Kuva Deutsches Weichnachsmuseum
Muistatteko lapsuuden joulun odotuksen? Mieleen tulee vieläkin se jännän kutkuttava tunne joulukuun alussa, että "tässä lasketaan nyt päiviä h-hetkeen". Lapsena tuo tarkoitti totta kai jouluaattoa ja sitä, että joulupukki saapuu ruokailun jälkeen koputtamaan oveen. Joskus oli jopa hieman vaikeaa keskittyä syömään herkullisia jouluruokia kun jokaista risahdusta piti kuunnella miettien" tuleekohan joulupukki jo lahjoineen".
Jouluun valmistautumista ennen suurta jouluaattoa helpotti se, että jokaisena aamuna sai ihan ensimmäisenä avata päivän luukun joulukalenterista. Illalla nukkumaan mennessä joulukalenteri oli jo mielessä ja totta kai se sai myös aamulla nousemaan rivakasti ylös sängystä. Joulukalenteri onkin minusta ollut aivan oivallinen keksintö, jonka takana on hyvin looginen tarina joulukalenterin synnylle.
Gerhard Lang, kalenteri 1903 Saksa
Varhainen viittaus eräänlaiseen adventtikalenteriin on peräisin kirjailija Elise Averdieckin lastenkirjasta vuodelta 1851. Kirjassa kerrotaan kuinka äiti kertoo pienelle Elisabeth tyttärelleen päivittäin aina vähän lisää joulutarinasta ja yhdessä he myös laulavat joululauluja. Jokaiseen päivään kuuluu myös äidin antama kuva liittyen päivän joulu aiheeseen ja ne kiinnitetään nuppineulalla seinän tapettiin roikkumaan. Laskemalla luukkujen lisääntymistä seinällä Elisabeth oppii kuinka monta päivää on vielä jouluun. Kun kuvia on 24 on myös odotettu jouluaatto. Itse en tätä tarinaa tiennyt mutta löysin sen Deutches Weichnachsmuseumin sivuilta. Museo sijaitsee Rothenburgissa ja sinne olisi kiva päästä joskus käymään kun varsinainen jouluhullu olen!
Adventtikalenteri 1935 Saksa
Museon sivuilla kerrottiin myös, että päivien laskeminen jouluun 1800-luvun loppupuolen kodeissa saatettiin tehdä myös liiduilla ja olkipilleillä. Liidulla oli helppo piirtää viiva oveen osoittamaan monettako päivää nyt eletään joulun odotuksessa. Viivat voitiin joulun jälkeen pyyhkiä kostealla pois ovesta. Lapset saattoivat laskea päivien kulkua myös sillä perusteella kuinka paljon olkia seimiasetelman sängyn virkaa hoitavasta hevoskaukalosta löytyi.
St. Nikolaus kalenteri. tekijänä Dora Baum,1920 Saksa
Ihan ensimmäisiä joulukalentereita kutsuttiin edelleen "Nikolauksen kalentereiksi" koska ne luovutettiin vasta 6.joulukuuta. Saksassa juhlitaan edelleenkin meidän itsenäisyyspäivänämme 6.joulukuuta katolisen kirkon pyhimystä Pyhää Nikolausta. Nikolaus on nimenomaan lasten suojeluspyhimys ja hän jakaa kilteille lapsille pieniä lahjoja ja makeisia saappaaseen, kenkää tai lautaselle, joka asetetaan oven ulkopuolelle.
Vanhoja adventtikalentereita myydään huutokaupoissa ja netissä niitä keräileville.
Pikku hiljaa kalenterit kuitenkin päätettiin aloittaa jo 1.joulukuuta ja niitä alettiin kutsumaan myös nimellä "joulukalenteri" ja lopulta päädyttiin "adventtikalenteri" nimeen. Nykyään me taidamme käyttää sekaisin noita molempia nimiä kalentereille vai olisiko joulukalenteri sittenkin yleisempi?
Toisen tarinan mukaan joulukalenterin "esiversion" olisi keksinyt kärsimättömän saksalaispojan Gerhardin Langin äiti. Kekseliäs äiti - onneksi äidit ovat aina juuri tällaisia - piirsi kartongille 24 piparkakkua, jotka hän numeroi. Jokaisena päivä malttamaton Gerhard sai yhden aidon piparkakun syödäkseen ja samalla seurattiin päivien etenemistä jouluaattoa kohden. Joulun odotukseen liittyi samalla myös ihana joulun makuinen makumuisto.
Saksassa vuonna 1948 painettu joulukalenteri
Gerhard Langia (1881-1974) pidetään painetun adventtikalenterin keksijänä. Vaikka Lang aikuistui ja hänestä tuli ison painotalon osakas muisto äidin "joulupiparkakku luukuista" lapsuudesta säilyi mielessä. Kaunis joulun odotus muisto sai hänet valmistamaan ensimmäisen painetun ja kaupallisen adventtikalenterin vuonna 1904. Ensimmäiset kalenterit olivat vielä "kahdella arkilla" eli toisesta arkista kuvat leikattiin päivittäin irti ja liimattiin paikoilleen toiseen arkkiin, jonne muodostui lopulta jouluinen kuva. Myöhemmin idea jalostui ja syntyi nykyinen joulukalenteri päivittäin avattavilla luukuilla.
Adventtikalenteri, Munchen Saksa 1966
Adventtikalentereita, Hollanti 1950
Suomeen adventtikalenterit tulivat tuttua reittiä eli Ruotsin kautta. Partiolaiset toivat kalenterit maahan rahoittaakseen toimintaansa. Kalentereita myyntiin kiertelemällä talosta taloon 1940-luvulla. Meillä Suomessa ei alkuun ollenkaan ymmärretty mikä tällaisen kalenterin idea oikein oli joten kauppa myös kävi huonosti. Lopulta vuonna 1949 kalenterit alkoivat tehdä kauppansa ja niitä myös löytyi kodeista tuomaan sitä joulun odotuksen iloa ja jännitystä.
Tämän vanhasta mallista tehdyn "paneelikalenterin" vuodelta 1952 voi halutessaan tilata netistä.
Suklaakalenterit tulivat myyntiin Saksassa vasta 1958 joten hyvin pitkään lapsille riitti vain luukun avaaminen, jonka takaa löytyi vain kuvamuodossa karkkia tai pieni lahja. Nykypäivänä varmasti kaikki lapset vaativat itselleen suklaisen tai jonkun muun herkkukalenterin.
Nykyään joulukalentereita on vaikka minkälaisia. Löytyy kosmetiikka joulukalentereita, tee- ja kahvi kalentereita, pienoismalli kalentereita, aikuisten kalentereita, keräilyesine kalentereita, pikkuherkku kalentereita, suklaapatukka kalentereita jne. Näin jossain kaupassa myös jotain "possuherkkupaloja" sisältävän kalenterin eli olisiko siellä ollut ehkä kuivalihaa? Joulukalentereita on myös koirille ja meillä Mimmillä on oma sellainen.
Postiluukuista ainakin meillä Espoossa jaetaan aina myös Kirkon perinteinen joulukalenteri, joka on lähimpänä ehkä sitä 1900-luvun ajatusta adventtikalenterista eli siinä seurataan niitä joulukuun päivien tapahtumia kohden jouluaattoa. Joulukalenterin voi myös tehdä itse askartelemalla tai ostamalla kaupasta "tyhjät lokerikot" sisältävän pahvikehikon, johon sitten täytetään luukut miten kukin haluaa. Itse löysin tänä vuonna aika hauskan "kalenterikehikon" Lidlistä, josta kuvaa tulossa Instaan jossain vaiheessa.
Mukavaa lauantai iltaa kaikille 🎄🎅🎇
Sattuiopa somasti... Juuri tänään pitelin kädessäni lapsuuteni lempikalenteria, jota siis availin useampanakin jouluna niin, että nykyisin osa luukuista on irrallisina. Vanhoissa kalentereissani lukee takana antajan terveiset 60 -luvulta. Pari parhaassa kunnossa olevaa kalenteriani ripustin jo ensimmäisenä adventtina seinälle somistamaan joulun aikaa. Toivon niiden ilahduttavan joulun viettäjiä pienimmästä isoimpaan.
VastaaPoistaMarjo, sinä osaat luoda upeita postauksia, joissa on tunnelmaa ja tietoa sulassa sovussa. Ihailen sitoutumistasi bloggaajataituri! Sydämellisin kolmannen adventin terveisin Tuija
Oi, miten ihanaa, että sinulla on säästettynä vanhoja joulukalentereita ♥ Minun pitäisi käydä jossain vaiheessa läpi omia lapsuuden aikaisia tavaroita mitä on vielä isäni kellarissa jos olisin itsekin säästänyt jotain joulukalentereita. Muistan, että minulla oli yksi suosikkikalenteri, jossa on lumessa ihan kimalletta, joka tuntui lapsena todella hienolta.
PoistaKiitos kauniista sanoistasi Tuija ♥ tässähän ihan punastuu kun noin paljon kehutaan. Bloggaaminen on minulle kyllä intohimo ja rakas harrastus joten haluan myös tehdä sen hyvin.
Kivaa viikonloppua ja neljättä adventtia. Ei ole pitkään jouluaattoon ♥
Mielenkiintoinen joulukalenterin historia. Muistan miten tärkeä tuo joulukalenteri oli lapsena. Meillä oli veljeni kanssa yhteinen kalenteri ja vuoropäivinä saimme avata luukut. Silloin ei ollut vielä mitään suklaa-tai muita kalentereita, vaan jokaisessa luukussa oli jokin kuva. Ja jouluaaton kuva oli kaikkein hienoin ja isoin, niin kuin taitaa tänäkin päivänä olla. Ja tuo jouluaatto tuntui aina mahdottoman pitkältä. Ja kun syötiin, niin aikuiset ottivat vaan lisää ja lisää ruokaa ja me lapset odotimme malttamattomina ja hiukan pelokkainakin joulupukin tuloa. Veljeni jopa jännitti niin paljon pukkia, että hänelle tuli joka joulu kuumetta. Kunnes sitten kun hän sai tietää totuuden joulupukista, kuumetta ei enää seuraavina jouluina tullut.
VastaaPoistaIhanaa joulun odotusta sinulle Marjo<3
Kyllä äidit ovat kautta aikojen olleet fiksuja mistä hyvä esimerkki on joulukalenterin keksiminen! Ihana muisto sinulla omasta joulukalenterin avaamisestasi. Meillä oli veljeni kanssa omat joulukalenterit koska muuten olisi kyllä tullut riita. Ihanaa, että teillä on ollut vuoropäivät luukkujen avaukselle. Meillä oli aluksi kuvakalenterit mutta myöhemmin kyllä saimme suklaakalenterit. Parina vuonna äiti oli tehnyt meille myös sellaisen pussukkakalenterin eli jokaiselle päivälle oli pieni pussi, josta löytyi jotain. Usein se oli jotain syötävää tai joku pieni esine.
PoistaKyllä minä muistan myös, että joulupukin tulo oli todella jännittävää. Meillä myös syötiin pitkään ja hartaasti aina ennen joulupukin tuloa ja aika tuntui matelevan todella hitaasti. Joskus ihan pakko päästä välillä kurkkimaan ikkunasta tulisiko pukki jo. Aika kurjaa, että veljellesi nousi kuume jännityksestä. Muistan, että uskoimme veljeni kanssa joulupukkiin todella pitkään. Oikeastaan haluan vielä uskoa joulupukkiin tai siihen joulunhenkeen, että voimme antaa toisille lahjoja sydämestämme kun välitämme heistä.
Ihanaa joulun odotusta myös Kristiina ♥
Muistan hyvin miten jännää oli aina avata joulukalenterin luukku lapsena ja odottaa mikä kuva sieltä tulee tai millainen suklaa :) Kerran nyt aikuisena minulla on ollut kalenteri ja olihan se kyllä edelleen kivaa aukoa luukkuja.
VastaaPoistaIhana postaus ja upeat kuvat. Kaunista sunnuntaita sinulle Marjo <3
Kiitos Outi omien muistojesi jakamisesta ♥ Kyllä joulukalenteri oli ihan must juttu lapsena ja nyt isompana minä olen ihan kiitollinen, että postiluukusta kolahtaa aina Kirkon joulukalenteri. Minulla ei koskaan ole ollut meikki-, tee- tai kosmetiikkakalenteria enkä oikeastaan edes kaipaa sellaista.
PoistaKivaa loppuviikkoa Outi ♥