Hurmaava Villa Mickos oli ensimmäistä kertaa mukana LWT-tapahtumassa

 

Terveisiä Loviisan Wanhat Talot -tapahtumasta! Vietin lähes koko lauantai päivän ihanan tunnelmallisissa vanhoissa taloissa aistien värejä, muotoja, materiaaleja, tunnelmaa ja "menneen maailman henkeä". Ja taas jälleen kerran minun aikani loppui kesken eli valitettavasti kohde Sjövalla, Varvikintiellä Loviisassa jäi näkemättä sekä kokematta. Koska vierailin etäkohteissa eli Loviisan kantakaupungin ulkopuolella myös itse matkaamiseen autolla meni toki jonkin verran aikaa. Minulla on myös tapana aina ajautua keskusteluun asukkaiden kanssa ja niin kävi tälläkin kertaa. Taidan olla melko kova juttelemaan sekä myös kyselemään itseäni kiinnostavista asioista liittyen kohteeseen . Keskustelut asukkaiden kanssa ovatkin yksi vierailuni kohokohta ja on todella mielenkiintoista myös kuulla miten taloja on lähdetty muokkaamaan omaan makuun ja perhetilanteeseen sopiviksi. 

Ajattelin aloittaa LWT23 -talojen purkamisen täällä blogissa viimeisestä vierailukohteestani eli Villa Mickos, joka löytyy osoitteesta Mikkolantie 21. Pariskunta Päivi ja Samuli Turunen ovat hankkineet keväällä 2021 itselleen Mickosin tilan päärakennuksen. Valkontieltä käännytään Mikkolantielle ja kartassa paikan nimenä on Haravankylä, josta näyttää löytyvän sekä Haravankylän lintutorni että Haravankylän kosteikko. Näillä seuduilla on varmasti keväisin ja syksyisin paljon lintuja sekä myös bongareita liikkeellä. Haravankylä mainitaan historiankirjoissa jo 1500-luvulla ja se on ollut silloin huomattavaa maanviljelyseutua suurine metsineen.  

Villa Mickos on keltavalkoinen suuri talovanhus, joka LWT23 -lehden mukaan olisi rakennettu noin 1890 ja sitä olisi vuosien saatossa hallinnoinut peräti neljä eri omistajaa ja sukua. Vaikea sanoa onko talon ympärillä ollut perinteinen puutarha omenapuineen ja marjapensaineen koska nyt taloa ympäröivät nurmikot. Itse hirsirunkoinen rakennus on julkisivultaan suojattu mutta muuten talossa on vuosien saatossa tehty paljon muutoksia. Ajan hengen mukaisesti on päärakennus modernisoitu 1954-1955 ja oletettavasti talon ikkunat ovat tuolta ajalta. Seuraava iso mullistus Mickosin tilan päärakennuksessa koettiin 1960-1970 -lukujen vaihteessa, jolloin rakennusta on nostettu. Tässä operaatiossa on valitettavasti poistettu vanhat tulisijat ja lattiat mikä oli hyvin tyypillistä juuri tuona aikakautena kun vanhaa ei vielä osattu arvostaa samoin kuin nykyään. 

Keltaisen talon sisustus oli minulle hyvin mieleinen koska se oli äärimmäisen tarkkaan mietitty kokonaisuus. Kalustus oli vanhaa tai osittain varmaan myös uusvanhaa ja aavistuksen myös ylellistä sekä romanttista. Talon emännällä on samanlainen maku vanhan posliinin suhteen eli sinivalkoiset astiat ovat hänellekin mieleen kun myös minulle. Huonetiloissa oli todella paljon valkosinisiä soppakulhoja, vateja, kastikeastioita ja muitakin ruokakaluston osia koristeena tai kokonaisina vitriinikaappeina täynnä kerättyä sinivalkoista posliinia. 

Talon keittiö on valtavan suuri mikä oli minusta äärimmäisen hyvä ratkaisu koska monesti keittiössä myös viihdytään yhdessä kokkailemassa ja tilaa pitää ollakin runsaasti. Kun katselin näitä ottamiani valokuviani tänne blogin kuvitukseen huomasin keittiön yhden kaapin päällä olevan asetelman takana vanhan piirustuksen talon puutarhasuunnitelmasta. Eli puutarha on varmasti jossain vaiheessa ollutkin kadunpuolelta täynnä erilaisia satoa tuottavia puita ja pensaita. Suunnitelmaan on kirjoitettu Räfsby, Mickos ja Pernaja eli näihin aikoihin on alue todella kuulunut Pernajaan eikä Loviisaan. Osaksi Loviisaa alue päätyi vasta 1957. Onkohan Haravankylän nimi aiemmin ollutkin Räfsby?

Mickosin keittiössä oli vanhoja antiikkiesineitä siellä täällä luomassa katossa roikkuvan reikäleipävartaan lisäksi sekä historiallisuutta että myös kodikkuutta tilaan. Vaikka nurkassa seisoi moderni Smegin jääkaappi oli senkin päälle asetettu perunakappa antamaan taas lämpöä keittiöön. Puinen kirnu vanhan hellan vieressä muistutti ajasta, jolloin kotona on vielä kirnuttu. Lapsuuden kodissani meillä oli vanhassa kirnussa eteistilassa sateenvarjoja - vanhoja esineitä voi hyvin luovasti uusiokäyttää. Puinen väkipyörä eli talja, plogi, pylpyrä - rakkaalla lapsella tai siis tuiki tavallisella purjehduksen apuvälineellä on todella lukuisia kutsumanimiä - oli kaunis merellinen elementti talossa, jossa Suomenlahti on ihan näköetäisyydellä. 

Lisää sinivalkoisia astioista sekä keittiön lasivitriinikaapissa ja myös korkeiden keittiön kaappien päälle aseteltuna ruokaserviisin osina. Tunsin heti yhteenkuuluvuutta talon emäntään, joka ihan varmasti on yhtä astiahullu kuin itsekin olen ja suuri sinivalkoisen posliinin fani. Keittiön pöydän ääressä oli ihanan keveitä wieniläistuoleja ja perinteinen sivustavedettävä puusohva. 

Ruokailuhuoneessa talon emäntä sytytteli kynttilöitä luomaan lisää tunnelmaa huonetilaan. Murretut maanläheiset värit tekstiileissä, matoissa ja muussa sisustuksessa toimi äärimmäisen hyvin myös sinivalkoisuuden kanssa. Villa Mickos oli täynnä toinen toistaan kauneimpia kukka-asetelmia. Moni ihmetteli onko talon rouva myös velho huonekasvien hoidossa koska mm. joulutähti oli edelleen hengissä vaikka joulusta on jo yli puoli vuotta mutta toimi nyt viherkasvina äärimmäisen hyvin. Päivi Turunen vastasi diplomaattisesti, että kyllä hän myös onnistuu tappamaan hyvin lupaavan kasvin kodissaan alle aikayksikön.

Minä rakastuin Villa Mickosin kaappikelloihin koska ne olivat niin äärimmäisen kauniita yksilöitä jokainen. Kaappikellon nakuttava ääni voi häiritä mutta minusta se on vain ihanan tuttu ja turvallinen ääni, johon voi hyvin levollisesti nukahtaa. Ehkä minulla on jossain elämäni vaiheessa oma kaappikello. 

Eri huonetilasta toiseen siirtyessä tuli myös vastaan pieniä käytäviä, halleja, huonetiloja, joihin oli kerätty todella nerokkaita asetelmia. Salin ja verannan välillä olevaan käytävätilaan oli sommiteltu kollaasi vanhoista mustavalkovalokuvista, joista osaa oli kyllä väritetty. Olivatko kuvan henkilöt ehkä omia isoisovanhempia vai satunnaisesti kuvattuja ihmisiä, joiden valokuvat olivat vain päätyneet taloon? Olen itsekin ostanut Fidasta täysin ex-tempore vanhoja mustavalkokuvia 1900-luvun alkupuolelta ja niitä on aivan älyttömän mielenkiintoista tutkia tarkemmin. 

Salongissa tilaa oli runsaasti ja erilaisia istuskeluryhmiä ajan hengen mukaisesti. Hauska pyramidi, joka oli tehty vanhoista matkalaukuista 50 vuoden takaa. Itselläni on muutamia vanhoja matkalaukkuja mutta vielä en näin korkeaan torniin yllä! Jätelavoilta olen onnistunut muutaman yksilön itselleni löytämään. Toisen romusta on tullut minun aarteeni. 

Lopuksi vielä pari kuvaan vanhempien ylellisestä makuuhuoneesta. 

Villa Mickos oli äärimmäisen kaunis, tyylikäs ja sinisävytteinen unelmakoti, jossa olisin itsekin viihtynyt oikein hyvin. Luin talon esittelytekstistä, että talossa asuu vanhempien lisäksi kaksi nuorimmaista lasta sekä kaksi koiraa ja neljä kissaa. Ehkä täälläkin on välillä hyrskyn myrskyn meininki kun lapset ja eläimet ovat peuhanneet. Onneksi kodit on tehty asuttaviksi ja ne voidaan myös järjestää kulloisenkin elämäntarpeen mukaan uudelleen. Vaikka tilassa on vanhoja ehkä peräti antiikkisia esineitä ei se tarkoita sitä, että pitää kuiskia tai varoa liikkumasta. 

Mitä sinä pidit Villa Mickosin sisustuksesta? Löysitkö itseäsi miellyttäviä esineitä tai yksityiskohtia? Onko sinivalkoinen posliini heikkoutesi?