Loppuuko talvi tänä vuonna ollenkaan - minulta kysyttiin viikolla

 

Kuluvalla viikolla olen muutamia kertoja saanut kuulla Suomen rajojen ulkopuolella asuvilta ystäviltäni ja kollegoiltani kysymyksen "Loppuuko Suomen talvi tänä vuonna ollenkaan?" Italiassa asuva Facebook kaverini on "katsonut kauhulla lumisia valokuviani" ja "miettinyt miten Mimmi selviää tästä talvesta hengissä?" Kollega Turkista on jatkanut "Ethän sinä asua Lapissa joten miksi noin paljon lunta?" Facebook ystävä Jenkeistä on jatkanut päivittelyä "Kyllä nyt on kesä selvästi peruttu Suomessa!" 

Katselin Facebookissa jakamiani kuvia miettien, että ovatko kaikki kuvani tänä talvena olleet pelkkää lunta vai mistä ihmeestä tällainen ajatus on välittynyt muualle maailmaan meidän lumitilanteesta? En kiellä etteikö Suomessa olisi tänä vuonna satanut ihan hirveästi lunta mutta en silti usko, että kevättä tai kesää olisi peruttu. 

Vuodet eivät todellakaan ole kaksosia joten päätin selailla valokuviani läpi, jotta voisin esittää ulkomaalaisille ystävilleni ja kollegoilleni, että kyllä tämä tästä vielä iloksi ja lämpimäksi sääksi muuttuu. Etsin valokuvia kultakin vuodelta maaliskuulta ja tässä on tulokset. Valokuvani todistavat sen ettei ole poikkeuksellista, että Suomessa on vielä maaliskuussa lunta. Toki mukaan on mahtunut myös vuosia jolloin lumesta ei ole mitään jäljellä ja maasta on puskenut jo esille kukkasia. Sellaista tämä elämä täällä Pohjolassa on. Meillähän on sanonta "Uusi lumi on vanhan surma." juuri niille päiville jolloin se pirullinen takatalvi taas yllättää meidät. 

Maaliskuun 25. päivä 2013 Cafe Regatta, Helsinki

Cafe Regatassa on istuttu juomassa kahvikupponen herkullisen mustikkapiirakan kera ulkosalla auringonpaisteessa. Lunta näkyy selkeästi vielä maassa. Koska keinutuolilla varustettu napakelkka on vielä käytössä kertoo se myös siitä, että meren jää on ollut riittävän kantavaa kelkkailuun. Muistan hämärästi, että myös jäällä olisi kävellyt ihmisiä. Jos olisi todella kylmä tuskin sitä olisi ulkona istuttu kahvittelemassa ja kun pukeutuu kerroksittain niin pysyy hyvin lämpöisenä myös talvella. Lämmin, paksu muhkupipo myös auttaa pitämään pään lämpimänä ja ehdottomasti kunnon talvijalkineet mielellään karvavuorella.

Maaliskuun 3.päivä 2014 oma keittiö 

Maaliskuulta vuodelta 2014 ei löytynyt blogin puolelta tai tallennetuista valokuvista yhtään kuvaa lumitilanteesta. Blogiin olen kirjoittanut 3.maaliskuuta seuraavasti. "Vaikka luonto ottikin vähän takapakkia eilen ja lumipeite tuli takaisin meillä keittiössä on kevätlintuja jo sirkuttamassa. Taidan nauttia vielä toisen kupillisen höyryävää teetä ja kahlata Hesarin vielä rauhassa läpi. Lunta näyttää taas vihmovan taivaalta joten toivottavasti tänne jo muuttaneet kevätlinnut eivät nyt ihan kylmety tuolla ulkosalla. Kevät keikkuen tulevi joten no worries folks 😀"

Maaliskuun 19.päivä 2015 Rajasaaren koirapuisto 

Kuvat on otettu Rajasaaren koirapuistosta, jossa olimme Minnien kanssa ulkoilemassa maaliskuussa. Jäät olivat rannasta jo lähteneet ja lumesta ei ollut tietoakaan saaressa. Ainoastaan Taivallahden puoleisella metsäpolku osuudella näkyi pieniä rippeitä lumesta mutta muuten oli lumetonta. Isot pulleat, uudet silmut pensaissa ja puissa kertoivat jo Neiti Kevään saapumisesta kaupunkiin. Aurinkolasit oli jo otettu käyttöön kevätauringonpaisteessa. Myös maasta puski jo ylös vihreää joten kevät oli pitkällä. 

Maaliskuun 12.päivä 2016 Turku 

Olimme Minnien kanssa viettämässä talvilomapäivää Turussa, jossa lunta oli todella vähän. Aurajoen toisella puolella ei lunta ollut lainkaan ja toisella puolellakin vain hyvin ohut lumipeite. Vanhan Turun mukulakivikadulla lunta näkyi siellä täällä mutta polkupyörät oli otettu kaupungilla jo esille ja pyöräilijöitä näkyi kadulla valtavasti. Koska mukana oli kulttuurikoira, russeliriiviö Minnie ennen seuraavaan kohteeseen siirtymistä tehtiin pieni ulkoiluhetki Puolalanpuistossa, jossa lunta oli vähän enemmän. 

Maaliskuun 22.päivä 2017 Porvoo 

Maaliskuussa 2017 teimme isäni kanssa päiväretken Porvooseen aika keväisissä tunnelmissa. Talvirajoitukset olivat toki vielä voimassa moottoritiellä joten yli 100 kilometriä ei saanut huristella mikä vähän harmitti kun tie oli ihan kuiva ja sula. Näsin kiveltä kun katseli alas Porvoon vanhaan kaupunkia kohden huomasi, että Porvoonjoen rannoilla lunta oli vielä samoin myös vanhan kaupungin mukulakivikaduilla siellä missä kevätaurinko ei ollut ehtinyt sitä sulattaa. Ilma oli hyvin keväinen ja aurinkoinen myös. Ihmisiä istuin jopa ulkoterassilla Raatihuoneen aukiolla. 

Maaliskuun 18.päivä 2018 Espoo, Laajalahti

Olin saanut uuden Huawei puhelimen testiin ja lähdimme Laajalahden luontopolulle kokeilemaan miten kameralla saa kuvia lumimaisemasta Minnien kanssa. Lunta luontopolulla oli vielä ihan reippaasti ja merikin oli jäässä sekä lumen peittämä. Muistelen, että olisi ollut muutamia pakkasasteitakin mutta onneksi ei tuullut. Lintubongareita oli jo liikkeellä ja mekin kipusimme lintutorniin lähinnä ihailemaan maisemia kun kiikarit olivat jääneet kotiin. Ihan rannan tuntumasta aurinko oli alkanut jo sulattaa lunta ja paljastanut vähän rantamaata. 

Maaliskuun 15.päivä 2019 Hämeenlinna

Olin työmatkalla Hämeenlinnassa  ja ennen kotiinlähtöä tein pienen kävelylenkin Hämeenlinnan koilliskulmassa ollakseni pirteä autonratissa kotimatkalla. Ns. talomuseoalueella, joka oli täynnä kauniita puurakennuksia näkyi vielä lunta siellä täällä. Kustaa III katu oli lähes lumeton mutta ilma ei mielestäni ollut lumettomuudesta huolimatta vielä kovin keväinen. Taivas oli lonkeronharmaa ja enteili, että alkaisi satamaan. Kotimatkalla moottoritiellä satoikin räntää. 

Maaliskuun 6.päivä 2020 Seurasaari

Ensimmäisenä koronavuonna pandemian alettua oli kevät todella aikaisessa. Teimme Minnien kanssa pitkän kävelyretken Seurasaareen ulkoilemaan ja lunta ei oikeastaan ollut juuri missään muualla kuin metsäpolku osuuksilla minne auringonsäteet eivät vielä ulottuneet. Jäät olivat lähteneet ja vedessä sekä ilmassa näkyi lintuja keväisissä tunnelmissa. Samoilu luonnossa rauhoitti mieltä kun elämä tuntui pandemian takia vähän sekavalta ja epävarmalta. 

Maaliskuun 28.päivä 2021 Hanko

Matkasin ensimmäistä kertaa yksi Hankoon Minnien poismenon jälkeen ja lähdin aika talvisesta Espoosta. Mielikin oli vähän apea kun ei ollut enää russeliriiviötä mukana. Saavuttuani Hankoon huomasin heti, että kevät oli harppauksen edellä siitä mitä meillä pääkaupunkiseudulla. Kevät sai hymyn huulille ikävästä huolimatta. Vaikka aurinko ei koko päivää paistanutkaan niin lunta ei Rakkauden polulla ollut juuri missään kohtaa. Pääsin ihailemaan välillä merta hiidenkirnujen katselun lomassa ja haaveilemaan jo tulevasta kesästäkin. Silti oli hyvä pitää takin karvareunainen huppu päässä koska mereltä tuuli melkoisesti. 

Maaliskuun 20.päivä 2022, Aurinkolahti Kahvila Kampela

Viime keväänä maaliskuun loppupuolella lunta oli vielä paljon verrattuna pariin aiempaan vuoteen. Kävimme useana päivänä maaliskuussa kahvittelemassa Aurinkolahdessa ja maisema Kahvila Kampelan ympäristössä ei juurikaan muuttunut lumitilanteen suhteen. Kului todella pitkälle huhtikuulle ennen kuin jäät alkoivat pikkuhiljaa sulaa venesatamasta ja lumiset metsäpolut paljastaa maata. Vaikka vielä oli lunta maassa mustarastaat lauloivat kilpaa ja tuntui auringon paistaessa keväiseltä vaikka lämmintä ei ollutkaan.

Summa summarum - jokaisena vuonna tämän kymmenvuotisen seurantani aikana on kevät saapunut. Joskus aiemmin joskus taas vähän myöhemmin. Laitan ystävilleni Suomen rajojen ulkopuolella linkin tähän postaukseen niin he eivät ole enää huolissaan talven loppumisesta Suomessa. Kevään odottaminen on aina hieman hermostuttavaa vaikka tietääkin Neiti Kevään tulevan! 

Jos saisit pitää kirjahyllyssäsi vain viisi kirjaa, mitkä ne olisivat?

 

Kodin Kuvalehdessä oli alkuvuodesta artikkeli "Jos saisit pitää kirjahyllyssäsi vain viisi kirjaa, mitkä ne olisivat?" Itse en valitettavasti huomannut tuolloin alkuperäistä juttua lukea mutta nyt sain Rva Kepposelta Pikku Kepponen -blogista haasteeseen tästä samasta aiheesta. Tämä haastepostauksen on ihan alun perin laittanut Kodin Kuvalehden innoittamana liikkeellä Taru Sutkauksia -blogista. Koska minulle kirjat, kirjallisuus ja lukeminen yleensä on ollut lapsesta saakka todella tärkeää tartuin tähän haasteeseen ilomielin. 

Olen tässä nyt muutamia viikkoja pohtinut pääni puhki mitkä viisi kirjahyllyssä sallittavaa kirja minä oikein nimeäisin Ja tehtävä on tuntunut välillä ihan ylitse pääsemättömältä. Kun omassa kirjahyllyssä on tällä hetkellä melkoisesti kirjoja ja luettujen kirjojen määräkin on varmaan satoja ellei peräti tuhat tai ehkä ylikin oli valinta vain viiden osalta todella vaikea. 

Osasin lukea jo mennessäni kouluun joten luulenpa, että tässä postauksessa on siksi mukana myös kirjoja sieltä minun lapsuus- ja nuoruusvuosilta. Moniin kirjoihin on silloin sidottu elinikäiset tunnesiteet, joista en tule koskaan päästämään irti. Maailma avautui pikkutyttönä juuri kirjojen kautta ja tietyistä kirjoista on tullut niin ikonisia, että ne on ihan pakko pitää omassa kirjahyllyssä. 

Osan kirjoista olen saanut myös lahjaksi ja sen takia myös kirjalla sekä sen antajalla on minulle suuri tunnearvo. Kirjalahjan antaja on siirtynyt jo ajasta ikuisuuteen mutta hän on välittänyt minulle suuren lukunautinnon omalla lahjallaan kuten kummitätini Uma aikoinaan teki. 

Nimeämieni kirjojen pelkkä lehteily puhumattakaan niiden lukemisesta tuo myös valtavasti muistoja mieleen. Saatan jopa muistaa minkä värinen paita minulla on ollut päälläni kun olen ahminut jotain itselleni tärkeää kirjaa. Tai minkälainen ilma oli kun ensimmäistä kertaa avasin itselleni tärkeän kirjan kannen ja sukelsin sen maailmaan. 

Tässä ovat ne viisi kirjaa, jotka ehdottomasti pidän kirjahyllyssäni aina! 

1. Antoine de Saint-Exupéry, Pikku Prinssi

Ranskalainen kirjailija Antoine de Saint-Exupéry julkaisi vuonna 1943 pienoisromaanin Pikku Prinssi. Lokakuussa 2022 kirjoitin blogiin postauksessa "Mikä kirja olisit jos saisit olla mikä vaan?" tästä rakkaasta kirjastani ensimmäistä kertaa. Sain kirjan kummitädiltäni Umalta kun olin 9-vuotias joululahjaksi. Koska koulussa oli alkanut jo englanninkielen opiskelu tuo kirja oli englanniksi eli The Little Prince. Ensimmäisen vieraan kielen taitoni ei todellakaan vielä ollut kovin edistynyt mutta selaisin jo innoissani joululahjakirjaani. 

Pikku Prinssi on hyvin monikerroksinen kirja, joka vertauksien avulla kertoo ihmisen onnen tavoittelusta. Kirja itsessään tuntuu hyvin yksinkertaiselle mutta sen juju on aiheiden syvällisyys. Käsitellään elämän tarkoitusta, rakkautta, ystävyyttä, yksinäisyyttä ja menetystäkin. 

Elämä saattaa vaikuttaa hyvin monimutkaiselta mutta itse asiassa me annamme itsemme vain ymmärtää niin koska kaikki on periaatteessa hyvinkin yksinkertaista. Kun tuntee itsensä ymmärtää myös muita. Unelmat ja viattomuus kannattaa säilyttää huonoista kokemuksista huolimatta. Ole rohkea ja tutustu uusiin ihmisiin. Se, mikä on olennaista, on näkymätöntä silmälle. Pikku Prinssin viisauksien avulla olen yrittänyt elää ja teen niin edelleen.

2. Richard Back Lokki Joonatan

Lokki Joonatan kirjaan lukemisesta voin kiittää lukion äidinkielenopettajaani. Sain tehtäväkseni kirjoittaa aiheesta "Yksilö vastaan yhteiskunta" ja siinä käytettiin lähdeaineistona kahta opettajan antamaa kirjaa, jotka olivat Lokki Joonatan ja Franz Kafkan Oikeusjuttu. Käytyäni 2018 kesällä Prahassa työmatkalla kirjoitin reissupostaukseen näin.

"Prahaan liittyy myös kirjailija Franz Kafka (1883-1924). Muistan vieläkin elävästi kun koulussa luettiin äidinkielentunneilla Kafkan tuotantoa. Parhaiten minulle on jäänyt mieleen Oikeusjuttu. Luettuani kirjan sitä piti verrata Richard Bachin Lokki Joonatanin kirjoittamalla aine aiheella "Yksilö vastaan yhteiskunta". Yllättävän paljon samankaltaisuuksia kahden täysin erilaisen ja eri aikakausilla kirjoitettujen kirjojen väliltä löytyi. Molemmat opukset tekivät minuun suuren vaikutuksen koska muistan ne vieläkin." 

Lokki Joonatan on yhdysvaltalaisen Richard Bachin kirjoittama pienoisromaanin muodossa vuonna 1970 julkaisu faabeli (lat.fabula eli tarina). Tämä jo ennen ajanlaskumme alkua syntynyt tapa kertoa tarinaa on yleensä kertomus ihmisistä ja yhteiskunnasta mutta se on puettu eläinsadun muotoon, jossa lokille on tässä tarinassa annettu inhimillisiä piirteitä. 

Lokki Joonatan on kirja erilaisesta lokista ja lentämisestä. Joonatan on lokki, joka tekee asiat omalla tavalla poiketen muusta parvesta. Hän haluaa oppia lentämään todella kovaa eikä ole niinkään kiinnostunut tylsästä ruoan hankkimisesta tai muusta parveilusta lokkilauman kanssa. Lokki Joonatanin tulee lopulta kirjassa karkotetuksi omasta parvestaan uloimmalle luodolle. Aikanaan Joonatan kuitenkin palaa laumaan opastamaan muita lokkeja ja ympyrä sulkeutuu. 

Kirja kertoo minusta elämisen riemusta, vapaudesta, unelmien toteuttamisesta, erilaisuuden vahvuudesta ja sen hyväksymisestä sekä ehdottomasti myös rajojen rikkomisesta. Lokki Joonatan on herkkä ja viisas kirja, joka kannustanut minua itseni toteuttamiseen turhia rajoja miettimättä. 

3. Anne Frankin päiväkirja 

Kun olin teini-ikäinen luin Anne Frankin Päiväkirjan, joka kosketti syvältä. Anne Frank oli hollantilainen 13-vuotias juutalaistyttö, joka aloitti kirjoittamaan päiväkirjaa omasta elämästään. Itsekin raapustelin saman ikäisenä lukolliseen päiväkirjaani tärkeitä asioita päivittäin. 

Kun saksalaiset hyökkäsivät 1940 Amsterdamiin Frankin perheen elämä hankaloitui huomattavasti. Juutalaisille nimittäin määrättiin ulkonaliikkumiskielto, eivätkä he saaneet enää käydä julkisilla uimarannoilla, puistoissa, kylpylöissä, hotelleissa ja elokuvateattereissa. Vaatteisiinkin piti ommella keltainen Daavidin tähti merkiksi juutalaisuudesta.

Minua teininä pelotti sota ja historian tunneilla kun puhuttiin 2.maailmansodasta tunsin aiheen käsittelyn todella vaikeaksi. Vaikka historia muuten on aina kiinnostanut minua niin vasta luettuani Anne Frankin päiväkirjan "uskalsin kiinnostua enemmän myös tästä sodasta". Päiväkirjan lukeminen sai aikaan monet itkut ja mutta toisaalta se kertoi myös miten kypsä itseni ikäinen tyttö oli kuitenkin ollut piilossa asuessaan. Ihailin Annea ja hänen tapaansa nähdä myös positiivisia asioita tuon kaiken keskellä. 

Kun koronapandemia alkoi 2020 keväällä kirjoitin postauksen "Miten saa ajan kulumaan kun kotoilee eristyksessä". Moni varmasti purnasi silloin sitä kun emme saaneet liikkua vapaasti ja elämäämme rajoitettiin eri tavoilla. Tuumailin silloin tuossa postauksessa, että se mitä minä silloin koin "oli ihan pala kakkua verrattuna Annen Päiväkirjan elämään". 

4. Gavriil Trojepolski, Bim Mustakorva

Bim mustakorva on venäläinen klassikkokirja, jonka näin ensin lapsena elokuvana. Toivoin silloin hartaasti koiraa mutta koska perheessämme oli allergiaa en sellaista voinut saada. Vasta teini-ikäisenä löysin myös sitten kirjan, joka kertoi tästä samasta valkoisesta mustakorvaisesta Bim koirasta. Kirja kertoo urheasta, viisaasta ja rakastettavasta Bimistä, joka etsii isäntäänsä viimeiseen saakka. Kirjasta välittyy ihmisen ja koiran välinen pyyteetön rakkaus, joka vetoaa ainakin meihin koiraihmisiin. 

Kirja kertoo myös hyvän ja pahan kamppailusta, oikeudenmukaisuudesta ja vääryydestäkin. Bimin isäntä Ivan Ivanyts joutuu sairaalaan eräänä päivä hoidettavaksi. Valkotakkiset vievät Ivanin ja Bim on ihan ymmällään. Koiran elämän keskipiste katoaa ja Bim etsii väsymättä koko ajan Ivania. Tämä kirja vaatii paketin nenäliinoja koska monta kertaa tulee kyynel silmään.

5, Mika Waltari, Sinuhe egyptiläinen 

Luin Sinuhe egyptiläisen ensimmäisen kerran teini-ikäisenä. Innostus kirjaan tuli juurikin koulun historian tuntien kautta. Meillä oli myös kotona Egypti aiheinen kirja, joka oli täynnä upeita kuvia muinaisista pyramideista, muumioista, sarkofageista ja sfinkseistä. Haaveilin aina katsellessani kirjan kuvia matkasta Egyptiin ja päätin siksi tarttua Sinuhe egyptiläiseen. Muistan, että vanhempani varoittelivat, että kirjassa on lähes 800 sivua mutta toisaalta he myös tiesivät minun kahlanneen läpi jo venäläisiä klassikoita sieltä legendaarisesta kirjastoautosta lainattuna. 

Kirja, joka kertoo lääkäri Sinuhesta, hänen ystävyydestään faarao Ekhnatoniin sekä hänen matkoistaan muinaisessa Lähi-Idässä vei minut ihan totaalisesti mukaan. En olisi halunnut lopettaa iltaisin kirjan lukemista ja yritin tihrustella sitä taskulampun valossa peiton alla kun valot oli jo sammutettu huoneesta. 

Vasta myöhemmin sain kuulla, että Mika Waltari ollut koskaan elämässään edes käynyt Egyptissä mutta silti hän pystyi kirjoittamaan noin tarkan kuvauksen elämästä myöhäispronssikaudella maassa. Olen lukenut Sinuhen myös aikuisena ja edelleen tarina on yhtä ajaton ihmisestä ja hänen yksinäisyydestään. 

Lukeminen kannattaa aina, sanottiin jo jossain ikivanhassa teevee mainoksessa. Myös hyvien aikaa ja lukukertoja kestävien itselle rakkaiden kirjojen säilyttäminen omassa kirjahyllyssään kannattaa. 

Mitkä kirjat ovat sinun kohdallasi ne viisi kirjaa, jotka pidät kirjahyllyssäsi? En haasta ketään mukaan tällä kertaa mutta jokainen saa toki osallistua niin halutessaan tähän Tarun käynnistämään haasteeseen.

HK Sininen Lenkki 60v, tulppaneita ja kesäaikaa

HK:n makkarat saatu tuotenäytteinä 

Viime yönä klo 3-4 välillä taas siirreltiin kelloja kun Suomi siirtyi kesäaikaan. Talviaika tai siis normaaliaika jäi taakse kun kellot hyppäsivät tunnin eteenpäin. Kännykässä kello näytti heti aamusta oikeaa aikaa mutta meni siinä hetki kun pari muuta kodin kelloa piti asettaa oikeaan aikaan. Suomessa kesäaika otettiin käyttöön keväällä 1981. Kerran aiemmin toisen maailmansodan aikana vuonna 1942 tätä oli jo kokeilu. Alun perin kesäajan uskottiin säästävän ennen kaikkea energiaa kun päivänvaloa riittäisi illalla pidempään. Toisaalta onhan se mukavaa kun töistä kotiin tullessa on vielä pitkään valoisaa mutta toisaalta kellojen siirtämien aiheuttaa myös monille ihmisille jopa terveydellisiä ongelmia. 

Kuva Pixabay

Itse suhtaudun kesäaikaan siirtymiseen varauksella ja ehkä voisimme luopua siitä jo vähitellen. Asiasta tehtiin 2017 jopa kansalaisaloite, jonka allekirjoitti peräti 70393 henkilöä ja minä yhtenä siellä mukana. Aloite meni Eduskunnan käsittelyyn mutta ilman EU:n yhteistä päätöstä ei Suomi voi vain siirtyä normaaliaikaan. EU parlamentti äänesti kelloajan siirron lopettamisen puolesta jo 2019 mutta sen jälkeen siitä ei ole kuulunut yhtään mitään. Kesäaika­ direktiivin kumoaminen jumittaa yhä EU:ssa vaikka Suomi on ajanut kellojen siirtämisen lopettamista EU:ssa. 

Aamuaurinko nousee Kaivopuistossa 2018

Postauksessa 2018 kirjoittelin enemmän kesäaikaan siirtymisen historiasta eli voit kurkata kuinka pitkä historia tällä aiheella jo itse asiassa on. Unitutkija, professori Markku Partinen kiteyttää hyvin miksi kesäajasta tulisi luopua. Oheinen lainaus on IS:n artikkelista 2019. Haastattelu oli tehty kun kesäajasta siirryttiin syksyllä normaali aikaan.

"– Unitutkijan näkökulmasta normaaliaika, johon nyt siirrytään, on ihmisen terveydelle ja unirytmille parempi kuin kesäaika talvella. Kesäaika on kesällä hyvä, mutta talvella kun on pimeää, talviaika on parempi: saadaan sinne aamuun vähän enemmän valoa, sanoo unitutkija, professori Markku Partinen STT:lle.

– Unen kannalta olisi joka tapauksessa hyvä asia, että lopetettaisiin tämä siirtely. Siitä on näyttöä, että keväällä, kun kelloja siirretään toiseen suuntaan, näkyy pieni piikki liikenneonnettomuustilastoissa ja sydän- ja verisuonitautien ilmaantuvuudessa. Tämä on todettu lukuisissa tutkimuksissa, Partinen jatkaa."

HK:n legendaarinen "the one and only" Sininen Lenkki täytti 1.helmikuuta 60 vuotta! Onnittelut siis Suomen kansallismakkaralle, jonka ihan varmasti jokainen suomalainen tuntee ja on maistanut myös. Tätä legendaarista lenkkimakkaraa syödään meillä Suomessa vaatimattomasti yli kahdeksan miljoonaan pakettia. Tuore makkaratutkimus kertoo, että ne tärkeimmät syyt miksi meidän ostoskoriin sujahtaa HKBlöö eli siis Sininen Lenkki ovat hyvä maku, tuttuus, helppous arjen ruoanlaitossa sekä vanhat perinteet. Ylivoimaisesti suosituin makkararuoka on kuinkas muutenkaan kuin uunilenkki, jonka 81% suomalaisista valmistaa aina juustolla. 

Tämän päivän ruokatrendeissä näkyy kaipaus nostalgisten asioiden äärelle eli siihen tuttuun ja turvalliseen. Meillä jokaisella on ihan varmasti lapsuudesta makumuistoja Sinisestä Lenkistä. Itse muistan, että Sinistä Lenkkiä paistettiin aina mökillä nuotion ääressä ja myöhemmin myös grillissä. Kun talvella saunottiin lapsuudenkodissani meillä oli todella usein foliopussissa saunankiukaalla Sininen Lenkki, jota sitten syötiin saunan jälkeen ketsupin, sinapin ja limsan kanssa. Elettiin vielä sellaista aikaa, että me lapset saimme limonadia vain kerran viikossa ja se oli juuri saunapäivä. Ai, että se lenkkimakkara maistui hyvältä ja siihen vielä keltaista Jaffaa päälle. Ihania muistoja ♥ 

Makkararuokien kärkisijaa pitää uunilenkki juustolla mutta hyvänä kakkosena on makkarakastike ja kolmossijalla makkarakeitto. Makkarakastike sekä makkarakeitto ovat hyvin tuttuja tuolta kouluruokailusta. Kotona meillä ei juurikaan tehty tavallista makkarakeittoa vaan keittoon laitettiin aina siskonmakkaroita. Vieläkin minä teen toisinaan siskistä eli siis siskonmakkarakeitto runsaalla määrällä niitä makkaroita. Muistan, että kotona myös makkaroita tuppasi aina tulemaan kauhaan vaikka piti ottaa myös kasviksia ja lientä. Ne vaan olivat niin hyviä. 

Uusi Sinisen Lenkin makuun päässyt sukupolvi on vaihtanut sinapin ketsuppiin makkaraherkun kanssa. Yli puolet eli 54% makkarakyselyyn vastanneista kertoi syövänsä Sinistä Lenkkiä sekä kylmänä että kuumana. Myönnän, että olen joskus ottanut pieniä paloja kylmään lenkkiä mutta kyllä minun suosikki on edelleen lämmitetty lenkki. 

Uusi makkara Sininen Lenkki -perheeseen on lanseerattu eli Sininen Lenkki Aura sinihomejuusto. Uutuusmaku on syntynyt kuluttajatoiveiden mukaisesti. Itse olen suuri sinihomejuuston ystävä eli todella kiva yhdistelmä tutun lenkin kyljessä jatkossa. HK:n sivuilta löytyy resepti HK Sininen Lenkki Aura sinihomejuusto -makkarasta, josta on tehty Gnocchivuoka (kuva yllä HK:n sivuilta). Testasin myös omassa keittiössä ja oli maukasta. Tästä pääset nappaamaan vuoan reseptin. 

Minä tein kylmänä talvipäivänä ulkoilun jälkeen Ahvenanmaan uunimakkaraa ja Västerbotten juustoa uunissa. 

Tässä ainekset, joita tarvitset helppoon ja nopeasti valmistuvaan uunimakkaraan.

1 pkt     HK Sininen Lenkki Perinteinen 580 g

2 rkl      ketsuppia

2 rkl      sinappia

5 dl        ruokakermaa

0,5 tl      rouhittua mustapippuria

200g      Västerbottenjuustomuruja

persiljaa

Valmistusohje      

Poista makkarasta kuori. Viillä pintaan pitkittäin 1,5 cm syvä viilto ja puolita makkara. Aseta makkarat uunivuokaan. Sekoita kerma, ketsuppi, sinappi, juustomuru sekä mustapippuri keskenään. Jätä juustoa pari ruokalusikallista viimeistelyyn. Homma käy näppärästi sauvasekoittimella. Kaada seos uunivuokaa makkaroiden päälle. Paista uunissa 180°C noin 20-25 minuuttia kunnes makkarat ovat kuumia ja kauniisti ruskistuneita. Viimeistele lopuilla juustomuruilla sekä persiljalla. Tarjoille vaikka paahdettujen perunoiden tai raikkaan salaatin kera. 

Muumimamma ajastimeen 25 minuuttia ja odottamaan "valmista on" -soittoa. Kun ajastin pirahti oli aika nostaa makkarapaistos ja erillisellä vuoalla kypsytetyt kasviset uunista ulos sekä aloittaa herkuttelu. Kylläpä maistui uunimakkara ja Västerbottenin juuston maku toi kivan erilaisen vivahteen makkaraan. Kermaa laittaisin ensi kerralla ehkä vähän vähemmän kuin tuon 5 dl. Vei hyvin nälän ulkoilun jälkeen ja Mimmi istuin pöydän vieressä koko ajan kyttäilemässä joten ilmeisesti olisi maistunut myös hänelle. Omnomnom!

Tulppaaneita meillä on taas ollut useammassa maljakossa. En voi vastustaa niitä kun käyn kaupassa niin nappaan aina tuoreet tulppaanit nuupahtaneiden tilalle. Marketeista saa kyllä todella laadukkaita tulppaaneita ja mikä parasta monet ovat kotimaisia. Kivasti on tehty myös puntteja, joissa on useita värejä sekaisin. Nappasin viikolla myös K-Supermarket Leppävaarasta "hollantilaisia oksia" ja nyt niistä osassa on jo pieniä valkoisia kukkia. Kevät tulee siitäkin huolimatta, että yöllä satoi taas maa valkoiseksi lumesta.

Mitä mieltä sinä olet kesäaikaan siirtymisestä? Aiheuttaako se parin päivän sopeutumisen vai solahdatko siihen heti mukaan? Koska olet syönyt viimeksi HK Sinistä Lenkkiä? Maistuuko Aura sinihomejuusto makkarassa? 

Amos Andersons Hem - uusi, upea kotimuseo avautui Yrjönkadulla

Liikemies ja taiteen tukija Amos Anderson (1878-1961) rakennutti Helsingin Yrjönkadulle viisikerroksisen kivitalon itselleen 1913. Kemiössä alun perin syntynyt ja vuonna 1902 vain 24-vuotiaana Helsinkiin siirtynyt kulttuurivaikuttaja sekä taidemesenaatti asui tässä talossa aina kuolemaansa saakka 1961. Uuden kivitalon paikka sijoittui Kampin kaupunginosaan ja Kukon kortteliin. Uusi kivitalo toimi sekä Andersonin kotitalona että myös toimistorakennuksena. 

Talon ovat suunnitelleet arkkitehdit W.G. Palmqvist ja Einar Sjöström, joiden piirustuspöydältä ovat lähtöisin myös mm. Pohjalaisten osakuntakunta Ostrobotnia tai kotoisammin Botta ja Aatran talo Rautatientorin laidalla, jossa nykyään toimii Grand Casino Helsinki. 

Helsingissä keskustan korttelit on jo vuodesta 1820 nimetty eläimen tai kasvin nimellä. Siksi siis  Yrjönkatu 27 oli osa Kukon korttelia. Helsingin asemakaavan 1812 laatinut Johan Albrecht Ehrenström toi korttelien nimeämisidean mukanaan Tukholmasta. Kaupungilla kulkiessa on minusta hauskaa bongailla eläinkortteleiden nimiä. Kannattaa siis kurkkia kylttejä talojen nurkissa tarkasti niin tietää missä vaikkapa Majavan tai Yksisarvisen korttelit sijaitsevat.  

Yrjönkatu 27, kuva Amos Anderson Hem kotisivut

Amos Anderson opiskeli Turun kauppakorkeakoulussa ennen muuttoaan pääkaupunkiin. Andersonilla oli todellakin liikemiestaitoa ja lahjoja koska jo kolmen vuoden kuluttua hän perusti ensimmäisen yrityksensä talouslehti Försäkrings Tidskriftin. Vuonna 1906 alkoi ilmestyä talouslehti Mercator, 1907 syntyi uutistoimisto Nordiska Annosbyrå ja 1909 Mercatorin kirjapaino. 

Jos olet ihmetellyt miksi Forumissa on Mercatorin käytävä tulee sen nimi Amos Andersonin liiketoimintojen kautta. Samalle tontille asuinrakennuksen kanssa pihanpuolelle rakennettiin myös Mercatorin painotalo. Anderson toimi myös Hufvudstadsbladetin päätoimittaja 1922-1945. 

Forumin ensimmäinen liikekiinteistö rakennettiin vanhan puutaloalueelle tilalle Simonkadun ja Mannerheimintien kulmaukseen vuoden 1952 kesäolympialaisia varten. Ajatus rakentamisesta oli osa taidemesenaatti Amos Andersonin hallinnoiman keskustakorttelin kehityssuunnitelmaa. Taustalla näkyy Yrjönkatu 27 eli Andersonin kotitalo. Kuva: Dilén Börje, 1953, Helsingin kaupunginmuseo.

Mercatorin talo valitettavasti purettiin 1982 kun uusi Forumin kauppakeskus rakennettiin entisen huomattavasti pienemmän Forumin tilalle. Olisi ollut hienoa jos arkkitehtonisesti upea painotalo oli säilytetty saneerattuna vaikka osana uutta liikekeskusta. Aika vain ei 80-luvun alussa ollut otollinen vielä vanhan kunnostamiseen vaan "puskutraktorien alle" oli yleinen mielipide.

Mercator käytävä, nykyisen Forumin korttelin läpi johtava jalankulkureitti Yrjönkadulta Mannerheimintielle valokuvattuna vuodelta 1970. Kuva Finna, valokuvaaja Simo Rista. 

Kun Amos Anderson kuoli 82-vuotiaana vuonna 1961 Yrjönkatu 27 rakennus muutettiin testamentin mukaan Amos Andersonin taidemuseoksi, joka oli toiminnassa 1965-2017. Muistan itse käyneeni museossa useita kertoja ja erityisesti on jäänyt mieleen Taiteiden yö 2012 kun Minna Parikka ja Jani Leinonen olivat tehneet yhteisen näyttelyn, joka esiteltiin Amos Andersonin taidemuseossa osana vuoden 2012 maailman designpääkaupunkiohjelmaa. Tästä voit kurkistaa postaukseen, jossa näkyy kuvia kaksikon työstä. 

Amos Rex avautui 2018 ja muistan minkälainen wow-elämys se oli uutena museona Helsingin taidemuseo tarjonnassa. Monta upeaa näyttelyä siellä on koettu ja nyt viimeksi Hans Op de Beecki Hiljainen paraati. 

Tammikuun alussa luin ilokseni Hesarista, että Helsinkiin tullaan avaamaan Amos Andersons Hem eli Amos Andersonin kotimuseo. "Olemme hyvin innoissamme, ja nyt vihdoin pääsemme avaamaan sen. Siitä tulee tosi hieno, eräänlainen kurkistus hyvin eksentrisen henkilön porvariskotiin" kertoi artikkelissa kotimuseon intendentti Kaj Martin. Museo avattiin viime lauantaina 18.maaliskuuta ja onnistuin varaamaan paikan itselleni heti avajaispäivänä. 

Uusitun kotimuseon ovi avautui kello 11 ja yhden aikaan minäkin nousin hissillä 5.kerrokseen vähän jännittyneenä siitä, miten tilat ovat muuttuneet museosta kodiksi. Jätin takin naulakkoon ja lähdin kiertämään museota. Museossa voi itse valita reitin miten  siellä kulkee ja oppailta voi aina tarvittaessa kysellä lisätietoa askarruttavista esineistä tai asioista. Äärimmäisen ystävällisesti opastettiin ja vastattiin kysymyksiini!

Suuntasin ensimmäisenä Andersonin työhuoneeseen, joka salongin ohella on Amoksen alkuperäisestä kodista säilyneitä interiöörejä. Seinällä oleva kirjahylly kertoo siitä, että täällä on lukeminen ollut mieluista ajanvietettä vaikka esillä onkin vain murto-osa Andersonin laajasta kirjastosta. Matalan kirjahyllyn päällä oli sympaattisia, vanhoja mustavalkokuvia menneiltä vuosikymmeniltä. Nämä kuvat ovat Amoksen ystäviltä ja niissä on myös omistuskirjoitukset kauniilla vanhanajan kaunokirjoituksella. 

Työhuonetta hallitsi selkeästi venäläinen empirekalusto, johon kuului sohva, neljä nojatuolia, pöytä ja lipasto. Amos Anderson osti kaluston 1917 mutta tarkempaa tietoa sen entisistä omistajista tai tekijöistä ei valitettavasti ole tiedossa. Venäjän helmikuun ja lokakuun vallankumoukset ajoittuvat juuri tuohon aikaan joten olisiko kalusto ehkä kulkeutunut Venäjältä Suomeen paenneen emigrantti perheen kautta Amokselle, mietiskelin ihaillessani kalusteita. 

Empirekalustossa on tälle tyylisuunnalle tyypillisiä kullatusta puusta tehtyjä sfinksejä sekä seppeleen keskelle kuvatut Apollon kasvot vaikkapa tuolin selkänojassa. Napoleonin valtakaudella alkaneessa empire tyylisuunnassa koristeaiheet olivat peräisin juuri antiikin Roomasta ja muinaisesta Egyptistä. Työhuoneen kalusteissa näkyy myös eläinaiheita eli käärmekoristelua ja joutsenten päitä. Huoneesta huokui tietty eksotiikka vuosisatojen takaa. Toki kalusteet olivat uudelleen verhoiltuja. 

Mietin pääni puhki missä paikassa Suomessa olen nähnyt vähän samantyylisiä empire kalusteista kunnes mieleen muistui lopulta kohteet eli Mustion linna Raaseporissa ja Louhisaaren kartano Askaisissa. Linkeistä pääset kurkistamaan tekemiäni reissuja. Työhuoneen seinällä oli ripustettu kotimaista taidetta mm. Magnus von Wright, Oscar Kleineh, Albert Edelfelt, Eero Järnefelt ja Sigfrid Schaumann.

Seuraavaksi siirryin kotimuseon kadunpuoleisiin huoneisiin ja ensimmäisenä salonkiin, joka suorastaan kylpi maaliskuisessa auringonvalossa. Tunnelma oli hyvin erilainen koska salongin kalusteet olivat kustavilaisen tyylin mukaan keveitä. Alun perin nämä kalusteet ovat olleet Mustion linnassa, josta Amos Anderson on ostanut ne pakkohuutokaupasta vuonna 1929. Mittavaan kalustoon kuului pöytä, sohva, kaksi nojatuolia ja peräti 14 pikkutuolia. Samasta huutokaupasta Anderson hankki myös kaksi suurta G.W. Palin maalausta. 

Gustaf Wilhelm Palm, Juhla Napolissa, 1848 öljy

Salongin katossa roikkui upea kristallikruunu luomassa arvokkuutta tilaan. Muutama rokokoo tyylinen "pulleavatsainen" lipasto seinän vieressä säilytyskalusteena. Flyygelin päällä Amos Andersonin valokuva sekä muita mustavalkoisia kuvia kehyksissä. Jäin miettimään ettei flyygelin edessä ollut istuinta soittajalle mutta varmasti sellainen on ollut kun täällä on musisoitu ja kestitty vieraita. 

Huoneen seinillä kauniit harmaansiniset tapetit ja taidokkaasti koristeluja friisejä katon rajassa. Salongissa on varmasti nautittu teetä tai kahvia keskustelun lomassa. Löysin Amos Anderson Hem -kotisivuilta valokuvan minkälaiselta kodissa on näyttänyt 1960-luvulla kun Anderson vielä asui täällä ja tästä voit kurkistaa salonkiin silloin. 

Takana vasemmassa kuvassa näkyy osittain Angelo Solimenon taulu, Madonna, lapsi ja pyhimys, 1670-luku öljy. Amos Anderson oli suuri Italian ystävä ja hän matkusti siellä paljon sekä oli perustamassa myös Suomi Instituuttia Villa Lante huvilaan Roomassa. 

Salongin väritys oli tapettien osalta harmahtavan sinertävä yhdistettynä ripauksella kultaa.

Gustaf Wilhelm Palm, Näkymä Venetsiasta 1849, öljy. 

Seuraavaksi astuin yhdistettyyn ruokasali ja pylvässali tilaan, joka on Amoksen vielä asuessa Yrjönkadulla ollut kolmen erillisen huoneen tilana. Kun koti 1964 muutettiin näyttelytilaksi seiniä purettiin jotta saatiin aikaan pelkistettyä huonetilaa taiteen esittämiseen. Remontissa 2022-23 ei väliseiniä enää palautettu vaan nyt tätä pitkää salitilaa jäsentävät joonialaiset pylväät, jotka alun perin ovat olleet Andersonin makuuhuoneessa, jota nyt ei ole enää olemassa kotimuseossa. 

Pylvässali on mielestäni tilana hyvin juhlava sekä värityksensä että kalusteiden takia. Tilan punaiset, uudet silkkitapetit ovat äärimmäisen kauniita ja luonnonvalo sai ne suorastaan hehkumaan seinillä. Porvariskodin hienostuneen 1920-luvun tunnelman aistii tässä tilassa. Punaiset korkeaselkäiset tuolit kullanvärisellä jalustalta ovat entisestä Atlas Pankin pääkonttorista ja ne on suunnitellut Arttu Brummer. Tuolit ovat aikoinaan olleet Mikonkadun ja Yliopistonkadun kulmauksessa olleessa pankin viisikerroksissa pääkonttorin "kultaisessa hallissa". Pankin tarina on komea mutta lyhyt ja tästä voit lukea sen. 

Atlas Pankin tuolin takana taulu - Antonio de Pereda y Salgadon, Kristuslapsi, neitsyt ja Padovan Pyhä Antonius, 1668 öljy

Marmoritakan päällä oleva maalaus A.L. Terni, Maisema Italiasta 1800-luku, öljy

Tuntematon, Kalastusaluksia, 1800-luku öljy 

Pylvässalin päädystä löytyy marmoritakka, joka aikoinaan on ollut Amoksen työhuoneen ikkunanurkkauksessa. Tilassa on alkuperäiset verhot. Myös pylvässalissa oleva art deco -tyylinen pöytä on Atlas Pankin jäämistöstä. Upeaa, että Anderson on ottanut talteen Brummerin suunnittelemia kalusteita, joista suurin osa valitettavasti on tuhoutunut ajan saatossa. 

Viktor Janssonin Suihkukaivon kipsinen malli vuodelta 1940 löytyy pylvässalin ikkunaseinältä. Vastaava Janssonin suihkukaivoveistos Leikki II / Aallottaret II löytyy Kappeliesplanadin vesialtaasta, jonne se pystytettiin vuonna 1942. Kannattaa kesän tultua käydä katsomassa kun kävelee Espalla. Tilasta löytyy myös toinen iso naisveistos. 

Johannes Haapasalo, Seisova tyttö 1917, marmori

Ruokasalissa kalustus myös vastaa alkuperäistä eli tilassa ruokapöytä, kolme kustavilaistyylistä tarjoilupöytää ja tuolit, jotka Anderson osti Mustion Linnasta. Ruokasaliin on palautettu kipsikoristeet kattoon sekä myös punaiset tapetit ja verhot. Tämän ruokapöydän ympärillä on varmasti nautittu maukkaita päivällisiä ja illallisia Amoksen aikana.

Seuraavaksi oli aika siirtyä puolikerrosta rappusia ylös kappeliin ja urkuhuoneeseen. Amos Anderson oli hyvin kiinnostunut uskonnollista ja hengellisistä asioista, joka näkyy myös kirkkotaiteen keräämisenä. 1920-luvulla Anderson pohti paljon uskonnollisia asioita ja vuonna 1926 kodin yhteyteen sisustettiin myös ihan oma kappeli urkuhuoneineen. Mukana projektissa olivat Werner West ja Harry Röneholm. 

Lasimaalaus - Tuntematon, Madonna ja lapsi sekä vaakuna, 1400-luku 

Tuntematon, Piispa siunaa kauppamiehen ja hänen seurueensa, 1400-luvun loppu, öljy ja tempera

Aluksi valkoiseksi kalkituilla seinillä varustettu kappeli oli hyvin askeettinen päätyseinän lasimaalausta lukuun ottamatta. Sisustus muuttuu runsaammaksi ajan kuluessa. Nykyinen voimakas pompeijinpunainen sävy on vuodelta 1999. Kappelissa on vanhaa kirkkotaidetta ja kaksi modernia teosta.

Pauliina Turakka Purhonen, Tuskien mies II, 2007 tekstiili

Anne Estarriola, Matka-alttari jumaluudelle, 2015 videoinstallaatio

Kappelin yhteydessä on myös oma urkuhuone, josta löytyy kauniisti koristellut urut. Urkuhuoneesta oli suora näkymä Hotelli Torniin, joka valmistui 1931. Olisi ollut mielenkiintoista kuulla näiden urkujen sointia. 

Amos Anderson Hem - Amos Anderson kotimuseo on avoinna ke 16-20 ja lauantaina 11-17. Museo on maksuton mutta kävijän täytyy varata vierailuaika etukäteen museon koon vuoksi. Liput voi varata osoitteessa amoshem.fi. Museokorttikohde, joka löytyy osoitteesta Yrjönkatu 27. Sympaattinen kotimuseo, jossa saa hyvän kuvan 1920-luvun porvariskodista.

Amos Andersonin kesäparatiisi Söderlångvikin kartano on myös peruskorjattu joten ensi kesänä täytyy käydä ehdottomasti katsomassa mitä muutoksia siellä on tehty edellisen käyntini jälkeen. Tästä pääset kurkistamaan minun retkeeni kesällä 2015 Kemiöön, jolloin vierailin myös Söderlångvikin kartanossa.