Sinebrychoffin taidemuseolla Bulevardilla on joulun kunniaksi esillä myös entisaikojen säätyläiskotien joulunviettotapoja. Paul ja Fanny Sinebrychoffin kotimuseossa pääsee kurkistamaan miltä on näyttänyt yli 100 vuotta sitten joulupöydän kattaus ja mitä ruokalajeja jouluaattona on tarjoiltu. Esillä on juhlallisia joulukattauksia, jotka on suunniteltu 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun tyyliin.
Em. juhlakattaukset on suunniteltu yhdessä Sinebrychoffin taidemuseon ystävät ry:n kanssa. Minä ehdin eilen piipahtaa pikaisesti katsomassa yhden joulukattauksen, jonka ajattelin nyt esillä täällä blogissa.
Juhlakattaukset löytyvät museon 2.kerroksen kotimuseon puolelta, jossa voi samalla myös katsastaa miten Sinebrychoffit elivät ja asuivat Bulevardilla.
Joulukuusi kuului myös Sinebrychoffien jouluun Bulevardilla. Vielä 1800-luvun alkuvuosina suosituimpia joulukoristeita olivat erilaiset syötävät koristeet. Kuusen oksilta saattoi roikkua omenoita ja pähkinöitä, jotka symboloivat keväällä koittavaa uutta elämää. Omenoiden jälkeen myös muut hedelmät päätyivät kuusenoksille sekä myös koristeelliset paperinauhat. Myös ensimmäiset kimaltavat joulukoristeet, jotka heijastivat valoa ilmestyi joulukuusia koristamaan.
Sinebrychoffien joulukuusi on kauniisti koristeltu eikä koristeita ole mielestäni yhtään liikaa. Perinteisen joulukuusen latvatähden paikalla on mielestäni erikoinen kullanvärinen koriste, joka näkyy paremmin postauksessa myöhemmin olevassa valokuvassa.
Koska ollaan varakkaassa säätyläiskodissa eli tehtailija, kauppaneuvos ja taiteenharrastaja Paul Sinebrychoffin ja hänen vaimonsa Fanny Sinebrychoffin joulupöydässä on kattauksessa näyttävä kukka-asetelma, jonka luomaan visuaalisuutta täydentävät valuvat viinirypäletertut hedelmien kera. Sinebrychoffeilla on ollut silmää sekä estetiikalle että myös taiteelle, josta he keräsivätkin mittavan kokoelman itselleen.
Kukiksi on valikoinut valkoisia ruusuja, punaisia tulppaaneita ja viljantähkiä. Kapeassa, korkeassa maljakossa hyvin vesiputousmainen ja runsas joulukimppu puna-valkovärityksessä luo arvokasta tunnelmaa.
Sinebrychoffien joulupöydässä on ollut perinteinen rosolli eli sallatti, joka on valmistettu perunasta, porkkanasta ja punajuuresta. Rosolli on suomalainen kylmä ruokalaji, jota tarjotaan nykyään etenkin juuri jouluruokana. Keitetyt perunat, porkkanat ja punajuuret pilkotaan pieniksi kuutioiksi. Pilkotut kuutiota voidaan laittaa yhteen tai toinen vaihtoehto on tarjoilla eri raaka-aineet erillisinä vadilta.
Olen itse tottunut isoäitini valmistamassa rosollissa siihen ettei siihen lisätä esim. suolakurkkua, omenaa, silputtua sipulia tai silliä. Rosollikastikkeena oli aina vatkattua kermavaahtoa, johon oli saatu punainen väri parista tipasta punajuurten mehua. Sallattiksi kutsui myös oma Vihdistä kotoisin oleva isoäitini rosollia vaikka tuo sana taitaa olla enemmän Länsi-Suomessa käytettävä. Isoäitini mielestä jos lisäsi silliä rosolliin siitä tuli "sillisalaattia".
Kattauksessa minä kiinnitin huomiota kauniiseen valkokultaiseen posliiniastiastoon, joka oli nimikoitu Paul Sinebrychoffin nimikirjaimilla. Kauneimmat posliiniastiat kuuluivat varmasti joulun lisäksi muihinkin juhlaviin tapahtumiin kuten myös pellavadamastiset pöytäliinat.
Mutta mitä on pellavadamasti? Damasti on alun perin Damaskoksesta peräisin olevaa kuvioitua satiinikangasta, jossa kiilto on saatu käyttämällä erillisiä poikki- ja myötäsuuntaan kulkevia lankoja. Pellavadamasti on ollut yleinen juuri pöytäliinakankaissa. Turussa valmistettiin damastia jo 1600-luvulla ja tekstiili kansanomaistui Suomessa 1800-luvulla.
Tarjolla on ollut myös joulukinkkua, joka näyttäisi olevan kuorrutettu ajalle tyypillisesti ruiskuorella ja näyttää kuin siihen olisi laitettu myös neilikankukkia koristeeksi. Tarjoilukulhossa näyttäisi olevan esillä myös keitettyjä vihanneksia.
Keitetyt perunat ovat yhtä oleellisesti kuuluneet Sinebrychoffien joulupöytään kuin ne kuuluvat minun omaani. Tänä vuonna meillä tosin tarjoillaan taas uusia, ryöpättyjä perunoita jouluaattona eli saamme tuulahduksen kesämauista keskellä talvea. Muistin viime kesänä laittaa oikeaan aikaan perunat pakkaseen.
Koska joulupöydässä näkyy myös syviä lautasia ja soppaskooli mietin mitä muuta on ollut tarjottu? Tuohon aikaan jouluillallisella on myös voitu tarjoilla esimerkiksi alkuruuaksi lipeäkalaa, perunaa ja voisulaa. Ja itse pääruoaksi sitten kinkkua. Lipeäkala kuului myös minun edesmenneiden isovanhempieni joulupöytään ja valkokastike. Meidät lapset oli vapautettu lipeäkalasta. Lisäksi isoisäni halusi aina, että joulukinkun lisäksi oli tarjolla myös raavaanpaistia eli mureaa naudanpaistia.
Ruokajuomana on varmasti tarjoiltu viinejä näistä kauniista kristallikarahveista, jotka ovat minun heikkouteni kirppiksillä ja vanhojen tavaroiden liikkeissä. Omistan aika monta karahvia jo mutta aina katse hakeutuu niihin. Hedelmien kanssa on varmasti ollut makeaa jälkiruokaviiniä.
Sinebrychoffien joulupöydässä on ollut jouluhauki. Minun sukuni joulupöydässä ei koskaan ole ollut jouluhaukea vaikka jouluhauella on Suomessa todella pitkät perinteet. Jo 1700-luvulla korppoolaiset tapasivat viedä joulun alla hauen Ruotsin kuninkaalle. Nykyisin kalastajat lahjoittavat jouluhauen presidenttiparille.
Tosin tänä vuonna Sauli Niinistö ja Jenni Haukio eivät saaneet korppoolaisilta jouluhaukea vaan joulutervehdys oli poikkeuksellisesti kilohailia. Haukipoukamat olivat ehtineet jo jäätyä joten haukea ei saatu.
Täytetty jouluhauki ei ole kiireisen kokkaaja ruokalaji ja se vaatii myös jonkin verran kalankäsittelytaitojakin. Moni on jouluhaukea kehunut mutta koska itse en olen sitä syönyt en osaa muodostaa mielipidettä ruokalajista. Tästä voit kurkistaa täytetyn jouluhauen reseptin.
En voi olla ihailematta tätä valkokultaista astiastoa. Ehkä tuo syvälautanen on lipeäkalalle tai sitten keitolle koska kattauksessa on myös lusikka. Tosin lipeäkalaakin voi myös syödä lusikalla.
Enkä saanut Sinebrychoffien kotimuseossa myöskään silmiäni irti näistä kristallikarahveista.
Unohdin kokonaan kuvata jälkiruoka- ja kahvipöydän kun törmäsin tuttuun monen vuoden takaa museossa. Meillä juttua riitti kun oli tapahtumien ja asioiden päivittämistä. Lainasin kuvan Sinebrychoffin museon sivuilta. Kuvan on ottanut Lisa Smeds.
Sinebrychoffin taidemuseo, Bulevardi 40, 00120 Helsinki. Museokortti kohde. Aukioloajat löydät tästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti