Designmuseon tämän vuoden päänäyttelyyn Kustaa Saksi: Rajamailla ehtii vielä viikonloppuna. Toukokuussa avautunut näyttely on huikean kaunis ja värikylläinen runsaudensarvi täynnä Saksin suunnittelemia jacquard-tekniikalla kudottuja tekstiiliteoksia viimeisen kymmenen vuoden ajalta. Esillä 2.kerroksen näyttelytiloissa on myös juuri tätä näyttelyä varten kudottuja ja tilattuja todella suurikokoisia töitä. Rajamailla -näyttelyssä Kustaa Saksi tutkii töissään hetkiä todellisen ja epätoden välillä. Tekstiilit ovat Tilburg Textiel Labin upeasti toteuttamia tehtaallaan Alankomaissa.
First symptoms -sarja täyttää yhden näyttelytilan. Kuvassa Arkkityyppejä-teos vuodelta 2018.
Hyökkäys-teoksessa vuodelta 2018 kuvataan Kustaa Saksin näköhäiriöitä migreenikohtauksen aikana.
Yksi näyttelysaleista tuo nähtäväksi teoksien välityksellä sen millaisia migreeninpotilaan auralliset näköharha kokemukset ovat. Kustaa Saksi on kärsinyt 7-vuotiaasta saakka ikävästä migreenistä. Vaikka teokset ovat äärimmäisen kauniita ja samalla myös mystisiä olen silti onnellinen etten kärsi migreenistä kuten veljeni, jonka tuo ikävä vaiva lamauttaa päiviksi. Toiseen näyttelytilaan on puolestaan koottu unen ja valveen rajamailla ilmeneviä hallusinaatiota. On myös mielenkiintoista tutustua paremmin jacquard-tekniikkaan hypistelemällä ala-aulan lippukassalla teosten materiaalia, joista tämä huikea tekstiilitaide on syntynyt.
Joseph Marie Jacguard (1752-1834) kehitti automaattiset kangaspuut, joita reikäkortit ohjasivat.
Mutta mitä ihmettä on jacquard-tekniikka? Jacquard-tekniikka on saanut nimensä ranskalaisen keksijän Joseph Marie Jacquardin mukaan. Hän keksi 1804 kutomakoneen eli automaattiset kangaspuut, joiden toimintaa ohjasivat reikäkortit. Verrattuna käsin kutomiseen Jacquardin kehittämällä kutomakoneella oli ensimmäistä kertaa mahdollista kutoa koneellisesti paljon monimutkaisempia kankaita. Uusi menetelmä mahdollisti nimittäin yksittäisten loimilankojen hallinnan. Mekaaninen kutomakone mahdollisti monimutkaisten kuviollisten kankaiden kutomisen. Reikäkorttipakka ohjasi kuvion muodostumista. Ei siis ihme, että Jacquardin kutomakone mullisi aikoinaan kudonnan koko maailmassa. On myös sanottu, että kone edusti sulautettujen järjestelmien esi-isää ja on yksi ensimmäisistä maailman ohjelmoitavista koneista. Nykyään jacquard-kangaspuut ovatkin tietokoneohjattuja.
Toiseen kerrokseen noustessa näet ensimmäisen ison hämähäkki teoksen vuodelta 2013 ja nimeltään se on Arakhnen seitti. Pelottavan kiehtova hämähäkki!
Arbor Vitae (Elämänpuu) 2013, sarjasta Hypnopompic pitää oksillaan vaikka mitä eläväisiä.
Käkkärä teos 2022 koostuu seuraavista: mohair, alpakan villa, akryyli, polyesteri.
Huomaatteko tuon piénen eläinhahmon työssä keskellä alhaalla - aika hauska!
Näyttelyssä on mielenkiintoista myös se, että Kustaa Saksin moderni muotokieli ja kuviosuunnittelu yhdistyvät vuosisatoja vanhaan jacquard-kudontatekniikkaan. Saksi on tuonut myös rohkeasti perinteisten luonnonmateriaalien rinnalle töissään erikoisempia materiaaleja kuten kumia, metallia, akryylia ja fostoria, joita on mukana töissä käytetyissä langoissa. Mielenkiintoisuutta lisää myös se, että teosta Ideal Fall (Täydellinen putous) Saksi ohjeisti tekoälyä luomaan ehdotuksen ihanteellisesta maisemasta eli jonkinlaisesta luonnon arkkityypistä.
Ideal Fall (Ihanteellinen putous) - putouksen luomiseen on käytetty myös tekoälyä.
Metsän poika -teos on Ihanteellisen putouksen kanssa näyttelyn suurimpia töitä. Innoitus työhön on tullut Aleksis Kiven Metsämiehen laulusta. Saksin omat lapsuudenmaisemat ja suomalaiset metsät ovat hänen voimansa ja hyvinvointinsa lähteitä.
Painajaisia ja unelmia -huone oli myös kiehtova. Jo pelkästään nimet, jotka Kustaa Saksi oli töille antanut sai mielikuvituksen laukkaamaan. Vai mitä sanotte töistä Uniherbaasio, Hiisi, Srrr Srrr Chirp Chirp, Piilossa/Näkyvillä, Hangin Loose, Abyss (Syvänne) ja Yötön yö. Saksin töissä on värimaailma on todella erottuva ja värikäs.Saksin töistä löytyy myös kiehtovan mystistä sadunomaisuutta, joka tempaa katsojan mielikuvituksen mukanaan. Tässä näyttelyssä on paljon penkkejä ja jakkaroita, joille voi istahtaa ihailemaan teoksia. Jäin todella pitkäksi aikaa näyttelyn suurimpien teosten eteen vain katsomaan ja kokemaan töitä. Oli jännä miten minulle virisi täysin vetovieraan näyttelyvieraan kanssa mielenkiintoinen keskustelu siitä miten näemme ja koemme työt. Olimme molemmat naisia ja lähes samanikäisiäkin mutta molemmat meistä näkivät ja kokivat teokset hyvinkin eri tavalla.
Fraktaalit ja myytit osio oli yksi suosikkini Designmuseon näyttelyssä. Kustaa Saksi on myös isä, joka on lukenut pojalleen satuja ja kansantaruja, joista varmaan suuren osa meistä on itsekin kuullut lapsena vanhemmiltaan iltaisin. Fraktaali tarkoittaa muotoa, jonka yksityiskohdat jatkuvat toisteisesti äärettömyyteen. Saniaiset, lumihiutaleet ja puiden oksat ovat hyviä esimerkkejä fraktaaleista. Myytit puolestaan ovat tarinoita, joita on kerrottu tuhansia vuosia. Ne ovat opettavaisia, lohduttavia ja hoivaaviakin. Saksi näkee fraktaaleissa ja myyteissä paljon samankaltaisuutta.
Kustaa Saksi, kuva Jussi Puikkonen
Desingmuseon näyttelyssä on toukokuussa lähtien käynyt ennätysmäärä yleisö enkä minä ollenkaan ihmettele miksi. Tällainen väri-ilottelu, sadunomaisuus ja mystisyys kiehtovat. Ehdottomasti suosittelen nyt viikonloppuna piipahtamaan ja tankkaamaan täältä energiaa itseensä. Vaikka ulkona olisi harmaa päivä saavat nämä värit ja muodot hymyilemään suu korvissa.
Designmuseo, Korkeavuorenkatu 23, 00130 Helsinki. Museokorttikohde.
Hienoja teoksia!
VastaaPoistaMinulta meni tuo näyttely aivan ohitse, mutta kiva kun sain tutustua siihen blogisi kautta.
Tuo Kustaa Saksin näyttely oli kyllä huikean kaunista katsottavaa. Harmi ettet ehtinyt sinne mutta ihan ymmärrettävää kun nähtävää ja koettavaa on niin paljon. Minulta jäi väliin nyt viikonloppuna sekä Strömforsin ruukin Kekri että toinen vierailu pimenevässä Puotilan Halloween-puistossa mutta aina ei ehdi kaikkialle mihin haluaisi mennä.
Poista