Minä rakastan näin joulun aikaan erilaisia tonttupolkuja ja rakennettuja jouluasetelmia kaupunkikuvassa. Uudenvuoden päivänä 2021 matkasimme Minnien kanssa Hangon joulupolulle kurkkimaan miltä siellä näytti. Joulupolku oli avattu jo 12.joulukuuta mutta se jatkui perinteisesti aina Nuutin päivään saakka eli 13.tammikuuta. Todella upeasti toteutettu ja kannatti matkata Hankoon saakka seikkailemaan tuolle joulupolulle.
Olen miettinyt milloin täällä pääkaupunkiseudulle tulisi joku vastaava tapahtuma ja nyt toissapäivänä yllätyksekseni silmiini osui uutinen, joka johti minut Marttilan Joulukylään Pitäjänmäellä. Mikä parasta tämäkin joulutapahtuma on avoinna vielä loppiaisen 6.tammikuuta. Kävimme eilen Mimmin kanssa Joulukylässä ja pidimme todella paljon.
Marttilan pienitalo asuinalue sijaitsee Pitäjänmäen ja Lassilan välissä ihan Vihdintien kupeessa. Olen joskus kesällä käynyt siellä kävelemässä koska alueella on mielenkiintoinen historia ja siellä on historiallisia rintamiestaloja isoilla tonteilla. Marttila jakaantuu aivan 1940-luvun alussa rakennettuun Invalidikylään (pääosa Korsutiestä, Mottitiestä ja Viestitiestä) sekä sodan jälkeen rakennettuun rintamamiestalojen alueeseen (Partiotie ja osa Kinnarinkujasta ja Viestitiestä). Alun perin Marttila oli tarkoitettu sotavammaisille ja heidän perheilleen.
Marttilan asukkaat ovat rakentaneet erilaisia joulukuvaelmia talojen ulkopuolella oleviin lasikaappeihin.
Kuvaelmat ovat Marttilan lapsien vanhoista satukirjoista tuttuja ja nyt ne tulevat tutuiksi myös Joulukylässä vieraileville.
Kaffepannu porisemassa nuotiolla pannukahvia, melkein tunsin nenässäni savun tuoksun.
Tämän talon jouluikkunassa oli ihania valokuvia perheestä yhdessä elämän varrelta.
Marttila on Suomen jälleenrakennuskauden yksi hienoimmista, yhtenäisimmistä ja parhaiten säilyneistä rintamamiestaloalueista Helsingissä. Marttilasta löytyy lähes 100 omakotitaloa ja puistot. Helsingin kaupungin vuokratontit rintamamiestaloille ovat minusta isoja eli kooltaan 1100-1400 neliötä. Rintamamiestalot on pystytetty katujen varsille jolloin talojen taakse tonttien takaosiin jää isoja vehreitä piha-alueita suojaan. Mikä parasta Marttilan alueelle ei ole rakennettu uusia taloja eikä tontteja ole jaettu.
Marttilassa liikkuu paljon punanuttuja tarkkailemassa näin joulun alla. "Ei itkeä saa, ei meluta saa. Joku voi tulla ikkunan taa..."
Jouluvaloja ja John Lennonin "This is Xmas (War if over) biisin sanat
Paperinen valaistus joulutähti ikkunassa on aikoinaan ollut symbolinen Betlehemin tähti. Tähti kuusen latvassa tai ikkunassa on alun perin lähtöisin Saksasta, josta se on Ruotsin kautta rantautunut myös meille Suomeen toisen maailmansodan jälkeen.
Sotien jälkeen (1939-1944 toinen maailmansota) tarvittiin kipeästi uusia taloja sekä sodassa haavoittuneille miehille perheineen että myös Karjalasta siirretyille evakoille. Huutavaan asuntopulaan syntyi 1 1/2-kerroksinen, puurakenteinen ja harjakattoinen omakotitalo. Näitä tyyppitaloja aloitettiin kutsumaan asukkaidensa mukaan rintamiestaloksi, joka rakenteellisesti oli tehty niin, että rakennuksen keskellä olevan yhden savupiipun eli sydänmuurin ympärille oli sijoitettu kaikki asuintilat.
Jos yhtään muistan oikein tämän tonttukaapin oli tehnyt perheen arkkitehti isä. Juttelin viereisen talon lunta pihaltaan kolaavan rouvan kanssa pitkään. Hän kertoi muuttaneensa alueelle 40 vuotta sitten ja viihtyivät edelleen hyvin Marttilassa. Rouva myös vinkkasi, että toisen puolen naapuritalo olisi ehkä tulossa myyntiin.,,
Vastapäätä olevan talon kuistille oli rakennettu jouluasetelma, jossa tonttujen lisäksi oli kettu ja pupuja.
Tonttu menossa lahjapakettiensa kanssa kelkallaan tässä joulukuvaelmassa.
Rintamamiestalon alakerrassa oli eteinen, kaksi huonetta ja erillinen keittiö. Puolitoistakerroksisen talon yläkerrassa oli kaksi ns, päätyhuonetta, jotka voitiin rakentaa asuinkäyttöön myöhemminkin. Yläkerran huoneet vuokrattiin usein ulkopuolisille vuokratulojen takia. Yläkerrokseen johtavat portaat oli sijoitettu mahdollisimman lähelle eteistä ja jopa kokonaan ulos etteivät vuokralaiset häirinneet talossa asuvaa omistaja perhettä. Rintamiestalossa oli myös kellarikerros ja kevyt ulkokuisti.
Elettiin edelleen sodanjälkeistä niukkuuden ja tavarapulan aikaa joten rintamamiestalojen ikkunat olivat melko pieniä. Myös energiansäästön kannalta ei ikkunapinta-alan ollut tarkoituksenmukaista olla liian suuri. Ikkunat olivat myös melko matalia ehkä voisi kuvailla niitä neliömäisiksi kaksijakoisiksi ikkunoiksi.
Tonttuja Marttilassa on paljon ja nythän on tonttujen kiireisin aika kun pitää käydä kurkkimassa kuka on ollut kiltti kuluneen vuoden aikana ja kenelle tuodaan risuja.
Soihdut sammuu kaikki väki nukkuu, Tonttujoukko silloin varpahillaan, varpahillaan, varovasti hiipii alta sillan, alta sillan.
Elisabeth Koch oli Helsingin kaupungin puutarha- ja pihasuunnittelija, joka on tehnyt myös Marttilan katuistutus - ja pihasuunnitelmat 1940-luvulla. Koch työskenteli Helsingin kaupungin puutarhanneuvojana 1920-luvulta aina 1950-luvulle. Hän suunnitteli siirtopuutarhoja Helsingin kaupungille ja sodan jälkeen istutuksia ja pihoja. Kochin kansainvälistä huomiota saaneet kohteet ovat Puu-Käpylä, Kallion Torkkelinmäki, Kone ja Siltaosakeyhtiö korttelipihan Vallilassa sekä Olympiakylän ympäristö. Elisabeth keskittyi siihen, että puutarhan tuli olla tarkoituksenmukainen, luonnonmukainen ja kaunis kaikkina vuodenaikoina. Viisas nainen!
Jouluisia pihoja ja portinpieliä löytyy Korsutien, Mottitien, Viestitien, Partiotien varsilta ja lähiympäristöstä. Marttilan kadunnimet muistuttavat vielä menneestä ja sota-ajasta. Käykää ihmeessä katsomassa tämä kaikille avoin Joulukylä, joka huokuu mennyttä maailmaa mutta samalla kertoo viriilistä asutuksesta tänä päivänä. Hurmaava tapahtuma ja ihana paikka! Suurkiitos myös sille "arkkitehtitalon naapurinrouvalle" joka kertoi paikasta ja tapahtumasta minulle lisää ♥ ♥♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti