heinäkuuta 31, 2024

Leppeiden kesäpäivien tunnelmissa


Olen joskus vuosia sitten löytänyt kirjailija ja toimittaja Maria Vakkurin (s. 1990) runot muistaakseni Instagramin kautta. Vakkuri on salolainen kahden lapsen äiti, toimittaja, yrittäjä ja runoilija. Ennen journalistiksi kouluttautumistaan hän työskenteli lähihoitajana ja muun muassa päiväkodissa. Maria kirjoittaa Hidasta elämää -blogia, jossa vierailen satunnaisesti lukemassa postauksia. 

Olen tallentanut muutamia Marian osuvia ja itseäni puhuttelevia runoja "pieneen muistikirjaani" mutta oheisen Pinterestista napatun "timanttisen oivalluksen" löysin vähän ennen kuin aloitin kesälomani. 

Kuva Pinterest 

Kun jäin kesälomalle reilu kaksi viikkoa sitten minulla oli takana todella hektinen työtilanne. Olin viime syksystä lähtien hoitanut kahden ihmisen työpanosta kun kollegani vaihtoi työnantajaa. Koska olen tunnollinen ja äärimmäisen kunnianhimoinen säntäilin välillä sähköjäniksenä sinne tänne hoitaen kaiken mallikkaasti itseäni säästämättä. Koin samalla kuitenkin huonoa omaatuntoa siitä etten esimerkiksi ehtinyt kirjoittaa blogia yhtä usein kuin normaalisti koska venytin työtunteja omalle vapaa-ajalle.

Kun sattumalta löysin Maria Vakkurin Pinterestissa olevan runon luin sen todella monta kertaa. Ja samalla päätin vakaasti, että nyt kesälomani aikana en mieti töihin liittyviä asioita enkä tarkistele sähköposteja kolmeen viikkoon. Tein tietoisen valinnan olla ihan oikeasti lomalla ja tässä itsekkäässä päätöksessä ole pysynyt ollen siitä myös todella ylpeä. 



Olen ollut nyt kesällä vain keräämässä reppuuni paljon kauniita muistoja! Tässä postauksessa avaan vähän reppuani tai sanotaanko minun tapauksessani käsilaukkuani kesäisistä asioita, joista olen TODELLA nauttinut. Reppu-sanasta minulle kun tulee mielleyhtymä Eppu Normaalin aivan timanttiseen biisiin "Nyt reppuni jupiset riimisi rupiset". Minun käsilaukkuuni on kertynyt mukavia asioita "rupisten riimien" sijaan, joten sen juttuja on kiva kuunnella muistelen sitten talvella niitä. 



Kesällä tulee ehdottomasti kerätä ainakin yksi kimppu luonnonkukista kotiin maljakkoon. Luonnonkukkien parhaat poiminta-ajat ovat aamu ja ilta, koska silloin kukkien nestejännitys on korkeimmillaan eivätkö ne nuupahda helposti. Kukat kannattaa kerätä suoraan vedellä täytettyyn ämpäriin. Tästä löytyy lisätietoja luonnonkukista. 





Kovasti haluaisin tänä kesänä mennä myös kylvetylle kukkaniitylle poimimaan kukkasia mutta aiemmin tuntemani niityt eivät ole tänä kesänä kylvettyjä. Kesällä 2022 löytyi Kytäjän Wennborgin tilalta hurmaava kukkapelto. Samana kesänä satuin Karkkilan kukkapellolle samaan aikaan taiteilija Angela Nicolletin kanssa poimimaan niittykukkia. Ja kampaaja Kaisu vinkkasi vielä kukkaniitystä Haltialan pelloille joten tuona kesänä kukkia riitti. 

Tietääkö kukaan siellä ruudun toisella puolella kukkaniittyä, jonne voisi mennä poimimaan? Auringonkukkapeltoja tulee taas varmasti Tuomarinkylän kartanon pelloille joten sinne pitää ainakin päästä. 








Rakastan vesimelonia tai arbuusia kuten isotätini Aili-täti aina kutsui tätä Citrullus-sukuun kuuluvaa viljelyskasvia ja sen hedelmää. Vaikka suurin osa hedelmästä on vettä rakastan silti sen mehukkaan, makeaa punaista sisusta ja nyt kesällä vesimelonista pitää nauttia. 

Olen saanut joskus lahjaksi sellaisen hauskan "vempaimen" jolla voi leikata puolitetusta vesimelonista kuutioita. Toinen yhtä toimiva tapa on ottaa "pienellä metallisella jäätelökauhalla" pyöreitä melonin paloja. Marjoista ja vesimeloneista saa virkistävän tarjottavan kuumana kesäpäivänä. Marjoihin käytän puisia grillitikkuja. 




Helsingin Kauppatori tori- ja kahvikojuineen sekä taivaalla kirkuvine lokkeineen kuuluu myös aina minun kesääni. Lokit eivät aina käyttäydy hyvin eli olen useita kertoja nähnyt kun munkkipossu tai puolikas lihapiirakka on hävinnyt siivekkään kirkujan kanssa taivaan tuuliin. Monesti tämä lokkirosvo vielä iskee turistien pöytäseurueeseen, jotka eivät huomaa varoa näitä ruokavarkaita.






Auringonlaskut ja auringonnousut ovat sellaisia, joita haluan myös kokea kesällä. Minun oli ihan pakko tarttua hetkeen carpe diem -asenteella ja "poimia päivän" auringonlaskuJokainen hieno auringonlasku on tallentamisen arvoinen kokemus. Johan aikoinaan roomalainen viisas runoilija Horatius kehotti Leuconoe -nimistä naista käyttämään jokaisen käsillä olevan hetken varoittaen naista samalla luottamasta liiaksi tulevaisuuteen. Koskaanhan ei tiedä mikä hetki tai mikä auringonlasku on ehkä se viimeinen. 



Myös auringonnousut ovat näkemisen arvoisia eli tätäkin suosittelen kaikkien kokeilemaan joskus. On upeaa ajaa vielä vähän hämärässä kohden vielä uinuvaa pääkaupunkiamme ja nähdä kun oranssinen aurinko nousee horisontin takaa muuttaen maiseman vaaleanpunaiseksi. Näitä auringonlaskua kuvia katselen aina pahimpaan kaamosaikaan miettien, että "kyllä se kesä taas tulee" koska olen kesänlapsi ja "ikuinen kesän venyttäjä". Oheinen kuva on kesältä 2018 kun matkasin Helsingin keskustaan katsomaan tätä maisemaa ja kaupungin verkkaista heräämistä elokuiseen aamuun. 











Kesä on myös aikaa jolloin ilmassa lentää, surraa ja pörrää kaiken maailman mielenkiintoisia "ötököitä". Jo koulussa oli todella kiinnostunut biologista ja mietin jopa jossain vaiheessa siitä ammattia itselleni mutta toisin kävi. Into "ötököihin" ei ole kadonnut minnekään joten aina jos näen jotain mielenkiintoista jään katselemaan sekä kuvailemaan sitä. 

Minun isoäitini käytti tuosta pitkäjalkaisesta vaaksiaisesta nimitystä ronkkahyttynen eli itse olen oppinut sen tuntemaan myös tuolla nimellä. Jossain toisessa murteessa tätä kutsutaan harakrankaksi. Opin vasta aikuisena, että vaaksiaiset eivät todellakaan pistä eivät pure ihmistä, joten ne "eivät ole vampyyreitä" kuten lapsena kuvittelin niiden olevan. 









Kesäreissullani haluan aina piipahtaa tilamyymälöissä tai marjatiloissa ostamassa suoraan tuottajilta kesäherkkuja. Jotain saattaa päättyä pakastimeen mutta monet ostokset syödään kyllä tuoreina kesäherkkuina. Jos et ole vielä käynyt niin kantatie 51 varrelta löytyy Lill-Breds Bärgård & Cafe eli tarjolla kahvila sekä tilamyyntiä. 

Pihapiirissä myös Kaninhuset, jonka asukkaita voi siinä kahvittelun lomassa käydä kurkkimassa. Kotiin täältä usein lähtee marjoja, kukkia, yrttejä ja kasviksia sekä vihanneksia. Minä löysin uuden kasviksen eli kyssäkaalin mutta en vielä ostanut sitä kun en ollut selaillut mitä siitä voisi tehdä. Mutta haluan vielä oman "violetinpunaisen" kyssäkaalin keittiöömme kokeiluun joskus. 









Kyllä tästä kyssäkaalista vielä jotain herkkua on valmistettava jossain vaiheessa! Jos on hyviä ruokavinkkejä niin otan mielelläni vastaan niitä kommenttiosiossa. 




Tänä kesänä en ole vielä päässyt kertaakaan vesille mutta onhan tässä elokuu aikaa vielä. Soutelu järvellä on aina rauhoittavaa ja se jos mikä on hyvä muisto sinne "käsilaukkuun" tulevia vuodenaikoja ajatellen. Ystävät houkuttelivat mukaan Helsingin edustalla olevalle saaristoristeilylle, joka voisi sekin olla ihan hyvä idea nähdä kaunista pääkaupunkiamme mereltä käsin.

Mitä sinä olet kerännyt reppuusi muistoiksi kesästä tähän mennessä? Kesä todellakin jatkuu vielä vaikka koulut alkavatkin. Elokuu on edelleen kesälomakuukausi ja säiden puolesta tämä kesä on ollut ihan yliveto. Jotkut ystävät pitävät kesälomansakin vasta elokuussa joten kyllä suloinen suvi todellakin jatkuu vielä. 







8 kommenttia:

  1. Haltialassa näytti olevan tänä vuonna alue, jossa oli nimenomaan kukkakimppuihin sopivia kukkia poimittavaksi. Ja viereisellä entisellä laitumella oli myös auringonkukkia osin jo kukassa, olettaisin niidenkin tulevan poimittaviksi. Hauskaa retkeä toivotellen -m

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos viestistäsi. Olen huomioinnut tämän kyllä mutta töihin palaaminen aiheutti sen etten ehtinyt vielä vastata. Mukavaa viikonloppua!

      Poista
  2. Ihana tuo alussa oleva runo ja toivottavasti pystyt viettämään lomasi sen kertomalla tavalla. Kauniita kesäisiä kuvia ja tunnelmia.
    Tuo pitkäjalkainen ötökkä, jota sinä sano ronkkahyttyseksi, kulkee Turussa nimellä kronkkahyttynen. Turkulaisen pitää aina keksiä hiukan hienompi nimi :) Muistan lapsuudestani että kutsuimme laastariakin nimellä plaastari, joka tietysti tulee ruotsinkielen plåster-sanasta. Nyttemmin olen oppinut sanomaan laastari. Lettu oli aikoinaan turuksi plätti ja ehkä vieläkin.
    Oikein mukavia lomapäiviä sinulle<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Runo oli minustakin aivan valtavan hyvä ja osuva ♥ Ja pystyin viettämään lomani niin etteivät työasiat pyörineet päässä .

      Itse asiassa tarkistin, että isoäitimme puhui myös kronkkahyttysestä vaikka minä olen kirjoittanut sen ronkkahyttynen. Isoäitimme puheessa oli paljon lainasanoja ruotsinkielestä vaikka hän ei kaksikielinen ollutkaan. Isöäitini tarjoili aina plättyjä ja nenäliinaa kutsuttiin nestuukiksi kun taas pyyheliina on hantuuki.

      Poista
  3. Ihania kesäkuva ja -muistoja!
    Toivottavasti minäkin endin piipahtamaan auringonkukkapellolla tänä kesänä. Auringonkukista tulee aina mieleen se kesä, kun Tuomarikylässä oli jotain jättiläislajiketta ja kaikki kukat oli selvästi aikuisia pidempiä.

    Minulla on paljonkin muistoja vaaksiaisista alakouluvuosilta. Silloin katsoin sen nimen hyönteiskirjasta ja siellä sitä sanottiin vaapsahaiseksi. Kun kesällä pidettiin ikkunoita auki, niin vaapsahaisia tuli tietenkin sisään. Olen kahdesti herännyt yöllä siihen, että vaapsahainen pörrää naamallani. Se oli aivan liikaa minulle :D Kaikki vaapsahaiset piti metsästää huoneestani pois ennen nukkumaan menoa. Inhosin ja kammosin silloin niitä paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkään en vielä ehtinyt kukkapellolle mutta ehkä huomenna. Muistan ne auringonkukat ja vuosi oli 2020. Tein postauksen tänne blogiin silloin ja seisoin itse auringonkukkien keskellä pellolla ja olin niitä lyhyempi. Ja minulla sentään pituutta on 180cm! Auringonkukkien varretkin olivat todella paksuja ja muistan, että niitä ole vaikea kerätä kun ei vartta meinannut saada poikki.
      https://www.marjonmatkassa.fi/2020/09/auringonkukkapellolla-vihdoin.html

      Sinulla on ihan samanlaisia muistoja kuin minullakin eli ronkkahyttysiä tai siis vaaksiaisista. Oli ihan hirveää herätä siihen, että se lenteli tai peräti laskeutui lähelle omia kasvoja. Ötökkä tuntui nimittäin ihan valtavan suurelta ja pelottavalta. Ja koska ovet ja ikkunat olivat auki niin totta kai niitä oli kesämökin jossain nurkassa piilossa.

      Poista
  4. Tuusulassa, Halosenniemen museon viereisellä pellolla on vielä kauniita kukkia poimittavaksi. Taidetta ja kauniita maisemia myös.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Seija vinkistäsi. Tuusulassa pitäisi ehtiä piipahtamaan vielä tänä kesänä koska kulttuurimaisema on niin kaunista. Taidettakin voisi siinä sivussa käydä katsomassa. Hyvää viikonloppua sinulle!

      Poista