Brinkhallin kartano Turun Kakskerrassa tarjoaa historiallisia elämyksiä sekä myös kauhukierroksia

 

Brinkhallin kartano tarjoaa aivan huikean aikamatkan historiallisen kartanon lukuisiin rakennuksiin ja vehreään puistoon Kakskerran saarella Turussa. Kartanotilan todella pitkä historia ulottuu peräti 1500-luvulle joten näissä maisemissa on ehtinyt sattua ja tapahtua monenlaista vuosisatojen kuluessa. Nykyinen uusklassinen päärakennus on peräisin 1790-luvulta ja se on tyylilajinsa aivan ensimmäinen Suomeen kohonnut rakennus. Kun kurkistaa päärakennuksen sisätiloihin huomaa, että kartanon sisustus on kuitenkin klassistinen 1920-luvun interiööri. Itse päärakennuksen tuntumassa löytyy kaksi saman ikäluokan sivurakennusta, jotka muodostavat upean kokonaisuuden. Museovirasto onkin määritellyt kartanon ympäristöineen valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi.

Brinkhallissa useasti käyneenä en yhtään ihmettele, että tämä historiallinen kartano on toiminut oivallisena kuvauspaikkana sekä tv-sarjassa että myös valkokankaalla. Vuosina 1998-2002 Yleisradio esitti historiallista draamasarjaa Hovimäki. Neljä tuotantokautta sijoittuivat vuosille 1798-1907 joten puitteet olivat juuri oikeilta aikakausilta täällä Turun Kakskerran maisemissa. Itse en Hovimäki-sarjaa ole seurannut mutta ehkä sen voisi katsoa vaikka Areenan kautta. 

Aku Luohimiehen ohjaama elokuva Käsky (2008) on myös kuvattu Brinkhallin kartanossa. Leena Landerin samannimiseen romaaniin vuodelta 2003 perustuva elokuva teki minuun ilmestyessään todella voimakkaan vaikutuksen. Kävin itse asiassa katsomassa sen leffateatterissa peräti kaksi kertaa. Samuli Vauramo valkoisena jääkärinä ja Pihla Viitala punakaartilaisena naissotilaana jättivät lähtemättömän vaikutuksen minuun. Aihe oli äärimmäisen vaikea käsittää ja ylipäätänsä kansalaissota edes ymmärtää mutta elokuva auttoi minua käsittelemään aihetta. Olin ehtinyt jo vuonna 2006 nähdä Landerin romaaniin pohjautuvan Käsky -näytelmän Kansallisteatterissa mutta vasta vuosien kuluttua ymmärsin enemmän tästä vaikeasta aiheesta. 

"Brinkhallin (Prinkkala, Brinckala) tilan tarina alkaa 1500-luvulta jolloin tilan omistus siirtyi Turun linnan käskynhaltija Hans Eriksonille, joka omisti myös Brinkkalan talo Turun torin laidalla. Palkkioksi ansioituneesta palveluistaan kuningas Juhana III korotti Eriksonin aatelissäätyyn ja lahjoitti Prinkkalaan ikuisen verovapauden. Näin Prinkkalan tilasta tuli aatelisten asumakartano." lainaus Brinkhallin kartanon nettisivuilta. 

Kaksi ensimmäistä vuosisataa 1500-1700 -luvuilla kartanon paikalla seisoi Hans Eriksonin rakennuttama kivistä ladottu linnarakennus ja pihapiiri rakennuksineen. Kun Erikson kuoli Brinkhallin kartano siirtyi 1608 hänen miniälleen Brita Kruusille, jonka suvulla se säilyi 1700-luvun puoliväliin saakka. Seuraavat vuosikymmenet olivatkin sitten jo sekavampia ja omistajat vaihtuivat tiuhaan tahtiin. 

Vuosi 1792 oli merkityksellinen sillä silloin tila päätyi Gabriel Bondorffille, joka purki vanhan kivilinnan ja rakennutti sen tilanne nykyisen Kakskerran saarella seisovan kartanon piharakennuksineen. Gabriel Bondorffin vaikutus näkyy edelleen Brinkhallin kartanossa sekä sen ympäristössä. 

Gabriel von Bonsdorff harrasti arkkitehtuuria ja hän myös aloitti uuden aikakauden Brinkhallissa. Kartanon päärakennus sai vaikutteita sekä Porthanialta että Turun akatemiatalolta. Bonsdorff suunnitteli ja myös rakennutti kartanon pihapiiriin kunniapihan neljällä rakennuksella. Kavaljeerinsiipi, Pehtoorinsiipi, Pakaritupa ja viljavarasto muodostavat Suomessa harvinaisen barokki-ihanteiden mukaisen ehjän kokonaisuuden. Rakennusten sijoittelun lisäksi siipirakennuksissa on kahdeksankulmainen muoto. 

Kartanon tiluksille perustettiin myös geometrinen, barokin suuntausten mukainen hedelmäpuutarha, jossa oli kolmekymmentä erilaista hedelmäpuuta. Lisäksi puutarhassa oli kasvilavoja, marjapensaita ja totta kai myös mehiläispesiä hoitamassa tärkeää pölyttämistä. Ympäröivillä pelloilla kasvatettiin viljaa ja perunaa. Brinkhallissa oli myös todella iso kivinavetta, josta nykyään on enää jäljellä kiviset seinärauniot. 

Palaneen kivinavetan seinärauniot Brinkhallin kartanon mailla. 

1900-luvulla Brinkhallin kartanossa isännöivät vuorineuvos Emil Sarlin (1915-1926) ja johtaja Georg Werner Ramberg (1926-1940). Kartanon päädyssä oleva puolipyöreän vilpolan rakennutti Sarlin. Rambergien aikana kartanoon saatiin keskuslämmitys sekä ajan mukainen kylpyhuone. Brinkhallin hedelmätarha alkoi myös kukoistaa Rambergien aikana ja 5000 omenapuun satoa myyntiin ympäri Suomea. 

Brinkhallin kylpyhuone on ollut edellä aikaansa! Kylpyhuoneeseen asennettiin 1920-luvun lopussa kylpyamme ja kaksoislavuaari. Lavuaarit olivat jalallisia pöytämalleja, kauniit kaarevat muodot jatkuivat tasolta alas jalkaan saakka. Kaikki kalusteet tilattiin ulkomailta. 

Brinkhallin kartano on Suomen ensimmäisiä uusklassisia kartanoita. Sisätilojen nykyasu ja huoneiden seinämaalaukset yksityiskohtineen ovat peräisin 1920-luvulta. Päärakennuksen ehjä erikoisin yksityiskohta on ns. Pompeiji-huone, jonka koristeltu antiikin aiheita mukailevin 1700-luvun seinämaalauksin. Pompeiji-huoneen värityksessä oli totta kai paljon pompeijin punaista.

Kartanon päärakennuksen pohja on säilynyt meidän päiviimme saakka 1700- ja 1800-lukujen mukaisena, mutta sekä ala- että yläkerran eteishalleja on laajennettu. 1900-luvun alussa myöhäisbarokin ihanteita edustaneet alakerta ja julkisempana juhlatilana ollut yläkerta vaihtoivat paikkaansa. Yläkerran sali siirrettiin maalattuine koristetapetteineen alakertaan ja makuuhuoneet puolestaan siirtyivät yläkertaan. 

Kun Suomi ajautui toiseen maailmansotaan päättyi myös kartanon historia merkittävänä suurtilana. Omenasadot valitettavasti paleltuivat talvisodan ja jatkosodan kylminä talvina. Vuonna 1942 navetassa oli suuri tulipalo ja karjaa oli pakko vähentää. Sotien jälkeen asutustoiminta pakkoluovutuksineen vei kartanon maista puolet ja osa ranta-alueista jouduttiin myös rahapulassa myymään. Kartano myytiin Turun kaupungille 1967.

Brinkhallin kartano oli Turun kaupungin omistuksessa aina vuoteen 2001 saakka. Valitettavasti kaupunki ei pitänyt hyvää huolta omaisuudestaan ja kartano pääsi rapistumaan vuosien kuluessa. Nykyään kartanon omistaa Suomen Kulttuuriperinnön Säätiö, joka osti sen Turun kaupungilta. Osto pystyttiin toteuttamaan Anna ja Signe von Bonsdorffin sukurahastosta saaduilla lahjoitusvaroilla. Kartanoa on pieteetillä kunnostettu ja vuonna 2005 se avattiin suurelle yleisölle heinäkuussa Brinkhall soi -festivaalin myötä. 

Kuva lainattu Brinkhallin POPUP -teatterin sivuilta. 

Brinkhallin kartano on avoinna aina kesäkuukausien aikana normaalisti yleisölle mutta nyt sesongin ulkopuolella järjestetään myös kauhukierroksia kartanossa. Suositusikäraja Brinkhell - Kadotettu lapsi -kauhukierrokselle on 12 vuotta. Ja liput kierrokselle sekä sen yhteydessä olevaan esitykseen tulee varata POPUP teatterin sivujen kautta. Esityksiin ei oteta kuin 15 henkilöä ja ne ovat olleet hyvin suosittuja. Tällä hetkellä on vielä muutamiin esityksiin vapaita paikkoja.

Halloweenin 2023 ympärillä:
pe 27.10.klo 18, 19, 20
la 28.10. klo 16, 17, 19, 20
ti 31.10.klo 18, 19, 20
pe 3.11.klo 18, 19, 20
la 4.11. klo 16, 17, 19, 20

Kaikki liput 15 €

"Valkoinen Rouva, Kadotettu lapsi, Tonttiukko, Kammottava Hyönteiskokoelma ja Näkymättömät Juhlat. Pop Up -teatterin immersiivinen kierros sukeltaa kartanon synkimpiin salaisuuksiin ja tuo syksyn jäätävimmän tuulahduksen kauhunnälkäisten iltaan. Hovimestari vie tuomitut 15 katsojaa kerrallaan kierrokselle, joka kestää 40 minuuttia. Tai ikuisesti. Brinkhellistä kun ei koskaan tiedä."

Jos kauhukierrokset kartanossa eivät tunnu omalta jutulta niin seuraavan kerran Brinkhallin kartano rakennuksineen on avoinna taas ensi kesänä. Itse kartanokierroksen lisäksi on mahdollista käydä taidenäyttelyissä, jotka ovat levittäytyneet alueen muihin rakennuksiin. Kartanon alueella voi toki käydä kävelemässä myös silloin kuin Brinkhallin kartano ei ole avoinna. 

Aurinkoinen syyskuu on mennyt kuin siivillä

 

Tänä vuonna syyskuu on ollut minusta ihan mielettömän kesäinen ja kaikin puolin erinomainen kuukausi. Syyskuun lämpötilat ovat olleet lähellä parikymmentä astetta ja tänäänkin auton lämpömittari näytti +17°C. Meillä ei hellemekkoja lukuun ottamatta ole pakattu kesävaatteita vielä talvisäilöön. Vaikka elokuun viimeinen viikko olikin melko sateisen kostea niin hyvin meteorologien ennustukset osuivat oikeaan alkavan syyskuun osalta. Aurinkoisen lämpimät melkein hellelukemiin yltävät lämpötilat ovat pitäneet myös huolen siitä ettei puissa ole juurikaan vielä merkkejä ruskasta. Meidän pihan vaahtera on osittain muuttunut jo punaiseksi mutta osa sen lehdistä on edelleen ihan vihreitä.

Kesälapsena minulle tällaiset kesäiset ilmat syyskuussa ovat enemmän kuin tervetulleita. Olen nauttinut aurinkopaisteesta ja siitä, että etäkonttorilla ollessaan voi hyvin viettää lounastauon omalla parvekkeella. Ihan luksusta istua parvekkeella vielä syyskuussa lounastamassa. Hektinen työpäivä katkeaa todella hyvin kun siirtää itsensä hetkellisesti valkoiseen parveketuoliin nauttimaan vaikka ruokaisasta salaatista tai jostain muusta lounasherkusta. Olen taas palannut siihen rutiinin kesän jälkeen, että vähintään kerran viikossa nautin myös sushia lounasherkkuna. Ikävä juttu on se, että meidän oma K-Kauppa joutui luopumaan sushitoimittajastaan mikä on sääli koska yrityksen sushit olivat äärimmäisen laadukkaita ja hyviä. Toivottavasti tilalle tulisi joku toinen jatkamaan sushitoimituksia ja pian. En ole ainoa meidän naapurustossa, joka kaipailee sushia takaisin kauppaan. 

Syyskuuhuni ovat myös kuuluneet perinteisesti keltaiset auringonkukat. Onnistuin vain kerran poimimaan kukkia auringonkukkapellolta Haltialasta. Seuraavan kerran kun menin uudelleen pellolle huomasin, että pelto olikin jo putsattu tämän sadon auringonkukista. Mutta ei hätää koska auringonkukkia on ollut myynnissä myös ihan marketeissa ja joten muutamia kimppuja olen ostanut sitten muiden poimimina kukkina. Tänä vuonna en ottanut auringonkukkia ollenkaan sisälle koska ne kiinnostivat Mimmiä liian paljon. Kukat ilahduttivat parvekkeella eivät näin myöskään levittäneet "keltaista kukistaan" olohuoneen pöydälle. Tuo keltainen kun myös kiinnosti Mimmiä todella paljon!

Kirjoitin blogiin 2018 postauksen "Voiko auringonkukkapelto olla koskaan OUT?" Ja vastaan nyt samoin kuin kirjoittaessani blogiin postauksen "luonto ja monivivahteisuus erilaisine ilmiöineen ei todellakaan ole out, last season, out of bounds tai mennyttä..." 

Auringonkukka pellot ovat aina kaunista katsottavaa ja niistä tulee otettua valkokuvia paljon. Edelleen minun sydämessäni "se kaikkein kaunein auringonkukkapelto" oli auringonkukkameri Haltialassa elokuussa 2018. Aurinko oli silloin juuri laskemassa kun minä ehdin pellolle ja sain aika upeita valokuvia tuosta maagisesta hetkestä. 

Toki syyskuuhun on kuulunut myös iltojen satumaiset usvat, jotka ovat syntyneet maan lämmön sekä kosteuden seurauksena lämpimän päivän jälkeen. Minä olen valmis jopa pysäyttämään auton jos näen läheisellä pellolla tai niityllä juuri nousevaa usvaa. Noiden hetkien ikuistamiseen kameraan ei koskaan kyllästy. Aina yhtä kaunista ja myös vähän salaperäistä. Olen aina salaa toivonut, että joskus tällaiseen usva maisemaan osuu vielä muutama metsäkauris kävelemään ja täydentämään satumaista valokuvaa. Toistaiseksi en ole onnistunut em. spektaakkelia näkemään. Kauriita olen ihan meidän asuintalon lähettyvillä nähnyt kyllä useana iltana. Ja itse asiassa veijarit ovat olleet kukkapenkissä ruokailemassa kuin sushibuffassa me ihmiset konsanaan😊

Toinen ilmiö, josta ei malta olla ottamatta valokuvaa on auringonlasku. Minulla on varmasti useita satoja kuvia hetkestä kun aurinko painuu horisonttiin vaaleanpunaisena pallona samalla värjäten myös taivaan punaiseksi ennen katoamistaan "mereen". Aina sitä tulee metsästettyä sitä aivan täydellistä auringonlaskua. Muistan yhden illan vuosia sitten kun ajelin pitkin merenrantaa etsien juuri sitä oikeaa paikkaa ja hetkeä tallentaa auringonlasku muistikortille. Kuvia oli paljon mutta en tiedä osuiko niihinkään juuri sitä oikeaa. 

Toinen näky, joka pysäyttää minut autoineni ovat tien läheisyydessä pellolla laiduntavat lehmät. Mitä enemmän eläimiä niin sitä parempi koska rakastan myös lehmien valokuvaamista. Kesälomani aikana luin uutisen, että Villa Elfvikin mailla olevan kesäkarjan sonnit olivat karanneet laitumelta ja päätyneet Raide-Jokerin raiteille seikkailemaan. Raide-Jokeri ei vielä ole edes käytössä mutta sonnit olivat jatkaneet matkaansa Otaniemeä kohden Vaisalantietä ihan rauhallisesti. Onneksi karkurit saatiin kiinni ja takaisin laitumelle. Tästä voit kurkistaa tuohon Hesarin uutiseen sonneista ihan valokuvan kera. 

Siivoilin pari viikkoa sitten erästä kaappiani ja löysin sieltä yhden monista elämäni aikana tekemistäni aarrekartoista. Oli jännää katsella ja tutkia asioita sekä valintoja, jotka useampia vuosia sitten oli päätynyt juuri minun aarrekarttaani. Huomasin myös ilokseni, että pari aikoinaan toiveeksi kirjattua juttua olikin mennyt jo maaliin tässä vuosien kuluessa. Aarrekarttoja on mukava tehdä ja mielelläni voisin taas tehdä uuden "juuri tähän elämäntilanteeseen nähden".

Miten siellä ruutujen toisella puolella? Onko aurinkoinen ja lämmin syyskuu antanut lisäboostia vai olisitko jo toivonut syksyn kunnolla alkavan? Pidätkö syksystä ja jos sinulla hyviä vinkkejä miten jaksaa kun pimeys koko ajan lisääntyy jaa kommenttikenttään omia ajatuksiasi aiheesta. Kivaa loppuviikkoa kaikille!

Koiramäen Pajutalli on juuri nyt pullollaan värikkäitä kurpitsoita

 

Perjantaina nappasin isäni työpäivän jälkeen kyytiin ja huristelimme upean kesäisen sään kunniaksi kahvittelemaan Koiramäen Pajutalliin Tuusulaan. Auton lämpömittari näytti vaatimattomasti +22°C astetta joten ihan hellerajaan ei päästy mutta lämmintä oli silti ihan kiitettävästi. En tiedä voidaanko tästä lämpöjaksosta oikeastaan käyttää termiä "intiaanikesä" koska ajanjaksoa ennen ei ole ollut poikkeuksellisen kylmää. Intiaanikesällä tarkoitetaan lämmintä jaksoa, joka tulee syyskylmien jo alettua. Eipä meillä pääkaupunkiseudulla ole niin kylmää säätä edes vielä koettu. 

Itse intiaanikesän käsite tulee Pohjois-Amerikasta, jossa parin kolmen viikon utuisen lämmin kausi toistui pohjoisen intiaanimailla vuosittain lokakuun puolivälissä. Intiaanit pitivät aikoinaan tätä lämmintä säätä suotuisana sotimiselle siirtokuntia vastaan. Intiaanit uskoivat myös, että tämä erikoinen ajanjakso oli heidän jumalansa Cautantowwitin siunaama. 

Meille Suomeen käsite "intiaanikesä" rantautui 1900-luvun alussa. Intiaanikesä mainitaan jo vuonna 1911 suomalaisessa Tietosanakirjassa. Suomalainen arkeologi, tutkimusmatkailija, kansatieteilijä, kirjailija ja valokuvaaja Sakari Pälsi kirjoitti "intiaanikesästä" kirjassaan Pohjankävijän päiväkirja jo vuonna 1919. 

Pohjois-Amerikassa vallitseva sääilmiö tunnettiin toki myös meillä Euroopassa, missä se oli nimetty alueen sijainnista riippuen eri pyhimysten muistopäivien mukaan. Meillä Suomessa vanha kansa puhui Pärttylin pikkukesästä, sillä syksyn katsottiin alkavan Pertun päivästä 24.elokuuta. Saksassa intiaanikesä ajoittui 21.syyskuuta, jolloin juhlittiin syysmattia. Unkarissa taas Mikkelinpäivä 29.syyskuuta oli merkittävä kun osassa Ranskaa vasta Martinpäivä 11.marraskuuta saattoi alkaa "intiaanikesän". 

Ruotsissa nimitys brittsommar tarkoitti "intiaanikesää" ja nimitys tuli Pyhän Birgitan mukaan. Englannissa puolestaan tätä lämmintä yllättävää ajanjaksoa kutsuttiin All-hallown summer -termillä. Shakespearen kirjoittamassa näytelmässä Henrik IV em. termi oli jo kirjoittettuna tekstiin. Kun Paavo Cajander suomensi Shakespearen näytelmän puhuttiin näyttämöllä "marraskesästä". 

Itse en pidä yhtään hassumpana ajatusta, että vaikka vielä koko lokakuu pitkälle eteenpäin olisi lämmintä ja vähäsateista. Kyllä me ehdimme vielä niistä sateista ja rospuutostakin nauttia tulevien kuukausien aikana. 

Olin etukäteen katsellut Koiramäen Pajutallin Facebook -sivuilta, että ihanan värikkäät ja hauskan muotoiset koristekurpitsat olivat jo rantautuneet Tuusulaan. Kurpitsat olivat saapuneet Pajutalliin jo syyskuun 6.päivänä Pajutallin Facebookin mukaan. Ennen kurpitsapöytien kiertelyä oli hyvä tankata itseensä sekä vähän energiaa suolaisen muodossa unohtamatta herkkudonitsena - makuina vadelma ja valkosuklaa - omnomnom! Kuppi kahvia siihen vielä kyytipojaksi, että jaksoi sitten kiertää ihailemassa kurpitsoita. 

Kurpitsojen lisäksi Koiramäen Pajutalli tarjoaa myös kukkia syysistutuksiin. Kanervia, callunoita, muratteja ja erilaisia koristekaaleja. Meidänkin parvekkeella on jo luovuttu kuivuneista lobelioista, neilikoista sekä kuivuneesta valkoapilasta. Jossain vaiheessa voisin laittaa vähän valokuvia siitä "nyky symbioosista" miten meillä vielä osittain kesäkukat ja syysistutukset ovat sulassa sovussa kesähuoneessa. Vielä ei ainakaan säiden puolesta tarvitse kiirehtiä siinä milloin pelargoniat lähtevät taas talvehtimaan isäni ikkunalaudalle odottamaan taas uutta tulevaa kesää. 

Koiramäen Pajutallin pihamaalle pystytetyt myyntipöydät ovat täynnä upean värikkäitä koristekurpitsoita. Minusta tuntuu, että viime vuosien aikana on ilmestynyt yhä uskomattomamman värisiä ja näköisiä kurpitsoita myyntiin. Perinteiset oranssit, keltaiset ja vihreät kurpitsat ovat saaneet viereensä mitä mielikuvituksellisempia koristekurpitsoita. Kurpitsa kun voi olla raidallinen, jännän muhkurainen, pyöreä tai vaikka ufon eli lentävän lautasen muotoinen avaruusalusmainen kurpitsa. 

Pohjois-Amerikassa on listattuna peräti 22 erilaista kurpitsaa "From A-Z". Tästä linkistä voit katsoa minkälaisia värejä, muotoja ja erilaisia kokoja on mahdollista hankkia itselleen. Tuntuu, että mielikuvituskaan ei ole rajana kun erilaisia kurpitsalajikkeita on luotu. Toki amerikkalaisille myös Halloween juhla kurpitsoineen on ihan erilainen ja myös tärkeä juhla vuosittain. Suomeen kurpitsat ovat rantautuneet entistä voimakkaammin myös Halloween -perinteen myötä mutta olemme vielä todella maltillisia Halloween -juhlijoita verrattuna amerikkalaisiin. 

Hauskat litteät, usein myös raidalliset kurpitsat ovat minusta nyt paljon voimakkaammin esillä kuin parisen vuotta sitten. Muutama vuosi sitten tarjolle tuli myös kurpitsoita, joiden pinnalla on ikään kuin "syylämäisiä nyppyjä" ja näitä kurpitsoita kutsutaankin "warted pumpkins".  Nämä "syyläkurpitsat" eivät ole omia suosikkeja koska ne ovat oikeasti ällöttäviä. Tulee mieleen TLC-kanavalla esitettävä Dr Sandra Leen ohjelma, jossa näitä erilaisia "ulokkeita, syyliä, kasvaimia" poistetaan ihmisten ihosta ei oikeasti. YÖKS!

Erikoinen on myös "turbaanikurpitsa" eli lajike nimeltään Turban Squash. Turbaanikurpitsa on lajike, jolla on todella ainulaatuinen ulkonäkö. Kurpitsat näyttävät kurpitsalta, jonka sisältä kasvaa ulos toinen hieman pienempi kurpitsa muodostaen kuin turbaanipäähineen kurpitsan päälle. Turbaanimaista ulkomuotoa saadaan vielä korostettua sillä, että eri puoliskot ovat myös eri värisiä. Allaolevassa valokuvassa keskellä ylhäällä on turbaanikurpitsa. 

Kuva lainattu Koiramäen Pajutallin Instagram tililtä.

Valitettavasti en ollut Koiranmäen Facebook sivuilta huomannutkaan, että minipossu Arvo oli 15.syyskuuta siirtynyt ajasta ikuisuuteen. Jokaisella Pajutalli visiitillä olen aina myös käynyt moikkaamassa possuja. Nyt Otto minipossu käveli karsinassa ehkä vähän surullisen oloisena tai ehkä minusta vain tuntui siltä. Pitkän ja kunnioittavan elämän ehti Arvo elää joten RIP Arvo  ♥  Alla kuva onnellisista minipossuista Arvosta ja Otosta viime syyskuulta kun olin kurpitsaostoksilla Koiramäellä. 

Koiranmäen Pajutallin kotisivujen perusteella myös kesälampaat ja kesäkanat ovat vielä Koiramäen pihapiirissä aina lokakuuhun saakka. Ostin jo muutamia pikkukurpitsoita kotiin mutta luulenpa, että minun pitää vielä piipahtaa sinne huomenna parin minikurpitsan osalta. Samalla pitäisi hankkia parvekkeelle pari kasvia. 

Koiramäen Pajutalli löytyy osoitteesta Forsteninkuja 10 as 1, 04360 Tuusula. Aukioloajat ovat seuraavasti: ma suljettu, ti-pe 11.30-18.30 ja la-su 11-18. Pajutallilta löytyy myös kahvila sekä Peikkometsä lapsille. Menkää ihmeessä kurkkimaan tätä väriloistoa ja minipossu Onnia myös ♥♥

Mukavaa viikonloppua kaikille ♥