Alkaneen syyskuun kunniaksi minä kävin Koiramäen Pajutallissa jo toissa lauantaina 7.9. Lähes helteisessä säässä ja silmiä siristellen katselin taas haltioituneena mitä kaikkea ihanaa Koiramäen Pajutallin pihapiiriin oli ilmestynyt. Astuessani pihapiiriin ja kulkiessani vanhan kievarirakennuksen ulkosaunan ohi, jossa aikoinaan asuivat suloiset minipossut Arvi ja Otto minulle tuli ihania muistoja mieleen. Niiden touhuja oli aina niin hauska seurailla. Arvi possu jouduttiin valitettavasti viime syksynä lopettamaan kun se alkoi sairastella.
Minua harmittaa etten joulun aikaan ehtinyt käydä Pajutallissa koska Otto oli silloin viimeistä kertaa Koiramäellä. Arvi ja Otto ehtivät asuvat punaisessa ulkosaunassa yli 12 vuotta ihanien kristallikruunun alla. Minipossu Otto kärsi yksinäisyydestä joten sille oli löydetty uusi koti muiden possujen seurassa. Upea juttu, että Otto sai seuraa. Nyt saunan olivat vallannut kanila. Sen verran pikkuväkeä oli liikkeellä, että kurkkasin vain pikaisesti suloisia kaneja ja jatkoin matkaa.
Koiranmäen Pajutallissa oli kurpitsoita niin suuria kuin pieniäkin. Tarjolla olisi ollut sadonkorjuun upeita värejää ja monenkirjavia värikkäitä. Oli oranssi, keltaista ja lähes punaistakin tarjolla. Vihertävä-keltaisetkin olivat aika jänniä. Osa oli muodoltaan vähän pitkulaisia vähän kuin päärynää muistuttavia kurpitsoita. Toiset niin kauniin pyöreän symmetrisiä muodoiltaan kun kolmannet koolta lähes jättimäisiä. En ymmärrä miten silmäni ei Koiramäen pihamaalla osunut yhteenkään valkoiseen kurpitsaan.
Katselin myöhemmin Trean sisustusblogia pitävän Annen ihania kattauskuvia, joissa somistekurpitsat oli juuri Koiramäen Pajutallilta ostettuja "vaikka minä en valkoisia nähnytkään". Nyt kun olen selaillut valokuviani niin kyllä niitä siellä oli. Syytän auringonpaistetta 🌞
Callunat ja muratit ovat muuten ihan lyömätön yhdistelmä. Muratin vihreys ja callunoiden vaaleapunaiset, fuksian värit ja valkoiset kukat toimivat aina. En ole koskaan oikein ymmärtänyt miksi callunoita myös värjätään todella kirkkailla väreillä. Värisävyt ovat violetti, keltainen, sähkönsininen, kirkas punainen, oranssi ja kirkas vihreä. Kyllähän em. saa värikkyyttä syysistutuksiin mutta värit eivät minusta ole luonnollisia. Ystävälleni kävi näiden "värjättyjen callunoiden" kanssa myös niin, että värit kastuessaan värjäsivät myös talon terassilaatat kaiken kirjavilla sävyillä. Ystäväni sanoin "Oli viimeinen kerta kun näitä meille ostetaan." Callunoiden lisäksi kun piti sitten uusia myös terassilaattoja.
Kesälampaat olivat vielä Koiramäen Pajutallin pihapiirissä. Pakkohan näitä karvakavereita oli käydä moikkailemassa ja samalla vähän silittelemässä. Voi miten iloisia lampaat olivat kun lapset kantoivat niille myös vähän vihreitä herkkuja, joilla sitten herkuteltiin melkein silmät kiinni.
Suloinen pikkutyttö kysyi viattomalla lapsen äänellään hellyttävästi "Äiti, eikö mekin voida ottaa pihalle lammasta?" Äiti yritti selittää, että laumaeläimenä lammasta ei oikein voi pitää yksin vaan sillä pitäisi olla kavereita ettei lammas tule surulliseksi. Tyttö topakka vastaus oli "Mutta me voidaan hyvin ottaa vaikka viisi lammasta kun meillä on niin iso piha." Lapsen suusta sen totuuden kuulee vai miten se nyt menikään.
Muistan omasta lapsuudestani, että meillä oli kesämökillä kesäkaneja. Kun loma loppui piti miettiä mitä kaneille tehdään eli voiko ne viedä takaisin maataloon mistä ne oli haettu vai mitä? Kun vähän googlailin löysin netistä ettei suoranaisesti ei ole olemassa mitään lupia, joita eläimille pitäisi hakea. Toki eläimistä pitää ilmoittaa omaan kotikuntaansa jos asuu taajama-alueella ja saada siihen hyväksyntä. Jos vastaus on myönteinen jätetään vain ilmoitus eläinten pitäjäksi ryhtymisestä ja pitopaikasta oman kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle. Toki kannattaa muistaa, että kesä ja loma loppuvat jossain vaiheessa 🐑🐑🐑
Mutta voiko suloisia lampaita ja niiden lempeitä silmiä oikein vastustaakaan... Sekä kesälampaat että kesäkanat ovat aina lokakuun loppuun saakka Koiramäen Pajutallissa nähtävillä.
Koiramäen Pajutallista löytyy myös Museo Aitta, jonka sisustus aina vähän muuttuu sesongin mukaan. Minä haaveilin vuosia sitten siitä, että olisin hankkinut parvekkeelle vanhan kärrynpyörän mutta koskaan en sellaista onnistunut hankkimaan. Joko ne olivat niin huonokuntoisia tai niin kaukana Suomessa ettei viitsinyt lähteä hakemaan. Vielä jonakin kesänä minulla on oma kärrynpyörä - etsintä jatkukoon!
Kävin pikaisesti myös pyörähtämässä Koiramäen Pajutallin ihanassa lifestyle liikkeessä. Syysvärit olivat myös vallanneet kaupan hyllyt. Aika hauskoja nuo auringonkukan muotoiset lautaset sekä myös nuo tammenterhot, joiden sisällä oli kynttilä. Myös keltaiset sitruunakannut saivat sydämeni lyömään kiivaasti. Liikkeessä oli sunnuntain kunniaksi melkoisesti väkeä joten päätin siirtyä takaisin pihapiiriin takaisin aurinkoon.
Kuva lainattu Koiramäen Pajutallin Facebook sivulta.
Jos haluat elämyksiä niin tee retki Koiramäen Pajutalliin, joka löytyy osoitteesta Forsteninkuja 10, Tuusula. Paikka on maanantaisin suljettu, avoinna ti-pe 11.30 - 18.30 ja viikonloppuna 11.00-18.00. Pihalla on suloista istua kahvittelemassa vanhojen puiden katveessa tai toki sisälläkin on muutamia pöytiä.
Mukavaa uutta viikkoa kaikille!
