Hans Op De Beeck - Hiljainen paraati Amos Rexissä

 

Amos REX on taas jälleen kerran saanut tiloihinsa näyttelyn, joka on kerännyt ennätysmäärän kiinnostuneita taiteenharrastajia. Lähes Lasipalatsin koko rakennuksen mittainen jono ihmisiä on viikonloppuisin ja joskus myös viikolla odottanut omaa vuoroaan sisälle pääsyyn jopa puolitoista tuntia. Viime syyskuun 21.päivä avautunut belgialaisen Hans Op de Beeckin Hiljainen paraati -näyttely on ollut yleisömenestys ja marraskuun loppuun mennessä sen oli nähnyt jo 65 000 ihmistä. Minun onnistui vihdoin ennakkovarauksella päästä kokemaan tämä äärimmäisen vaikuttava ja lukemattomia ajatuksia herättävä erikoinen näyttely. Jo kerran aiemmin olin joutunut jättämään tekemäni ennakkovarauksen käyttämättä aikatauluongelmien takia. Onneksi sain vielä uuden mahdollisuuden ennen kuin näyttely sulkee ovensa 26.helmikuuta. 

Nukkuva tyttö / Sleeping girl 2017 - polyesteri, alumiini, pinnoite

Asutus / The Settlement 2016 - puu/sekatekniikka

"Nämä mystiset hahmot ja paikoilleen pysähtyneet hetket ovat osa Hans Op de Beeckin Amos Rexiin luomaa maailmaa. Belgialaisen taiteilijan Hiljainen paraati on veistoksellinen mielenmaisema ja kokonainen puisto, joka sisältää 25 teosta vuosilta 2015–2022 sekä näyttelyä varten luodun äänimaiseman. Taiteilija kutsuu kävijän vaeltamaan arvoituksellisessa, elämän eri vaiheita kuvaavassa puistossa, jossa liike on jähmettynyt paikoilleen. Näyttelyn ikään kuin tuhkaan peittynyt maisema johdattaa hidastamaan tahtia ja kannustaa peilaamaan sisäänpäin — hiljentymään hetkeen." kuvaillaan Amos Rexin omilla kotisivuilla näyttelyä.

Metsäkauris / Roe deer 2018 - vaneri, lasi, teräs, polystyreeni, polyamidi, polyesteri, kipsi

Vaikka näyttelytila näytti äkkiseltään ihan harmaalta sieltä löytyi uusia vaaleanpunaisia alkuja eli lupausta jostain tulevasta. 

Hiljainen piano / Silent piano 2015 - puu, polyesteri, kipsi, pinnoite

Astuessani sisälle hämärään näyttelysaliin Amos Rexin alakerran valoisasta aulatilasta sukelsin samalla ihan erilaiseen ympäristöön ja äänimaisemaan. Silmien kesti hetken tottua tähän hämäryyteen ympärillä. Hahmotin vain harmaata katsoessani ympärille tässä puistomaisessa tilassa, jossa minun on tarkoitus edetä polkuja pitkin. Silmäni erottivat tummempaa pintaa vesilammista, joiden pinnalla näkyy valkoisia lumpeita. Vaistomaisesti ympärilläni olevat ihmiset tuntuvat puhuvan hyvin hiljaa ja hillitysti tilassa. Kuin oltaisiin kirkossa, jossa lähes aina kuiskaillaan.

Koska tilassa kaikki on täynnä harmaata minulle tulee mielleyhtymä siitä, että täällä on aika myös jotenkin pysähtynyt. Värit ovat ikään kuin haalistuneet muuttuen harmaaksi massaksi. Mieleeni pulpahtaa yhtäkkiä muisto vuosia sitten tehdystä Italian matkasta ja retkestä Pompeijiin. Kun Vesuviuksen tulivuori ajanlaskumme alussa vuonna 79 alkoi purkautumaan se hautasi alleen koko Pompeijin kaupungin ja 2000 ihmistä. Hiljainen paraati ihmisineen eläimineen esineineen ja taloineen on myös "jäänyt jonkun harmaan alle".  

Ratsumies / The horseman 2020 - polyesteri, teräs, polyamidi, messinki, pinnoite

Tanssija / Dancer 2019 - polyesteri, teräs, pinnoite 

Yhtäkkiä huomaan ettei kaikki sittenkään ole vain harmaata. Hedelmäpuu olisiko ehkä kirsikka- tai omenapuu onkin avannut hennon vaaleanpunaisia nuppuja. Minun on ihan pakko ottaa itselleni valokuva näistä kukista, jotka ovat väriläiskä tässä muuten harmaassa ja osittain vähän alakuloisessakin interiöörissä, joka ikään kuin odottaa jotain. Ehkä nämä nupuista aukeavat kukat enteilevät muutosta. Mielessäni käy myös ajatus toukasta, josta kuoriutuu perhonen pitkän kehityskaaren jälkeen. 

Kun katsahdan ihmispatsaiden kasvoja ovat myös niiden ilmeet pysähtyneet hetkeen. Oikein kokoiset ihmiset ovat jääneet selkeästi "jonkun vangiksi tähän tilaan ja paikkaan". Onko Hiljainen paraatin tuhkan tai jonkun saastepilven peittämä, mietin mielessäni. Hans Op De Beeckin näyttely saa oman mielikuvituksen ja ajatukset poikkeuksellisen vilkkaiksi vaikka tila itsellään on seesteisen hiljainen. Minulle heräsi todella paljon kysymyksiä, joihin en löytänyt vastauksia mutta juuri siksi pidin tästä näyttelystä, joka aktivoi myös katsojan ajattelemaan.

Dance macabre 2021 - teräs, alumiini, puu, polyesteri, PVC-pinnoitettu nylon, kipsi, polyamidi, polyuretaani, pinnoite

Vanitas XL 2021 - polyesteri, polyuretaani, metalli, polyamidi, pinnoite

Näyttelyssä löytyy myös karuselli, josta varmasti meille jokaiselle tulee mieleen nauru, ilo ja yhteinen hauskapito kun tivoli on saapunut paikkakunnalle. Tämä karuselli muistuttaa kuitenkin meidän kaikkien kuolevaisuudesta sillä karusellihevosten kanssa pyörivät makaaberisti luurangot kuiskien "Memento mori" eli muista kuolevasi. Pääkalloja näkyy muissakin Hans Op De Beeckin teoksissa Amos Rexissä. Latinankielisen "Memento mori" sanonnan tehtävä on ollut muistuttaa meitä jokaista kuolevaisuudestamme ja kuoleman tasapuolisuudesta.  

Jyrkänne / The Cliff 2019 - teräs, betoni, puu, polyesteri, styrofoam, pinnoite

Minua puhuttelivat näyttelyssä erityisesti "lapsien ja nuorien yhteen ilmeeseen pysähtyneet kasvot", jotka saivat ajattelemaan hyvin monia erilaisia vaihtoehtoja siitä mitä teoksella on haluttu kuvata. Jyrkänteen reunalla istuvat toisiaan kädestä pitävät 14-vuotiaat nuorukaiset eivät välttämättä olleet samalla aaltopituudella. Pojan katse oli palvovan rakastunut kun tyttö puolestaan katsoi jonnekin kauas hyvin kylmä ilme kasvoillaan vaikka hän pitikin poikaa kädestä kiinni. En tarkoituksella ottanut mukaan kierrokselle näyttelyesitettä koska halusin itse kokea/ajatella teokset ilman mitään ennakkokäsityksiä. 

Sänkyni lautta, huone meri, ja sitten nauroin hieman synkkyyttä sisälläni / My bed a raft, the room the sea, and then I laughed some gloom in me 2019 - polyesteri, polyuretaani, teräs, polyamidi, epoksi, puu, pinnoite. 

Äärimmäisen kaunis oli myös tämä tyttö, joka ikään kuin kellui lauttasängyssään lummelammikon keskellä. Luin myöhemmin Hans Op De Beeckin tulkinnan työstä. "Lapsena kuvittelin usein sänkyni olevan lautta, ja pimeä öinen huone ympärilläni oli meri. Nukkumaan mennessä vetäydyin pehmeälle lautalle, hätävarusteinani sarjakuvia, hieman makeisia ja taskulamppu lukemista varten." Minä puolestani kuvittelin nuorena tyttönä olevani jossain salaperäisessä kartanossa yötä isossa pylvässängyssä ja talossa kummitteli. Oli tärkeää, että kädet ja jalat oli peiton alla niin kummitukset eivät vie niitä! Minulla oli myös taskulamppu lukemista varten sängyn vieressä. 

Veneilijä / Boatman 2020 - polyesteri, teräs, puu, MDF-levy, epoksi, lasikuitu, polyamidi, keinotekoinen kipsi, pinnoite, ruoko, lasi, polyuretaani, kumi, bambu. 

Pidin myös paljon veneilijä miehestä, joka eteni veneineen mukanaan koira. Koiraihmisenä katselin koiran uskollista katsetta ja levollista mieltä kun se matkasi miehen kanssa veneessä. Miehen ilme oli määrätietoinen kun he etenivät. Myös koira oli valppaana odottamassa mitä uutta tulee eteen. Koin heidät erottamattomaksi kaksikoksi, jolla oli luottamuksellinen side välillään. 

Äiti ja isä / Mum and dad 2019 - polyesteri, puu, pinnoite.

Äiti ja isä teos vanhemmasta pariskunnasta yllään kylpytakit oli hellyttävä. Missään ei sanottu, että he olisivat Hans Op De Beeckin omat vanhemmat mutta minä ajattelin heidän olevan. Keskinäinen luottamus, rakkaus ja pitkä yhteinen elämä välittyi tästä pariskunnasta. Tämä kaksikko puolustaisi jälkeläisiin kuin leijona pariskunta ja jakaisi myös pyyteetöntä rakkautta jälkipolvelleen sekä lapsenlapsilleen. Koskettava työ!

Nuori tyttö - nimeltään Lauren - seisoo haara-asennossa ja taiteilee käsissään langalla kuviota käsiensä välillä. Yritin etsiä nimeä tälle yleismaailmalliselle lastenleikille, jossa lankaa pujotellaan sormien läpi erilaisiin geometrisiin muotoihin sitä löytämättä. Se, joka pujotteli parhaiten ja monimutkaisimman kuvion voitti tämän leikin. Lauren on keskittynyt vain lankaan ja hänen seisoma-asentonsa kertoo minusta siitä, että hän on määrätietoinen ja vahva tyttö. 

Jos et vielä ole käynyt suosittelen joko varaamalla ajan tai sitkeästi jonottamalla vierailemaan Amos Rexissä. Amos Rexin näyttely on avoinna 26.helmikuuta saakka. Tarkemmat aukioloajat löytyvät tästä ja Amos Rex on Museokortti -kohde. Hiljainen paraati -näyttely kosketti, herätti kysymyksiä, haastoi ja laittoi pohtimaan elämänkulkua.