helmikuuta 26, 2023

Helmikuun kuvahaaste 20.2. - 28.2.

 

Upean, aurinkoisen sunnuntain kunniaksi tässä tulee 4. eli viimeinen helmikuun kuvahaasteen osuus. Koska helmikuun kuvahaaste julkaistaan aina sunnuntaisin päätin ottaa tähän mukaan vielä tulevan maanantai ja tiistai päivänkin kuvat, jotka päättävät helmikuun. Toivottavasti haasteen alulle laittanut Kristiina ei pahastu, että lähdin vähän sooloilemaan tässä haasteessa, jossa jokaisena helmikuun päivänä on pyrkimys kuvata K-kirjaimella alkavia asioita tai esineitä. Kristiina kirjoittaa haasteen saatesanoina "Annan joka helmikuun päivälle aiheen, josta toivon sinun ottavan kuvan. Kuvat voivat olla vanhoja tai uusia, tai voit vaikka laittaa tekemästäsi piirroksesta kuvan. Kuvapankkien kuvia voi mainiosti myös käyttää." Tässä tulevat tämän viikon kuvat K-kirjaimella ja mukana on tällä kertaa kuivunut, kala, kalenteri, kiiltävä, katos, keltainen, kori, katu ja kesä. 

20.2. Kuivunut



Kelo on pystyyn kuivunut vanha puu, joka on pudottanut kuorensa. Tämä upea kelo löytyi pari kesää sitten Pentalan saaren luonnonsuojelualueelta. Kelopuilla on tärkeä merkitys luonnonkiertokulun ja monimuotoisuuden kannalta. Kuivuneet vanhat puut tarjoavat kasvualustan monille sienille ja jäkälälle. Myös monet kolopesijälinnut ja näätä asustavat palokärkien kovertamissa keloissa. 

Askolan hiidenkirnujen lähistöltä löytyi kelo, jonka ehkä tuuli tai talvi oli kaatanut maahan. Kelot ovat minusta kauniita ja niitä löytyy luonnonvaraisista metsistä. 

21.2. Kala



Talvipuutarhan karpit ovat ehdoton valinta tähän kala -osioon. Näin kirjoitin viime vuonna pääsiäispostaukseen karpeista. "Tuntui, että tuo kellertävä, joka oli karpeista suurin katsoi minua suoraan silmiin. Karpit tai itse asiassa koikarpit eli koristekarpit ovat aika veijareita. Muistan kun muutamia vuosia sitten olin Saarenmaalla pressimatkalla ja näimme melkoisen spektaakkelin kun Pädasten kartanonherra syötti karppejaan keväällä ulkoaltaassa, jonne ne oli juuri siirretty. Ne melkein söivät isäntänsä kädestä." 

22.2. Kalenteri


Olin vannoutunut paperikalenterin käyttäjä vielä muutamia vuosia sitten mutta nykyään käytän vain sähköistä kalenteria. Olen viime aikoina alkanut taas kaivata fyysistä kalenteria, johon on mahdollista liittää "kaiken maailman lippu lappuja ja post it-lappusia". Olen tässä vähän kahden vaiheilla ottaisinko paperikalenterin taas käyttöön. Kalenterit kiinnostavat itseni lisäksi muitakin siellä ruutujen toisella puolella. Järjestin elo-syyskuun vaihtuessa Visual Addict Frida Steinerin kalenteriarvonnan blogin lukijoiden kesken ja selkeästi moni kaipasi paperikalenteria. 

23.2. Kiiltävä



Kiiltävästä minulle tulivat heti mieleen keskiaikaiset ritarit haarniskoissaan. Nämä kuvat on otettu Turun linnan turnajaisissa kesällä 2018 jolloin osallistuin elämäni ensimmäisen kerran tilaisuuteen, joissa hevoset laukkasivat areenalla ja miehet kiiltävissä haarniskoissa ottivat yhteen hevosten selässä istuen. Jäin koukkuun näihin turnajaisiin ja "kiiltäviin ritareihin"

24.2. Katos

Elonkierto on  Jokioisissa sijaitseva kaikille avoin ja täysin ilmainen esittelypuisto. Elokierrossa kulkiessaan voi oppia ja ennen kaikkea ymmärtää, miten ihminen ja luonto toimivat yhdessä. Elokierron ns. opastepisteissä oli tällaisia pieniä katoksia. 

Veistoksellinen Keskuskirjasto Oodi avattiin jo 2018. Oodi valittiin jo vajaan vuoden kuluttua starttaamisestaan "Suomen kauneimmaksi rakennukseksi" ja vuonna 2019 "Maailman parhaaksi uudeksi yleiseksi kirjastoksi". Oodi oli Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlavuoden merkkihanke. Rakennuksen lasi- ja teräsrakenteissa sekä puujulkisivun muotokielessä yhdistyvät niin perinteet kuin modernismikin. Oodista löytyy myös linjakas katos Kansalaistorin puolelta. 

Mall of Triplan sisäänkäynnin katos on vähän sienimäinen elementti. Harvemmin arkkitehtuurissa nähdään tällaisia orgaanisia muotoja vaan pysty-vaakalinjat ovat selkeitä ja vallitsevia. Tässä on jotain hauskaa mutta ystäväni lapsi kutsui näitä "pelottaviksi pampuloiksi". Kieltämättä kun katselee näitä pidemmän aikaa alkaa mieli tehdä tepposet ja pilarit näyttivät melkein liikkuvilta. Tai ehkä minä olin vain väsynyt. 

25.2. Keltainen



Keltaisesta tulee ehdottomasti ensimmäisenä mieleen elo-syyskuinen auringonkukkapelto. Pääkaupunkiseudulla on monia auringonkukkapeltoja, joista voi omiin tarpeisiin käydä hakemassa auringonkukkia. Auringonkukista tulee tänä päivänä myös mieleen ikävä Ukrainan sota ja se, että Ukraina kasvattaa valtavia auringonkukkapeltoja. 

Keltainen on voimaväri, johon on hauska pukeutua kesällä kun ihollakin on vähän päivitystä. Tämä mekko keltaisine aurinkolaseineen on viime kesän alelöytö. 



Tämä vähän ehkä dramaattinenkin kuva auringon laskiessa Haltialan pelloilla on jotenkin maaginen. Ja "auringonkukat eivät koskaan ole OUT" vaan niitä voi aina valokuvata ja ihailla ne nähdessään.  

26.2. Kori

Minä omistan monia koreja eli taidan olla vähän korihullu! Korit ovat kauniita sisustus- ja säilytyselementtejä kotona silloin kun niitä ei tarvita tavaroiden kantamiseen. Tässä ollaan piknikillä Malminkartanon Fruticetumissa eli omenatarhassa kun omenapuut kukkivat. Kuva on ihan blogin alkuajoilta eli keväältä 2013 kun olin blogannut vasta puoli vuotta. Valkoiset omenankukat puissa, hyvää ruokaa ja auringonpaistetta. Ja totta kai eväät korissa mukana!

Tässä ollaan iloisesti kesälomalla 2015 ja olen poimimassa niittykukkia punottuun korikassiin. Miellän itse nämä korikassit myös koreiksi vaikka ne ovatkin joustavampia eivät yhtä painavia ja tukevia kuin varsinaiset korituotteet. Kori- ja punoslaukuilla on muuten pitkä historia ja varhaisempia niistä on löytynyt  jo Egyptistä faaraoiden ajalta. Minulla on myös itselläni luvattoman paljon erilaisia kori- ja punoslaukkuja kuten tuosta yhdestä postauslinkistä käy ilmi. 

Cafe Regatta Merikannontiellä Helsingissä käyttää näin luovasti koreja ulkotarjoilussa. Vanhat punotut pärekorit ovat myös minun heikkouteni eli niitäkin omistajan muutamia. 

Karkkilan Retro ja romu -nimisessä vanhojen tavaroiden liikkeessä oli kesällä 2015 näin upeita pärekoreja. Muistan pohtineeni siellä vieraillessa "kuinka moni suomalainen osaa vielä punoa pärekorin". Pärekorit ovat upeita käsityötaidon näytteitä menneisyydestä ja toivottavasti nämä tuotteet säilyvät myös tuleville sukupolville. 

27.2. Katu

Helsingissä on yli 4500 katua ja tässä on yksi niistä Köydenpunojankatu, joka kulkee Kalevankadun ja Hietalahdenrannan välissä. Olen Helsingin kantakaupungin osalta ottanut melko hyvin haltuun kaupungin katuja elämäni aikana. Työni puolesta liikun paljon ydinkeskustassa joten suurin osa kaduista on tuttuja. Mutta Helsingissä on kantakaupungin lisäksi lukemattomia muita alueita, joiden monet kadut ovat minulle täysin tuntemattomia. Luin muutama vuosi sitten hauskan YLEn artikkelin katukeräilijä Johannes Laitilasta, joka kävelee katuja harrastuksena. Erikoinen harrastus ja montaa "lajinharrastajaa" ei Suomesta kyllä löydy. Ainakin tässä harrastuksessa saa liikuntaa ja samalla voi myös ihailla arkkitehtuuria. 

Olin Varsovassa työmatkalla elokuussa 2016 ja ihastuin kaupunkiin. Meille oli järjestetty kiertokävely paikallisoppaan kanssa yhden päivänä aikana. Oppaan kanssa kävelimme useamman tunnin Varsovan katuja ihmetellen ja samalla epäuskoisesti ihastellen miten upeasti puolalaiset ovat pystyneet uudelleenrakentamaan 2.maailmansodassa tuhotun kaupungin. Tuntui hieman erikoiselta kävellä Kuninkaallista reittiä - Trakt Krolewski/Krakowskie Przedmiescie - Vanhaakaupunkia kohden ja ihailla kadun molemmin puolin taloja, jotka on rakennettu 1950 luvulla täysin kopioiksi alkuperäisistä. 

Kävin elämäni ensimmäisen kerran Ahvenanmaalla syksyllä 2019 ja menetin sydämeni. Oheinen kuva on otettu kun olin lähtenyt hotelli Pommernista kävelemään Norrgatania tutkiakseni vähän itsekseni Maarianhaminaa. Osallistuin pr-matkaan eli meillä oli paljon yhteistä mielenkiintoista ohjelmaa mutta myös vähän omaakin aikaan. Maarianhaminaan on ehdottomasti päästävä uudelleen! 

Riika on kaupunki, jolla on erityinen paikka sydämessäni. Ei pelkästään sen takia, että kaupunki on täynnä upeita jugendtaloja ja silmiä hivelevän kaunista arkkitehtuuria mutta myös siksi, että siellä on hyvät shoppailumahdollisuudet, ystävällinen palvelu ja paljon pieniä katuja. Rakastan kävellä Riian katuja ja totta kai aina haluan kulkea myös Alberta Ielan päästä päähän ja istahtaa pienille aukioille vaikka juomaan kahvikupposen ja lasillisen jotain virkistävää. 

28.2. Kesä

Kesä on minun suosikkivuodenaikana kun olen syntynyt kesäkuun lopussa. Kesän lapsella on aina kaipuu lämpöön, vihreille niityille sekä kurkkimaan myös mitä maaseudun eläimille niin lehmille kuin hevosillekin kuuluu. Hyvin kesäinen näkymä lehmiä/hevosia laitumella saa minut pysäyttämään auton ja vain ihailemaan. Tämä kuva on napattu Bårgårdin luomutilalta muutamia kesiä sitten. Laitumella herkkä hetki valkoisen Charolaisrodun lehmäemon ja vasikan välillä.  

Kesään kuuluu myös hellehattu, kesämekko ja flip-flopit! Tässä ollaan kirmattu niitylle keräilemään kukkia ennen kuin istahdetaan nauttimaan juhannusruokia ja herkkuja. Uudet perunaa, kalat, grilliherkut, vihannekset ja lukemattomat muut kesäherkut....omnomnom!   

Kesään kuuluvat myös mansikat ja niistä juhannuksena tehty ensimmäinen mansikkakakku. Kesällä tulee syötyä paljon erilaisia marjoja ja osa niistä päätyy sitten vielä pakastimeen jotta talvellakin voi herkutella kesän antimilla. Minä pakastelen myös uusia perunoita jouluaterialle. Kuvat marjat on kuvattu Wennborgin marjatilalla Kytäjällä

Kiitos Kristiina tästä todella mieluisasta kuvahaasteesta ♥ ♥ ♥










6 kommenttia:

  1. Upea kooste haasteen viimeiseen postaukseen. Kelot ovat aina viehättäneet minua ja hyödyllisiäkin ne ovat. Paperikalenteri on itselleni se oikea valinta. Noiden ritareiden asua katsellessa mietin miten hyvin he olivat suojautuneita, mutta miten vaikeaa varmaan tuollaisessa "panssarissa" oli itseään liikutella.
    Korit ovat aina yhtä ihania ja käyttökelpoisia ja miten upea oletkaan tuo isolierinen hattu päässäsi. Olet pitkä ihminen joten se sopii sinulle hienosti, mutta itse jos laittaisin tuollaisen hatun päähäni, niin näyttäisin kääpiöltä joka on piiloutunut sienen alle! :)
    Tuo "Lika-astiat"-kyltti hymyilytti minua, sillä tuli ihan mieleen joku komposti-astia. Katukuvat ja kaupunkikuvat yleensäkin ovat suosikkejani ja olihan siellä yksi tosi tuttukin katunäkymä mukana. Tyttäreni muuten asuu juuri tuolla Norragatanilla. Kesä ei selityksiä kaipaa, hieno vuodenaika.
    Kiva kun tulit haasteeseen mukaan. Nyt ainakin itse pidän taukoa haasteista kunhan vielä ne kaksi viimeistä kuvaa saan näytettyä. Olen mukana myös koko vuoden jatkuvan Nadinen haasteessa, joten hiukan liikaa haastetta on nyt ollut. Onneksi Nadinen haasteessa postataan vain kerran kuukaudessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kristiina ♥ Itse olen aina ollut viehtynyt keloista ja myös valokuvaillut niitä aina metsässä. En tiedä palaanko vielä paperikalenteriin kun olen nyt useamman vuoden ollut vain sähköisen kalenterin käyttäjä - saa nähdä koska kaipaan, että saan kirjoittaa sinne jotain ja liittää "niitä lippulappujani" myös.

      Ritarien haarniskat on suojanneet sodankäynnissä mutta ne ovat olleet myös hankalien käyttäjälle. Keskiaikainen rengashaarniska painoi 13 kg ja italialainen 1400-luvun levyhaarniska 26–32 kg. Levyhaarniska oli joustava ja kohtalaisen kevyt kantaa. Haarniskan paino jakautui tasaisesti ympäri kehon, ja sen käyttäjät olivat harjoitelleet jo pojasta asti. Haarniskoitu soturi pystyikin nousemaan helposti hevosen selkään ilman apua. Haarniskan suurin ongelma oli sen vaarallinen kuumeneminen taistelun aikana, mikä saattoi aiheuttaa kuolemia.

      Korit ovat minun heikkous ja omistan niitä lukemattomia. Kiitos ♥ pidän leveälieristä hatuista mutta tuo on ihan totta, että eivät välttämättä ole lyhyemmän päässä yhtä kivoja. Nauratti tuo sinun sienivertaus :D

      Sinun pitäisi joskus päästä käymään Cafe Regatassa koska siellä on paljon "fiksu oivalluksia" noiden "lika-astia korien" lisäksi. Kahvilan ovessa on lappu, joka kertoo ettei kahvilassa ole rahaa eikä tupakkaa joten sinne on turha murtautua.

      Sinun tyttärellä on kiva kotikatu. Norragatan oli ihan keskustassa mutta silti ihan idyllinen. Kesää tässä odotellaan ja mietitään jo koska aurinko alkaa lämmittämään.

      Taidan minäkin pitää haasteista nyt vähän taukoa.
      Kivaa viikkoa ja aurinkoisia päiviä ♥

      Poista
  2. Olipa taas ihanat kuvat <3 Tämä haaste on ollut kiva, itse osallistunut instan kautta.
    Mukavaa loppuviikkoa sinulle Marjo <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Outi ♥ Olen itse nyt tietoisesti viettänyt vähemmän aikaa Instassa mutta nyt menen katsomaan sinun haastekuvat sieltä. Kivaa viikon jatkoa ♥

      Poista
  3. Hienoja kuvia olet laittanut. Minä en näistä blogihaasteista mitään ymmärrä mutta kuvia on mukava katsoa. Lehmistä tulee mieleen oma lapsuus maaseudulla. Pärekoreja on meidän huushollissa monia. Itse olen lapsena osannut isomummun opastuksella punoakin sellaisen. En tiedä onnistuisiko enää. Kädentaidot katoaa meiltä. Ostetaan kaupasta eikä itse yritetä tehdä. Sinikka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sinikka ♥ kiva, että pidät valokuvistani. Blogihaaste on toisen bloggaajan antama haaste, jossa on tarkoitus kirjoittaa aiheesta/asiasta, jonka hän määrittelee. Näitä on hauska tehdä on silloin tällöin.

      Lehmät ovat ihania ja minulle niistä tulee myös mieleen lapsuuden mummolan navetta. Ymmärrän rakkautesi pärekoreihin koska ne ovat kauniita ja upeita käsityön taidonnäytteitä. Upea juttu, että sinun isomummusi on opettanut punomaan pärekorin. Tuo on ihan totta, että kädentaidot unohtuvat jos niitä ei harjoiteta ja siirretä tietotaitoa myös seuraavalle sukupolvelle.

      Mukavaa viikonloppua!

      Poista