Virkistävä hetki vehreässä puistossa selvitti ajatuksia

 

Maanantai iltapäivällä kolmen jälkeen olin matkalla Helsingin keskustassa olleesta palaverista kotikonttoria kohden. Ajan usein meren rantoja pitkin koska siellä on vähemmän liikennettä ja samalla saan katsella rakastamaani merimaisemaan. Nyt Merikatu Ullanlinnan kohdalla oli jostain syystä ihan tukossa. Katuhan ei ole kovin leveä joten ympärikään ei voinut kääntyä. Jossain edempänä näkyi isompi kuorma-auto joko purkamassa kuormaa tai siihen lastattiin jotain mutta kaistani autot vain matelivat etanavauhtia eteenpäin. Kuin tilauksesta Huvilakadun päässä yksi auto vilkutti kadunvarresta lähdön merkiksi. Silmäräpäyksessä minä laitoin vilkun oikealle ja kurvasin oman autoni sen tilalle parkkiin. Oli aika piipahtaa hetkeksi viereiselle puistoalueelle odottamaan ruuhkasuman purkautumista. 

Mieleni oli myös haikeana siitä, että sunnuntaina mustarastaiden parvekepesintä päättyi. Tästä ehdinkin jo Instagramin puolella avautua. Sunnuntai aamulla kuuden aikaan kävin kurkkimassa pesään ikkunalasin läpi ja siellä viisi sinisenvihreää ruskeatäpläistä munaa lepäsi pesässä vierekkäin. Katselin kuinka emo palasi pesällä ja asettui varovasti munien päälle. Kello kymmenen jälkeen päätin uudelleen kurkistaa mitä pesälle poikasineen kuului. En ollut uskoa silmiäni sillä pesä oli tyhjä! Ei mustarastas emoa eikä myöskään munia. Kyynelsilmin ryntäsin parvekkeelle vain todetakseni, että joku - ehkä varis tai harakka - oli vienyt munat. Mitään jälkiä ei parvekkeella näkynyt munista.

Tämähän oli jo 5.pesä meidän parvekkeella ja vain yhden kerran ovat poikaset saaneet lentää pois parvekkeelta itse. Kolme kertaa joku muu on pitänyt huolen jo alkuvaiheessa ettei pesintä tule jatkumaan. Yhden kerran pesäntekoa ei jostain syystä jatkettu vaikka se aloitettiin. Syytin itseäni etten ollut suojannut tätä viimeisintä pesää tunkeilijoilta mutta toisaalta jos olisin mennyt muuttamaan jotain olisi emo voinut hylätä koko pesän. Kirosin mielessäni kaikki pihapiirissämme pyörivät varikset ja harakat miettien miten röyhkeitä otuksia ne ovat. Kaivaisivat ruokaa vaikka roskiksesta ja jättäisivät itseään pienemmän linnut munineen rauhaan, puhisin mielessäni.

En ole vieläkään voinut korjata pesää pois parvekkeelta tai aloittaa kesähuoneen kunnostamista. Pelargoniat odottavat talvehtimisen jälkeen isäni ikkunalaudalla jo aurinkoon pääsyä. Miten raaka ja epäoikeuden mukainen luonto itse asiassa onkaan. Olisin niin suonut näiden poikasten kasvavan ja kehittyvän koska niitä olisi ollut myös mukava itse seurata. Tiedän, että mustarastaat ovat jo ehkä aloittaneet uuden pesän rakentamisen muniakseen taas sinisenvihreitä munia, joista kehittyy poikasia jos Luoja suoja. 

Fredrik Stjernvallin kuva Suomen Kansallismuseo. 

Nousin autosta ulos jaloittelemaan ja yllätyin miten kauniin pienen puiston viereen olin autoni jättänyt. Olin aina ajatellut, että Merikadun ja Merisatamanrannan välinen alue on vain kokonaisuutena nimeltään Meripuisto. Mutta yllätykseksi Meripuiston yksi osa on Fredrik Stjernvallin puisto, joka kunnioittaa nimellään 1767 syntynyttä Gustaf Fredrik Stjernvallia, joka oli aikoinaan majuri sekä Uudenmaan ja Hämeen läänin maaherra. Stjernvall ajoi innokkaasti Suomen pääkaupungin siirtämistä Turusta Helsinkiin ja hän onnistuikin tässä hankkeessa vuonna 1812. Stjernvall kuoli 1815 vain 47-vuotiaana. 

Fredrik Stjernvallin mukaan nimetty puisto tuli Merisatamaan jo vuonna 1956. Puisto on siis vanha ja sieltä löytyy kivituhkapintainen oleskelualue juuri Merikadun vierestä, josta itsekin tulin puistoon sisälle. Puiston kukkaloisto oli todella kaunis vaikka toki osa kukista oli jo lakastumaan päin. Puisto on kooltaan vain 0,5 hehtaaria. Ilmeisesti myös Fredrikinkatu Helsingissä sai nimensä 1820 juuri kuolleen Fredrik Stjernvallin mukaan.

Puiston eteläosan rinne viettää alas Meripuistoon päin. Puistossa on paljon kookkaita puita, joiden joukossa on komea tammi sekä myös vanhoja pensaita. Löysin netistä tietoa, että puiston tammi olisi pimeällä valtaistua alhaalta luomaan tunnelmaan puistoon. Täytyypä poiketa täällä joskus iltasella ihailemassa tammivanhusta valaistuna. Tammen lisäksi löytyy paljon vanhoja pensaita ja myös syreeni-istutuksia. Syreenit näyttivät jo puskevat kukkiaan esille. 

Puistoa on peruskorjattu 2010, jolloin oleskelualueille tuli uudet penkit ja istuinryhmiä. Fredrik Stjernvallin puistoon avattiin myös asukastoiveena Padel-tenniskenttä jolloin puisto vähän myös laajeni. Tällä hetkellä puistossa kukkivat vielä valtavan suuret tulppaanit - olisivatko olleet keisaritulppaaneita - sekä muut keväiset kukat mutta uusiakin näytti olevan jo tulossa. Tähän puistoon pitää ehdottomasti tehdä uusia retkiä katsomaan mitä seuraavaksi kukkii. Autojono oli purkautunut kadulla joten minun oli aika jatkaa matkaan tämän vartin pysähdyksen jälkeen. Luonto tarjoaa ihan parastaan juuri nyt eli kannattaa pitää silmät auki niin havaitsee mitä oman ajoreitin varrella oikein päivittäin tapahtuu.