Kesälomani aikana kävin Tampereella kahdessa museossa, joista toinen oli Sara Hildénin taidemuseo Särkänniemessä. Toisen museovierailun tein museo Milavidan "Muodin huipulla" näyttelyyn, joka on avoinna ensi kevääseen eli 16.maaliskuuta 2025 saakka joten tästä on tulossa ihan oma postaus jossain vaiheessa. Kesäloma tohinoissani olen ihan kokonaan unohtanut vinkata täällä blogissa Sara Hildénin taidemuseon aivan huikean värikkäästä, leikkisästä ja minusta myös satumaisesta Jean-Michel Othonielin Loputtomassa valossa -näyttelystä, joka on avoinna vielä 15.syyskuuta asti.
Othoniel (synt. 1964, Saint-Étienne) on Ranskan tunnetuimpia nykytaiteilijoita. Sara Hildénin taidemuseon järjestämä yksityisnäyttely on ensimmäinen taiteilijan Pohjoismaissa järjestetty näyttely.
Sara Hildénin taidemuseo avattiin 1979 ja piha-alueella löytyy kesällä vehreän vihreä ja mielenkiintoinen veistospuisto. Tamperelaisen Arkkitehtitoimisto Pekka Ilveskosken palveluksessa ollut arkkitehti Asko Rasinperä toimi aikoinaan pääsuunnittelijana tehden suunnitelmat museorakennuksesta Näsijärven Näsinselän rannalle. Usein näkee tosin kirjoitettavan, että arkkitehti Pekka Ilveskoski olisi suunnitellut itse taidemuseon mutta hänen piirustuspöydällään on syntynyt museon vieressä oleva taivaalle kurottava, legendaarinen Näsineulan näkötorni.
Minusta sekä taidemuseo että näkötorni edustavat 1970-luvun betonibrutalismia parhaimmillaan eli rakennuksia, jotka suosivat selkeyttä ja viimeistelemättömiä materiaalipintoja. Olen käynyt jo nuoruudessani ensimmäisen kerran Sara Hildénin taidemuseossa perheemme kesälomareissuilla Suomessa. Vierailimme myös samalla kertaan Hotelli Mesikämmenessä, joka sekin edustaa puhtaimmillaan brutalismia.
Kuva: Joonas Salo/Iltasanomat, Sari Gustafsson/Lehtikuva, IS-arkisto
Sara Hildén oli vaatetusalan yrittäjä, keräilijä-mesenaatti ja suuri taiteen ystävä, joka ehti pitkän elämänsä aikana hankkimaan todella laajan suomalaisen ja ulkomaisen taiteen kokoelman. Vuonna 2018 ilmestyi taidehistorioitsija Anna Kortelaisen kirja "Hyvä Sara! Sara Hildénin kolme elämää",
Muistan, että sain kirjan ystävältäni lainaksi ja ahmin sen melkein kerralla. Sara Hildèn (1905-1993) oli todella elänyt kolme hyvin erilaista elämää. Hän oli orpo torpantyttö, johon sisällissodan julmuudet jättivät jälkensä. Särkänniemen rannoilla hän kävi piikana jo uimassa. Hildèn toimi lottana sodan aikana.
Sarasta tuli myös adoptioäiti ja hän avioitui 45-vuotiaana alkoholisoituneen taiteilija Erik Enrothin kanssa. Avioliitto kuitenkin päättyi avioeroon 15 vuoden jälkeen. Ero Erikistä oli kova paikka Saralle. Vahva suositus lukea Anna Kortelaisen kirja, joka valottaa minusta hyvin Sara Hildènin hyvin monivaiheista elämää.
Muistelen edelleen kesällä 2016 Sara Hildènin taidemuseossa ollutta aivan huikeaa australialaisen kuvanveistäjä Ron Mueckin valtavien ihmishahmojen näyttelyä, jossa kävijöitä oli huikeat 115 119!
Nyt Sara Hildènin museo on täyttynyt Jean-Michel Othonielin puhalletusta värikkäästä lasista. Näyttely "Under an Endless Light - Loputtomassa valossa" esittelee taiteilijan tuotantoa 2000-luvun alusta aina tähän päivään saakka ja sen teemana ovat luonnon ihmeet.
Minä rakastan värikästä lasia, joka näyttelysaleissa todellakin oli yllin kyllin. Ulkoa tulviva kesäistä valoa sisälle saleihin vaikka päivä oli välillä vähän pilvinen. Moni muu oli minun lisäkseni löytänyt näyttelyn vaikka valokuvien perusteella voisi ajatella, että olin yksin museossa. Olen tarkoituksella odotellut juuri oikeaa hetkeä kuvata töitä ettei muita ihmisiä näy kuvissani.
Jean-Michel Othoniel, etualalla Käärmeen muna 2022, takana Elämän lähde 2022
Jean-Michel Othoniel, takana Käärmeet 2022, etualalla Unelma vedestä 2022
Jean-Michel Othoniel, Myrkkymalja 2022
Jean-Michel Othoniel, edestä taakse Käärmeen muna 2022, Aamunkoiton poika 2024, Loputtoman levon lähde 2022
Aloitin kiertämisen alakerrasta, josta löytyy Fontaine -niminen yhdeksän lasisen suihkulähteen teos. Erinäköiset ja -kokoiset suihkulähteet ovat syntyneet 2022 ja 2024. Materiaaleina töissä on käytetty intialaista peililasia, Muranon lasia ja ruostumatonta terästä. Suihkulähteille oli annettu hauskoja nimiä: Aamunkoiton poika, Käärmeen muna, Unelma vedestä, Loppumaton levon lähde, Elämän lähde, Käärmeet, Myrkkymalja ja Auringonhenki. Suihkulähteet oli aseteltu teoksen päälle, jonka nimi oli Meripihkanvärinen joki. Vietin varmaan eniten aikaan näiden suihkulähteiden äärellä vain ihaillen niiden uskomattomia värisävyjä.
Jean-Michel Othoniel, Sininen joki 2024
Yritin selvittää mitä "intialainen peililasi" on siinä onnistumatta. Tätä materiaalia oli nimittäin käytetty toisessakin työssä mutta syvänturkoosin värisenä, joka toi näyttelysaliin kuin valtavan välkehtivän vesilammikon. "Intialainen peililasi" oli tiilenmuotoista ja sen pinta oli todella kirkkaan hohtavaa vaikka huoneessa ei auringonvaloa olisi edes ollut.
Jean-Michel Othoniel Sininen joki 2024, intialainen peililasi. Yläpuolella teoksia Helminauha- ja Rakastaja -sarjoista, Muranon lasia ja ruostumatonta terästä.
Seuraavaksi siirryin vielä yhdet rappuset alaspäin tilaan, jonka täyttivät Jean-Michel Othonielen valtavan suuret lasiset helminauhat, joita roikkui katosta. Lasiset veistokset olivat kuin jättiläisen lasihelmistä koottuja koruja, joiden värimaailma sai ne hehkumaan jotain maagista tai yliluonnollista.
"Materiaaliset ominaisuudet korostavat hänen taiteensa moniselitteisyyttä ja vastakohtaisuutta: se on monumentaalista mutta herkkää, barokkisen runsasta mutta minimalistista, runollista mutta poliittista." Sara Hildènin taidemuseon näyttelyn esittelyteksti.
Jean-Michel Othoniel 2010, Valko-punainen helminauha
Jean-Michel Othonielin näyttelyn teosten mittakaava ulottuu intiimistä hyvin monumentaaliseen. Taidemuseon sisääntulokerroksesta löytyy Othonielin Valko-punainen helminauha 2010, joka on peräti kaksi metriä korkea Muranon lasista valmistettu lasiveistos, joka kuuluu Sara Hildènin Säätiön omiin kokoelmiin.
Jean-Michel Othoniel, Golden Lotus 2015, teräs, alumiiniseos, lehtikulta
Seuraavaan alakerran tilaan siirryttäessä katseeni kiinnittyi ensimmäisenä museon puistossa olevaan Jean-Michel Othonielin veistokseen, joka hohti lehtikultaisena kilpaa auringon kanssa. Taidemuseon puistosta löytyy Golden Lotus teoksen lisäksi myös kahteen puiston puuhun ripustettu valtava helminauta Collier Or. Näyttelyssä sai koko ajan kokea WOW-elämyksiä kun silmien eteen tuli uusia mielenkiintoisia teoksia.
Alakertaan sijoitetut työt henkivät itäimaisen puutarhan tunnelmaa sekä lasisina että lehtikullattuina. Veistoksista tulee mieleen korujen ja satumaisen lumouksen valtakunta vähän kuin "aikuisten satumaa, jossa voi kulkea ihmeestä toiseen". Kukista inspiraation saaneet veistokset Passiflora ja Gold Lotus ripustettuna betonisen karulle seinälle muodostavat hyvin kontrastisen mutta toisaalta äärimmäisen mielenkiintoisen näkymän.
Jean-Michel Othoniel, Wonder Blocks 2024
Palasin pää ihan pyörällä kaikesta kauniin ja ihmeellisesti sisääntulokerrokseen katsomaan mitä sieltä löytyy. Sara Hildènin sisääntuloaulaan pystytetty lasitiilistä tehty veistosinstallaatio Wonder Blocks hehkuu syvänvihreän kattoikkunasta tulvivan valvon alla. Taiteilija on itse luonnehtinut teosta "vaaleanvihreiden ja sahraminkeltaisten monoliittien metsäksi". Minä rakastan värejä, joita Ohtoniel käyttää!
Jean-Michel Othoniel, Wild Knots teoksia, teräs
Esillä on myös Jean-Michel Othonielin teräksestä valmistettuja Wild Knots -teoksia, vulkaanisesta lasista tehtyjä Invisibility Faces -teoksia ja sarja Othonielin uusia, kukkien inspiroimia maalauksia. Näyttely oli aivan huikea joten jos satut olemaan Tampereella käyt ihmeessä katsomassa näitä huikeita töitä "Under an Endless Light - Loputtomassa valossa" -näyttelyssä.
Sara Hildènin taidemuseo löytyy ihan Näsineulan vierestä osoitteesta Laiturikatu 13, 33230 Tampere. Älä ihmettele kun ajat museolle olet kyllä oikealla tiellä koska ajat ikään kuin Särkänniemen huvipuiston alueella eli rohkeasti vain opasteita seuraten löydät perille. Siinä vaiheessa kun ole Näsinneulan juurella oletkin jo perillä.
Taidemuseon alakerrasta löytyy kahvila Cafe Sara, josta saa paikan päällä valmistettuja makeita ja suolaisia herkkuja. Kahvi on paikalliselta pienpaahtimolta. Hyvällä säällä voit istua myös ulkoterassilla, josta avautuu upea Näsijärven maisema, joka toki näkyy myös isojen ikkunoiden kautta itse kahvilaan. Kahvilan helmiä ovat minusta Birger Kaipiaisen ja Rut Brykin keramiikkaveistokset vuodelta 1979 ja kahvilan ulkoasu on upeasti säilytetty ennallaan 2009 peruskorjauksessa. Hannu Väisäsen uudempia keramiikkalautasia on myös esillä.
Museokorttikohde.
Nuori Sara Hildèn kesällä järven rannalla. Kuva Satakunnan Kansa, arkisto.
Älkää nimittäkö minua mesenaatiksi. Sanokaa taiteen ystäväksi. Sillä sitä minä olen ja olen ollut koko aikuisen elämäni, aina siitä lähtien kun nuorena tyttönä ostelin tamperelaisten nuorten maalarien töitä.
On myös todella upea juttu, että tämä museo syntyi aikoinaan yksityisen taiteenkerääjän ja mesenaatin, Sara Hildènin, lahjoitettua säätiönsä hallinnoimat taideteokset kaupungin rakentamaan museoon.
Voi että miten upeita nuo lasiveistokset ovat. Värit ovat aivan ihania ja muutenkin miellyttävät silmää. Nuo ihmishahmoja esittävät veistokset ovat niin "oikean" näköisiä, ettei voisi uskoa että tuollaisia pystyy ollenkaan tekemään.
VastaaPoistaKun näin että olit tehnyt jutun Sara Hildenin taidemuseosta, niin mieleen tuli ajatus, että onko se vielä olemassa, eikö se lopetettu? Piti googlata ja sehän olikin niin että sen siirtämistä toiseen paikkaan suunniteltiin, mutta se ei tainnut kuitenkaan toteutua.
Särkänniemessä ollaan käyty muutamia kertoja kun lapset olivat pieniä, mutta tuolla museossa ei olla käyty.
Kauniita kuvakulmia olet löytänyt. Tajusin vasta tätä lukiessa, etten ole käynyt ko. museossa sitten ala-asteen - tähän pitää tulla muutos ja pian. Tosin tämä näyttely taitaa loppua viikonloppuna, eli se jää väliin.
VastaaPoista