Amos Andersons Hem - uusi, upea kotimuseo avautui Yrjönkadulla

Liikemies ja taiteen tukija Amos Anderson (1878-1961) rakennutti Helsingin Yrjönkadulle viisikerroksisen kivitalon itselleen 1913. Kemiössä alun perin syntynyt ja vuonna 1902 vain 24-vuotiaana Helsinkiin siirtynyt kulttuurivaikuttaja sekä taidemesenaatti asui tässä talossa aina kuolemaansa saakka 1961. Uuden kivitalon paikka sijoittui Kampin kaupunginosaan ja Kukon kortteliin. Uusi kivitalo toimi sekä Andersonin kotitalona että myös toimistorakennuksena. 

Talon ovat suunnitelleet arkkitehdit W.G. Palmqvist ja Einar Sjöström, joiden piirustuspöydältä ovat lähtöisin myös mm. Pohjalaisten osakuntakunta Ostrobotnia tai kotoisammin Botta ja Aatran talo Rautatientorin laidalla, jossa nykyään toimii Grand Casino Helsinki. 

Helsingissä keskustan korttelit on jo vuodesta 1820 nimetty eläimen tai kasvin nimellä. Siksi siis  Yrjönkatu 27 oli osa Kukon korttelia. Helsingin asemakaavan 1812 laatinut Johan Albrecht Ehrenström toi korttelien nimeämisidean mukanaan Tukholmasta. Kaupungilla kulkiessa on minusta hauskaa bongailla eläinkortteleiden nimiä. Kannattaa siis kurkkia kylttejä talojen nurkissa tarkasti niin tietää missä vaikkapa Majavan tai Yksisarvisen korttelit sijaitsevat.  

Yrjönkatu 27, kuva Amos Anderson Hem kotisivut

Amos Anderson opiskeli Turun kauppakorkeakoulussa ennen muuttoaan pääkaupunkiin. Andersonilla oli todellakin liikemiestaitoa ja lahjoja koska jo kolmen vuoden kuluttua hän perusti ensimmäisen yrityksensä talouslehti Försäkrings Tidskriftin. Vuonna 1906 alkoi ilmestyä talouslehti Mercator, 1907 syntyi uutistoimisto Nordiska Annosbyrå ja 1909 Mercatorin kirjapaino. 

Jos olet ihmetellyt miksi Forumissa on Mercatorin käytävä tulee sen nimi Amos Andersonin liiketoimintojen kautta. Samalle tontille asuinrakennuksen kanssa pihanpuolelle rakennettiin myös Mercatorin painotalo. Anderson toimi myös Hufvudstadsbladetin päätoimittaja 1922-1945. 

Forumin ensimmäinen liikekiinteistö rakennettiin vanhan puutaloalueelle tilalle Simonkadun ja Mannerheimintien kulmaukseen vuoden 1952 kesäolympialaisia varten. Ajatus rakentamisesta oli osa taidemesenaatti Amos Andersonin hallinnoiman keskustakorttelin kehityssuunnitelmaa. Taustalla näkyy Yrjönkatu 27 eli Andersonin kotitalo. Kuva: Dilén Börje, 1953, Helsingin kaupunginmuseo.

Mercatorin talo valitettavasti purettiin 1982 kun uusi Forumin kauppakeskus rakennettiin entisen huomattavasti pienemmän Forumin tilalle. Olisi ollut hienoa jos arkkitehtonisesti upea painotalo oli säilytetty saneerattuna vaikka osana uutta liikekeskusta. Aika vain ei 80-luvun alussa ollut otollinen vielä vanhan kunnostamiseen vaan "puskutraktorien alle" oli yleinen mielipide.

Mercator käytävä, nykyisen Forumin korttelin läpi johtava jalankulkureitti Yrjönkadulta Mannerheimintielle valokuvattuna vuodelta 1970. Kuva Finna, valokuvaaja Simo Rista. 

Kun Amos Anderson kuoli 82-vuotiaana vuonna 1961 Yrjönkatu 27 rakennus muutettiin testamentin mukaan Amos Andersonin taidemuseoksi, joka oli toiminnassa 1965-2017. Muistan itse käyneeni museossa useita kertoja ja erityisesti on jäänyt mieleen Taiteiden yö 2012 kun Minna Parikka ja Jani Leinonen olivat tehneet yhteisen näyttelyn, joka esiteltiin Amos Andersonin taidemuseossa osana vuoden 2012 maailman designpääkaupunkiohjelmaa. Tästä voit kurkistaa postaukseen, jossa näkyy kuvia kaksikon työstä. 

Amos Rex avautui 2018 ja muistan minkälainen wow-elämys se oli uutena museona Helsingin taidemuseo tarjonnassa. Monta upeaa näyttelyä siellä on koettu ja nyt viimeksi Hans Op de Beecki Hiljainen paraati. 

Tammikuun alussa luin ilokseni Hesarista, että Helsinkiin tullaan avaamaan Amos Andersons Hem eli Amos Andersonin kotimuseo. "Olemme hyvin innoissamme, ja nyt vihdoin pääsemme avaamaan sen. Siitä tulee tosi hieno, eräänlainen kurkistus hyvin eksentrisen henkilön porvariskotiin" kertoi artikkelissa kotimuseon intendentti Kaj Martin. Museo avattiin viime lauantaina 18.maaliskuuta ja onnistuin varaamaan paikan itselleni heti avajaispäivänä. 

Uusitun kotimuseon ovi avautui kello 11 ja yhden aikaan minäkin nousin hissillä 5.kerrokseen vähän jännittyneenä siitä, miten tilat ovat muuttuneet museosta kodiksi. Jätin takin naulakkoon ja lähdin kiertämään museota. Museossa voi itse valita reitin miten  siellä kulkee ja oppailta voi aina tarvittaessa kysellä lisätietoa askarruttavista esineistä tai asioista. Äärimmäisen ystävällisesti opastettiin ja vastattiin kysymyksiini!

Suuntasin ensimmäisenä Andersonin työhuoneeseen, joka salongin ohella on Amoksen alkuperäisestä kodista säilyneitä interiöörejä. Seinällä oleva kirjahylly kertoo siitä, että täällä on lukeminen ollut mieluista ajanvietettä vaikka esillä onkin vain murto-osa Andersonin laajasta kirjastosta. Matalan kirjahyllyn päällä oli sympaattisia, vanhoja mustavalkokuvia menneiltä vuosikymmeniltä. Nämä kuvat ovat Amoksen ystäviltä ja niissä on myös omistuskirjoitukset kauniilla vanhanajan kaunokirjoituksella. 

Työhuonetta hallitsi selkeästi venäläinen empirekalusto, johon kuului sohva, neljä nojatuolia, pöytä ja lipasto. Amos Anderson osti kaluston 1917 mutta tarkempaa tietoa sen entisistä omistajista tai tekijöistä ei valitettavasti ole tiedossa. Venäjän helmikuun ja lokakuun vallankumoukset ajoittuvat juuri tuohon aikaan joten olisiko kalusto ehkä kulkeutunut Venäjältä Suomeen paenneen emigrantti perheen kautta Amokselle, mietiskelin ihaillessani kalusteita. 

Empirekalustossa on tälle tyylisuunnalle tyypillisiä kullatusta puusta tehtyjä sfinksejä sekä seppeleen keskelle kuvatut Apollon kasvot vaikkapa tuolin selkänojassa. Napoleonin valtakaudella alkaneessa empire tyylisuunnassa koristeaiheet olivat peräisin juuri antiikin Roomasta ja muinaisesta Egyptistä. Työhuoneen kalusteissa näkyy myös eläinaiheita eli käärmekoristelua ja joutsenten päitä. Huoneesta huokui tietty eksotiikka vuosisatojen takaa. Toki kalusteet olivat uudelleen verhoiltuja. 

Mietin pääni puhki missä paikassa Suomessa olen nähnyt vähän samantyylisiä empire kalusteista kunnes mieleen muistui lopulta kohteet eli Mustion linna Raaseporissa ja Louhisaaren kartano Askaisissa. Linkeistä pääset kurkistamaan tekemiäni reissuja. Työhuoneen seinällä oli ripustettu kotimaista taidetta mm. Magnus von Wright, Oscar Kleineh, Albert Edelfelt, Eero Järnefelt ja Sigfrid Schaumann.

Seuraavaksi siirryin kotimuseon kadunpuoleisiin huoneisiin ja ensimmäisenä salonkiin, joka suorastaan kylpi maaliskuisessa auringonvalossa. Tunnelma oli hyvin erilainen koska salongin kalusteet olivat kustavilaisen tyylin mukaan keveitä. Alun perin nämä kalusteet ovat olleet Mustion linnassa, josta Amos Anderson on ostanut ne pakkohuutokaupasta vuonna 1929. Mittavaan kalustoon kuului pöytä, sohva, kaksi nojatuolia ja peräti 14 pikkutuolia. Samasta huutokaupasta Anderson hankki myös kaksi suurta G.W. Palin maalausta. 

Gustaf Wilhelm Palm, Juhla Napolissa, 1848 öljy

Salongin katossa roikkui upea kristallikruunu luomassa arvokkuutta tilaan. Muutama rokokoo tyylinen "pulleavatsainen" lipasto seinän vieressä säilytyskalusteena. Flyygelin päällä Amos Andersonin valokuva sekä muita mustavalkoisia kuvia kehyksissä. Jäin miettimään ettei flyygelin edessä ollut istuinta soittajalle mutta varmasti sellainen on ollut kun täällä on musisoitu ja kestitty vieraita. 

Huoneen seinillä kauniit harmaansiniset tapetit ja taidokkaasti koristeluja friisejä katon rajassa. Salongissa on varmasti nautittu teetä tai kahvia keskustelun lomassa. Löysin Amos Anderson Hem -kotisivuilta valokuvan minkälaiselta kodissa on näyttänyt 1960-luvulla kun Anderson vielä asui täällä ja tästä voit kurkistaa salonkiin silloin. 

Takana vasemmassa kuvassa näkyy osittain Angelo Solimenon taulu, Madonna, lapsi ja pyhimys, 1670-luku öljy. Amos Anderson oli suuri Italian ystävä ja hän matkusti siellä paljon sekä oli perustamassa myös Suomi Instituuttia Villa Lante huvilaan Roomassa. 

Salongin väritys oli tapettien osalta harmahtavan sinertävä yhdistettynä ripauksella kultaa.

Gustaf Wilhelm Palm, Näkymä Venetsiasta 1849, öljy. 

Seuraavaksi astuin yhdistettyyn ruokasali ja pylvässali tilaan, joka on Amoksen vielä asuessa Yrjönkadulla ollut kolmen erillisen huoneen tilana. Kun koti 1964 muutettiin näyttelytilaksi seiniä purettiin jotta saatiin aikaan pelkistettyä huonetilaa taiteen esittämiseen. Remontissa 2022-23 ei väliseiniä enää palautettu vaan nyt tätä pitkää salitilaa jäsentävät joonialaiset pylväät, jotka alun perin ovat olleet Andersonin makuuhuoneessa, jota nyt ei ole enää olemassa kotimuseossa. 

Pylvässali on mielestäni tilana hyvin juhlava sekä värityksensä että kalusteiden takia. Tilan punaiset, uudet silkkitapetit ovat äärimmäisen kauniita ja luonnonvalo sai ne suorastaan hehkumaan seinillä. Porvariskodin hienostuneen 1920-luvun tunnelman aistii tässä tilassa. Punaiset korkeaselkäiset tuolit kullanvärisellä jalustalta ovat entisestä Atlas Pankin pääkonttorista ja ne on suunnitellut Arttu Brummer. Tuolit ovat aikoinaan olleet Mikonkadun ja Yliopistonkadun kulmauksessa olleessa pankin viisikerroksissa pääkonttorin "kultaisessa hallissa". Pankin tarina on komea mutta lyhyt ja tästä voit lukea sen. 

Atlas Pankin tuolin takana taulu - Antonio de Pereda y Salgadon, Kristuslapsi, neitsyt ja Padovan Pyhä Antonius, 1668 öljy

Marmoritakan päällä oleva maalaus A.L. Terni, Maisema Italiasta 1800-luku, öljy

Tuntematon, Kalastusaluksia, 1800-luku öljy 

Pylvässalin päädystä löytyy marmoritakka, joka aikoinaan on ollut Amoksen työhuoneen ikkunanurkkauksessa. Tilassa on alkuperäiset verhot. Myös pylvässalissa oleva art deco -tyylinen pöytä on Atlas Pankin jäämistöstä. Upeaa, että Anderson on ottanut talteen Brummerin suunnittelemia kalusteita, joista suurin osa valitettavasti on tuhoutunut ajan saatossa. 

Viktor Janssonin Suihkukaivon kipsinen malli vuodelta 1940 löytyy pylvässalin ikkunaseinältä. Vastaava Janssonin suihkukaivoveistos Leikki II / Aallottaret II löytyy Kappeliesplanadin vesialtaasta, jonne se pystytettiin vuonna 1942. Kannattaa kesän tultua käydä katsomassa kun kävelee Espalla. Tilasta löytyy myös toinen iso naisveistos. 

Johannes Haapasalo, Seisova tyttö 1917, marmori

Ruokasalissa kalustus myös vastaa alkuperäistä eli tilassa ruokapöytä, kolme kustavilaistyylistä tarjoilupöytää ja tuolit, jotka Anderson osti Mustion Linnasta. Ruokasaliin on palautettu kipsikoristeet kattoon sekä myös punaiset tapetit ja verhot. Tämän ruokapöydän ympärillä on varmasti nautittu maukkaita päivällisiä ja illallisia Amoksen aikana.

Seuraavaksi oli aika siirtyä puolikerrosta rappusia ylös kappeliin ja urkuhuoneeseen. Amos Anderson oli hyvin kiinnostunut uskonnollista ja hengellisistä asioista, joka näkyy myös kirkkotaiteen keräämisenä. 1920-luvulla Anderson pohti paljon uskonnollisia asioita ja vuonna 1926 kodin yhteyteen sisustettiin myös ihan oma kappeli urkuhuoneineen. Mukana projektissa olivat Werner West ja Harry Röneholm. 

Lasimaalaus - Tuntematon, Madonna ja lapsi sekä vaakuna, 1400-luku 

Tuntematon, Piispa siunaa kauppamiehen ja hänen seurueensa, 1400-luvun loppu, öljy ja tempera

Aluksi valkoiseksi kalkituilla seinillä varustettu kappeli oli hyvin askeettinen päätyseinän lasimaalausta lukuun ottamatta. Sisustus muuttuu runsaammaksi ajan kuluessa. Nykyinen voimakas pompeijinpunainen sävy on vuodelta 1999. Kappelissa on vanhaa kirkkotaidetta ja kaksi modernia teosta.

Pauliina Turakka Purhonen, Tuskien mies II, 2007 tekstiili

Anne Estarriola, Matka-alttari jumaluudelle, 2015 videoinstallaatio

Kappelin yhteydessä on myös oma urkuhuone, josta löytyy kauniisti koristellut urut. Urkuhuoneesta oli suora näkymä Hotelli Torniin, joka valmistui 1931. Olisi ollut mielenkiintoista kuulla näiden urkujen sointia. 

Amos Anderson Hem - Amos Anderson kotimuseo on avoinna ke 16-20 ja lauantaina 11-17. Museo on maksuton mutta kävijän täytyy varata vierailuaika etukäteen museon koon vuoksi. Liput voi varata osoitteessa amoshem.fi. Museokorttikohde, joka löytyy osoitteesta Yrjönkatu 27. Sympaattinen kotimuseo, jossa saa hyvän kuvan 1920-luvun porvariskodista.

Amos Andersonin kesäparatiisi Söderlångvikin kartano on myös peruskorjattu joten ensi kesänä täytyy käydä ehdottomasti katsomassa mitä muutoksia siellä on tehty edellisen käyntini jälkeen. Tästä pääset kurkistamaan minun retkeeni kesällä 2015 Kemiöön, jolloin vierailin myös Söderlångvikin kartanossa.