei paastosta ole ravitsemuksellista haittaa ja viikossa elimistö ehdi puhdistautua. Minä myös valmistin monena päivänä muulle perheelle ateriat vaikka itse niitä en syönytkään eikä se ollut yhtään vaikeaa tehtävä vaikka paastosinkin. Nestepaasto kirkasti upeasti ajatuksia vaikka välillä se vähän väsytti fyysisesti. 

Myöhemmin elämäni varrella olen muutamia kertoja kokeillut ns. sairaaladieettiä, jonka tarkoituksena on vaikuttaa aineenvaihduntaan ja tehostaa rasvan palamista. Sairaaladieetti oli joskus omassa ystäväpiirissäni todella suosittua ja siksi ehkä itsekin sitä lähdin kokeilemaan ihan uteliaisuuttani Tästä linkistä voit kurkistaa tarkemmin sairaaladieettiin. En olen vuosikausiin ollut minkäänlaisella dieetillä vaan pyrkinyt syömään terveellisesti ja kohtuullisesti. 

Miettinyt miten elämäsi olisi muuttunut jos olisit ollut ahkerampi koulussa?

Minun on vastattava tähän etten mitenkään koska pärjäsin hyvin koulussa. Hoidin kaikki läksyni ja siinä sivussa harrastukset ilman, että vanhempani olisivat joutuneet painostamaan minua koulunkäynnissä. 

Laulanut karaokessa?

Kuva Pexels 

Olen laulanut nuoruudessani kuorossa useita vuosia mutta karaokessa olen tainnut laulaa vain 4-5 kertaa. Ja karaokelaulannat ovat pääsääntöisesti olleet jollain laivaristeilyllä. En ole juurikaan ollut karaokebaareissa mikä selittää tätä laulamattomuutta. Ellen ihan väärin muistan jonkun entisen työpaikan tapahtuman yhteydessä olen myös laulanut ex-kollegani kanssa Eppu Normaalin legendaarisen Murheellisten laulujen maa biisi ja saimme ihan valtaisat aplodit yleisöltä. Meiltä taidettiin jopa pyytää encorea mutta jätimme sen tekemättä 😉

Ajanut autolla kolarin?

Minä en itse ole oikeastaan koskaan ajanut kolaria vaikka olenkin ollut osallisena autokolarissa. Olen kyllä onnistunut kolaroimaan autoani parkkipaikoilla muutamaan otteeseen mutta silloin autossa on ollut vauhtia 10-20 km/h joten vähän on siis peltiin tullut naarmuja muttei mitään ihmisvahinkoja. Myöskään muiden parkkipaikalla olevien autoja en ole kolhinut vaan kolhut autoon ovat tulleet keskustan parkkihallien tiukoissa tiloissa tai ulkona kun maa ollut ihan jäässä.

Kuva Pexels

Olen ollut osallisena tapahtumassa, jossa autoilija ei noudattanut liikennesääntöjä eli tasa-arvoisessa risteyksessä hän ei ylinopeutta ajavana väistänyt minua oikealta tulevana. Tämä tapahtui jo 2000-luvun alkupuolella ja pitkään vältin sen jälkeen ajamasta tuota reittiä koska minulle jäi siitä ikävät muistot. Ajoin Hietakannaksentietä ohi Taivallahden tenniskeskuksen ja lähestyin risteystä, jossa Hietaniemen uimarannalta tuleva Hiekkarannantie muuttuu Eteläiseksi Hesperiankaduksi siinä Taivallahden peruskoulun nurkalla. Hidastan tuossa aina vauhtia vaistomaisesti kun siinä risteyksessä on usein "läheltä piti tilanteita" joten niin tein tuolloinkin. 

Seuraavaksi tajuan, että puskien takaa tuleekin ikivanha Datsun valtavalla vauhdilla törmäten minun Audi A3:n vasempaan etukulmaan. Autoni lennähti poikittain risteykseen ja airbag laukesi. Parikymppinen nuori kaveri hyppäsi autostaan ulos ja alkoi sättimään minua, että olin ajanut kolarin hänen kanssaan. Itse en päässyt edes autosta ulos kun etuovi oli osittain vääntynyt ja vasta poliisin tultua paikalle tilanne rauhoittui. Syyllinen oli ihan selkeä ja hän vielä ajoi katsastamattomalla autolla.   

Tehnyt huonon ostoksen?

Varmasti joskus nuorempana tein huonoja ostoksia tai ainakin mieleen on jäänyt yksi ostos, jonka äitini laittoi minut vaihtamaan. Oli saanut kummitädiltäni rahaa syntymäpäivälahjaksi ja lähdin Helsinkiin ostamaan kenkiä. Olin nähnyt jossain Hesarin mainoksessa ihanat Mary Jane -remmikengät, joihin päätin käyttää saamani synttärirahat. Olin varmasti 13-14 vuotias ja jo silloin ihailin kenkiä sekä haaveilin korkkareista. Kun vihdoin löysin juuri nuo kengät huomasin, että niitä olikin kahdella eri korolla varustettuna ja totta kai minä valitsin ne korkeammat. Jouduin laskemaan rahani todella tarkkaan, että ne riittivät kenkiin. 

Kuvassa elämäni toiset Minna Parikan Pom Pom -kengät. Ihan tällaisia korkoja ei ollut teininä ostamissa Mary Jane -kengissä mutta korkeat nekin olivat!

Muistan kenkäkaupan myyjän kysyneen, että "Onkohan sinulla rahaa nyt matkustaa bussilla kotiin?" Hän jopa taisi antaa minulle varmuuden vuoksi muutaman markan alennusta kengistä. Kun saavuin kotiin äitini katsasti kengät sanoen "Ethän sinä millään voin käyttää koulussa noin korkeita kenkiä. Ne on kyllä pakko vaihtaa matalampiin." Muistan, että kävimme pitkän keskustelun äidin kanssa mutta loppupeleissä minä matkustin uudelleen Helsinkiin ja palasin kotiin niiden vähän matalampien kanssa. Ainakin tuo oli siis huono ostos! 

Jäänyt luokalle koulussa?

En ole koskaan jäänyt koulussa luokalle. Koulu oli minulle aina mieluisaa sekä helppoa vaikka matematiikassa, fysiikassa ja kemiassa en mikään haka ollutkaan. Ylioppilaskirjoituksissa sain laudaturin paperit kirjoittaen ruotsin, englannin, venäjän, äidinkielen ja reaalin, jossa panostin biologiaan, maantietoon ja historiaan.  

Minnie vappuna 2017 yo-lakkini ja serpentiinien kanssa. 

Katunut syvästi jotain tekemääsi?

Mietin pitkään miten vastaisin tähän kysymykseen. Minä yleensä puntaroin päätökset mitä teen siltä pohjalta miltä minusta tuntuu tai mitä oikeustajuni niistä sanoo. Toimin hyvin pitkälle intuition varassa eli sisäisen "tietämisen" kautta. Mutta totta kai toimin aina lain ja järjestyksen mukaan. Minä tunnen ja aistin miten pitää toimia joten kun olen tehnyt päätökseni enää palaa miettimään sitä myöhemmin. Intuitio on tunne, jota en voi logiikalla tai järjellä selittää koska sen vain tuntee. 

Kuva Pexels 

En muista katuneeni menetettyjä mahdollisuuksia ja ihmissuhteita koska uskon vakaasti siihen, että asiat menevät elämässä kuten niiden pitääkin mennä kun luotan itseeni ja intuitiooni. Em. ei tarkoita sitä, että kaikki asiat onnistuisivat ja aina olisi kivaa koska myös pettymyksiä tulee elämään ja niitä kuuluukin tulla. 

Jokainen blogikollega voi tarttua tähän haasteeseen niin halutessaan. Mukavaa uutta alkavaa viikkoa kaikille. Se on lokakuu nyt!