Halloweeks -tapahtuma Puotilan kartanon puistossa jatkuu vielä 3.marraskuuta asti

 

Jos et vielä ole ehtinyt käymään Halloweeks -tapahtumassa Puotilan kartanolla niin ei hätää sillä upea kurpitsapuisto on avoinna vielä 3.marraskuuta saakka. Viime lokakuussa minä hehkuttelin täällä blogissa, että vihdoin myös meillä pääkaupunkiseudulla on oma Halloween-tapahtuma ja kurpitsapuisto. Rannikkopuutarhan upea tapahtuma on vetänyt ihmisiä pitkienkin matkojen päästä jo vuosia mutta kaikilla ei ole välttämättä mahdollisuutta matkustaa Halikkoon saakka nauttimaan tapahtumasta. 

Puotilaan Itä-Helsingissä pääsee julkisillakin kulkuvälineillä ja mikä parasta puistossa olevat kurpitsat ovat Rannikon puutarhasta peräisin. Puistossa on peräti 1000 kurpitsaa joten oranssin väriä riittää!

Minulla oli kunnia nyt vierailuni yhteydessä tavata Halloweeks -tapahtuman isä, ideoitsija ja järjestäjä Heikki Kouvo. Harmittaa etten huomannut ottaa valokuvaa Heikistä mutta tästä linkistä pääset kurkistamaan Iltalehden viime syksyn haastattelun kuvan kera. Idea puistosta oli syntynyt juurikin siitä tosiseikasta, että matka Rannikon puutarhaan kestää mennen tullen pääkaupunkiseudulta puolitoista tuntia joten lapsille matka tuntuu varmasti puuduttavan pitkälle. 

Me aikuiset jaksamme toki matkustaa vaikka mihin Suomen maassa kun vain kohde on riittävän mielenkiintoinen. Itse olen yhden päivän aikana ajanut Parikkalan patsaspuistoon ja takaisin. Autossa istumista tuli tuolle päivälle lähes seitsemän tuntia mutta ehdottomasti sen arvoista se kyllä oli 😊

Puotilan kartanon puisto on mielestäni ihanteellinen paikka järjestää Halloweeks-tapahtuma. Vanhan historiallisen kartanon miljöö ja kartanopuiston vuosikymmeniä kasvaneet suuret puut luovat omaa mystistä tunnelmaa kun ilta pimenee. Puisto on myös polveileva eli sinne saa hyvin rakennettu erilaisia miljöitä. Puisto on avoinna ma-pe klo 15-22 ja la-su klo 12-22. Tunnelma kartanopuistossa on valoisaan aikaan hyvin erilainen kuin sitten illan tummuessa kun valot ja varjot aloittavat oman leikkinsä.

Minä vierailin puistossa Pikku Kepponen blogia kirjoittavan Rva Kepposen kanssa. Olimme molemmat jo viime vuonna käyneet puistossa joten tuttujakin elementtejä löytyi mutta toki paljon uutta ihmeteltävää. Rva Kepponen olisi mielellään liittynyt palmujen alla aurinkotuolissa istuvan luuranko herran seuraan, joka chillaili rennosti aurinkolasiensa kanssa. Puisto muuten kuhisi ihmisiä lauantaina kun vierailimme siellä. Kiitos seurasta Rva Kepponen ja otetaan uusiksi taas ensi vuonna. 

Jo viime vuonna ihastelin näitä eläinten luurankoja, joita nytkin löytyi puistosta sieltä sun täältä. Ja kaiverrettuja kurpitsoita, joita ilokseni oli muunkin kuin oranssinpunaisia. Vihreät ja keltaiset kurpitsat ovat myös hauskoja minusta! Olen pitkään harkinnut oman kurpitsan kaivertamista mutta vielä en ole siihen ryhtynyt. Sikses kiva paikka -blogin Mari on ihan huipputaitava kaivertamaan kurpitsoita. Hän rohkaisi minuakin siihen ja lähetti kuvia hyvistä kaiverrustaltoistakin, joita itse käyttää puuhassa. Tästä voit kurkistaa Marin Instagramista hänen taidokkaisiin kurpitsoihin. 

Halloweeks -tapahtumassa oli muuten valaistut pienet puut jännillä valoilla, joissa oli mukana "lehtiä" eli tuli vaikutelma siitä, että puissa olisi vielä oikeita lehtiä. Tuuli ja sadehan ovat viime päivinä saaneet lehdet putoamaan maahan. Äärimmäisen kauniit olivat myös nämä kurpitsavaunut, jotka löytyvät heti puistoon sisään mennessä. Pikkutytöt kävivät ihailemassa näitä vaunuja ja pikkupoikia puolestaan kiinnostivat lukuisat erilaiset vanhat traktorit alueella. 

Pakko myöntää, että kyllä meitä "isompiakin tyttöjä" Rva Kepposen kanssa kiinnostivat nuo Tuhkimon kurpitsavaunut toki myös traktoritkin. 

Kartanonpuiston vanhojen puiden ympärille oli kietoutunut Halloween-hengessä hohtavaa hämähäkinseittiä luomaan tunnelmaa. Tapahtumaa ideoineet henkilöt ovat selkeästi paneutuneet tehtäväänsä ja tunnelma puistossa on vähän pelottava mutta ei missään tapauksessa liian karmiva, jotta myös pienemmätkin lapset viihtyvät siellä. 

Harvinainen valokuva koska traktorin istuin on kuvassani tyhjä pikkupojista. Maatalouskoneisiin muuten melkein jonotettiin. Pakko myöntää, että minulla on haave päästä joskus ajamaan traktorilla tai ehkä peräti tekemään sillä jotain maataloushommia.   

Viime vuonnakin paikalla ollut koukkunokkainen Noita keitteli taas padassaan jotain taikajuomaa kovin keskittyneesti. Padan ympärillä lenteli isoja kuplia, joita nousi ilmaan porisevasta keitoksesta. Noidan mökin ympärillä kasvoin todella isoja erivärisiä sieniä joten ehkä hän valmisti jotain salaperäistä "sienisoppaa" tai jotain muuta taikakeitosta. 

Tuli mieleen yksi noitalaulu...

Noita keitti padassa monen maun soppaa. Keitti kunnes kissa huusi, kohta soppa poppaa!

Lisää suolaa, lisää tuokaa pippuria tummaa. Kauhallinen karpaloita, ripaus kardemummaa.

Noita sopan tarjolle vei. Kaikki huusi "Ei, ei, ei." Marika Luokkala/Musiikkimatka Soivan Vuosi

Todella upeasti oli Rannikon puutarhan kurpitsoita ja heinästä tehty ikään kuin "kurpitsapuu". Puun huipulla istui kuin koristeena musta lintu, olisiko ehkä ollut korppi tai varis mutta todella vaikuttava. Kurpitsoista voi tehdä kaiken näköistä muutakin. Puistosta löytyi myös heinistä ja kurpitsoista tehty maja, johon sai mennä kurkistamaan ihan sisällekin. 

Jos et ole mestari kaivertamaan kurpitsoita niistä voi hyvin ottaa pelkän sisuksen pois vaikka jäätelökauhalla kun olet ensin leikannut "kurpitsan hatun" irti. Sitten vain vaikka silmät, suu ja nenä kurpitsalyhtyyn tai miksi ei vaikka jotain kuvioita kuten tässä lyhdyssä tähtikuvioita. 

Halloweeks-tapahtumassa on muuten myynnissä myös pienempiä kurpitsoita kotiin. Kurpitsat säilyvät yllättävän pitkään ja itse olen käyttänyt niitä myös somisteena parvekkeella. Tosin jos ilma ovat erittäin kostea sateesta kurpitsat alkavat kyllä pehmenemään. Tosin ensi viikolle on luvattu jo yöpakkasia meille Etelä-Suomeenkin. Ehkä siis ihana lämmin syksy alkaa olla loppusuoralla...

Tämän "vähän laihan puoleisen" traktorin ajajan muistan jo viime vuodelta. Luuranko sedällä oli lemmikkikorppikin siinä hartioillaan. Traktorin piipusta tuprusi välillä ihan hurjasti savua - alkoiko kone ehkä piiputtamaan kun teki niin kovasti töitä... 😱

Tällainen hopeinen valtavan suuri ötökkä, jolla oli hehkuvan punaiset silmät löytyi kauniin punaisia lehtiä täynnä olevan puun alta. Olisiko hän kenties ollut peräti torakka, vaikea sanoa mutta melkoisen suuri elukka hän oli. 

Nämä jenkkiraudan korjaajasedät olivat tuttuja tyyppejä jo viime vuoden Halloweeks-tapahtumasta. Auto oli alkanut taas piiputtamaan joten pakkohan sitä oli konepellin alla touhuta jotta saataisiin autossa istuva Luuranko herra taas takaisin tien päälle. Hauska kaksikko, jolla "vähän liian suuret housut kun tuppasivat taas puolitankoon valahtamaan".

Kaikki aaveet eivät todellakaan ole pelottavia vai mitä tuumitte tästä todella minusta ainakin suloisesta haamusta. Hän vaikutti hyvin kiltin oloiselta!

Me nautimme Rva Kepposen kanssa kahvit rähmäpullan kera siinä Kartanon sivurakennuksen eli Pehtoorin pytingin edessä ja oikein makoiselle maistui. Koko viime kesän olin menossa katsomaan millaiselta Puotilan kartanon pihapiirissä kesäkuukausien aikana näyttää mutta ensi kesänä teen ihan varmasti retken tuonne. Löysin netin uumenista mielenkiintoisen Helsingin kaupungin selvityksen Puotilan kartanosta, jossa sukelletaan historiaan aina Puotilan 1500-1600 luvuilla syntyneeseen talonpoikaistilaan, josta 1600-1700 luvuilla tuli sitten kartano. 

Näitä pieni eläinten luurankoja oli hauska bongailla. Olisiko tämä ollut rotta...?

Halloween-puiston ehkä kaunein ja värikkäin nurkkaus ei ollut yhtään pelottava. Upeita suuria perhosia, mehiläisiä, vihreitä suloisia sammakoita, erilaisia toukkia, sudenkorentoja, leppäkerttuja ja muitakin ötököitä. Kauniisti valaistuja kukkia. Mietin mistä näitä ihanuuksia on hankittu Halloweeks-tapahtumaan? Missään liikkeessä Suomessa en näin kauniita puutarha koristeita ole nähnyt vai pitäisikö niitä kutsua somisteiks.  Nämä ötökät myös liikkuivat - aah, niin kaunis nurkkaus!

Halloweeks-tapahtuma löytyy osoitteesta Puotilantie 7, 00910 Helsinki. Paikalle suositellaan saapumaan julkisilla kulkuneuvoilla, koska alueella on rajatusti pysäköintitilaa. Puotilan metroasema on alle kilometrin kävelymatkan päässä Puotilan kartanosta. Liput voit ostaa ennakkoon tästä.  Tarjolla myös perhelippuja. Puiston kulkureitit on tänä vuonna katettu puisilla levyillä eli siellä pystyy kulkemaan myös lastenvaunujen tai pyörätuolinkin kanssa. 

Marjon matkassa suosittelee ehdottomasti käyntiä upeassa Halloweeks-tapahtumassa ja ensi vuonna sitten taas uudelleen🎃🎃🎃

Kim Simonssonin Sammaljätit ovat Lasipalatsin aukiolla vielä 20.10.

 

Jos et vielä ole ehtinyt käydä Lasipalatsin aukiolla katsomassa Kim Simonssonin Sammaljättejä niin huomenna on siihen tarjolla viimeinen mahdollisuus. Amos Rexin taidemuseoon ei tällä kertaa tarvitse mennä sisälle vaan upean vihreät Sammaljätit ovat nähtävissä museon ympäristössä. Keräilijä Sammaljätti löytyy Bio Rexin terassin päältä. Kolme muuta Sammaljättiä Ystävyys, Vaeltaja ja Valontuoja sijaitsevat Amos Rexin sisäpihalla. Näyttely avautui jo 29.huhtikuuta ja huomenna sunnuntaina 20.lokakuuta on viimeinen mahdollisuus käydä ihailemassa ja ihmettelemässä Sammaljättejä. 

Kim Simonssonin valokuva lainattu Amos Rexin nettisivuilta. 

Kuvanveistäjä Kim Simonsson (s.1974) asuu ja työskentelee Fiskarsissa. Olen jo vuosia ihaillut Simonssonin töitä eri näyttelyissä ja salaa jopa haaveillut, että jos joskus saan lottovoiton ostan itselleni oman Simonssonin työn. Simonssonin ihmis- ja eläinhahmot ovat muotoiltu usein savesta ja ne voivat olla luonnollisessa tai täysin ylimitoitetussa koossa. Hänen töissään on jotain tarunomaista ja mielikuvituksellista sekä myös leikkisyyttä. 

Nyt esillä olevat neljä Sammaljätti on alun perin tehty ranskalaista lille3000-festivaalia varten. Ne ovat nyt viettäneet monta kuukautta Lasipalatsien ympäristössä mutta näyttelyn sulkeuduttua ne matkustavat Kemiönsaarelle, jonne se asettuvat Söderlångvikin kartanon metsikköön. 

Tästä voit kurkistaa minun tekemääni vierailuun Amos Andersonin kesäparatiisissa kesällä 2015 ihan bloggailuni alkuvuosina. Kulttuuripersoona, lehtikustantaja ja mesenaatti Andersonin kesäpaikan päärakennus peruskorjattiin vuosina 2018-2021, jolloin sisätilat entisöitiin alkuperäiseen 1930-luvun asuunsa. 

Kim Simonsson: Sammaljätti Vaeltaja 2022 

Minulla oli vakaa aikomus viime kesänä matkata Kemiönsaareen kurkistamaan miltä restauroidut kartanon tilat näyttävät mutta enpä sinne kiireiltäni ehtinyt. Ensi kesän ohjelmaan Söderlångvikin reissu on jo merkitty. Suurin osa Amos Andersonin kirjastosta on juuri tuolla Kemiönsaaren kartanossa. 

Jos Amos Andersonin Yrjönkadulla sijaitseva kotimuseo kiinnostaa niin tästä linkistä pääset kurkistamaan sinne. Uusittu kotimuseo avattiin 2023 maaliskuussa ja sekin on mielenkiintoinen paikka vierailla. Kotimuseon yhteydestä löytyy myös oma kappeli ja urkuhuone.  

Vaeltaja Sammaljätti on koostuu seuraavista materiaaleista: rautarunko, polystyreeni, lasikuitu, nailonkuitu, maali. Mitoiltaan se on 4,16 x 1,24 x 2,08 m joten hahmo on todella jättiläinen. Oheinen teksti on lainattu Amos Rexin sivuilta. 

"Suksilla ja sauvoilla varustettu vaeltaja on kulkenut kumpujen keskelle, kenties valmiina kartoittamaan tuntemattomia alueita. Hän kertoo omasta tehtävästään koskettamalla avointa kämmentään toisen kätensä kahdella sormella. Viittoma toteutuu liikuttamalla sormet kämmenen yli, jolloin se tarkoittaa kävellä tai vaellus."

Taidemuseo Amos Rex laajeni Lasipalatsin remontin yhteydessä myös "maan alle". Muistan kun menin vierailemaan uudistetussa museossa syksyllä 2018 ensimmäisen kerran ja miten haltioitunut olin museon wow-arkkitehtuurista. Entiselle linja-autoaseman aukiolle oli noussut todella jänniä "kumpareita" varustettuina ikkunoilla. Museossa ollessani ymmärsin, että minä olin tallustellut Amos Rexin katon päälle eli noista kattoikkunoita näkee alas näyttelytiloihin. 

Tämä suloinen Sammaljätti on Ystävyys. Materiaaleina rautarunko, polystyreeni, lasikuitu, nailonkuitu, maali. Kokoa veistoksella on 3,04 x 2,14 x 2,06 m.

"Lasipalatsin aukion kellopiipun edessä istuu lapsi kaikessa rauhassa. Huomaavaisen kuuntelijan tapaan hän nojaa kevyesti eteenpäin. Arvoituksellinen hymy karehtii suupielessä. Sammakko ja orava ovat löytäneet tiensä hänen avoimiin kämmeniinsä, jotka lepäävät ristissä olevien jalkojen päällä."

Kaikki Sammaljätit olivat suloisia mutta oma ehdoton suosikkini oli juuri Ystävyys. Ystävyys on äärimmäisen tärkeä asia ja ystävyyttä tulee vaalia. Aito hyvä ystävä on sellainen, joka pysyy rinnallasi niin ilon kuin surun hetkellä, antaen tukea ja ymmärrystä ilman ehtoja. Olen joskus ollut surullinen kun joku ystävyyssuhde on päättynyt mutta myöhemmin olen ymmärtänyt, että niin on kuulunutkin tapahtua eli ystävyys ei ole ollut aitoa. 

Amos Rexin kumpareet ovat kyllä hauskoja ja ne keräävät myös lapsia ja vähän vanhempia kiipeilemään niiden päällä. Nämä kattokupolit ovat nykyään osa maisemaa, jossa aiemmin seisoi linja-autoja rivissä odottamassa matkustajia. Kupareiden päällä saa myös luvan kanssa kiipeillä ja kävellä. 

Alun perin vain väliaikaiseksi basaarirakennukseksi vuonna 1936 avattu Lasipalatsi on todellinen funkkishelmi. Jo valmistuessaan se oli nähtävyys, jota tultiin katsomaan ja ihmettelemään kauempaankin. Valtavasti isoja ikkunoita, katolla välkkyviä neonvaloja ja  -mainoksia sekä avaran korkeita tiloja! Rakennuksen suunnittelivat uraansa vasta aloittelevat nuoret arkkitehtiopiskelijat Viljo Revell, Niilo Kokko ja Heimo Riihimäki.

"Jätit kommunikoivat viittomakielellä äänettömästi toistensa ja ympäröivän maailman kanssa. Äänetön kommunikointi kuvastaa teosten taustalla olevaa ajatusta utopistisesta maailmasta, jossa ihmiset, eläimet ja muut olennot eläisivät rauhanomaisesti rinnakkain. Ehkä Sammaljätit voidaan mieltää ihmettelyn muistomerkeiksi, oppaiksi mielikuvituksellisempaan maailmannäkemykseen."

Oheinen teksti on lainattu Amos Rexin sivuilta. 

Lasipalatsin peruskorjauksen myös uudet valomainokset tehtiin alkuperäisiä kirjaintyylejä soveltaen.

Sammaljätti Valontuoja seisoo Kulttuurikasarmia kohden. Materiaaleina rautarunko, polystyreeni, lasikuitu, nailonkuitu, maali. Kokoa veistoksella on 4,22 x 1,5 x 1,68 m. Valontuoja taitaa olla korkein Jäteistä.

"Jos saavut Lasipalatsin aukiolle Simonkadun puolelta, vastassasi on Amos Rexin valontuoja. Hän kantaa selässään köysillä kiinnitettyä lamppua. Kirjoituspöytävalaisinta muistuttava lamppu näyttää hämmentävän arkiselta fantasiaolennon kyljessä, kuten myös t-paidan päälle puettu liivi ja sortsit."

Oheinen teksti on lainattu Amos Rexin sivuilta. 

Sammaljätit kommunikoivat viittomien avulla toisilleen Lasipalatsin ympäristössä.

"Viittomakielet ovat visuaalisia kieliä, joita käyttävät sekä kuurot, heikkokuuloiset että kuulevat. Ne rakentuvat eri viittomista, joissa yhdistyvät käsien, vartalon ja suun liikkeet sekä kasvojen ilmeet." 

Oheinen teksti on lainattu Amos Rexin sivuilta. 

Minulla on legendaarisia muistoja tästä Lasipalatsin kellosta eli joskus nuoruudessa tehtiin treffejä tämän kellotornin juurelle. Toinen suosittu treffipaikka ystävien kanssa oli Stockmannin kellon alla. 

Sammaljätti Ystävyys vähän eri kuvakulmasta katsottuna. Ehdottomasti siis minun suosikkini.

Neljäs Sammaljätti Keräilijä löytyy siis Bio Rexin terassilta. Materiaaleina rautarunko, polystyreeni, lasikuitu, nailonkuitu, maali. Kokoa veistoksella on 3,64 x 1,7 x 2 m. 

"Bio Rexin terassilla seisoo jätti, joka tarkastelee liikenneristeystä valppain silmin – kenties keräämisen arvoisia esineitä etsien. Hänen kätensä antavat lempeän vaikutelman, ikään kuin ne kantaisivat herkkää näkymätöntä esinettä. Tämä viittoma tarkoittaa kerätä"

Oheinen teksti on lainattu Amos Rexin sivuilta. 

Jos sinulla ei ole huomiselle mitään sovittua ohjelmaa käy ihmeessä kurkkimassa miltä nämä Sammaljätit näyttävät Amos Rexin ympäristössä. Vielä huomenna siis ehtii tutustua näihin sympaattisiin vihreisiin hahmoihin. Tämän jälkeen ne siirtyvät Kemiönsaareen ja Söderlångvikin kartanon metsikköön. Hyvää sunnuntaita kaikille!

Lokakuinen ruska on upeimmillaan Etelä-Suomessa

 

Minä olen kesäihminen henkeen ja vereen koska olen syntynyt kesäkuussa! Olen myös ikuinen kesänvenyttäjä, jonka on äärimmäisen vaikea hyväksyä ihanaisen suven päättymistä aina jossain vaiheessa ja alkavaa syksy. Meillä on neljä vuodenaikaa ja niin pitääkin olla Suomen leveysasteilla. 

Olen muutaman viime vuoden aikana oppinut pitämään myös syksystä. Tai sanotaanko siitä upeiden ruskavärien maalaamasta maisemasta, joka luontoon ilmestyy ihan yhtäkkiä. En edelleenkään pidä siitä syksystä, jossa sataa kaatamalla ja harmaudesta, joka levittäytyy siihen ajanjaksoon kun tuuli on irrottanut viimeisetkin värikkäät lehdet puista. 

Mutta ne aurinkoiset syyspäivät kun puiden keltaiset, oranssit ja punaiset lehdet loistavat kilpaa valon kanssa ovat ihania. Silloin pitää olla ulkona ja nauttia sekä väriloistosta, että hyvästä säästä. 

Villiviini kiipeää Pitäjänmäellä ylikulkusillan betonista seinämää pitkin punaisen hehkuvana. 

Taiteilijakoti Villa Kokkosen villiviini koristaa pihan puoleisen rakennuksen seinää väriläiskänä. 

Elokuussa 2022 LWT-tapahtumassa Kuninkaanlammen villiviini oli vasta aloittanut "punastumisen". 

Syyskuussa 2021 Suomen Lasimuseon seinää Riihimäellä kapuava villiviini oli upea! Villiviini tekee sinimustia marjoja, jotka ovat ihmiselle myrkyllisiä mutta linnut syövät niitä mielellään. 

Taiteilijakoti Suvirannan villiviinin ruskaa syksyllä 2019 ja sinimustat marjat. 

Jos joskus muutan omakoti- ja rivitaloon asumaan haluan ehdottomasti sen pihalle oman villiviinin. Minä olen rakastanut villiviiniä ihan lapsuudesta saakka. Villiviinit (Parthenocissus) on köynnöskasvien suku, johon kuuluu noin kymmenen lajia. Niitä kasvaa luonnonvaraisina Himalajalla, Itä-Aasiassa ja Pohjois-Amerikassa. Villiviinit ovat suosittuja köynnös- ja maanpeitekasveja. Yleisimmät lajit Suomessa ovat säleikkövilliviini ja imukärhivilliviini. 

Kuva: Ville Maali/HS

Kävin vuosia ihailemassa syksyisin Taka-Töölön Kivelänkadulla olevaa 25 vuotta vanhaa villiviiniä, joka peitti kerrostalon koko julkisivun. Kesällä 2023 elokuun 28.päivänä tuo upea vuosikausia julkisivua koristanut villiviini romahti alas. Melkein pillahdin itkuun kun tieto villiviinin luhistumisesta tavoitti minut. Helsingissä oli tuona maanantaipäivänä ollut poikkeuksellisen kova sade ja navakka tuuli, joka sai aikaan tämän katastrofaalisen romahduksen. 

Kivelänkadun villiviini oli nähtävyys ja myös todella suosittu valokuvauskohde monelle. Seinä oli romahtaessaan vielä kesäisen vihreässä asussa eli syksyn 2023 ruska jäi Taka-Töölön seinällä kokematta. Niin surullista eikä sitä voitu millään tavalla edes pelastaa...

Eilen ajoin Kalevantietä Tapiolassa autolla ohi todella upeassa syysvärityksessä olevan vaahteran. Siinä vanhan Pohjantorin ostoskeskuksen parkkipaikan vieressä taisi olla kaksikin vaahteraa, joita vihreälehtisinä en ole edes noteerannut mitenkään ohi mennessäni. Nyt oli ihan pakko kurvata parkkipaikan kautta ja ikuistaa tuo vaahteran ruska, jossa oli myös harvinaisen paljon punaisia lehtiä. 

Yleensä vaahtera minusta vain muuttuu syksyllä keltaisten tai korkeitaan oranssien lehtien kautta tulevaan talveen. Aina niin viisas Google tiesi kertoa, että metsävaahtera muuttuu todella syksyllä keltaiseksi tai oranssiksi mutta joillakin jalostetuilla vaahteralajikkeilla lehdet todella muuttuvat myös hehkuvan punaisiksi. Taas tuli opittua jotain uutta! 

Selattuani valokuviani läpi löysin myös toisen punaisen vaahteran Mustavuoren luonnonsuojelualueelta vuoden 2022 lokakuulta. 

Eipä jäänyt Kilossa nähty pihlajakaan yhtään sen huonommaksi hehkuvan punaisen värinsä kanssa.  Onhan ilmassa jo syksyn tuoksua ja ensimmäiset yöpakkasetkin jo koettiin tällä viikolla. Toisaalta nyt viikonlopulle on taas lupailtu ajankohtaan nähden keskimääräisiä lukemia lämpimämpää. Suomessa vallitsee nyt lauha lounaisvirtaus ja sääennusteissa on niin aurinkoa kuin sateitakin viikonloppuna. Meille Espooseen ennustetaan +12 C asteen lämpöä mutta jossain päin Etelä-Suomea voi lämpömittarin elohopea kivuta ihan +14 C asteeseen, joka on todella lämmintä lokakuun puolen välin säätä. 

Mimmi Roihuvuoren kirsikkapuiston punaisten lehtien keskellä lokakuussa 2021. 

Nyt kannattaa nauttia sekä auringosta, lämmöstä ja kauniista ruskasta. Säähän voi hyvinkin nopeasti tulla muutos. Veljeni on tyttärensä, kummityttöni kanssa ollut Tokiossa Japanissa nyt jo toista viikkoa lomamatkalla joten odotan mielenkiinnolla kun he palaavat onko ruskakuvia mahdollisesti kirsikkapuista. Pari vuotta sitten kävimme Mimmin kanssa katselemassa "värikkäiden lehtien juhlaa" Roihuvuoren kirsikkapuistossa ja upean punaiselta sielläkin näytti. Ehkä Roihuvuoressa voisi jatkossa järjestää myös syys-lokakuussa tapahtuman "värikkäiden lehtien juhlan aikaan". 

♥  Mukavaa viikonloppua kaikille ♥