Jos saisit pitää kirjahyllyssäsi vain viisi kirjaa, mitkä ne olisivat?

 

Kodin Kuvalehdessä oli alkuvuodesta artikkeli "Jos saisit pitää kirjahyllyssäsi vain viisi kirjaa, mitkä ne olisivat?" Itse en valitettavasti huomannut tuolloin alkuperäistä juttua lukea mutta nyt sain Rva Kepposelta Pikku Kepponen -blogista haasteeseen tästä samasta aiheesta. Tämä haastepostauksen on ihan alun perin laittanut Kodin Kuvalehden innoittamana liikkeellä Taru Sutkauksia -blogista. Koska minulle kirjat, kirjallisuus ja lukeminen yleensä on ollut lapsesta saakka todella tärkeää tartuin tähän haasteeseen ilomielin. 

Olen tässä nyt muutamia viikkoja pohtinut pääni puhki mitkä viisi kirjahyllyssä sallittavaa kirja minä oikein nimeäisin Ja tehtävä on tuntunut välillä ihan ylitse pääsemättömältä. Kun omassa kirjahyllyssä on tällä hetkellä melkoisesti kirjoja ja luettujen kirjojen määräkin on varmaan satoja ellei peräti tuhat tai ehkä ylikin oli valinta vain viiden osalta todella vaikea. 

Osasin lukea jo mennessäni kouluun joten luulenpa, että tässä postauksessa on siksi mukana myös kirjoja sieltä minun lapsuus- ja nuoruusvuosilta. Moniin kirjoihin on silloin sidottu elinikäiset tunnesiteet, joista en tule koskaan päästämään irti. Maailma avautui pikkutyttönä juuri kirjojen kautta ja tietyistä kirjoista on tullut niin ikonisia, että ne on ihan pakko pitää omassa kirjahyllyssä. 

Osan kirjoista olen saanut myös lahjaksi ja sen takia myös kirjalla sekä sen antajalla on minulle suuri tunnearvo. Kirjalahjan antaja on siirtynyt jo ajasta ikuisuuteen mutta hän on välittänyt minulle suuren lukunautinnon omalla lahjallaan kuten kummitätini Uma aikoinaan teki. 

Nimeämieni kirjojen pelkkä lehteily puhumattakaan niiden lukemisesta tuo myös valtavasti muistoja mieleen. Saatan jopa muistaa minkä värinen paita minulla on ollut päälläni kun olen ahminut jotain itselleni tärkeää kirjaa. Tai minkälainen ilma oli kun ensimmäistä kertaa avasin itselleni tärkeän kirjan kannen ja sukelsin sen maailmaan. 

Tässä ovat ne viisi kirjaa, jotka ehdottomasti pidän kirjahyllyssäni aina! 

1. Antoine de Saint-Exupéry, Pikku Prinssi

Ranskalainen kirjailija Antoine de Saint-Exupéry julkaisi vuonna 1943 pienoisromaanin Pikku Prinssi. Lokakuussa 2022 kirjoitin blogiin postauksessa "Mikä kirja olisit jos saisit olla mikä vaan?" tästä rakkaasta kirjastani ensimmäistä kertaa. Sain kirjan kummitädiltäni Umalta kun olin 9-vuotias joululahjaksi. Koska koulussa oli alkanut jo englanninkielen opiskelu tuo kirja oli englanniksi eli The Little Prince. Ensimmäisen vieraan kielen taitoni ei todellakaan vielä ollut kovin edistynyt mutta selaisin jo innoissani joululahjakirjaani. 

Pikku Prinssi on hyvin monikerroksinen kirja, joka vertauksien avulla kertoo ihmisen onnen tavoittelusta. Kirja itsessään tuntuu hyvin yksinkertaiselle mutta sen juju on aiheiden syvällisyys. Käsitellään elämän tarkoitusta, rakkautta, ystävyyttä, yksinäisyyttä ja menetystäkin. 

Elämä saattaa vaikuttaa hyvin monimutkaiselta mutta itse asiassa me annamme itsemme vain ymmärtää niin koska kaikki on periaatteessa hyvinkin yksinkertaista. Kun tuntee itsensä ymmärtää myös muita. Unelmat ja viattomuus kannattaa säilyttää huonoista kokemuksista huolimatta. Ole rohkea ja tutustu uusiin ihmisiin. Se, mikä on olennaista, on näkymätöntä silmälle. Pikku Prinssin viisauksien avulla olen yrittänyt elää ja teen niin edelleen.

2. Richard Back Lokki Joonatan

Lokki Joonatan kirjaan lukemisesta voin kiittää lukion äidinkielenopettajaani. Sain tehtäväkseni kirjoittaa aiheesta "Yksilö vastaan yhteiskunta" ja siinä käytettiin lähdeaineistona kahta opettajan antamaa kirjaa, jotka olivat Lokki Joonatan ja Franz Kafkan Oikeusjuttu. Käytyäni 2018 kesällä Prahassa työmatkalla kirjoitin reissupostaukseen näin.

"Prahaan liittyy myös kirjailija Franz Kafka (1883-1924). Muistan vieläkin elävästi kun koulussa luettiin äidinkielentunneilla Kafkan tuotantoa. Parhaiten minulle on jäänyt mieleen Oikeusjuttu. Luettuani kirjan sitä piti verrata Richard Bachin Lokki Joonatanin kirjoittamalla aine aiheella "Yksilö vastaan yhteiskunta". Yllättävän paljon samankaltaisuuksia kahden täysin erilaisen ja eri aikakausilla kirjoitettujen kirjojen väliltä löytyi. Molemmat opukset tekivät minuun suuren vaikutuksen koska muistan ne vieläkin." 

Lokki Joonatan on yhdysvaltalaisen Richard Bachin kirjoittama pienoisromaanin muodossa vuonna 1970 julkaisu faabeli (lat.fabula eli tarina). Tämä jo ennen ajanlaskumme alkua syntynyt tapa kertoa tarinaa on yleensä kertomus ihmisistä ja yhteiskunnasta mutta se on puettu eläinsadun muotoon, jossa lokille on tässä tarinassa annettu inhimillisiä piirteitä. 

Lokki Joonatan on kirja erilaisesta lokista ja lentämisestä. Joonatan on lokki, joka tekee asiat omalla tavalla poiketen muusta parvesta. Hän haluaa oppia lentämään todella kovaa eikä ole niinkään kiinnostunut tylsästä ruoan hankkimisesta tai muusta parveilusta lokkilauman kanssa. Lokki Joonatanin tulee lopulta kirjassa karkotetuksi omasta parvestaan uloimmalle luodolle. Aikanaan Joonatan kuitenkin palaa laumaan opastamaan muita lokkeja ja ympyrä sulkeutuu. 

Kirja kertoo minusta elämisen riemusta, vapaudesta, unelmien toteuttamisesta, erilaisuuden vahvuudesta ja sen hyväksymisestä sekä ehdottomasti myös rajojen rikkomisesta. Lokki Joonatan on herkkä ja viisas kirja, joka kannustanut minua itseni toteuttamiseen turhia rajoja miettimättä. 

3. Anne Frankin päiväkirja 

Kun olin teini-ikäinen luin Anne Frankin Päiväkirjan, joka kosketti syvältä. Anne Frank oli hollantilainen 13-vuotias juutalaistyttö, joka aloitti kirjoittamaan päiväkirjaa omasta elämästään. Itsekin raapustelin saman ikäisenä lukolliseen päiväkirjaani tärkeitä asioita päivittäin. 

Kun saksalaiset hyökkäsivät 1940 Amsterdamiin Frankin perheen elämä hankaloitui huomattavasti. Juutalaisille nimittäin määrättiin ulkonaliikkumiskielto, eivätkä he saaneet enää käydä julkisilla uimarannoilla, puistoissa, kylpylöissä, hotelleissa ja elokuvateattereissa. Vaatteisiinkin piti ommella keltainen Daavidin tähti merkiksi juutalaisuudesta.

Minua teininä pelotti sota ja historian tunneilla kun puhuttiin 2.maailmansodasta tunsin aiheen käsittelyn todella vaikeaksi. Vaikka historia muuten on aina kiinnostanut minua niin vasta luettuani Anne Frankin päiväkirjan "uskalsin kiinnostua enemmän myös tästä sodasta". Päiväkirjan lukeminen sai aikaan monet itkut ja mutta toisaalta se kertoi myös miten kypsä itseni ikäinen tyttö oli kuitenkin ollut piilossa asuessaan. Ihailin Annea ja hänen tapaansa nähdä myös positiivisia asioita tuon kaiken keskellä. 

Kun koronapandemia alkoi 2020 keväällä kirjoitin postauksen "Miten saa ajan kulumaan kun kotoilee eristyksessä". Moni varmasti purnasi silloin sitä kun emme saaneet liikkua vapaasti ja elämäämme rajoitettiin eri tavoilla. Tuumailin silloin tuossa postauksessa, että se mitä minä silloin koin "oli ihan pala kakkua verrattuna Annen Päiväkirjan elämään". 

4. Gavriil Trojepolski, Bim Mustakorva

Bim mustakorva on venäläinen klassikkokirja, jonka näin ensin lapsena elokuvana. Toivoin silloin hartaasti koiraa mutta koska perheessämme oli allergiaa en sellaista voinut saada. Vasta teini-ikäisenä löysin myös sitten kirjan, joka kertoi tästä samasta valkoisesta mustakorvaisesta Bim koirasta. Kirja kertoo urheasta, viisaasta ja rakastettavasta Bimistä, joka etsii isäntäänsä viimeiseen saakka. Kirjasta välittyy ihmisen ja koiran välinen pyyteetön rakkaus, joka vetoaa ainakin meihin koiraihmisiin. 

Kirja kertoo myös hyvän ja pahan kamppailusta, oikeudenmukaisuudesta ja vääryydestäkin. Bimin isäntä Ivan Ivanyts joutuu sairaalaan eräänä päivä hoidettavaksi. Valkotakkiset vievät Ivanin ja Bim on ihan ymmällään. Koiran elämän keskipiste katoaa ja Bim etsii väsymättä koko ajan Ivania. Tämä kirja vaatii paketin nenäliinoja koska monta kertaa tulee kyynel silmään.

5, Mika Waltari, Sinuhe egyptiläinen 

Luin Sinuhe egyptiläisen ensimmäisen kerran teini-ikäisenä. Innostus kirjaan tuli juurikin koulun historian tuntien kautta. Meillä oli myös kotona Egypti aiheinen kirja, joka oli täynnä upeita kuvia muinaisista pyramideista, muumioista, sarkofageista ja sfinkseistä. Haaveilin aina katsellessani kirjan kuvia matkasta Egyptiin ja päätin siksi tarttua Sinuhe egyptiläiseen. Muistan, että vanhempani varoittelivat, että kirjassa on lähes 800 sivua mutta toisaalta he myös tiesivät minun kahlanneen läpi jo venäläisiä klassikoita sieltä legendaarisesta kirjastoautosta lainattuna. 

Kirja, joka kertoo lääkäri Sinuhesta, hänen ystävyydestään faarao Ekhnatoniin sekä hänen matkoistaan muinaisessa Lähi-Idässä vei minut ihan totaalisesti mukaan. En olisi halunnut lopettaa iltaisin kirjan lukemista ja yritin tihrustella sitä taskulampun valossa peiton alla kun valot oli jo sammutettu huoneesta. 

Vasta myöhemmin sain kuulla, että Mika Waltari ollut koskaan elämässään edes käynyt Egyptissä mutta silti hän pystyi kirjoittamaan noin tarkan kuvauksen elämästä myöhäispronssikaudella maassa. Olen lukenut Sinuhen myös aikuisena ja edelleen tarina on yhtä ajaton ihmisestä ja hänen yksinäisyydestään. 

Lukeminen kannattaa aina, sanottiin jo jossain ikivanhassa teevee mainoksessa. Myös hyvien aikaa ja lukukertoja kestävien itselle rakkaiden kirjojen säilyttäminen omassa kirjahyllyssään kannattaa. 

Mitkä kirjat ovat sinun kohdallasi ne viisi kirjaa, jotka pidät kirjahyllyssäsi? En haasta ketään mukaan tällä kertaa mutta jokainen saa toki osallistua niin halutessaan tähän Tarun käynnistämään haasteeseen.