Inkoo kutsuu aina kesällä vierailemaan meren äärellä

 

Yksi varma merkki kesän saapumisesta on se, että minä suuntaan Inkooseen. Miellän Inkoon kesäpaikaksi, jossa aurinko paistaa ja sininen meri kimmeltää lokkien kirkuessa taivaalla. Inkoon kotisivuilla tämä 55 kilometriä Helsingistä sijaitseva kunta kuvaillaan seuraavasti. "Iloinen Inkoo, joka sijaitsee keskellä eteläisen Suomen kauneinta kulttuurimaisemaa, elää vuodenaikojen vaihtelun mukaan, ja on aina käynnin arvoinen." 

Kun tarkemmin mietin olen käynyt Inkoossa ainakin kerran myös talvella. Olin työmatkalla 2013 tammikuussa nyt jo maan tasalle puretussa Fortumin Inkoon hiilivoimalaitoksessa ja paluumatkalla halusin kahvikupposen pakkaspäivään. Päätin siis kurvata kurkkimaan miltä talvisessa Inkoon keskustassa näyttää ja tuosta reissusta syntyneeseen blogipostaukseen pääset tästä. Blogipostaus oli aikoinaan 5. Marjon matkassa -blogissa ilmestynyt joten ihan sieltä bloggaamisen haparoivalta alkutaipaleelta. 

"Edellisen kerran kävin siellä viime kesänä kun aurinko helotti pilvettömältä taivaalta, meri välkehti sinisenä ja satama oli täynnä ihmisiä ja veneitä. Nyt raitilla kulki muutamia koululaisia ja mummo potkukelkalla." Talvista maaseutumatkailua 17.1.2013

Rosanlinda ja punasinivalkoista Lexingtonia talvella 2013 kun olin pikavisiitillä Inkoossa. 

Hyvin erilaiselta Inkoossa talvella siis näytti koska noin olen kuvaillut tuota piipahdusta. Kahvin taisin ostaa R-kioskilta ja ehdin samalla käydä kurkkimassa Rosalindan valikoiman kauppakeskus Strandissa siinä vierasvenesataman vieressä. Rosalindassa olin aiemmin käynytkin jo kesällä mutta paikka oli vaihtunut nyt tähän uuteen kauppakeskukseen. Kävin nykimässä Inkoon vanhan kivikirkon ovea mutta talvella se varmaan on avoinna vain viikonloppuisin. 

Fagervik oli kaunis ja valokuvauksellinen myös syysasussa lokakuussa 2017. 

Inkoon väkiluku on vajaa 5400 ihmistä, joista keskustaajamassa asuu puolet kunnan asukkaista. Toiseksi suurin taajama on Degerby ja muita kyläkeskuksia ovat Inkoon asema, Tähtelä, Päivölä, Fagervik ja Barösund. Fagervikin historiallisella ruukkialueella kävin lokakuussa 2017 ja sen jälkeen jokaisena kesänä vähintään kahvittelemassa ihanassa kesäkahvila Fagervikissa. Myös Barösundiin Inkoon saaristossa tehty lossireissu tehtiin elokuussa 2018. Barösundissa asua vakinaisesti 180 asukasta mutta kesällä määrä moninkertaistuu. Lossilla pääsee matkaamaan yli 285 m kapean Barösundin salmen. 

Barösundin lossimatka taitaa olla lyhin tekemäni lossimatka. Pellingin lossi, joka liikennöi Porvoossa mantereen ja Pellingin saaren välillä kulkee 277 metriä eli pidempi on kuin tämä Barösundin matka. 

Eilen otin suunnaksi taas Inkoon ja HUONEetRUM kivijalkamyymälän vanhassa kivinavetassa, jossa kesäkauppa avattiin 29.4. taas jälleen kerran. Liikkeessä oli muuten kuumana kesäpäivänä aivan ihana viileään paksujen kiviseinien ansiosta! Ollaan Inkoon entisen pappilan tiloissa ja täällä siis ovat joskus muinoin asustelleet lehmät. Liikkeen galleriassa oli tamperelaisen kuvataiteilija Pia Feinikin kesänäyttelyn avajaiset. Usko Unelmaan -näyttely on avoinna 27.5.-9.7.2023. Itse tykästyin moniin Feinikin maalauksiin ja grafiikkavedoksiin.

"Pia Feinik on monitaitoinen kuvataiteilija ja filosofian maisteri. Taidemaalarina ja taidegraafikkona hän on sommittelun mestari. Feinik maalaa pelkistetyn kerroksellisesti ja vivahteikkaasti. Hän on tutkiva taiteilija, joka kehittää työskentelyään, kokeilee uusi tekniikoita ja ilmaisun kerroksia." Pia Feinik on itse todennut "Teosteni elementeissä näkyy vivahteita ikonimaisesta tunnelmasta. Käytän myös levollisia ja rauhallisia värisävyjä."

Näyttely on avoinna HUONEetRUM aukioloaikoina eli ti-pe klo 11-18, la 10-16 ja su 11-16. Ehdottomasti kannattaa poiketa katsomassa sekä Pian töitä, että myös HUONEetRUMin ihanaa valikoimaa. Tarjolla on viherkasveja, kirjoja ja kortteja, astioita, koruja, taidetta ja taidekäsityötä, hyvinvointituotteita, sisustus- ja puutarhatuotteita sekä vintagea. Osoite Bollstantie 5, Inkoo.

Itse ostin tällä kertaa vintage-puolelta kaksi pientä hevospatsasta. Laitan hevosista kuvaa Instagramin puolelle jossain vaiheessa. Olen edelleen todella iloinen, että aikoinaan ostin HUONEetRUMista toisen omistajan Johanna Vireahon tekemän upean kaulakorun, johon on tuunattu mukaan vanha "mystinen haarikkakilpailu mitali".  

Minun upea löytöni HUONEetRUMin valikoimista vuonna 2016 eli "Mystinen haarikkakilpailu mitali". 

Inkoon pappilan kivinavetasta löytyy myös Galleria Karaija / Art Story Inkoo eli paljon ihanaa keramiikkaa Maarit Lassilalta sekä muiltakin keramiikkataiteilijoilta. Maaritin Helmenkalastajaa kuolasin jo Facebookin puolella - todella suloinen. Samoin myös hevospatsas, johon oli vangittu mukaan vielä kesäisiä kukkasia. Esillä on myös mielenkiintoista keramiikkaa taiteilijalta nimeltään Eunice Sanchez, joka tekee erilaisia veistoksia, maljakoita ja lamppuja keramiikasta. Mielenkiintoinen uusi tuttavuus minulle! Osoite Bollstantie 5, Inkoo.

Maarit Lassila, Helmenkalastaja 

Maarit Lassila, Hevonen 

Eunice Sanchez, hauskoja hahmoja keramiikasta. Oikeanpuoleiseen voi laittaa lampun ja tehdä siitä valaisimen. 

Eunice Sanchezin töissä oli mukana ripaus huumoria ja nämä hahmot saivat suupielet ylöspäin!

Kahvit käytiin nauttimassa Cafe Wilhelmsdalissa, joka sijaitsee Inkoon satamassa. Istuimme ulkona terassilla koska aurinko paistoi lämpöisesti vaikka mereltä hieman tuulikin. Juuri uunista tulleet sokeripullat ja kinkkupiirakat salaatin kera. Mimmi sai ihanan poikarusselin kaverikseen - unohdin kysyä nimen - mutta oli Lopen tallirusseleita. Voi, että he pitivät toisistaan mutta yhtään onnistunutta valokuvaa en tuosta kohtaamisesta saanut. Intoa kun näillä kahdella jackrusselilla oli melkoisesti joten välillä siinä olivat omistajatkin solmussa remmien kanssa. Mimmi kävi "poikaystävän" lähdetty vielä nuuskimassa vähän Inkoon ruohikon tuoksuja. Osoite Ola Westmanin puistotie 1, Inkoo. 

Mukava päivä Inkoossa, jonne meiltä Espoosta ajoi 45 minuutissa. Jos haluaa niin samaan reissuun voi yhdistää vielä vaikka Fagervik vierailun tai käydä pistäytymässä Lill-Breds Bärgård & Café maatilakaupassa, jossa tosin vielä ei ole marjoja myynnissä. Mansikoita oli siellä viikko sitten harsojen alla kasvamassa kun kävin poikkeamassa. Matkaa Inkoon keskustasta marjatilalle on muutamia kilometrejä. Suosittelen lämpimästitekemään päiväretkiä Inkooseen kesällä! 

Mitä sinä teit viikonloppuna? Kävitkö syömässä auringossa jäätelötötterön vai jossain terassilla kahvitelemassa? Joko talviturkki on heitetty? Minä en edes haaveile uimisesta vielä näin aikaisin. 

Virkistävä hetki vehreässä puistossa selvitti ajatuksia

 

Maanantai iltapäivällä kolmen jälkeen olin matkalla Helsingin keskustassa olleesta palaverista kotikonttoria kohden. Ajan usein meren rantoja pitkin koska siellä on vähemmän liikennettä ja samalla saan katsella rakastamaani merimaisemaan. Nyt Merikatu Ullanlinnan kohdalla oli jostain syystä ihan tukossa. Katuhan ei ole kovin leveä joten ympärikään ei voinut kääntyä. Jossain edempänä näkyi isompi kuorma-auto joko purkamassa kuormaa tai siihen lastattiin jotain mutta kaistani autot vain matelivat etanavauhtia eteenpäin. Kuin tilauksesta Huvilakadun päässä yksi auto vilkutti kadunvarresta lähdön merkiksi. Silmäräpäyksessä minä laitoin vilkun oikealle ja kurvasin oman autoni sen tilalle parkkiin. Oli aika piipahtaa hetkeksi viereiselle puistoalueelle odottamaan ruuhkasuman purkautumista. 

Mieleni oli myös haikeana siitä, että sunnuntaina mustarastaiden parvekepesintä päättyi. Tästä ehdinkin jo Instagramin puolella avautua. Sunnuntai aamulla kuuden aikaan kävin kurkkimassa pesään ikkunalasin läpi ja siellä viisi sinisenvihreää ruskeatäpläistä munaa lepäsi pesässä vierekkäin. Katselin kuinka emo palasi pesällä ja asettui varovasti munien päälle. Kello kymmenen jälkeen päätin uudelleen kurkistaa mitä pesälle poikasineen kuului. En ollut uskoa silmiäni sillä pesä oli tyhjä! Ei mustarastas emoa eikä myöskään munia. Kyynelsilmin ryntäsin parvekkeelle vain todetakseni, että joku - ehkä varis tai harakka - oli vienyt munat. Mitään jälkiä ei parvekkeella näkynyt munista.

Tämähän oli jo 5.pesä meidän parvekkeella ja vain yhden kerran ovat poikaset saaneet lentää pois parvekkeelta itse. Kolme kertaa joku muu on pitänyt huolen jo alkuvaiheessa ettei pesintä tule jatkumaan. Yhden kerran pesäntekoa ei jostain syystä jatkettu vaikka se aloitettiin. Syytin itseäni etten ollut suojannut tätä viimeisintä pesää tunkeilijoilta mutta toisaalta jos olisin mennyt muuttamaan jotain olisi emo voinut hylätä koko pesän. Kirosin mielessäni kaikki pihapiirissämme pyörivät varikset ja harakat miettien miten röyhkeitä otuksia ne ovat. Kaivaisivat ruokaa vaikka roskiksesta ja jättäisivät itseään pienemmän linnut munineen rauhaan, puhisin mielessäni.

En ole vieläkään voinut korjata pesää pois parvekkeelta tai aloittaa kesähuoneen kunnostamista. Pelargoniat odottavat talvehtimisen jälkeen isäni ikkunalaudalla jo aurinkoon pääsyä. Miten raaka ja epäoikeuden mukainen luonto itse asiassa onkaan. Olisin niin suonut näiden poikasten kasvavan ja kehittyvän koska niitä olisi ollut myös mukava itse seurata. Tiedän, että mustarastaat ovat jo ehkä aloittaneet uuden pesän rakentamisen muniakseen taas sinisenvihreitä munia, joista kehittyy poikasia jos Luoja suoja. 

Fredrik Stjernvallin kuva Suomen Kansallismuseo. 

Nousin autosta ulos jaloittelemaan ja yllätyin miten kauniin pienen puiston viereen olin autoni jättänyt. Olin aina ajatellut, että Merikadun ja Merisatamanrannan välinen alue on vain kokonaisuutena nimeltään Meripuisto. Mutta yllätykseksi Meripuiston yksi osa on Fredrik Stjernvallin puisto, joka kunnioittaa nimellään 1767 syntynyttä Gustaf Fredrik Stjernvallia, joka oli aikoinaan majuri sekä Uudenmaan ja Hämeen läänin maaherra. Stjernvall ajoi innokkaasti Suomen pääkaupungin siirtämistä Turusta Helsinkiin ja hän onnistuikin tässä hankkeessa vuonna 1812. Stjernvall kuoli 1815 vain 47-vuotiaana. 

Fredrik Stjernvallin mukaan nimetty puisto tuli Merisatamaan jo vuonna 1956. Puisto on siis vanha ja sieltä löytyy kivituhkapintainen oleskelualue juuri Merikadun vierestä, josta itsekin tulin puistoon sisälle. Puiston kukkaloisto oli todella kaunis vaikka toki osa kukista oli jo lakastumaan päin. Puisto on kooltaan vain 0,5 hehtaaria. Ilmeisesti myös Fredrikinkatu Helsingissä sai nimensä 1820 juuri kuolleen Fredrik Stjernvallin mukaan.

Puiston eteläosan rinne viettää alas Meripuistoon päin. Puistossa on paljon kookkaita puita, joiden joukossa on komea tammi sekä myös vanhoja pensaita. Löysin netistä tietoa, että puiston tammi olisi pimeällä valtaistua alhaalta luomaan tunnelmaan puistoon. Täytyypä poiketa täällä joskus iltasella ihailemassa tammivanhusta valaistuna. Tammen lisäksi löytyy paljon vanhoja pensaita ja myös syreeni-istutuksia. Syreenit näyttivät jo puskevat kukkiaan esille. 

Puistoa on peruskorjattu 2010, jolloin oleskelualueille tuli uudet penkit ja istuinryhmiä. Fredrik Stjernvallin puistoon avattiin myös asukastoiveena Padel-tenniskenttä jolloin puisto vähän myös laajeni. Tällä hetkellä puistossa kukkivat vielä valtavan suuret tulppaanit - olisivatko olleet keisaritulppaaneita - sekä muut keväiset kukat mutta uusiakin näytti olevan jo tulossa. Tähän puistoon pitää ehdottomasti tehdä uusia retkiä katsomaan mitä seuraavaksi kukkii. Autojono oli purkautunut kadulla joten minun oli aika jatkaa matkaan tämän vartin pysähdyksen jälkeen. Luonto tarjoaa ihan parastaan juuri nyt eli kannattaa pitää silmät auki niin havaitsee mitä oman ajoreitin varrella oikein päivittäin tapahtuu. 

Vaaleanpunaisia kirsikankukkia ja mustarastaan parvekepesintää

 

On taas se aika keväästä jolloin pitää ehdottomasti päästä ihailemaan vaaleanpunaisia kirsikankukkia. En ole koskaan käynyt Japanissa mutta suuri haaveeni on joskus vierailla siellä juuri mankain aikaan ja päästä ihailemaan hanamia. Olen jo vuosia harjoitellut kirsikankukkien katselua Roihuvuoren kirsikkapuistossa ja Marjon matkassa -blogiin on myös syntynyt todella monta postausta aiheesta. Kirsikankukka postaukset tuntuvat myös kiinnostavat monia lukijoistani koska kun postaukset täynnä vaaleanpunaisia kirsikankukkia julkaistaan alkaa blogissa aina kuhista. 

Tuli suru puseroon muutamia vuosia sitten kun Mäntymäen todella suuret kirsikkapuut kaadettiin ja joten niiden kukkia en enää valitettavasti voi ihailla näin toukokuussa. Menetin toisen hanami -paikan mutta onneksi meidän naapuritalon pihalle istutettiin pari vuotta sitten kirsikkapuita, jotka tänä vuonna kukkivat jo reilu viikko sitten todella komeasti. Tästä voit kurkista Instagramin puolelta miltä ne näyttivät. Yritän aina keväällä bongailla kirsikkapuita ajaessani autolla ja olen jopa tehnyt u-käännökset nähtyäni upean kirsikkapuun Turussa. Jokainen kukkiva kirsikkapuu saa minun huomioni ja rakastan vaaleanpunaisia kukkia. 

Tein eilen töiden jälkeen pikapyrähdyksen Roihuvuoreen eikä se pettänyt minua tälläkään kertaa. Roihuvuoren kirsikkapuistossa ja Japanilaistyylisessä puutarhassa kukkii yhteensä noin 350 kirsikkapuuta joten vaaleanpunaisia kukkia on paljon. Tämän vuoden perinteinen Hanami-juhla järjestetään nyt tulevana viikonloppuna 20.toukokuuta 2023 klo 12-18. Jos et koskaan aiemmin ole osallistunut juhlaan suosittelen, että käyt kurkistamassa. 

Kauniiden kukkien lisäksi tarjolla on paljon japanilaiseen kulttuuriin liittyvää kuten parapara- ja butoh-tanssiesityksiä, origameja, kalligrafitaidetta, teetaidetta, budo-esityksiä ja kotonsoittoa. Myynnissä on japanilaisia herkkuja. Oman piknik-korin eväineen voi ottaa mukaan ja monena vuonna erilaisia ruokakärryjä on myös kierrellyt puistossa. Puistossa on myös paljon shiba-koiria ja oman lemmikin voin myös ottaa mukaan. Tilaisuus on maksuton!

Japanilainen runoilija Kobayashi Issa (1763-1827) oli elinaikanaan erityisen tunnettu haikuistaan sekä myös haikai-runoudesta. Elämänsä aikana Issa ehtikin kirjoittaa yli 20 000 runoa. Kobayashi Issa on kirjoittanut keväisestä kirsikankukkien kukinnasta näin. 

"Miten ihmeellistä on olla elossa, kirsikankukkien alla." - Kobayashi Issa

Kuva Wikipedia 

Toivotaan ettei tänään lähes koko päivän jatkunut kevätsade ole pudottanut kirsikankukkia maahan ennen viikonlopun Hanami-juhlia. Ilmaa tämä sade on mukavasti puhdistanut siitepölyistä ja saanut myös luonnon vihreäksi. Hyvää hanamia kaikille, jotka menevät katsomaan kirsikkapuiden kukintaa.

Ihaile kirsikkapuun kukkia nyt, myrskytuuli saattaa 

tempaista ne yön aikana mukaansa.

— Japanilainen sananlasku

Pidempään blogia seuranneet muistavat varmasti, että meidän parvekkeelle on useana vuonna ilmestynyt mustarastaan pesä. Ensimmäinen pesä ilmestyi jo keväällä 2016 kun olin viikon Hollannissa. Pesään oli munittu 5 munaa, joille valitettavasti kävi ikävästi eli varis vei munat. Toinen pesä ilmestyi parvekkeelle 1.koronakeväänä 2020 ja kaikki 5 munaa kuoriutuivat. Pääsin seuraamaan niiden kehittymistä ja poikasten lähtöä myös yksi kerrallaan maailmalle. Viimeinen arasteli pitkään mutta lopulta emo sain sen rohkaistumaan riittävästi ja sekin lähti. 

Kolmas pesä teko aloitettiin keväällä 2021 mutta silloin myös joku kävi viemässä munat, joista neljästä munasta kaksi löytyi rikkoutuneena parvekkeen lattialta. Neljännen pesän rakentaminen aloitettiin viime keväänä 2022 mutta silloin ilmeisesti tuli häiriötekijä koska koiras jätti pesänteon kesken. Onneksi viime keväänä räkättirastas teki isäni parvekkeelle pesän, josta kuoriutui onnistuneesti 6 poikasta.

Huhtikuun 30.päivänä eli vappuaattona mustarastas uros pyöri yhdessä naaraan kanssa ahkerasti parvekkeellamme kuin tarkastaen mihin olisi hyvä paikka laittaa pesä tänä vuonna. Lopulta minusta naaras pesän kuitenkin rakensi ja juurikin siihen kukkaruukkuun jota myös koiras oli parvekkeella suosinut. Tuossa samassa ruukussa aloitettiin pesän rakentaminen jo viime keväänä mutta se jätettiin kesken. 

Ensimmäinen sinisenvihreä ruskeatäpläinen muna ilmestyi pesään 15.toukokuuta. Olin ennen nukkumaanmenoa kiinnittänyt huomiota, että naaras istuu pitkään pesällä. Jostain kumman syystä heräsin yöllä klo 3:55 ja kävelin olohuoneeseen kurkistamaan lasioven läpi mitä pesässä tapahtuu. Naarasta ei näkynyt missään mutta muna oli ilmestynyt pesään.

Tämän parvekepesinnän myötä on minusta tullut aamuvirkku eli kun 16.toukokuuta taas aamuyöstä klo 4:22 kävin kurkkimassa parvekkeen oven läpi näin pesässä jo kaksi identtistä kaunista mustarastaan munaan vierekkäin.

Kolmas muna löytyi 16.toukokuuta illalla klo 18.02 joten tekikö naaras kaksi munaa saman vuorokauden aikana? Aiemmin yksi muna per päivä on ollut munintatahti. Nyt odottelen jo malttamattomana neljättä munaa ja mietin tulisiko vielä viideskin. Joku seuraa netin kautta sääksiliveä Ilomantsista ja meillä taas päivittäin useita kertoja käydään parvekkeen lasioven takana kurkkimassa mitä mustarastaan pesällä tapahtuu. Ihan luksusta kun omalla parvekkeella on taas pesintää ja vielä noin hyvässä paikassa tarkkailun kannalta. Koen olevani todella onnekas koska linnun ovat niin monta kertaa valinneet juuri meidän parvekkeen. 

Kesähuone otetaan sitten vasta käyttöön kun viimeinenkin poikainen on lentänyt pesästä. Tunnen olevani etuoikeutettu kun minulle suodaan näin upea luontokokemus omaan olohuoneeseen. Nyt peukut pystyyn, että kaikki menee parhaalla mahdollisella tavalla tälle mustarastas pariskunnalle!

Hyvää äitienpäivää kaikille äideille ♥ ja äitienpäivän historiaa

 

Postauksessa käytetyt kortit ovat kuvataiteilija Martta Wendelinin (1893-1986) tekemiä ja ne on lainattu netistä

Hyvää äitienpäivää omalle äidilleni sinne pilvenreunalle ♥ ja myös kaikille muille, jotka tänään saavat viettää äitienpäivää läheistensä kanssa. Tänään muistetaan äitejä, isoäitejä, sijaisäitejä ja äitipuolia. Aikaisin aamulla keitetään äidille kahvia tai teetä, joka kiikutetaan makuuhuoneeseen aamiaisen ja sen perinteisen lähimetsän valkovuokkokimpun kanssa. Pienet kätöset ovat taiteilleet äidille päiväkodissa tai koulussa onnittelukortin, joka ojennetaan päivänsankarille ehkä pienen laulun ja halauksen kera. Äidille on saatettu myös tehdä omatekoinen lahja tai yhdessä isän kanssa on hankittu äidin toivoma lahja. Tasavallan presidentti myöntää myös joka vuosi Suomen valtakunnallisessa äitienpäiväjuhlassa äitienpäiväkunniamerkkejä ansioituneille äidille.

Mutta miksi ihmeessä me vietämme äitienpäivää joka toukokuun juuri toisena sunnuntaina muistaen äitiä? Meidän pitää mennä ajassa melko kauas taaksepäin aikaan jolloin äitiyttä ja äitien muistamista on ensimmäisiä kertoja juhlittu. Jo muinaisessa Kreikassa vietettiin aina näin keväisin jumalten äidin Rhean kunniaksi juhlaa. Kreikkalaisten juhlan viettoon kuuluivat auringon laskiessa tehtävät uhraukset, joissa käytettiin hunajakakkuja, juomia ja kukkasia. Myös roomalaiset juhlivat kaikkien jumalten äitiä Magna Materia temppelijuhlalla maalikuussa. 

1600-luvulla puolestaan Englannissa vietettiin "Mothering Sunday" -nimistä juhlaa, jolloin perheistään erossa asunut palvelusväki eli nuoret piiat ja rengit saivat vierailla äitinsä luona. Äitienpäivän vietolla ei ole minkäänlaista kirkollista taustaa eikä se myöskään ole kuulunut perinteiseen talonpojan vuosikalenteriin. 

"Äitienpäivän äitinä" voidaan pitää yhdysvaltalaista kirjailijaa, pasifistia ja suffragettia Julia Ward Howe (1819-1910), joka ehdotti päivän viettämistä jo 1870. Julian mielestä äitienpäivän pitäisi omistaa rauhalle koska Yhdysvalloissa käytiin sisällissotaa (1861-1865) kun taas Euroopassa Ranska-Preussin sota (1870-1871) aiheutti sekasortoa. Julia Ward Howen mielestäni naisten osallistuminen yhteiskunnan tapahtumiin estäisi inhimillisten voimavarojen tuhlaamisen kuluttavaan sodankäyntiin. Ehdotus ei kuitenkaan saanut vielä tässä vaiheessa tuulta siipiensä alle. 

Ann Jarvis (1864-1948) yhdysvaltalainen aktivisti (kuva Wikipedia)

Nykyisen äitienpäivän äitinä voidaan pitää Ann Jarvista sekä hänen tytärtään Annaa. Ann oli menettänyt kahdeksan lastaan kahdestatoista ennen kuin he ehtivät täyttää edes seitsemään vuotta elämässään. Elinolosuhteet olivat hyvin erilaiset verrattuna nykypäivään ja tuloerot myös valtavan suuret eri sosiaaliluokkien kesken. Köyhyys ajoi perheet ahtaalle ja lapsia kuoli aliravitsemukseen sekä siihen ettei syrjäseudulla ollut lääkäriapua lähellä. Ann aloitti kampanjoinnin parempien elinolosuhteiden puolesta Länsi-Virginiassa 1850-luvulla. Hän perusti myös "Äitien Ystävyyden Päivän - Mothers Friendship Day" yhdistämään perheitä, jotka maassa käytävä sisällissota oli erottanut. Ann Jarviksella oli tärkeä sillanrakentajan rooli sotatilanteessa, joka repi kansakuntaa kahtia. 

Kaksi vuotta äitinsä Ann Jarviksen kuoleman jälkeen 12.5.1907 hänen tyttärensä Anna Jarvis piti äidilleen muistotilaisuudessa luvaten jatkaa äitinsä työtä äitienpäivän virallistamiseksi. Anna alkoi ponnekkaasti myös kampanjoina Äitienpäivän saamiseksi vapaanpäiväksi Yhdysvalloissa. Presidentti Woodrow Wilson julistikin vuonna 1914 Äitienpäivän eli toukokuun toisen sunnuntain aseman kansallisena vapaapäivänä. Päivästä tuli myös liputuspäivä Yhdysvalloissa. Valitettavasti päivän julistaminen aloitti myös äitienpäivän vieton kaupallistumisen, josta Anna Jarvis ei ollut yhtään iloinen. Kukka- ja korttikauppiaat ympäri Yhdysvaltoja huomasivat mahdollisuudet lisätä myyntiään äitienpäivän kustannuksella maanlaajuisesti. 

Suomeen äitienpäivän vietto rantautui melko pian ja äitienpäivää on vietetty vuodesta 1918 lähtöisin. Äitienpäivän viettoa teki Suomessa tutuksi Kotikasvatusyhdistyksen kautta sen toiminnanjohtaja, kansakoulun opettaja Vilho Reima. Reima oli kirjoittanut äitienpäivästä Koti-lehdessä jo 1912 ja 1913 saamatta vielä silloin vastakaikua ajatukselle. Vuonna 1918 kun kansalaissota oli juuri päättynyt oli aihe ajankohtaisempi kuin koskaan. Sota oli repinyt perheitä kahtia eri puolille poliittisten vakaumusten takia. Aika oli kypsä ja Suomeenkin saatiin äitienpäivän vietto viralliseksi. Lapsia kehotettiin auttamaan äitiä kotosalla, olemaan huomaavainen hänelle ja antamaan ehkä jo pieni lahjakin. Vainajaäitien haudat kehotettiin laittamaan juhlakuntoon päivän kunniaksi. 

Marskin päiväkäsky Suomen äideille 10.5.1942. Kuva: Museovirasto

Jatkosodan aikana 10.5.1942 marsalkka C.G.E. Mannerheim myönsi kollektiivisesti kaikille Suomen äideille vapaudenristin. Ylipäällikön päiväkäsky julkaistiin tuona päivänä Kaleva-lehdessä. 25-vuotias reservin vänrikki Toivo Jussila ajatteli rintamalla äitiään ja muitakin äitejä, jotka odottivat poikiaan kotiin. Jussila teki aloitteen antaa äideille heidän työstään ja rakkaudestaan tunnustusta. Ylipäällikkö Mannerheim tarttui ehdotukseen. Em. päiväkäsky on edelleen nähtävillä Suomen kirkoissa - yleensä alttarilta katsoen toisessa pylväässä oikealla tai samassa kohdassa seinällä. 

Lainaan tähän loppuun vielä kauniin runo, jonka kirjoittajaa minulla ei valitettavasti ole tiedossa. Oikein hyvää äitienpäivää kaikille äideille  ♥ te jokainen olette ansainneet tämän päivän juhlan.

"Äiti on kielen kaunein sana,

äiti on parhain lohduttaja.

Silloin kun maailma hylkii lasta,

äiti ei lakkaa rakastamasta.

Äiti on taivaan kirkkain tähti

silloinkin vielä kun iäksi lähti."