Leppoisa sunnuntai vaihtelevissa maisemissa

 

Viime sunnuntaina oli mielessä vaikka mitä päiväreissuja, joita olisi voinut toteuttaa. Joskus on melkein valinnanvaikeutta kun mielenkiintoisia kohteita, joissa haluaisi käydä on niin paljon. Koska sunnuntaina oli myös mukava istua pitkään aamiaisella ja lukea rauhassa Hesari kannesta kanteen päätimme tehdä retken lähiympäristöön ettei aikaa kuluisi turhaan itse matkustamiseen. Ilmahan oli kuin morsian! Aurinko helotti pilvettömältä taivaalta ja lämpöäkin oli ihan mukavasti. Vaikka aamuisin on Mimmin aamulenkin aikaan vielä melko viileään ja ollaan lähellä nollaakin niin päivällä kyllä lämpöennätykset ovat rikkoutuneet. Talvitakista on todellakin nyt luovuttu! 

Hyppäsimme autoon ja päätimme ensin huristella kahvittelemaan Koiramäen Pajutalliin Tuusulassa. Minulla oli vakaa aikomus käydä siellä jo pääsiäisviikolla katselemassa miten pienen talvitauon jälkeen liike on somistettu pääsiäiseen. Toisin kävi ja aika loppui joten nyt päätin korjata tilanteen. Kahvittelu suoritettiin pihamaalla eli korvapuustia ja sydändonitsia. Olin kahden vaiheilla ostanko yhden uuden talolyhdyn mutta koska juuri etsimääni väriä ei löytynyt tyydyin vain kurkistelemaan pariin Koiramäen Pajutallin piharakennukseen. Orvokit sekä muratit olivat myynnissä pääsiäiskukkien jälkeen koska ne kestävät molemmat myös pikku pakkasia. Jätin kukat silti ostamatta eli vain ihailin. Minulla on ainakin vielä hengissä viime kesän muratit ja parvekkeella on vielä sinne pääsiäiseksi laitetut narsissit.

Totta kai piti käydä kurkkimassa myös mitä suloisille minipossuille kuuluu. Toinen heistä Arvi tai Otto nukkui possulan ulkopuolella auringonpaisteessa nähden selkeästi jotain herkullista ja mukavaa unta. Hän näytti siinä pötkötellessään maailman onnellisemmalta possulta. Melkein hymyili siinä untenmailla ollessaan. Eläimillä on muuten ihan mahtava taitoa ottaa ilo irti hyvästä säästä. Mikä onkaan sen mukavampaa kuin maata hetki nokosilla auringonpaisteessa. 

Helsingin pitäjän kirkko eli Pyhän Laurin kirkko on 1450-luvulla valmistunut keskiaikainen harmaa kivikirkko, joka on pääkaupunkiseudun vanhin rakennus ja Suomen suosituimpia vihkikirkkoja. 

Pyhän Laurin kirkon vierestä kulkee Kuninkaan tie ja tien varressa oleva virstanpylväs näyttää etäisyydet Turkuun ja Viipuriin. Tätä tietä ovat 1300-luvulta saakka kulkeneet kuninkaat ja heidän kuriisinsa, piispat ja porvarit sekä taiteilijat ja armeijat. 

Pyhän Laurin kivikirkon ympärille on rakennettu 1700- ja 1800-lukujen taitteessa rakennettuja asuinrakennuksia, hautausmaa sekä mylly. Kirkonkylä on yksi parhaiten säilyneistä Uudellamaalla. 

Seuraavaksi otettiin luontevasti suunnaksi Helsingin pitäjän vanha kirkko eli Vantaan Pyhän Laurin kirkko. Luettuani viime kesänä "Vantaanjoki - Tutkimusmatkailijan opas" tietokirjan olen suunnitellut reissua näihin jokimaisemiin niissä oleviin mielenkiintoisiin kohteisiin. Olen vuosia sitten ollut sekä häissä että hautajaisissa tässä kirkossa. Sen verran vaikuttava kirkko ja mielenkiintoinen historia, että kirkosta on tulossa myöhemmin ihan oma postaus. Koko vanha Helsingin pitäjän kirkonkylän alue on näkemisen arvoinen paikka punamultaisine taloineen, joissa valkoiset ikkunanpielet. Huomasin myös, että ihan kirkon lähellä oli mukavan näköinen Kahvitupa Laurentius. Nyt ei enää jaksanut juoda toisia kahveja joten tähän kahvilaan pitää ehdottomasti tulla uudelleen tutustumaan.

Kirjasta "Vantaanjoki - Tutkimusmatkailijan opas" olin merkinnyt "must to see" -listalleni Brobackan sillan eli Helsingin vanhimman kivisillan. Hassua, että kun lähestyimme paikkaa huomasin, että muistin käyneeni pari vuotta sitten ihan tässä sillan kupeessa olevassa punatiilisessä vanhassa teollisuusrakennuksessa. Taisi olla ensimmäinen koronakevät 2020 kun minulla on tapaaminen  ABL-laattojen toimitiloissa. Muistan, että sää oli todella kylmä ja talvinen joten en edes osannut katsoa jokea tai sen ylittävää vanhaa kivisiltaa kun piti päästä nopeasti sisätiloihin. 

Brobackan silta on rakennettu 1896 mutta tässä on ollut siltapaikka jo 1700-luvulla. Silta ylittää alla virtaavan Keravanjoen. Hauska yksityiskohta on se, että keskellä siltaa löytyy Helsingin ja Vantaan rajapyykki eli kahden kaupungin vaakunat seisovat vierekkäin. Vanhat sillat ovat olleet puuta mutta tämä viimeinen pystyssä vielä oleva on kivinen holvisilta. Sillalla on pituutta 36,8 m ja rakenteellista leveyttä 8,3 m. Sillan alikulkukorkeus on 4,4 metriä. 

Alun perin sillan piti olla matalampi mutta kokouksessa 1896 päätettiin korottaa siltaa nykyiseen korkeuteen. Itse silta on holvattu graniittiharkoista ja siinä on kaksi holvimaista yhdeksän metriä leveään aukkoa, Siltakannen alla on käytetty myös luonnonkiviä. Rakennusmestari A.G. Hammar on suunnitellut sillan. Vielä 1990 tammikuussa siltaa käytettiin tavallisena maantienä kunnes se sitten suljettiin vain kevyen liikenteen väylä. Sympaattinen vanha silta! 

Reissussa ei sinivuokkoja nähty mutta kodin lähellä Espoossa tutussa metsässä niitä oli pakko käydä ihailemassa ja toteamassa niiden nousseen taas vanhaan tuttuun paikkaan. 

Aina ei tarvitse matkustaa kovinkaan kauas kotiseuduistaan löytääkseen mielenkiintoisia paikkoja. Onko sinulla vinkata pääkaupunkiseudulta kohteita, joissa olisi kiva vierailla tai vaikka kahvitella? Oletko löytänyt jo sinivuokkoja? Kivaa viikonjatkoa ja kevätsäätä kaikille!