marraskuuta 13, 2022

Hyvää isänpäivää rakkaalle isälleni

 

Tänään marraskuun toisen sunnuntain kunniaksi on vietetty isänpäivää ja muistettu isiä, isoisiä, pappoja, vaareja, adoptioisiä ja bonusisiä. Ehkä isä on saanut aamukahvit makoisan aamiaisen kera vuoteeseen jo aamutuimaan. Tai myöhemmin päivällä on vietetty yhteistä isänpäivä brunssia, jonne jo kotoa pois lentäneet lapsetkin ovat kokoontuneet muistamaan isäpappaa. Myös isänpäivänlounas on suosittu ja näin meidänkin perheessä on monena vuonna tehty. 


Isää voi muistaa myös isänpäivälahjalla tai kukkakimpulla. Omalle isälleni olen useana vuonna antanut isänpäivälahjaksi kirjan koska hän on kova lukemaan. Vuoden 2018 autokirja oli mieluinen lahja mutta tänä vuonna isä esitti toiveen uudesta pyjamasta, joten se hankittiin nyt lahjaksi isukille. Isäni on ihan hulluna myös suklaaseen ja täytekakkuihin. Tänä vuonna isä sai kyllä täytekakun sijaan juustokakkua vadelmien kera. Monena isänpäivänä olen leiponut isälleni ison kakun ja kakku jos mikä maistuu isälle, joka ei koskaan lihoa herkuista huolimatta. Ehkä ne entiset urheilijan geenit siellä taustalla pitävät hänet hoikkana. 

Isänpäivän kakku vuodelta 2014

Isänpäivä samoin kuin myös äitienpäiväkin ovat lähtöisin Yhdysvalloista. Tarina isänpäivän syntymisestä juontaa juurensa viime vuosisadan alkuun vuoteen 1909. Rouva John Bruce Dodd istui kirkonpenkissä kuuntelemassa äitienpäivän saarnaa. Rouva Dodd oli alkanut miettiä miten hänen oma isänsä oli urheasti huolehtinut perheen seitsemästä lapsesta vaimonsa kuoleman jälkeen. Kyllä isilläkin olisi ehdottomasti oikeus saada viettää omaa juhlapäiväänsä, mietti Rouva Dodd. Jumalanpalveluksen jälkeen hän ehdotti päivänviettoa seurakunnan papille, joka kannatti isänpäivän viettoa.

Mimmi valloitti isäni 2021 kesällä kuten Minnie oli tehnyt 15 vuotta aiemmin. 

Kului kuitenkin vuosia ennen kuin presidentti John Calvin Coolidge julisti vuonna 1924  isänpäivän kansalliseksi juhlapäiväksi. Pohjoismaista Ruotsissa vietettiin ensimmäisenä isänpäivää vuonna 1931. Isänpäivän vietto vaihteli ajallisesti paljon aluksi kunnes ruotsalaiset liikemiehet ehdottivat, että isänpäivä olisi aina marraskuun toisena sunnuntaina. Pääsyynä pidettiin sitä, että pimeään marraskuun haluttiin mieltä nostattava juhla, joka toisi valoa ja iloa matelevaan kaamokseen. Totta kai liikemiehillä oli myös ketunhäntä kainalossa eli he halusivat myös jonkun syyn kulutusjuhlaan muuten juhlattomaan syysaikaan. 

Isäni pitää Kahvila Kampelasta, jossa käymme usein kahvittelemassa Aurinkolahdessa. 

Suomeen isänpäivä saapui vasta 1960-luvulla mutta vasta 70-luvulla marraskuun toista sunnuntaita aloitettiin laajemmin viettää isänpäivänä. Suomi seurasi Ruotsin esimerkkiä valitessaan isänpäivän viettoaikaa marraskuussa. Väestöliitto on jakanut Vuoden isä -palkintoa vuodesta 2006 lähtien. Tänä vuonna vuoden isäksi valittiin Kai Rinkinen, Jere Jokinen ja Janne Pihanperä. 

Oma isäni on siirtänyt minuun kiinnostuksensa ja rakkautensa luontoon sekä eläimiin. Isäni on viettänyt lapsuutensa Vihdissä maaseudulla ennen siirtymistään pääkaupunkiseudulle. Minulla on todella varhaisia muistikuvia siitä kun olemme olleet isän kanssa syöttämässä oravia ja lintuja puistossa. Muistan myös lukemattomia kertoja kun olemme katsoneet yhdessä Avaraa luonto -ohjelmaa tai legendaarista Merten salaisuuksia -sarjaa, jossa ranskalainen merentutkija Jacques Cousteau kiersi Calypso aluksellaan maailman meriä tutkien niihin liittyviä ilmiöitä. Edelleen katsomme yhdessä luontodokumentteja ja usein isän näyttää minulle jotain YouTubesta löytämiään eläinjuttuja. 

Kun tehtiin reikiä peilille seinään oli isä auttamassa mutta sain minäkin Hiltiä käyttää. 

Isäni ei ole koskaan sanonut tai antanut ymmärtää etteivät tytöt voisi tehdä "poikien juttuja". Kun olimme lähdössä virvelöimään meidät laitettiin veljeni kanssa harjoittelemaan eli heittelemään harjoitusviehettä hiekkakentälle, että osaamme homman sitten kun ollaan vesillä. Olen myös saanut isältäni työkaluja eli ruuvimeisselisetin joululahjaksi kun itse niin toivoin. Isäni apuun olen aina voinut turvautua kun jotain teknistä on pitänyt tehdä tai saada vaikka apua reiän poraamiseen seinään. Isäni on aina rientänyt apuun mutta antanut myös minun olla puuhissa mukana. Isä on uskonut, että tytär osaa kun hän auttaa ja neuvoo myös. Arvostan ♥

Tässä ollaan isän kanssa Somerolla Badding kioskilla kaffella kesällä 2021.

Äitini kuoleman jälkeen 2016 olemme kiertäneet paljon isän kanssa erilaisissa paikoissa yhdessä. On koluttu kahviloita, tapahtumia, näyttelyitä ja kaupunkeja. Isä on aina innokkaasti valmis lähtemään mukaan lausahduksella "No, mikä ettei!". Jos meillä on isäni kanssa iso nenä (kuten valokuvastakin näkee) niin omaamme myös ihan samanlaiset "kippuravarpaat" ja positiivisen elämänasenteen. Ehkä myös oma sitkeyteni on peräisin juuri isältäni, joka on kahdesti kuntouttanut itsensä takaisin elämään. 

Marraskuussa 2008 isäni joutui pahaan auto-onnettomuuteen, jossa mm. hänen lantionsa murtui. Isäni kuntoutui omalla sitkeydellään ja valtavalla elämänhalullaan taas tolpilleen vaikka hän joutui makoilemaan Puolarmetsän sairaalassa viikkokausia. Hyvin erilainen isänpäivä oli vuonna 2017. Isäni oli HUSin sydänosastolla toipumassa aortan repeämisestä, joka oli sattunut Pyhäinpäivänä muutamia viikkoja aiemmin. Olin itse paikalla  sairauskohtauksen sattuessa ja sain onneksi hälytettyä isälleni apua hautausmaalle, jossa olimme juuri silloin. Hyvin pysähdyttävä kokemus ja isäni sanoja lainaten "Sain uuden elämän."

Tänään halasin isääni ja toivotin hänelle hyvää isänpäivää ♥♥♥ Olen kiitollinen siitä, että oma isäni on elossa kaiken sen jälkeen mitä on tapahtunut. Joimme kahvia ja herkuttelimme juustokakulla! Tartuimme hetkiin, jotka ovat tärkeitä. 









6 kommenttia:

  1. Kaunis, koskettava kirjoitus! Kiitos, Marjo!
    Itse en edes tiedä, millaista se olisi. Olen täysin isätön, kun mies ei 14 vuoteen halunnut pitää mitään yhteyttä minuun. Sen jälkeen minä en halunnut. Isähahmoksi minulle tuli pappani, äitini setä. Kaikki, mitä tiedän miehistä, opin häneltä.
    Työkalupakkini ostin itse, koska halusin pärjätä itse eikä pyydä apua aina, kun jotakin piti korjata tai asentaa. Äitini jostain syystä ei siihen kyennyt.
    Näin minusta on tullut se, mitä nyt olen 🤪.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Nadine ♥

      Ikävää, että tuon sinun "isättömyys". Toisaalta olet onnellinen kun sinulla on ollut kuitenkin isähahmoja suvun kautta elämässäsi koska isän rooli on tärkeä.

      Minä olen ostanut myös monia työkaluja itse enkä itsekään pyydä apua kuin äärimmäisessä hädässä. Yritin aina viimeiseen saakka mutta kun tulee ongelma käännyn isäni puoleen.

      Poista
  2. Ihana isä sinulla, oikea sisu-ukkeli! Olette kyllä tosiaan samannäköisiä. Itsekin olen enemmän isäni näköinen kuin äitini.
    Isät <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Outi ♥ Isäni asenne on tsemppaava mikä varmasti on auttanut noissa tilanteissa. Me olemme selkeästi samannäköisiä - juuri kasvojen muoto, iso nenä ja myös ilmeet.

      Isät ♥

      Poista
  3. Isäsi on ollut hyvin onnekas kun on selvinnyt hengissä noista tapahtumista. Meillä poika tuli kotiin isänpäiväksi ja söimme mansikkakakkua kun se on miehen herkkua. Omalle isälleni ja pojan papalle veimme haudalle kynttilän. Sinikka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sinikka kommentistasi ♥ Ihanaa, että poikanne tuli kotiin isänpäiväksi koska ainahan on kiva juhlistaa päivää koko perheen voimin. Mansikkakakku sopii juuri tuollaiseen juhlaan. Me kävimme haudoilla pyhäinpäivänä jo ennakkoon. Mukavaa uutta viikkoa!

      Poista