Värikkäitä terveisiä Haagan Alppiruusupuistosta

 

Haagan Alppiruusupuisto on kutsunut meitä Mimmin kanssa kävelemään viimeisten parin viikon aikana usein. Riippuen kevään kulusta, auringonvalon määrästä ja lämpömittarin lukemista alppiruusujen tai kotoisammin rhodojen kukinta ajoittuu touko-kesäkuun vaihteen molemmin puolin. Meiltä Haagan puistoon ajaa vartissa joten iltalenkin on voinut hyvin vaihtaa kotinurkkien sijaan Laajansuontien varrella sijaitsevaan kukkaparatiisiin. 

Koirat kytkettyinä ovat tervetulleita hiekkapoluille ja pitkospuille myös ihailemaan kukkaloistoa. Olemme retkillämme törmänneet pari kertaa muihin tutun oloisin "kukkabongareihin" joten puistossa taitaa käydä muitakin sen täydellisen kukintahetken odottajia. Alueella on myös melko paljon oravia joten pitää olla tarkkana ettei Mimmi lähde säntäämään niiden perään innoissaan. 

Pakko myöntää, että tänä keväänä kun ajoin ensimmäistä kertaa tuttua Haagan Alppiruusupuistoa kohti olin ihan ihmeissäni ympäristöstä sen vieressä. Laajasuontien varteen oli nimittäin kohonnut monta uutta kerrostaloa ja ajotiellä olivat käynnissä myös mittavat parannustyöt. Kerrostalot eivät selkeästi olleet vielä valmiita ja netistä luinkin myöhemmin, että kuluvan vuoden lopussa ovat valmistumassa. Viime keväästä maisema on muuttunut  hurjasti mutta onneksi Haagan Alppipuisto ei ole kärsinyt pahemmin tästä. Toki parkkipaikan löytäminen on nyt ollut hankalampaa mutta voihan sitä vähän pidemmältäkin kävellä kohteeseen. 

Nyrkkisääntönä olen aina pitänyt sitä, että ensin alkaa kukinta Metsäpuutarhan puolella eli atsaleat useissa eri väreissä puhkeavat ensimmäisenä loistoonsa. Keltaista, oranssia, punaisen eri sävyjä, violettia ja valkoistakin näkyy ihan kaikkialla. Voimalinjojen alla näkyy myös Suomen luonnon omia alppiruusuja kukkimassa ensimmäisen joukossa eli suopursuja. Nykytutkimuksen mukaan suopursu kuuluu alppiruusujen sukuun ja näin ollen sen tieteellinen nimi on Rhododendron tomentosum. 

Alppiruusut ovat atsaleoiden kukkiessa vasta nupuilla odottaen juuri sitä oikeaan hetkeä jolloin kukka on aika avata. Usein alppiruusujen kukinta venyy pitkälle kesänkuun puoliväliin kun Metsäpuutarhan puolella atsaleat ovat jo pudottamassa kuivuneita kukkiaan. Tänään vielä löytyi kukkivia atsaleoita mutta moni oli jo lakastunut kuumuudessa ja pudottanut kukkansa. 

Tänä vuonna myös erilaiset virvokkeita, jäätelön, kahvin ja pikkupurtava myyvät erittäjät olivat todella runsaslukuisesti edustettuina. Sorruin ostamaan italialaista jäätelöä myyvästä kojusta lakritsijäätelöä vohvelituutissa. Olin muuten syntisen hyvää ja harmittaa, että otin vain yhden pallon jätskiä. Moni puistossa kulkijoista oli varmasti kesälomansa aloittaneita mutta joukossa kuuli niin paljon vieraita kieliä, että puistosta on selkeästi turistien osalta oltu hyvin tietoisia. 

Jos et vielä ole ehtinyt piipahtaa Haagan rhodopuistossa suosittelen vierailua siellä. Värikkäitä kukkia ja ikiaikaisen vanhoja puuvartisia rhodoja ehtii vielä ihailemaan. Juhannuksen jälkeen puistossa ei enää kukkia näy. Mukaan voi ottaa omat eväät tai sitten ostaa paikan päältä jotain pikkupurtavaa itselleen. Haagan alppiruusupuisto on muuten aika erikoinen paikka koska se on suurelle yleisölle aina avoin puisto, joka toimii myös yliopiston kasvinjalostuksen koealueena. Puiston pinta-ala on peräti kahdeksan hehtaaria.