Helmikuun kuvahaaste 13.2. - 19.2.

On aika esitellä helmikuun kolmas kuvahaaste eli päivien 13.-12.helmikuuta valokuvat. Päätin  tarttua Kristiina K:n kuvahaasteeseen, jossa jokaisena helmikuun päivänä on pyrkimys kuvata K-kirjaimella alkavia asioita tai esineitä. Kristiina kirjoittaa haasteen saatesanoina "Annan joka helmikuun päivälle aiheen, josta toivon sinun ottavan kuvan. Kuvat voivat olla vanhoja tai uusia, tai voit vaikka laittaa tekemästäsi piirroksesta kuvan. Kuvapankkien kuvia voi mainiosti myös käyttää." Tässä tulevat tämän viikon kuvat K-kirjaimella ja mukana on tällä kertaa keramiikka, kataja, kannu, köynnös, karkki, kivi ja kylmä. 

13.2. Keramiikka

Olen kuvannut blogiin paljon keramiikka koska olen sen suuri ystävä lasin ohella. Halusin valikoida tähän keramiikka -aihekohtaan ehdottomasti kaksi kuvaa, joista toinen on Maarit Lassilan minulle tekemä söpö keramiikkapupu. Liikkeessä nähty pupu oli vähän erilainen kuin kuvassa oleva ja koko tarinan pupun takaa voit lukua tästä. Inkoossa sijaitsevalla Galleria Karaijalla on pitkät perinteet toiminnassaan ja sen valikoimissa on paljon kaunista kotimaisten keraamikkojen tekemää käyttökeramiikkaa. Myös Maarit itse on keraamikko ja pupu on hänen omaa tuotantoaan. 

Ylläolevassa kuvassa näkyvät tuotteet ovat eri keraamikkojen töitä Galleria Karaijan liiketiloista. Hurmaava paikka ja seinänaapurista löytyy toinen aivan yhtä ihana HUONEettRUM -lifestylepuoti, josta löytyy kodintekstiileitä, kynttilöitä, piensisustusta, paperituotteita, kirjoja (ruoanlaitto, sauna, vihersisustaminen, lifestyle), saippuoita, koruja, viherkasveja ja paljon muutakin kivaa itselle tai lahjaksi.

14.2. Kataja

Porkkalanniemeltä löysin katajia, joista on säilynyt kuvia myös muistikortilla. Ihan varmasti olen niitä muuallakin valokuvannut mutta en muista missä. Kävimme Minnien kanssa koronan pandemian alettua paljon Porkkalanniemellä kävelemässä. Katajat ovat sitkeitä kun ne seisovat siellä kallioisilla rinteillä tuulessa ja talven tuiskussa.

Onnistuimme näkemään myös katajanmarjoja (vas.) ja "keltaisia minibanaaneita" (oik.) katajassa. Suomen Luontoliiton sivuilta löytyi onneksi vastaus mitä keltainen oli katajassa.  

"Omituiset pehmeät muodostumat aiheuttaa sieni, orapihlajankatajanruoste. Se elää katajassa vuosikausia ja synnyttää vähitellen asuttamaansa haaraan jopa vaaksan pituisen paksunnoksen. Se ei yleensä poikkea niin paljon muista haaroista, että kiinnittäisi erityisesti huomiota. Kesän alussa paksunnoksesta kasvaa itiöitä tuottavia ulokkeita. Kuivina ne ovat noin viiden millimetrin mittaisia, kellertäviä, kielimäisiä tai lieriömäisiä tappeja." 

15.2. Kannu

Minähän rakastan antiikkitapahtumia, erilaisia kirpputoreja, vintage- ja retrotapahtumia, "penkomis+poistopäiviä", garagesales -tapahtumia ja esim. Fidan ja UFF:än myymälöitä. Pakko myöntää etten voi ohittaa poistolavoja tekemättä pikavilkaisua mitä siellä mahtaa olla. Olen jopa heittiötikkaiden avulla "kiivennyt vaihtolavan reunan yli" kun näin, että lavalla oli vanhoja matkalaukkuja. Harmikseni ne tikkaat vain kaatuivat eli pois tuleminen olikin sitten jo vähän haastavampi juttu! Vanhat tavarat puhuttelevat ja minä aina uppoudun niin esineisiin, että unohdan ajankulun näillä reissuillani. 

Patinaputiikissa Portaan kylässä, Tammelassa olisi ollut viime kesänä esillä näin ihania Arabian vanhoja maitokannuja/kaatimia. Jätin kaatimet mutta ostin Arabian vanhan astiaston. 

Villi Kanala Loviisan Skinnarbyssä tarjosi viime keväthankien aikaan näin ihanan keväisen keltaisia kaatimia. Vaihtuvat valikoima mielenkiintoisia tavaroita eli kannattaa kurkistaa usein nettisivuille.

Arabian "Mummokannuja" olen vuosia kuolannut mutta vielä yksikään ei ole muuttanut meille asumaan. Näin upea valikoima oli tarjolla kesällä 2018 Fiskarsin antiikkipäivillä. 

Lasiset, koristemaalatut kannut valokuvassa olen tainnut ostaa Leppävaaran Fidasta vuosia sitten. Tuon 1 litran valkoinen kannu on "uusvanha" ja se on ostettu Piirongista, jonka kivijalkakauppa on Aleksilla. 

16.2. Köynnös

Vierailin elokuussa 2015 Villa Maireassa Noormarkussa opastetulla kiertokäynnillä yhdessä suomalaisen arkkitehtuurin "helmikohteista". Arkkitehti Alvar Aallon ystävilleen Maire ja Harry Gullichsenille piirtämässä ja suunnittelemassa sekä yksityiskodissa että edustusasunnossa oli todella paljon katsovaa. Vuonna 1939 valmistunut talo vaikutti siltä kuin se olisi kohonnut paikalleen vain muutamia vuosia sitten. Varsinainen klassikkorakennus, jonka pihalla luikerteli talon seinillä ja katossa vähän villiviiniä muistuttava köynnöskasvi, jonka nimeä en kierroksella saanut selville. Mikä mahtoi olla tämä vihertävä kaunotar? Valokuvani olivat blogin alkuvuosina todella surkean epätarkkoja kuten yo. kuvista näkyy

17.2. Karkki

Fazerin vierailukeskus on tullut minulle tutuksi jo kun olin lapsi. Isotätini - siis isoäitini sisko Aili-täti - oli töissä Fazerilla joten pääsin jos koululaisena vierailulle karkkitehtaaseen. Aili-täti toi meille aina karkkia fazerilaisten tehtaanmyymälästä eli jos vaikkapa karkkipaperit olivat karkkien päällä vähän rutussa niin laadunvalvonta ei ollut päästänyt niitä läpi vaan karkit siirtyivät henkilökunnan myymälään. Lapsuusajoiltani ei valokuvia löytynyt mutta yo. kuva on vuodelta 2015 kun pääsin pr-tilaisuudessa tutustumaan ihan uuteen Fazerin vierailukeskukseen. Ehdottomasti katsomisen ja kokemisen arvoinen paikka. Ja tosi hyvän makunautinnon tarjoava!

Kirjoitin blogiin postauksen 2021 aiheesta "Makumuistoja vuosikymmenten takaa ja edelleen maistuvia" . Tänäkin keväänä tulen ostamaan Mignon-munia pääsiäisenä koska pidin suklaanmausta ja pidän siitä edelleen. Meillä ei taida enää käydä pääsiäispupu tuomassa munia joten ne on itse hankittava kaupasta ennen kuin loppuvat kesken. Postauksesta löydät lisäjuttua mm. Kettukarkeista tai siis Pihlaja karkeista viralliselta nimeltään ja totta kai mukana on myös Kiss-Kiss -karkit sekä legendaarinen Fazerin Parhaat. 

18.2. Kivi

Tämä mystinen Hiidenkivi löytyy Askolan hiidenkirnualueelle menevän reitin varrelta. 

"Olen HIIDENKIVI ja valvon hiidenkirnualuetta. Kuvani on myös Askolan hiidenkirnualueen tunnus." lukee opastetaulussa, jonka on jättänyt Askola Seura ry. Kun katselee tuota isoa Hiidenkiveä tarkemmin niin huomaa sillä silmät, nenän ja puolittain auki olevan suun, johon on kerätty kuusenkäpyjä ehkä lasten toimesta kivihampaiden taakse. Mutta kuka kumma tämä mystinen Hiisi sitten on?" Kurkkaa blogista kuka Hiisi mahtaa olla...

19.2. Kylmä

Lähdin lähestymään sanaa kylmä muistelemalla hetkiä kun pakkanen on ollut kipakka ja on pitänyt kuvata jotain luonnonhelmassa. Tässä kuvassa pakkasta oli -13C mutta tuuli kylmästi joten välillä nipisteli poskia ja lopulta myös nenäni meni punaiseksi. Merrell huippuhyvät talvikengät saatiin kuvattu ja sitten kiireesti sisälle juomaan kuumaa. Vuosi oli 2017. 

Sama vuosi 2017 oli myös alkanut kylmissä merkeissä eli kun olimme Minnien kanssa kävelyllä Lauttasaaren Veijarivuoren rannalla loppiaisen tienoilla jäi lenkki viiman ja kylmyyden takia aika lyhyeksi. Auringonlasku oli kyllä kaunis. 

Kolmas kylmän mieleen tuova kuva on vuodelta 2014 eli kävelimme silloin Minnien kanssa helmi-maaliskuun vaihteessa Kaivopuistonrannalla, josta jatkoimme ponttonisiltaa Pohjoiseen Uunisaareen, josta edelleen Eteläiseen Uunisaareen mistä pääsi aallonmurtajaa pitkin kävelemään vielä Liuskasaareen. Pakkasta oli ollut kovin montaa astetta mutta meri ympärillämme puski viimaa läpi vaatetuksen. Huomioikaa Minnien punainen jumpsuite ja töppöset. Ihana muisto myös ♥

Koko viikonlopun on satanut lunta ja meillä pääkaupunkiseudulle saatiin 20 cm paksuinen  lumivaippa. Säätiedotus on lupaillut myös kylmenevää joten "keväinen helmikuu" taisi jäädä nyt haaveeksi. Viime viikolla asetettiin jo paikoilleen Alepa-pyörien telineitä, jotka ovat nyt lumen alla. Ei taida pyöräilykelit nyt ihan olla käsillä. Mutta pitää muistaa vanha sanonta "Kevät keikkuen tulevi..." eli takapakkeja tulee aina välillä mutta kevättä kohden tässä ollaan kyllä menossa. Sellaiset valokuvat tällä kertaa.

Kivaa uutta viikkoa kaikille ♥