Toukokuun viimeisen päivän tuumailuita

 

Mihin ihmeeseen tämä toukokuu on oikein kadonnut? Juurihan oli vappu ja nyt eletään toukokuun viimeistä päivää. Ehkä osasyynä oli myös se, että työkiireeni eivät ole vieläkään helpottaneet joten aika on tuntunut päivittäin lentävän kuin siivillä. Työtunnit eivät oikein ole tahtoneet riittää kaikkeen siihen mitä olisi pitänyt tai mitä olisin halunnut tehdä. En ole ollut yhtään tyytyväinen etten ole pystynyt kirjoittamaan tänne blogiin postauksia tai postaamaan kuvia Instagramiin kun koko ajan työasiat ovat puskeneet päälle. 

Kannan huonoa omatuntoa sekä tekemättömistä töistä, ainaisesta työkiireestä että myös blogihiljaisuudesta. Kun on bloggannut jo 11 vuotta eli menossa 12. blogivuosi on tuntunut raastavalta kun aika ei vain ole riittänyt bloggaamiseen. Onneksi heinäkuun alussa saan kollegan ja kaksi auttavaa kättä tätä kiirettä purkamaan. 

Syreenitkin - valkoiset ja lilat - jo kukkivat vaikka vielä kuukausi sitten satoi lunta 10 cm yhtenä päivänä. Luonto on kyllä ihmeellistä!

Kulunut kevät on muutenkin ollut ilmojen puolesta todella outo! Huhtikuun viimeisellä viikolla satoi lunta ja sain tehdä vielä kerran lumitöitä. Nyt on puolestaan toukokuussa ollut käsittämättömät helteet. Foreca kertoi nettisivuillaan, että toukokuu 2024 on Suomen 1961 alkavan mittaushistorian toistaiseksi helteisin toukokuu. Torstaina 30.5. 2024 ylittyi vuoden 2018 hellepäivien lukumäärän ennätys. 

Muukalaispuiston koristeomenanpuut olivat vielä viikolla näin upeassa vaaleanpunaisessa kukassa mutta kuumuus ja kuivuus on pudottanut jo kaikki kukat maahan. 

Helleraja ylittyi torstaina 30.5. jo puoli yhdentoista aikaan aamupäivällä, kun lämpötila nousi +24,2 asteeseen Raahen Lapaluodon satamassa ja Alajärven Möksyssä sekä +25,1 asteeseen Halsuan Purolassa. Päivä määritellään hellepäiväksi, kun ainakin yhdellä Suomen havaintoasemalla on mitattu vähintään +25,1 asteen lämpötila.

Olen syönyt sushia pari kertaa viikossa. Luulen, että tämä himo johtuu näistä helteistä ja siitä, että hikoillessaan välillä kuin pieni porsas ilmastointilaitteesta huolimatta sitä on menettänyt suoloja kehostaan. 

Kun parvekkeelle ei ole voinut mustarastaiden takia laittaa vielä mitään kesäkukkia olen tehnyt kotona vähän muutoksia sisustukseen mm. vaihtamalla sohvatyynyihin uusia sinivalkoisia päällisiä. Ensin meille ostettiin ahkerasti tulppaaneita kunnes niiden sesongin päätyttyä siirryttiin neilikoihin, jotka muuten säilyvät maljakossa vettä vaihtamassa todella pitkään. Taisi siinä tulppaanien jälkeen myös muutamia ruusukimppuja tarttua mukaan meidän lähimarketista. Kukkakauppaan en ole ehtinyt sitten joulukuun. Yllättävän hyviä kukkia saa myös ihan K-Supermarketista. Neilikoiden osittain jo nuupahdettu on niistä saanut vielä pieniin pulloihin yksittäisin kukkia muutamaksi päiväksi ilahduttamaan arkea. 

Nyt maljakossa taitaa olla jo kolmannet ellei neljännet pionit koska eihän niitä voi vastustaa. Pionit ovat kukkia, joista minulle tulee aina mieleen jo edesmennyt isoäitini, joka kasvatti niitä kesäpaikassaan Otalammella. Pioneita sai aina myös ottaa isoäidin kukkapenkistä kotiin viemisiksi. Pulleat pionin nuput ovat ihania ja niistä aukeavat kukat ihan taivaallisen kauniita. Rakastan myös sitä kun monet lajikkeet vaihtavat väriä maljakossa ollessaan. 

Muita kirjoja en ole ehtinyt lukea pariin kuukauteen kuin Villa Gyllenbergin näyttelystä ostamani kirjan "Helen Schjerfbeck & muoti - taidetta ja pukuhistoriaa 1880 - 1950". Upea opus ja runsaasti muoti- ja taidehistorian asiantuntijoiden kirjoittamia artikkeleita. Jos et vielä ole ehtinyt käydä katsomassa Villa Gyllenbergin näyttelyä alkaa tässä kohta olla viimeiset päivät käsillä koska näyttely päättyy 9.kesäkuuta. Ehdoton suositus minulta on käydä katsomassa ja kokemassa näyttely. 

Toinen kirja, jota olen aloittanut lukea on arkkitehti Arto Sipisen tuotantoa käsittelevä järkäle, jossa käydään läpi koko hänen pitkä työuransa. Arto Sipisen suunnittelutyöt ovat heti tunnistettavissa hänen teoksikseen. Työt edustavat sodanjälkeistä Suomen arkkitehtuurin kahta rinnakkaista päälinjaa eli rakenteellisuutta korostavaa konstruktivismia ja Alvar Aallon monimuotoisemman suuntauksen synteesiä. 

Kuvassa Arto Sipisen suunnittelema Mikkelin kongressi- ja konserttitalo 1988 Pankalammen rannalla. 

Arto Sipinen ehti työskennellä 1959-1961 Alvar Aallon ateljeessa ja 1961-1963 Viljo Rewellin toimistossa. Vaikka Rewell oli 1930-luvulla itse työskennellyt Aallon avustajana, muodosti hänen ryhmätyöperiaatteella työskennellyt toimistonsa Aallon koulukunnan vastaparin. Sipinen on erityisesti tunnettu kulttuurirakennuksistaan kuten Espoon kulttuurikeskus, kaupungintaloistaan esim. Imatran kaupungintalo ja kunnantaloistaan kuten Tuusulan kunnantalo. 

Miten teidän toukokuu on sujunut? Maistuuko sushi lounaaksi? Mitä mahtaa muilla on lukupinossa tällä hetkellä? Tuntuuko kenestäkään muusta samalta kuin minusta, että  toukokuu vilahti ohi ihan hujauksessa?