Parvekkeella siirryttiin syksyyn ja tärkeä vitamiinitankkaus on aloitettu

 

Parvekkeemme on nyt vihdoin hyvästellyt kesän ja pukeutunut syys/talviasuun. Katselin vanhoja postauksia ja lähes poikkeuksetta loka-marraskuun vaihde on meillä se oikea H-hetki vaihtoon. Pelargoniat siirtyvät minun parvekkeelta isäni ikkunalaudalle odottamaan seuraavaa kevättä ja valon määrän lisääntymistä. Koskaan ei voi varmuudella tietää kuinka moni niistä herää henkiin keväällä ja siirtyy takaisin meille. Olen ollut onnekas ja yleensä onnistumisprosentti on ollut aika korkea. 

Monena vuotena olen epätoivoisesti yrittänyt talvehdittaa myös ostamiani pelargonia amppeleita siinä kertaakaan onnistumatta. Nyt sain vinkin, että amppelin pelargoniat kannattaa ottaa erillisiin ruukkuihin ja poistaa samalla "verkot" niiden juurien ympäriltä. Nyt sitten vain peukut pystyyn, että ensi keväänä myös nämä pelargoniat aloittaisivat taas uuden kasvun. Aika näyttää onnistuinko vai en! 

Jälleen kerran suuntasin Tammiston Plantageniin tekemään hankintoja. Olin iloinen siitä, että kanervat oli sijoitettu mahdollisimman lähelle ulko-ovia niin vältyin myymälän joulusomistuksen vyörymisestä päälleni. Minä kun olen todella paljon "allerginen sille", että kauppoihin työntyy joulu voimallisesti jo lokakuun puolella. Elintarvikeliikkeisiin ilmestyivät joulusuklaat ja -karkit jopa lokakuun alkupuolella. Syrjäsilmällä näin, että myös Plantagen oli myös nostanut jo kaikki jouluhärpäkkeet esille mutta minä keskityin nyt parvekkeen syysasuun kaikella tarmolla unohtaen kaiken jouluisen.

Kun nostelin kanervia rullakoista mietin, että "olenpa minä kovakourainen kun saan kaikki kasvien ruukut rikki vain nostamalla ne kärryyni". Vähän myöhemmin silmiini osui teksti, että myytävien kasvien ruukut ovat biohajoavia eli maatuvia. Äärimmäisen hyvä juttu, sillä nyt ei tule turhaa muovijätettä kun kasvit keväällä siirretään pois parvekkeelta. Löysin todella hauskan itselleni aiemmin tuntemattoman kasvin nimeltään Lamosalali. 

Tämä punaisilla marjoilla varustettu varpukasvi kasvaa Pohjois-Amerikassa ihan luonnonvaraisena happamissa havumetsissä. Meillä lamosalalia käytetään kukkasidonnassa lehtivihreänä, joulukasvina ja syksyn ruukkuistutusten kausikasvina. Kasvi muistutti minusta vähän puolukkaa mutta toki on kooltaan paljon suurempi. 

Olin todella iloinen, että onnistuin saamaan myös muutamia vihreitä kanervia - Calluna Skyline - parvekkeelleni. Tämä kanerva kun omaa todella kauniin pystyn kasvutavan ja hauskan vihreän sävyn eikä se siis kuki ollenkaan. Tasapainottaa muuten eri värisiä kanervia ja muitakin syyskasveja meidän parvekkeella. Minä en oikein ymmärrä erikseen värjättyjä kanervia, joita niitäkin näyttää olevan tarjolla jopa sinisinä. Mutta niillekin on varmasti menekkiä koska niitä kaupassa on tarjolla. 

Marjon matkaan lähti myös muutamia hopealankoja istutuksiin. Hopealanka on minusta viehättävän hopeanvärinen, jolla on sotkuinen ehkä voisi jopa sano hieman rento kasvutapa. Aikoinaan en voinut sietää hopealankaa koska minulle tuli siitä mieleen hautausmaat. Olen päästä irti tuosta mielleyhtymästä ja useana vuotena olen ostanut muutaman hopealangan. 

Ostin jo aiemmin syksyllä Plantagenista oransseja marjoja täynnä olevan huonekoison koska se oli niin hauska. Vasta kotona luin netistä, että huonekoison marjat ovatkin myrkyllisiä joten olen nyt sijoittanut kasvin siten ettei Mimmi pääse siihen mitenkään käsiksi. Mimmi tykkää kuumana kesäpäivänä makoilla parvekkeella eli livahtaa sinne kun ovi on auki. Nythän parvekkeen ovi on kiinni joten koiruus ei edes itse pääse sinne mutustelemaan myrkyllisiä marjoja itsekseen.

Löysin internetin ihmeellisestä maailmasta myös lisätietoja huonekoisosta, jota en ennakkoon laisinkaan tuntenut. Huonekoiso on matala ja pensasmainen ikivihreä kasvi, jonka lehdet on tummavihreät. Kasvin kukat ovat vaatimattoman pieniä ja muistuttavat perunankukkia. Myrkylliset marjat ovat aluksi valkoisia tai vihreitä ja muuttuvat punaisiksi tai kellanpunaisiksi. Oikealla hoidolla voi huonekoisostaan kasvattaa metrin korkuisen pienen runkopuun!

Minikurpitsoita olen ostanut Koiranmäen Pajutallista sekä muutamia myös Plantagenista. Käydessäni Puotilan kartanon Halloweeks -tapahtumassa oli jo ostamassa lisää minikurpitsoita kun olivat niin söpöjä mutta hillitsin itseni ja päätin, että nyt on kurpitsakiintiö tältä syksyltä täynnä. 

Parvekkeella on useampana aamuna käynyt useita talitiaisia. En tiedä ovat tulleet katselemaan onko niille tarjolla jotain syötävää vai muuten vaan ovat kunnioittaneet minua läsnäolollaan. Kurpitsoihin ei ole koskettu mutta ehkä ne ovatkin hakeneet kanervista jotain syötävää itselleen tai muuten vain levänneet hetken parvekkeella. Myös mustarastas koiras on pyörähtänyt ilonamme useana päivänä. Mielessä mietin jo ensi kevättä ja sitä tulisiko taas ehkä uusi mustarastaan pesä, joka saisi rauhassa kehittyä ihan loppuun saakka...

Tämän metallilangasta taivutellun hevosen ostin muistaakseni Fiskarsin tai Billnäsin antiikkimarkkinoilta muutamia vuosia sitten. Hevonen oli ostaessa kauniin hopeanvärinen ja kiiltävä mutta nyt se on ulkoilmassa saanut erilaisen pinnoitteen, joka on itse asiassa paljon mielenkiintoisempi kuin alkuperäinen. Niin ne luonnonvoimat vaikuttavat teräkseen muuttaen sen väriä ruosteiseksi. Hevonen on uustuotantoa eli käsityöläisen tekemä vaikka se antiikkimarkkinoilta on ostettu.   

Päivän lyheneminen ja valonmäärän väheneminen ovat merkki siitä, että nyt pitää myös aloittaa vitamiinitankkausta pimeyttä sekä tulevaa talvea ajatellen. Vesiliukoista C-vitamiinia kuten myös B-vitamiinia voi huoletta syödä niin paljon kuin haluaa vuorokaudessa ilman, että saa siitä yliannostuksen. Meillä syödään päivittäin mandariineja ja myös puristellaan mehua appelsiineista. Olen aloittanut myös D-vitamiinin nauttimisen purkista kun auringon valonmäärä on vähentynyt. 

Rasvaliukoiset vitamiinit A, D, E ja K tarvitsevat rasvaa imeytyäkseen kehoon. Rasvaliukoiset vitamiinit myös varastoivat elimistössä pitkänkin aikaa eli niistä voi saada myös yliannostuksen joten tarkkana kannattaa olla. Rasvaliukoiset vitamiinit kannattaa nauttia yhdessä ruoan kanssa sillä rasva edistää niiden imeytymistä. 

Olen yrittänyt pitää jääkaapissa aina vihanneksia ja kasviksia, joista saa helposti vaikka tehty erilaisia salaatteja, joihin voi sitten laittaa lisukkeeksi kanaa tai kalaa. Jos olen kotikonttorilla usein tuleekin syötyä salaattilounas, jossa on mukana kuitenkin myös proteiinia niin väsymys ei iske heti syömisen jälkeen. Ilmojen kylmeneminen saa minut myös tekemään erilaisia munakkaita, joihin on helppo "hukata jääkaapista erilaisia tähteitä" mukaan. 

Ostan kotiin myös paljon tuoreita hedelmiä tai niitä muutamia, joita voin syödä "raakana". Koska minulla on koivusiitepölyn ristiallergiana "kivelliset tuoreet hedelmät" en voi syödä omenoita, päärynöitä, luumuja, kirsikoita jne. tuoreina vaan joudun ostamaan niitä säilykkeitä mikä on vähän tylsää mutta joskus vain haluan tuntea niiden maut suussani. Ostan aika paljon tuoreita marjoja mansikoita, pensasmustikoita ja vadelmia kun niitä on tarjolla. Toki omassa pakastimessa on myös marjoja jonkin verran säilöttynä. 

Joko sinun parvekkeesi on syysasussa valmiina tulevaan talveen? Onko kausivalot on jo viritetty torjumaan kaamosta ja pimeyttä? Meillä ei vielä ole ripustettu mutta ehkä tässä marraskuun loppupuolella viimeistään kausivalot ovat esillä. Miten sinä pidät yllä omaa vitamiinitasapainoasi? Syötkö monipuolisesti vai turvaudutko siinä ohessa myös purkkivitamiineihin? Kivaa viikonloppua kaikille!