Aurinkoinen syyskuu on mennyt kuin siivillä

 

Tänä vuonna syyskuu on ollut minusta ihan mielettömän kesäinen ja kaikin puolin erinomainen kuukausi. Syyskuun lämpötilat ovat olleet lähellä parikymmentä astetta ja tänäänkin auton lämpömittari näytti +17°C. Meillä ei hellemekkoja lukuun ottamatta ole pakattu kesävaatteita vielä talvisäilöön. Vaikka elokuun viimeinen viikko olikin melko sateisen kostea niin hyvin meteorologien ennustukset osuivat oikeaan alkavan syyskuun osalta. Aurinkoisen lämpimät melkein hellelukemiin yltävät lämpötilat ovat pitäneet myös huolen siitä ettei puissa ole juurikaan vielä merkkejä ruskasta. Meidän pihan vaahtera on osittain muuttunut jo punaiseksi mutta osa sen lehdistä on edelleen ihan vihreitä.

Kesälapsena minulle tällaiset kesäiset ilmat syyskuussa ovat enemmän kuin tervetulleita. Olen nauttinut aurinkopaisteesta ja siitä, että etäkonttorilla ollessaan voi hyvin viettää lounastauon omalla parvekkeella. Ihan luksusta istua parvekkeella vielä syyskuussa lounastamassa. Hektinen työpäivä katkeaa todella hyvin kun siirtää itsensä hetkellisesti valkoiseen parveketuoliin nauttimaan vaikka ruokaisasta salaatista tai jostain muusta lounasherkusta. Olen taas palannut siihen rutiinin kesän jälkeen, että vähintään kerran viikossa nautin myös sushia lounasherkkuna. Ikävä juttu on se, että meidän oma K-Kauppa joutui luopumaan sushitoimittajastaan mikä on sääli koska yrityksen sushit olivat äärimmäisen laadukkaita ja hyviä. Toivottavasti tilalle tulisi joku toinen jatkamaan sushitoimituksia ja pian. En ole ainoa meidän naapurustossa, joka kaipailee sushia takaisin kauppaan. 

Syyskuuhuni ovat myös kuuluneet perinteisesti keltaiset auringonkukat. Onnistuin vain kerran poimimaan kukkia auringonkukkapellolta Haltialasta. Seuraavan kerran kun menin uudelleen pellolle huomasin, että pelto olikin jo putsattu tämän sadon auringonkukista. Mutta ei hätää koska auringonkukkia on ollut myynnissä myös ihan marketeissa ja joten muutamia kimppuja olen ostanut sitten muiden poimimina kukkina. Tänä vuonna en ottanut auringonkukkia ollenkaan sisälle koska ne kiinnostivat Mimmiä liian paljon. Kukat ilahduttivat parvekkeella eivät näin myöskään levittäneet "keltaista kukistaan" olohuoneen pöydälle. Tuo keltainen kun myös kiinnosti Mimmiä todella paljon!

Kirjoitin blogiin 2018 postauksen "Voiko auringonkukkapelto olla koskaan OUT?" Ja vastaan nyt samoin kuin kirjoittaessani blogiin postauksen "luonto ja monivivahteisuus erilaisine ilmiöineen ei todellakaan ole out, last season, out of bounds tai mennyttä..." 

Auringonkukka pellot ovat aina kaunista katsottavaa ja niistä tulee otettua valkokuvia paljon. Edelleen minun sydämessäni "se kaikkein kaunein auringonkukkapelto" oli auringonkukkameri Haltialassa elokuussa 2018. Aurinko oli silloin juuri laskemassa kun minä ehdin pellolle ja sain aika upeita valokuvia tuosta maagisesta hetkestä. 

Toki syyskuuhun on kuulunut myös iltojen satumaiset usvat, jotka ovat syntyneet maan lämmön sekä kosteuden seurauksena lämpimän päivän jälkeen. Minä olen valmis jopa pysäyttämään auton jos näen läheisellä pellolla tai niityllä juuri nousevaa usvaa. Noiden hetkien ikuistamiseen kameraan ei koskaan kyllästy. Aina yhtä kaunista ja myös vähän salaperäistä. Olen aina salaa toivonut, että joskus tällaiseen usva maisemaan osuu vielä muutama metsäkauris kävelemään ja täydentämään satumaista valokuvaa. Toistaiseksi en ole onnistunut em. spektaakkelia näkemään. Kauriita olen ihan meidän asuintalon lähettyvillä nähnyt kyllä useana iltana. Ja itse asiassa veijarit ovat olleet kukkapenkissä ruokailemassa kuin sushibuffassa me ihmiset konsanaan😊

Toinen ilmiö, josta ei malta olla ottamatta valokuvaa on auringonlasku. Minulla on varmasti useita satoja kuvia hetkestä kun aurinko painuu horisonttiin vaaleanpunaisena pallona samalla värjäten myös taivaan punaiseksi ennen katoamistaan "mereen". Aina sitä tulee metsästettyä sitä aivan täydellistä auringonlaskua. Muistan yhden illan vuosia sitten kun ajelin pitkin merenrantaa etsien juuri sitä oikeaa paikkaa ja hetkeä tallentaa auringonlasku muistikortille. Kuvia oli paljon mutta en tiedä osuiko niihinkään juuri sitä oikeaa. 

Toinen näky, joka pysäyttää minut autoineni ovat tien läheisyydessä pellolla laiduntavat lehmät. Mitä enemmän eläimiä niin sitä parempi koska rakastan myös lehmien valokuvaamista. Kesälomani aikana luin uutisen, että Villa Elfvikin mailla olevan kesäkarjan sonnit olivat karanneet laitumelta ja päätyneet Raide-Jokerin raiteille seikkailemaan. Raide-Jokeri ei vielä ole edes käytössä mutta sonnit olivat jatkaneet matkaansa Otaniemeä kohden Vaisalantietä ihan rauhallisesti. Onneksi karkurit saatiin kiinni ja takaisin laitumelle. Tästä voit kurkistaa tuohon Hesarin uutiseen sonneista ihan valokuvan kera. 

Siivoilin pari viikkoa sitten erästä kaappiani ja löysin sieltä yhden monista elämäni aikana tekemistäni aarrekartoista. Oli jännää katsella ja tutkia asioita sekä valintoja, jotka useampia vuosia sitten oli päätynyt juuri minun aarrekarttaani. Huomasin myös ilokseni, että pari aikoinaan toiveeksi kirjattua juttua olikin mennyt jo maaliin tässä vuosien kuluessa. Aarrekarttoja on mukava tehdä ja mielelläni voisin taas tehdä uuden "juuri tähän elämäntilanteeseen nähden".

Miten siellä ruutujen toisella puolella? Onko aurinkoinen ja lämmin syyskuu antanut lisäboostia vai olisitko jo toivonut syksyn kunnolla alkavan? Pidätkö syksystä ja jos sinulla hyviä vinkkejä miten jaksaa kun pimeys koko ajan lisääntyy jaa kommenttikenttään omia ajatuksiasi aiheesta. Kivaa loppuviikkoa kaikille!