Tammikuun 19.päivälle oli varattuna vihdoin Mimmille sterilointi ennen kuin hän ehtii täyttää kaksi vuotta 5.huhtikuuta. Olin aluksi kaavaillut, että toimenpide olisi tehty jo viime kesänä 1.juoksun jälkeen mutta eläinlääkärimme jäi vuorotteluvapaalle joten siirsimme suosiolla toimenpiteen toisen juoksun jälkeen. Kun kävimme tapaamassa eläinlääkäriä Espoon eläinsairaalassa Evidensiassa loka-marraskuun vaihteessa sovittiin, että hormonaalisen kierron kannalta paras aika tehdä sterilointi olisi tammikuun alku. Silloin myös Mimmin valeraskaus olisi ohi. En itse ollut huomannut valeraskautta koska hän ei tehnyt mitään pesää tai hoivannut pehmojaan mutta eläinlääkäri näki sen Mimmin nisistä.
Vein Mimmin torstaina aamuna kello 7.40 Espoon eläinsairaalaan ja sovimme pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri Tarja Forellin kanssa, että Mimmin sterilisaatio tähystysmenetelmällä muutettaisiin sterilisaatioksi leikkausmenetelmällä koska koiran elopaino on vain 5,8 kg. Tarja hoiti edesmennyttä Minnietä sen viimeisen elinvuoden aikana niin sympaattisen ammattitaitoisesti, että halusin ehdottomasti juuri hänen jatkavan myös Mimmin lääkärinä ja tekevän operaation. Minä palasin kotiin etätöihin ja Mimmi jäi eläinsairaalaan.
Kello 13 aikaan sain tekstiviestin "Hei! Mimmin leikkaus meni hyvin ja voit tulla hakemaan kun ehdit. T. Tarja." Oli helpottavaa kuulla, että kaikki oli sujunut mallikkaasti ja lähdin noutamaan potilasta kotiin. Kun Minnie aikoinaan steriloitiin yli 15 vuotta sitten en ihan tarkkaan muista miten hän käyttäytyi kotiutuessaan. Mimmi käveli vähän sekavan oloisena "laulaa ulisten" pieneläinhoitajan kanssa luokseni. Tuo ääntely johtui hoitajan mukaan siitä, että kun koira on ollut narkoosissa ja "sitten herätetään siitä ei eläin oikein tiedä miten reagoisi outoon olotilaansa". Mimmi oli saanut lääkettä mahdollisiin kipuihin joten siitä tuo "laulelu" ei johtunut. Sain mukaan potilaalle annettavat lääkkeet sekä tarkat ohjeet miten toimitaan seuraavan kahden viikon ajan.
Kotona minä jatkoin etätöitä palavereissa ja Mimmikin rauhoittui lopulta aloittaen nukkumisen. Ensimmäinen ilta meni leikkauksen jälkeen todella mukavissa merkeissä ja kävimme kerran ulkona nopeasti hoitamassa asiat. Mimmi sai kerrallaan muutamia teelusikallisia toipumisen tueksi kehitettyä ja rakenteeltaan pehmeää täysravintoa (Royal Canin Veterinary Diet Dog Gastro Intestinal wet). Ruoka tuoksui minustakin todella herkulliselta mitä harvoin koiramurkinat tekevät. Normaalisti Mimmi syö päivittäin kuivanappuloita, jotka ovat sen herkkua (Royal Canin Breed Jack Russell Adult) mutta nyt niitä ei toipilaalle voinut antaa.
Ihan koko tätä lääkearsenaalia Mimmi ei saanut heti leikkauksesta mukaansa.
Seuraavana päivänä Mimmi jatkoi toipumistaan "tötterönsä" ja haavapuvun kanssa. Koira oli selkeästi jo virkeämpi kuin edellisenä päivänä ja ruokakin maistui pieninä annoksina edelleen. Perjantai iltana tilanne kuitenkin muuttui yllättäen kun Mimmi alkoi ripuloimaan kotona niin ettei edes ulos ehditty. Itse mietin vielä tässä vaiheessa, että olin antanut varmasti Mimmille liikaa ruokaa. Ripulointi jatkui läpi yön parin tunnin välein ja klo 4 lauantai aamuna päätin soittaa Espoon eläinsairaalaan. Sovimme pieneläinhoitajan kanssa, että jos vain mitenkään voisimme olla kotona vielä pari tuntia niin olisi parempi tulla vasta klo 7 jälkeen. Klinikalla oli vuoronvaihto silloin.
Vein Mimmin sitten Espoon eläinsairaalaan aamun valjettua. Kun haavapuku otettiin kokonaan pois koiralta huomattiin, että puku oli aiheuttanut etutassujen kyynärtaipeisiin ärtyneet kohdat Mimmin ihoon. Olimme pitäneet haavapukua ripuloinnin alettu niin ettei se ollut enää Mimmin takapäässä. Itse leikkaushaavaa koira ei aristanut ja sen vatsa tuntui eläinlääkärin palpoidessa normaalilta. Sovittiin, että Mimmi jää nesteytykseen sekä häneltä otetaan verikokeet tulehdusten poissulkemiseksi ja hoidetaan ripulia pahoinvointilääkkeillä. Päivystävä eläinlääkäri selitti, että kun koira on ollut narkoosissa voi sen elimistö nukutuksen jälkeen reagoida annettujen lääkkeiden kanssa mistä voi aiheutua mahdollisesti ripulointia. Sterilisaatio on kuitenkin aika iso toimenpide eläimelle ja myös stressaava.
Sain noutaa Mimmin kotiin kello 18 lauantai iltana ja se näytti jo paljon pirteämmältä. Mimmi jatkoi vielä toipilasruoan syöntiä ja lisäksi minun piti antaa sille vielä kotona kaoliinipektiini-liuosta tasoittamaan vatsan toimintaan. Em. on nestemäistä täydennysrehuvalmistetta, joka auttaa tasapainottamaan ripuloineen koiran suolistoa. Eli ruiskulla pullosta määrätty annos muutamia kertoja päivässä suun kautta nautittavaksi. Sunnuntai päivä sujui ihan leppoisasti ja Mimmi sai hoidettua ulkolenkeillä "isompia asioitaan".
Maanantaina Mimmin ruokahalu kasvoi entisestään se oli todella pirteä iltapäivään saakka jolloin muuttui yhtäkkiä oudon apaattiseksi. Ei tullut kutsuttaessa luokse vaan tuijotteli vain lattiaan jossain kauempana. Huomasin myös, että koira hinkkasi takapäätään lattiaan toistuvasti eli joku häntä siellä tuntui häiritsevän. Onneksi sain varattua vielä maanantai illalle 3.käynnin eläinsairaalaan koska halusin tarkistaa ettei voinnissa ole tapahtunut mitään muutosta huonompaan.
Meillä sattui mieletön yhteensattuma eli lääkäri, jolle saimme ajan oli erikoistunut ihosairauksiin. Eläinlääkärille oli myös itsellään kolme russelia kotosalla joten rotukin oli hyvin tuttu. Mimmin haava oli edelleen siisti mutta alueet sekä vatsassa että niissä kyynärtaipeissa olivat ärtyneet. Tämä pieni näppyläinen, pinnallinen ihotulehdus varmasti kutitti Mimmiä ja aiheutti sille tukalan olon. Mimmi sai nahan alle Cytopoint-injektion, josta on seuraavat 4-6 viikkoa apua allergiatyyppiseen kutinaan. Lisäksi tyhjennettiin Mimmin anaalirauhaset ja samalla eläinlääkäri huomasi, että hännässä oli pinnallinen märkivä tulehdus ns. hot spot. Ei siis ollenkaan ihme, että takapäätä hinkattiin lattiaan!
Kotiin viemisinä saimme lisää lääkkeitä eli häntään Isaderm-voidetta tulehtuneelle alueelle puhdistamisen jälkeen. Myös vatsan ja kyynärtaipeiden alueita puhdistetaan Cortavance-kortisoniliuoksella kahdesti päivässä. Yllättävän hyvin Mimmi on antanut hoitaa itseään. Lisäksi se käyttää kauluria aivan mallikkaasti vielä ainakin huomiseen kun leikkauksesta on kulunut tasan kaksi viikkoa.
Tässä Mimmi ennen leikkausta ja kauluria luun kimpussa. Onneksi kauluri on kohta historiaa!
Vaikka jossain vaiheessa tästä steriloinnista toipumisesta tuli omistajalle vähän orpo ja turvaton olo karvakaverin puolesta on Mimmi itse ollut kyllä todellinen taistelija. Mimmi on ollut leikkisä ja iloinen häntää heiluttava oma itsensä kun on saatu apua ikäviin vaivoihin. Mimmi oli jopa siellä Espoon eläinsairaalassa ripulista toipuessaan ottanut hyvin pontevasti kantaa aina muissa häkeissä tapahtuviin asioihin ja puuhakkaasti hän oli myös yrittänyt irrottaa kanyylia etujalastaan. Eläinlääkäri sanoi minulle puhelimessa kun kyselin potilaan vointia "Etkö kuule kuinka täällä häntä heiluu jo kun touhukas Mimmi tarkkailee ympäristöään valppaana iloisena ja kaikkeen osallistuen?"
Mimmi on ollut todella reipas tämän kaiken keskellä mutta halunnut ehkä enemmän kuin normaalisti istua sylissä tai maata emäntänsä vieressä. Nyt jatketaan vielä toipumista ja tehdään päivä päivältä pidempiä lenkkejä mutta edellekään ei saisi kovasti riehaantua kun tapaa koirakamuja. Mimmi ♥♥♥
