huhtikuuta 30, 2023

Vappuna sataa aina vettä tai keli on muuten vain huono - totta vai tarua?

 








Vappuaatto +6C° ja meillä Espoossa harmaan pilvinen taivas, josta on ainakin jo kerran ripotellut vähän vettä. Kuluneen viikon aikana on yksi tärkeimmistä puheenaiheista lehdissä ollut vappuaaton säätila. Otsikot ovat julistaneet päivittäin mm. "Vapun sää on sekava ja hieman tavanomaista viileämpi", "Lämpötila jää vappuna todennäköisesti alle kymmeneen asteeseen.", "Jopa lumisateet ovat mahdollisia!", "Vappua juhlitaan koleassa säässä", "Ajokeli huono Pohjois-Pohjanmaalla lumen takia". 

Eilen kaupassa kuuntelin kahden naisten juttelevan todella huolestuneina siitä ettei koskaan ole lupailtu yhtä surkeaa vappua säiden puolesta mitä nyt 2023. Molemmat heistä olivat sitä mieltä ettei sää koskaan suosi vappua ja tänä vuonna on todella surkea sääennuste kuten ylipäätänsä aina Suomessa vappuna.



Ylioppilaita vappu ajelulla mahdollisesti Alppilassa. Valokuvaaja Sakari Pälsi 1926.

Vapun viettäjiä Havis Amandan suihkulähteen luona Kauppatorilla. Valokuvaaja Volker von Bonin, 1966.

Epätoivoinen vappupallokauppias 1967 Helsingissä. Valokuvaaja Erkki Laitila. 

Kotiin tultuani päätin etsiä faktaa liittyen vapun säähän koska itse en koe ollenkaan niin, että vappuna sää olisi aina ollut huono. Toki muistan vapun jolloin nuoruuden ja hölmöyden innolla lähdin viettämään kevään juhlaa Espoosta Helsinkiin jalassani sandaalit ja valkoiset housut. Big mistake, huge mistake! Viisas nuori nainen olisi vilkaissut lämpömittaria tai säätiedotusta pukeutuen lämpimämmin ettei olisi sitten yömyöhällä kotiin palatessa olla ihan umpijäässä. No siitä tuli sitten nuha ja yskä kun ei ottanut asioista selvää ennakkoon. Se, että kalenterissa vaihtuu huhtikuu toukokuuhun ei automaattisesti tarkoita kesän alkamista. Prosessi menee vuosittain omalla painollaan emmekä me voi säälle yhtään mitään. 

Ylioppilaat marssivat vapunpäivänä 1929 Heikinkadulla eli nykyisellä Mannerheimintiellä. Valokuvaaja W.W. Wilkman / Helsingin Kaupunginmuseo

Ylioppilaiden vapun viettoa ravintola Alppilan edustalla Alppipuistossa 1928. Valokuvaaja Sakari Pälsi.

Poika ja vappupallo 1959, valokuvaaja István Rácz.

Valburg, vappu 1930, valokuvaaja Hugo Sundström.

Ilmatieteen laitos on kerännyt tietoa säästä peräti vuodesta 1829 tähän päivää. Noihin 194 vuoteen on mahtunut mukaan myös aika paljon dataa siitä "onko vappuna aina satanut tai keli ollut muuten vain huono". Korkein mitattu kylmyysennätys on ollut Helsingissä vuonna 1851 jolloin yön alin lämpötila on laskenut peräti -8C° asteeseen! Tuossa kelissä kyllä toppatakki, pipo ja kunnon kaulaliina olisivat olleet ainoat oikeat vappuvaatteet. Helsingistä ja muualtakin Suomesta löytyy lukuisia vanhoja valokuvia, joissa Helsingissä on ollut myös lunta. Pääkaupungin lämpöennätys Helsingin Kaisaniemessä on mitattu vuonna 1998 ja se on ollut peräti 18,9C°! Tuolloin ne sandaalit ja valkoiset kesähousut olisivat olleet juuri oikea asuste vapun juhlitaan.

Pikkutyttö vappuna vappuhuiskun kanssa 1959, valokuvaaja István Rácz.

Vapunpäivä 1930, valokuvaaja Hugo Sundström

Tämän postauksen otsikon hiihtokuva Ullanlinnanmäeltä on varmasti otettu vuonna 1957, joka oli viimeinen "kunnon luminen vappu". Mutta räntää ja lunta on tuonkin vuoden jälkeen tullut. Ja voi tulla tänäkin vuonna mutta tuskin Helsingissä kuitenkaan. 

Ilmatieteen laitos kertoo vapun lumitilanteesta Suomessa seuraavasti kotisivuillaan. 

"Lunta oli Helsingissä maassa eniten vuoden 1941 vappuna: aattona 31 cm ja päivänäkin 27 cm. Viimeisimmät lumiset vaput pääkaupungissa olivat vuonna 1956, aattoaamuna maassa 3 cm, ja 1957 satoi lunta taivaan täydeltä jo aattona ja vappupäivänä. Sanomalehtileikkeen kuvan mukaan ylioppilaat hiihtivät (oikeilla suksilla siis) Ullanlinnanmäelle vappuaamuna ainakin 10-20 cm loskassa. Aamulla 1957 Helsinki valkeni lumisena eikä ollut ainuttakaan ilmapallokauppiasta näkösällä. Lumihiutaleita leijui Helsinki-Vantaalla 1999 ja Kaisaniemessä 1994 sekä Itä-Helsingissä 2005 ja Kaakkois-Suomessa myös 2007. Vappupäivänä 2011 saatiin Helsingissä ja muualla Etelä-Suomessakin lumikuuroja koleassa ilmassa."

Pariskunta vappuna merenrannalla 1959, valokuvaaja István Rácz.

Vappu Tähtitorninmäellä lumisissa maisemissa!

Vappupäivän viettoa kahvilassa 1959, valokuvaaja István Rácz.

Vapun aikaan on sattunut myös hervottomia helteitä vuosien saatossa. Vuonna 2000 ja 1998 juuri ennen vappua pääkaupunkiseudulla helle helli vaan kuinkas sitten kävikään? Kuin salama kirkkaalta taivaalta ilma lähtikin kylmenemään juuri ennen vappuaattoa ja loppujen lopuksi lämpötilan suhteen vappusää oli täysin tavanomainen. Säätä voi ennustaa jo nykyään melko hyvin mutta aina on olemassa se pieni muuttuja, joka viime tipassa tulee sotkemaan helteisen vapun suunnitelmat.

Tyttö ja vappuhuisku 1959, valokuvaaja István Rácz.

Pessimisti toteaisi, että jos ei sada lunta niin vettä ainakin sataa vappuna - se on ihan selvä juttu! Tämänkin väittämän Ilmatieteen laitoksen lähes kahdensadan vuoden tallennettu data pysyy kumoamaan. Vappuna ei siis sada aina, ja se on tarkistettavissa Ilmatieteen laitoksen taulukoista. Ja ne vapun sankat lumisateet ovat lähes myytti maan eteläosissa!"

"Sadetta sattuu vappuaamulle aika harvoin maan eteläosassa, oikein koleina vappuina toki myös etelässä nähdään lunta tai räntää. Näin tapahtuu keskimäärin vain kerran kymmenessä vuodessa! Maan keski- ja pohjoisosien sateisina vappuina lunta sataa keskimäärin noin joka kolmantena ja Lapissa joka toisena sadevappuna. Vappuna 2005 satoi lunta ja räntää Itä- ja Pohjois-Suomessa reilusti, mutta myös pääkaupunkiseudun itä- ja pohjoisissa osissa havaittiin heikkoja lumikuuroja vielä aamupäivällä. Läntisissä kaupunginosissa ja Espoossa sen sijaan oli poutaa. Vuoden 2011 vappua säestivät paikalliset lumikuurot myös Etelä-Suomen taivaalla."


Kisumisu mukana vappuhumussa 1959, valokuvaaja István Rácz.

Oli sää siis mikä tahansa tänä vappuna siitä ei minusta kannata turhaan ottaa itselleen murhetta ja huolta. Pukeutumalla oikein selviämme hyvin vähän kylmemmässäkin kevätsäässä. Suksiakaan en lähtisi etsimään kellarista uudelleen esille. Terassilla ei ole pakko istua nenä punaisena vain sen takia, että "nyt on vappu ja näin kuuluu tehdä aina vappuna"

Oikein hyvää, iloista ja mukavaa vappua kaikille! 


huhtikuuta 29, 2023

Vapuksi grilliin ja ruokapöytään HK® kesän 2023 uutuuksia

 

HK:n ja Kariniemen tuotteet on saatu 

Jos vapun menu on vielä ihan avoinna niin tässä tulee vinkkejä mitä voisi tarjoilla vappupöydässä. Jos grilliä ei vielä ole kaivettu talviteloilta esille nyt on korkea aika se tehdä ellet kuulu jo niihin, jotka grillaavat ympäri vuoden. HK® ja Kariniemen uutuustuotteet rantautuivat kauppoihin maalis-huhtikuun vaihteessa. Tänä kesänä grillaaminen on tehty todella helpoksi HK® Grillivalmis -sarjan tuotteilla, joiden avulla jokainen grillaaja onnistuu ihan varmasti ja samalla oma grilli pysyy myös puhtaana.

Kesän 2023 uutuuksia grilliherkuista pitäville ovat trendikkäät smashburgerpihvit, kätevä grillicombo ja mehukkaat spare ribsit Amercan BBQ-makuisina. HK Maakari makkarasarjaan on tullut myös kaksi uutuutta Texas Joe ja Stadionin Voitto. Uutuuspekoni HK American Pekoni® Smoky BBQ koukuttaa ihan varmasti monet grilliherkkujen ystävät. Omnomnom!








HK Grillivalmis sarjassa on valmiiksi alumiinirasiassa sekä lihatuotteet että myös mausteet eli poistamalla vain suojakalvon ne ovat valmiita grilliin. Valittavana on kasslerpala BBQ rub pekonilla ja punasipulilla tai kylkiviipale savupaprikalla rub. Annoksessa on 450 g syötävää joten siitä riittää hyvin useammallekin syöjälle. Grillaajilla on erilaisia makumieltymyksiä ja joskus on hankalaa grillailla niitä samaan aikaan sotkematta makuja keskenään mutta nyt se onnistuu hyvin. 

Nyt voi myös enemmän kanasta pitävä herkutella myös koska tarjolla on Kariniemen Kanapojan Grillivalmis sisäfilee Gyros 500 g. Fileissä on kreikkalaistyylinen pintamauste ja rasiassa on mukana myös tuoreita paprikoita ja punasipulia. Tätä voi käyttää myös pitaleivän täytteenä niin halutessaan lisäämällä annokseen fetajuustoa ja tsatsikikastiketta. 




Via Kasvimaa on tuonut grillaukseen myös uusia valmiiksi alumiinivuoassa olevia kasviksia eli Texmex grillikasvikset ja Toscana grillikasvikset. Aiemmin viime syksynä sain testattavaksi Via Kasvimaan uutuustuotteita, jotka ovat todella kiireisen arjen pelastajia. Tästä voit kurkistaa mitä tein valmiiksi pilkotuita ja kuorituista kasviksista aiemmin työpäivän jälkeen kun nälkä kurni vatsassa. Joskus voi minusta hyvin oikaista vähän työvaiheissa ja säästä näin omaa aikaa. Nälkäkiukkukaan ei ehdi iskeä kun jotain on jo valmiiksi tehtynä käytettävissä. 






Jos olet enemmän kalkkunan tai kanan ystävä niin silloin laitat grilliin tirisemään Kariniemen Grillilankun 600 g tai Kariniemen Kananpojan Burgerfilee Smokey Joe 350 g. Burgerfilee kypsyy nopeasti grillissä tai vaihtoehtoisesti myös pannulla ja se sopii erinomaisesti juuri hampurilaisiin. Vappuna voi hyvin myös itse koota hyvän hampparin itselleen omien makumieltymysten mukaan. Kalkkunan Grillilankusta syö isompikin poppoo ja se on helppo grillata. Viipaloitu kalkkunalankku vappupöytään esille ja jokainen voi ottaa lisukkeiden kanssa mureaa kalkkunanlihaa.

Kotigrillissään voi myös vappuna grillata trendikkäitä HK Naudan smashburgerpihvejä pekonilla. Valmistaminen on äärimmäisen helppoa eli pihvi litistetään kuumassa grillissä ohueksi ja paistetaan pinta rapeaksi. Omnomnom! Ihan varmasti joku haluaa myös grillata makkaraa ja kokeiluun voisi vaikka ottaa HK Maakarit® Texasin Joe, josta löytyy paprikaa, sipulia, chiliä ja oreganoa. Jos ihan noin tuhti makkara ei iske niin valitse sitten Stadionin Voitto. Jos tekee mieli tuhdimpaa lihaa niin grilliin kannattaa laittaa tirisemään HK Viljaporsaan timjami-chili rub entrecotepihvi 320 g. 



Toivottavasti huomenna sää pysyy pääkaupunkiseudulla sateettomana niin vappua päästään juhlistamaan kuivin jaloin. Mitä teillä syödään vappuna? Onko grillikausi jo avattu vai startataanko nyt vapun kunniaksi? Hyvää vapunodotusta! 








huhtikuuta 20, 2023

Hurmaava Kartanoiden puistot ja puutarhat -näyttely Ritarihuoneella on koettavissa 23.4. asti

 







Ritarihuoneella Helsingissä avautui 14.huhtikuuta todella hurmaava ja erilainen puutarhanäyttely, joka järjestetään sisätiloissa. Aatelisliiton avustusjärjestön järjestämässä Lomassa ruusujen ja hoidettujen polkujen - Kartanoiden puistot ja puutarhat -näyttely on esillä upealla Ritarihuoneella, joka jo paikkana on äärimmäisen mielenkiintoinen. Uusgoottilainen valtiopäivärakennus Ritarihuone / Riddarhuset vuodelta 1862 sijaitsee Kruunuhaassa tontilla, joka rajautuu Aleksanterinkatuun, Mariankatuun, Hallituskatuun ja Ritarikatuun. 

Komean rakennuksen on suunnittelut arkkitehti G.T.Chiewitz. Talo on rakennettu tiilestä mutta sen julkisivut ovat rapattuja. Talon sisältä löytyy kymmenen upeaa kaakeliuunia, vanhaa parkettilattiaa ja täysistuntosalin aatelisten vaakunakilvet. 

Kuva lainattu Wikipediasta

Suomen aatelistolla on aikoinaan omistamissaan kartanoissa ympäri Suomea ollut merkittävä rooli esteettisen puutarhakulttuurin rantautumisessa Suomeen. 1600-luvulla Ruotsi-Suomi vaurastui ja puutarhakulttuuri meni harppauksin eteenpäin. Turkuun perustettiin yliopisto kasvitieteellisine puutarhoineen. Koristeellisten kukkapuutarhojen lisäksi kartanoihin perustettiin myös ryytimaita ja hedelmätarhoja. 

Kun Pohjolassa eletään myös olosuhteet maassamme asettivat omat haasteensa. Vuonna 1709 Euroopassa sekä myös Suomessa oli ennätyksellisen kylmä talvi joten hedelmätarhojen puut kuolivat kylmyyteen eikä myöskään satoa saatu. Ritarihuoneen näyttely esittelee miltä Suomen puistot ja puutarhat saattoivat näyttää 1750-luvulta 1900-luvun alkuun. 







Ritarihuoneen suureen juhlasaliin (464 m2) rakennettu näyttely jakautuu neljää erilaiseen tilaan. Erilaiset teemat käsittelevät elämää puistoissa, puutarhurin tehtäviä, talvipuutarhaa sekä hyöty-, yrtti- ja ruusupuutarhaa. Koska ollaan juhlasalissa roikkuu katosta valtavan suuria kullanvärisiä kattokruunuja kuin suuria aurinkoja valaisemassa tilaan. 

Valtavan korkeaan tilaan tulvii myös auringonvaloa suurista venetsialaisista ikkunoista, joissa osassa on lasimaalauksia. Koska tällä viikolla aurinko on paistanut oli minunkin vierailuni aikana todella valoisaa melkein aurinkoista vaikka sisällä oltiinkin.
  


Oman "erikoislisänsä" näyttelyyn tuovat aatelisvaakunat tilan seinillä. Ritarihuone oli suljettu tila suurelta yleisöltä aina vuoteen 2005. Moni oli kävellyt komean talon ohi miettien miltä siellä mahtaa sisällä näyttää? Olen itse päässyt vierailemaan Ritarihuoneella parissa hyväntekeväisyystilaisuudessa 2000-luvun alkupuolella. Myös jossain taidenäyttelyssä olen vieraillut talossa jo 1990-luvun loppupuolella. Nykyään Ritarihuoneella järjestetään myös konsertteja. Minusta oli hyvä päätös avata talo myös "ei aatelisille" koska monia kiinnostaa nykyään historia sekä sukututkimus. 


Suomessa aatelissuvut hiipuvat sillä aateluutta ei voi ostaa eikä tytär voi periä aateluutta. Suomen aateliskalenteri 2022 kertoo, että Ritarihuoneeseen on introdusoitu (=suvun merkintä maan aateliin kuuluvaksi) 357 sukua, joista Suomessa nykyään elossa olevasta 143 suvusta on 3 kreivillistä, 24 vapaaherrallista ja 116 aatelista sukua. Kun vierailin muutamia vuosia sitten Malmgårdin linnassa olin kreivillisen Creutzin suvun kotilinnassa. Kaksi muuta kreivillistä sukua ovat Aminoff ja Berg. Kreiviksi voi vain syntyä. Kaikissa suvuissa pojat eivät automaattisesti saa kreivin arvoa vaan ainoastaan vanhin poika on kreivi. Toiseksi vanhin saa vapaaherran arvon ja kolmas poika vain herran arvon. Perheen tyttäret eivät omalta osaltaan ole aatelisen arvonimen saavia. 


Ritarihuoneen ruusutarhassa kukkivat syvänpunaiset pitkät ruusut komeasti. Ritarihuoneen näyttelyssä on paljon penkkejä, joihin voi istahtaa ihailemaan näkemäänsä rauhassa ja niin tein minäkin. Muistelin eri kartanoiden ruusutarhoja, joissa olen itse vieraillut juuri ruusujen kukkimisen aikaan. Tästä voit kurkistaa miten upeasti Hatanpään kartanon ruusutarhassa kukki 2021. Myös Wiurilan kartanossa Salossa ja Tertin kartanossa Mikkelissä ruusutarhat ovat lumoavia. Jos minulla olisi omakotitalo tai rivitaloasunto niin ehdottomasti haluaisin sinne ruusuja omaan puutarhaani kukkimaan. 




Hyötypuutarhassa ahkeroidaan kotipuutarhurina ja toivotaan totta kai mahtavaa satoa kun sen aika koittaa. Ihailin sekä sitruuna- että appelsiinipuuta miettien onnistuisiko niitä kasvattaa ihan kotona? Omasta puutarha voidaan saada juureksia, yrttejä, marjoja ja hedelmiä. Puutarhoissa on kasvatettu tilliä, persiljaa, ruohosipulia, porkkanoita, perunoita sekä muistakin juureksia.



Ritarihuoneessa kulkiessa kiinnitin huomiota todella kauniisiin ruukkuihin. Ruukut ovat Cigale & Fourmilta ja jokainen näistä 70 ruukusta on ostettavissa näyttelyn päätyttyä omaan "kartanopuutarhaan". Tyylikkäät ruukut viimeistelevät ehdottomasti istutukset sekä oman puutarhan tai miksei vaikka parvekkeenkin. Ruukkuja on eri kokoisia joten ihan varmasti jokaiselle löytyy oman kokoinen ruukku. 




Puutarhat ja puistot tarjoavat myös elämyksellisyyttä eli näillä alueilla voidaan nauttia ympäristöstä viettäen aikaa vaikka piknikillä tai hyvän kirjan ja kevyen lounaan merkeissä. Omassa puutarhassa on voitu myös lepäillä varjossa lukien vaikka mukaansa tempaavaa dekkaria. Puistot ovat julkisia eli kaikille avoimia tiloja kun taas omassa puutarhassa valitsee myös oma rauha. Itse rakastan sitä, että puutarhassa on erilaisia alueita ja myös sellaisia vähän "salaisia soppia", joihin voi vetäytyä hetkeksi piiloon. 


Puistossa on enemmän suoraviivaisuutta kävelykäytävien ja istutusten sekä nurmikon takia. Esplanadin puistolla on erityinen paikka minun sydämessäni ollut aina sekä kesällä että talvella. Myös Lontoon jo suljettu Sir Richard Bransonin The Roof Gardens on hurmannut minut aikoinaan upeilla kasveillaan ja aidoilla vaaleanpunaisilla flamingoilla. Harmi, että tämä jo 1930-luvun lopulla rakennettu kattopuutarha suljettiin 2018. 


Suomessa ehkä vieraampi osa-alue ovat olleet talvipuutarhat. Talvipuutarhaan piti kerätä talven tullessa kaikkia eksoottiset kasvit, jotka eivät kestäisi Suomen ilmastoa ja vuodenaikoja. Varmasti monet vieraslajit on jouduttu opettelemaan kantapään kautta eli kaikki kasvit eivät välttämättä selvinneet talvipuutarhassakaan talven läpi seuraavan kasvukauden alkuun. Puutarhan ja puiston hoitoon on tarvittu ammattitaitoisia ja ahkeria puutarhureita, jotka on rakkaudella sekä hyvällä huolenpidolla ovat vaalineet sekä kasveja että itse ympäristöä. 

Vielä ehtii katsomaan tätä hurmaavaa näyttelyä Ritarihuoneelle 21.-23. huhtikuuta 2023 klo 11-19. Ritarihuone sisäänpääsymaksu on 15€ / henkilö ja 12-vuotiaat sekä nuoremmat vapaa pääsy. Museokortti ei käy maksuvälineenä. Sisäänkäynti Aleksin kautta eli Ritaripuiston läpi ja kohden pääovea, joka sijaitsee keskellä rakennusta. Ritarihuoneelta löytyy myös kahvila, jossa voi nauttia kupposen kierroksen tehtyään. Torilta on mahdollisuus ostaa näyttelyyn osallistuvien kartanoiden tai yhteistyökumppaneiden tuotteita. Myös yrityssponsoreilla on tuotteita myynnissä. 

Mikä parasta näyttelyn tuotto menee hyväntekeväisyyteen. 

"Ritarihuoneella on järjestetty näyttelyitä jo vuodesta 1990. Visuaalisesti vaikuttavat näyttelyt ovat mielenkiintoinen tapa kurkistaa historiaan, mutta niiden perimmäinen tarkoitus on kerätä varoja hyväntekeväisyyteen. Tuen saajia ovat vähävaraiset lapset, nuoret ja lapsiperheet, ja toiminnalla tuetaan esimerkiksi harrastustoimintaa."






 

huhtikuuta 18, 2023

Leppoisa sunnuntai vaihtelevissa maisemissa

 

Viime sunnuntaina oli mielessä vaikka mitä päiväreissuja, joita olisi voinut toteuttaa. Joskus on melkein valinnanvaikeutta kun mielenkiintoisia kohteita, joissa haluaisi käydä on niin paljon. Koska sunnuntaina oli myös mukava istua pitkään aamiaisella ja lukea rauhassa Hesari kannesta kanteen päätimme tehdä retken lähiympäristöön ettei aikaa kuluisi turhaan itse matkustamiseen. Ilmahan oli kuin morsian! Aurinko helotti pilvettömältä taivaalta ja lämpöäkin oli ihan mukavasti. Vaikka aamuisin on Mimmin aamulenkin aikaan vielä melko viileään ja ollaan lähellä nollaakin niin päivällä kyllä lämpöennätykset ovat rikkoutuneet. Talvitakista on todellakin nyt luovuttu! 



Hyppäsimme autoon ja päätimme ensin huristella kahvittelemaan Koiramäen Pajutalliin Tuusulassa. Minulla oli vakaa aikomus käydä siellä jo pääsiäisviikolla katselemassa miten pienen talvitauon jälkeen liike on somistettu pääsiäiseen. Toisin kävi ja aika loppui joten nyt päätin korjata tilanteen. Kahvittelu suoritettiin pihamaalla eli korvapuustia ja sydändonitsia. Olin kahden vaiheilla ostanko yhden uuden talolyhdyn mutta koska juuri etsimääni väriä ei löytynyt tyydyin vain kurkistelemaan pariin Koiramäen Pajutallin piharakennukseen. Orvokit sekä muratit olivat myynnissä pääsiäiskukkien jälkeen koska ne kestävät molemmat myös pikku pakkasia. Jätin kukat silti ostamatta eli vain ihailin. Minulla on ainakin vielä hengissä viime kesän muratit ja parvekkeella on vielä sinne pääsiäiseksi laitetut narsissit.


Totta kai piti käydä kurkkimassa myös mitä suloisille minipossuille kuuluu. Toinen heistä Arvi tai Otto nukkui possulan ulkopuolella auringonpaisteessa nähden selkeästi jotain herkullista ja mukavaa unta. Hän näytti siinä pötkötellessään maailman onnellisemmalta possulta. Melkein hymyili siinä untenmailla ollessaan. Eläimillä on muuten ihan mahtava taitoa ottaa ilo irti hyvästä säästä. Mikä onkaan sen mukavampaa kuin maata hetki nokosilla auringonpaisteessa. 


Helsingin pitäjän kirkko eli Pyhän Laurin kirkko on 1450-luvulla valmistunut keskiaikainen harmaa kivikirkko, joka on pääkaupunkiseudun vanhin rakennus ja Suomen suosituimpia vihkikirkkoja. 

Pyhän Laurin kirkon vierestä kulkee Kuninkaan tie ja tien varressa oleva virstanpylväs näyttää etäisyydet Turkuun ja Viipuriin. Tätä tietä ovat 1300-luvulta saakka kulkeneet kuninkaat ja heidän kuriisinsa, piispat ja porvarit sekä taiteilijat ja armeijat. 


Pyhän Laurin kivikirkon ympärille on rakennettu 1700- ja 1800-lukujen taitteessa rakennettuja asuinrakennuksia, hautausmaa sekä mylly. Kirkonkylä on yksi parhaiten säilyneistä Uudellamaalla. 

Seuraavaksi otettiin luontevasti suunnaksi Helsingin pitäjän vanha kirkko eli Vantaan Pyhän Laurin kirkko. Luettuani viime kesänä "Vantaanjoki - Tutkimusmatkailijan opas" tietokirjan olen suunnitellut reissua näihin jokimaisemiin niissä oleviin mielenkiintoisiin kohteisiin. Olen vuosia sitten ollut sekä häissä että hautajaisissa tässä kirkossa. Sen verran vaikuttava kirkko ja mielenkiintoinen historia, että kirkosta on tulossa myöhemmin ihan oma postaus. Koko vanha Helsingin pitäjän kirkonkylän alue on näkemisen arvoinen paikka punamultaisine taloineen, joissa valkoiset ikkunanpielet. Huomasin myös, että ihan kirkon lähellä oli mukavan näköinen Kahvitupa Laurentius. Nyt ei enää jaksanut juoda toisia kahveja joten tähän kahvilaan pitää ehdottomasti tulla uudelleen tutustumaan.

Kirjasta "Vantaanjoki - Tutkimusmatkailijan opas" olin merkinnyt "must to see" -listalleni Brobackan sillan eli Helsingin vanhimman kivisillan. Hassua, että kun lähestyimme paikkaa huomasin, että muistin käyneeni pari vuotta sitten ihan tässä sillan kupeessa olevassa punatiilisessä vanhassa teollisuusrakennuksessa. Taisi olla ensimmäinen koronakevät 2020 kun minulla on tapaaminen  ABL-laattojen toimitiloissa. Muistan, että sää oli todella kylmä ja talvinen joten en edes osannut katsoa jokea tai sen ylittävää vanhaa kivisiltaa kun piti päästä nopeasti sisätiloihin. 


Brobackan silta on rakennettu 1896 mutta tässä on ollut siltapaikka jo 1700-luvulla. Silta ylittää alla virtaavan Keravanjoen. Hauska yksityiskohta on se, että keskellä siltaa löytyy Helsingin ja Vantaan rajapyykki eli kahden kaupungin vaakunat seisovat vierekkäin. Vanhat sillat ovat olleet puuta mutta tämä viimeinen pystyssä vielä oleva on kivinen holvisilta. Sillalla on pituutta 36,8 m ja rakenteellista leveyttä 8,3 m. Sillan alikulkukorkeus on 4,4 metriä. 


Alun perin sillan piti olla matalampi mutta kokouksessa 1896 päätettiin korottaa siltaa nykyiseen korkeuteen. Itse silta on holvattu graniittiharkoista ja siinä on kaksi holvimaista yhdeksän metriä leveään aukkoa, Siltakannen alla on käytetty myös luonnonkiviä. Rakennusmestari A.G. Hammar on suunnitellut sillan. Vielä 1990 tammikuussa siltaa käytettiin tavallisena maantienä kunnes se sitten suljettiin vain kevyen liikenteen väylä. Sympaattinen vanha silta! 

Reissussa ei sinivuokkoja nähty mutta kodin lähellä Espoossa tutussa metsässä niitä oli pakko käydä ihailemassa ja toteamassa niiden nousseen taas vanhaan tuttuun paikkaan. 

Aina ei tarvitse matkustaa kovinkaan kauas kotiseuduistaan löytääkseen mielenkiintoisia paikkoja. Onko sinulla vinkata pääkaupunkiseudulta kohteita, joissa olisi kiva vierailla tai vaikka kahvitella? Oletko löytänyt jo sinivuokkoja? Kivaa viikonjatkoa ja kevätsäätä kaikille!