On aika esitellä helmikuun toinen kuvahaaste eli päivien 6.-12.helmikuuta valokuvat. Päätin uuden kuukauden kunniaksi tarttua Kristiina K:n kuvahaasteeseen, jossa jokaisena helmikuun päivänä on pyrkimys kuvata K-kirjaimella alkavia asioita tai esineitä. Kristiina kirjoittaa haasteen saatesanoina "Annan joka helmikuun päivälle aiheen, josta toivon sinun ottavan kuvan. Kuvat voivat olla vanhoja tai uusia, tai voit vaikka laittaa tekemästäsi piirroksesta kuvan. Kuvapankkien kuvia voi mainiosti myös käyttää." Tässä tulevat tämän viikon kuvat K-kirjaimella ja mukana on kahvista kurkkuun kirjavan sekä komean kautta koristeelliseen unohtamatta kameraa ja kudinta.
6.2. Kirjava
Vuonna 2015 istuin hammaslääkärin odotusaulassa ja lehteilin hermostuneesti pöydällä olevaan aikakausilehteä. Minähän en pidä hammaslääkäreistä joten yritin saada ajatukset muualla. Artikkeli Enni Idin värikkään kirjavasta taiteilijakodista Padasjoella sai minut totaalisesti unohtamaan missä olin ja mikä minua kohta odottaisi. Huikeat valokuvat lumosivat värikkyydellään ja yksityiskohdillaan. Juttua en ehtinyt edes lukaista kun minut kutsuttiinkin jo piinapenkkiin.
Onneksi nappasin kännykällä yhden kuvan lehtijutusta muistoksi. Myöhemmin selvitin, että juttu oli ollut Kotiliedessä. Heinäkuussa 2020 vierailin tuossa ulkoapäin tuiki tavarallisessa punamultaisessa talossa. Mutta astuttuani ulko-oven kynnyksen yli minulle aukesi uskomaton värien kirjo. Lisää itseoppineesta kirjavan ja värikkään taiteen tekijästä löydät tekemästäni postauksesta elokuulta 2020.
7.2. Kudin
Kun olin 15-25 -vuotias tein ihan valtavasti käsitöitä. Nyt jouduin kuitenkin turvautumaan kuvapankkiin koska en ole vuosiin neulonut puikoilla yhtään mitään. Neuloin aikoinaan villapaitoja ihan urakalla ja siinä sivussa syntyi myös pipoja ja kaulahuiveja. Minun akilleenkantapääni neulomisessa oli sukat eli olen koulun käsityötunnilla saanut opettajan avustuksella neulottua yhdet, todella rumalla kantapäällä varustelun sukkaparin. Mitä todennäköisemmin nämä sukat löytyvät edelleen lapsuudenkodistani jostain "muinaismuistojen" joukosta.
Minä myös kävin kutomassa sekä mattoja että kangasta yhden kerrostalon pohjakerroksessa. En ihan tarkkaan muista kenen tuo paikka oli mutta tilassa oli kangaspuita ja sinne sai varata itselleen kudonta-aikoja. Kävimme siellä yhdessä äitini kanssa ja joskus menin sinne yksinkin. Lisäksi myös virkkasin pöytäliinoja, hyllynreunuspitsejä, lakanapitsejä, lasinalusia jne. eli "olin ihan käsityöhullu" noihin aikoihin.
Tämän neuloosin ja käsityöhuuman seurauksena sain itselleni todella jumissa olevat hartiat ja kipeän niskan sekä päänsäryn lähes päivittäin. Lopulta sain lääkäriltä kiellon jättää käsityöt hetkeksi. Ehkä nyt olisi aika taas aloittaa uudelleen...
8.2. Kamera
Minä olen aina valokuvannut paljon. Muistan hyvin sen ajan kun ei ollut vielä digikameroita eli valokuvasit filmillä etkä siis yhtään tiennyt ovatko kuvasi onnistuneita vai ihan sysihuonoja. Vasta kun sait kehitetyt valokuvat ja totesit, että ihan huippukuvasi taustalle oli tallentunut jotain sinne täysin kuulumatonta eli ohi ajava mopo tai joku vieras ihminen. Ehkä noilta ajoilta minulle on jäänyt tapa ottaa myös nykyisellä järjestelmäkamerallani monia kuvia "ihan varmuuden vuoksi" samastakin kuvakulmasta. Olen vannoutunut järkkärin käyttäjä vaikka kuvaankin myös puhelimella. Juuri tänään vastasin seuraavasti Meriharakat -blogin postaukseen "Kameralla vai kännykällä?"
"Ehdottomasti järkkäri vaikka myös puhelimella tulee kuvattua. Kamera istuu minun käteeni paremmin ja kuten sinäkin totesit ”zoomaus ja kunnon etsin hakkaavat puhelimen mennen tullen”."
Lisää perustelujani voit kurkata Meriharakat -blogista minun kameran käytölle valokuvauksessa.
9.2. Komea
Olen aina ollut sitä mieltä, että hevonen on komea eläin! Muutamana keväänä olen ollut Marttilan hevostilalla katsomassa hevosten kesälaitumelle laskua keväällä ja se jos mikä on upea näytelmä. Se kiihko ja into, jolla talven sisätiloissa olleet hevoset kirmaavat laitumelle on komeaa katsottavaa ja totta kai myös todella riemullista.
Myös Fiskarsin perinneajoissa hevoset ovat komeasti vetäneet perässään erilaisia kärryjä ja vaunuja tässä keväisessä avaustapahtumassa. Roolipuvuissa ja -vaatteissa olevat ihmiset ovat yhdessä hevosten kanssa luoneet upeita katseluhetkiä idyllisessä ruukkimiljöössä meille katselijoille.
Rohan tallien upeissa esityksissä ovat hevoset komeasti hoitaneet oman osansa esityksestä kurinalaisesti ja tarinaa eteenpäin vieden. Jos et koskaan ole nähnyt Rohan tallien hevosia niin ensi kesänä mene ihmeessä katsomaan. Itse olen nähnyt heidät sekä Laukon kartanon kesässä että Turunlinnan turnajaisissa.
Kuva Sami Lamberg
Koen hevosen komeaksi myös Suomenhevosen tarina - musiikkinäytelmän kautta, joka kertoi 2017 syksyllä koskettavasti ainutlaatuisen tarinan hevosista Suomen sodissa. Näytelmää esitettiin Järvenpään ratsastuskeskus Ainon tiloissa eli näytelmässä oli rooleissa mukana myös aitoja suomenhevosia. Musiikkinäytelmä oli kunnianosoitus 100-vuotiaalle Suomelle ja 110-vuotiaalle suomenhevoselle, jotka komeasti puolustivat isänmaatamme omalla panoksellaan.
10.2. Kahvi
Minä olen varsinainen kahvikissa joten blogissa on myös aika usein kuvattuna joku herkkuja sisältänyt kahvihetki. Suomi on pullollaan aivan ihania kahviloita kuten vaikka Tuhannen tuskan -kahvila Loviisassa. Voit istua suljetulla sisäpihalla kasvillisuuden keskellä nauttimassa kahvia kultareunaisista ohuista kahvikupeista.
Heinolan harjupaviljongin vohvelikahvila on myös hyvä paikka kahvitella ja samalla syödä talon erikoisuuksia eli joko suolaisia tai makeita vohveleita. Tai miksi et ottaisi useampaa kupillista kahvia ja molemmat vohvelit.
Toinen usein vierailtu kahvittelu paikka on Fagervik Cafe, joka löytyy idyllisestä Fagervikin ruukin kylästä Inkoosta. Museotien varrella oleva kahvila tarjoaa aina hyvän kahvin lisäksi runsaasti suolaisia sekä makeita herkkuja.
Ja totta kai myös kotona keitellään kahvia ja nautitaan siitä vaikka kuten tässä kuvassa isänpäivän kunniaksi. Eihän ihminen nyt voi elää ilman kahvia - toteaa nainen, joka aikoinaan oli viisi vuotta juomatta kahvia kunnes taas palasi sen pariin.
11.2. Kurkku
Ympäri vuoden tykkään syödä kurkkua vaikka se tosin kesällä on ihan parhaimmillaan uudesta sadosta. Kuvassa Inkoossa sijaitsevan Lill-Breds - Bärgård & Cafén tarjontaan. Usein ajellaan meiltä Espoosta Inkooseen tähän valtatien 51 varrella sijaitsevaan sympaattiseen paikkaan sekä ostamaan marjoja ja vihanneksia että samalla myös kahvittelemaan. Ehkä ensi kesänä nautitaan myös paikan pizzoista.
12.2. Koristeellinen
Tähän on ihan pakko laittaa kuva Riian Alberta Ielan jugend talosta ja sen rappukäytävästä portaineen. Olen vain kerran Riian reissuillani ehtinyt sisälle tähän jugendmuseoon eli entiseen arkkitehti Konstantis Peksensin asuntoon, johon on sijoitettu Rigas Jugendstila centres. Kuva on marraskuulta 2011 ja napsaistu pienellä Ixuksella joten kuvan laatu on todella rakeisen huono. Toista kertaan en tähän museoon ole ehtinyt/päässyt joten nyt on tyydyttävä tähän. Äärimmäisen kauniin koristeellinen jugend portaikko!
Hyvää sunnuntai iltaa kaikille ja mukavaa uutta alkavaa viikkoa ♥
Hienot kuvat ja kattava postaus kaiken kaikkiaan. Kirjava-kuvista tuossa taiteilijakodissa en ole käynyt, mutta hänestä luin minäkin tuosta samaisesta lehdestä ja katsoin myös tv-ohjelman jossa esiteltiin hänen värikästä kotiaan. Paljon olet neulonut, vaikka nyt onkin ollut taukoa. Jos aloitat, niin pidä taukoja ettet saa kipeitä paikkoja taas.
VastaaPoistaKamerassa etsin on kyllä ehdoton ja siksi sillä on ainakin kirkkaassa auringonpaisteessa mukavampi kuvata kuin kännykällä. Eikä zoomauskaan tietenkään pahitteeksi ole. Kuvaan kuitenkin nykyään vain kännykällä.
Tosi hieno tuo rappukäytävä!
Kiitos Kristiina ♥ Tätä postausta oli hauska tehdä ja etsiä kuvia omista arkistoistaan. Muistan sinun kirjoittaneen silloin Enni Id postaukseen, että olit lukenut saman artikkelin kuin minä. Jutussa oli upeita kuvia mutta itse paikan päällä se värikkyys ja runsaus oli omien silmien edessä. Valtavasti katsottavaa. Melko moni arvostaa kamerassa juuri etsintä ja sen helpompaa käsittelyä kuin kännykän. Kamera on omaa käteeni kuvauksen kannalta riittävän järeä. Kännykästä ei osaa myöskään etsiä juuri niitä oikeita kuvakulmia.
PoistaUpea haastepostaus kuvineen ja teksteineen! Minä olen ihan mahdoton neulomaan. Vähintään sukat viikossa :) Niskahartian kivuista en ole pahemmin nyt kärsinyt, mutta tuttua on ne vaivat.
VastaaPoistaKiitos Tarja ♥ Olen huomannut, että sinulla syntyy neulomuksia ihan urakalla. Sinulta sukat viikossa minulta yksi rumasukkapari joskus kouluaikoina. Minulla on tapana nostaa hartioita kun teen käsilläni joten se ei pidemmän päälle käsitöissä ole hyvä juttu kun menee ihan jumiin ja saa päänsäryn.
PoistaSiis niin kauniit kuvat taas täällä. Hevoset ovat ehdottomasti komeita eläimiä. Minä pohdin kahden komean väliltä eli Rachidin tai meidän pojan Muhiksen välillä :)
VastaaPoistaIhanaa viikkoa sinulle Marjo <3
Kiitos Outi ♥ Minä visuaalisena ihmisenä rakastan sekä kuvaamista että valokuvien katselua. Vaikea valinta sinulla Rachid vai Muhis :D Molemmat kuitenkin rakkaita. Kivaa loppuviikkoa ♥
PoistaOlipa hienot kuvat!
VastaaPoistaKiitos Maarit ♥ MInulla riittää vuosien varrella otettuja valokuvia eli tätä postausta varten kuvasin vain järjestelmäkamerastani kuvan. Kivaa viikonjatkoa!
PoistaOlen vasta nyt päässyt lukemaan haasteen postauksia ja kun siinä kaikissa mainittiin kahvi, niin olen järkännyt itselleni kupillisen, vaikka kello alkaa olla lähellä puolta yötä 😀 Pakerran samalla oman postauksen kanssa, jospa parissa päivässä saa sen ulos.
VastaaPoistaHevonen on todellakin komea eläin. Ja ALBERTA IELAn talon rappukäytävä on poskettoman upeasti koristeltu.
Kahvia teki minunkin mieli kun kirjoitin tätä postausta ja vastasin Kristiinan kysymyksiin. Hevoset ovat komeita ja ovat myös olleet isossa roolissa Suomen sodissa. Kunnia heille!
PoistaAlberta Iealan talot - mukaan lukien tämän museotalon - ovat upeita. Pääsin kurkkaamaan yhden talon rappukäytävään ja talon julkisivu oli paljon paremmassa kunnossa kuin itse rappukäytävä, joka oli kuitenkin upea - tosin ajanhampaan puraisema.