Nottbeckit, Tampereen kosmopoliitit -näyttely Tampereen Museo Milavidassa

 

Tampereen Näsinkalliolta löytyy upea uusbarokkinen palatsi nimeltään Näsilinna. Ehdottomasti paikka, jossa kaupungissa käydessään kannattaa joskus piipahtaa. Tämän yksinäisen ylväänä seisovan, valkoisen palatsin rakennutti Finlaysonin pietarislaislähtöisen patruunan Wilhelm von Nottbeckin poika Peter von Nottbeck. Komea rakennus valmistui vuonna 1898 ja sen suunnitteli arkkitehti Karl August Wrede. 

Alun perin taloa kutsuttiin nimellä Milavida. Rakennuksen vaiherikas historia on traagisen kiinnostava ja vuodesta 2015 alkaen talossa on toiminut Museo Milavida, joka tarjoaa mielenkiintoisia näyttelyitä tiloissaan. Talon yksi näyttelyistä kertoo aina Nottbeckin suvun historiasta ja muut näyttelyt keskittyvät muotiin sekä muotoiluun. 

Milavidassa näkyy 1800-luvun kertaustyylien aika sekä vaikutteita eri tyylisuunnista. 

Milavida nimi on niin erikoinen, että monesti itse miettinyt mistä kummasta se mahtaa tulla ja mitä tarkoittaa. Nyt löysin Museo Milavidan Facebook-sivulta niin kaiken kattavan selityksen, että haluan jakaa sen tänne postaukseen myös. Ehkä moni muukin on pähkäillyt Milavida sanan alkuperää. Alla oleva teksti on kirjoitettu 5.toukokuuta 2015 ja itse uskon vahvasti alkuperän selvitykseen. Aamulehdessä oli samana keväänä käyty vilkasta keskustelua juuri avatun uuden museon erikoisesta nimestä.

"Täydellä varmuudella nimen alkuperää ei voida ehkä koskaan selvittää, mutta hyvin suurella todennäköisyydellä se juontaa venäjän kieleen ja kulttuurialueelle. Von Nottbeckeilla oli kiinteät yhteydet Venäjälle ja etenkin Pietariin.

Von Nottbeckit eivät olleet ruotsinkielisiä, vaan koko Tampereella asumisaikansa heidän kotikielensä oli saksa. Toki he myös puhuivat ranskaa, venäjää ja englantia sekä vähitellen myös ruotsia ja suomea.

Milavida-nimen etymologia siis tuskin vie ruotsin kieleen ja peninkulmanlaajuiseen, vaan nimi tulee venäjästä ja tarkoittaa sulomaisemaa, kaunista näköalaa.

Nimellä on kuitenkin laajempikin arkkitehtoninen merkitys. Se on venäjänkielinen käännös italian belvedere-termistä eli tarkoittaa näköalapaviljonkia tai huonetta eli näköalan katseluun tarkoitettua rakennuksen osaa tai erillistä rakennelmaa, jossa ainakin osa seinistä on avoimia. Tämä kuvaus tosin sopii vielä paremmin von Nottbeckien ensimmäiseen, 1860 rakennettuun Milavida-nimiseen rakennukseen, joka sijaitsi alempana samaisella kalliolla.

1700- ja 1800-luvuilla venäläisissä aateliskartanoissa oli yleisesti Milavidoja. Tunnetuin lienee Moskovassa Tsartisynon keisarillisen palatsin puistossa oleva Milavida."

Wilhelm von Nottbeck (1818-1890) ehti asua ennen Tampereelle muuttoa useissa paikoissa Suomessa mm. Viipurissa, Kuopiossa ja Lahdessakin.

Nottbeckin suvun alkuperä on osittain epäselvä ja mahdollisesti suku on lähtöisin Saksan Westfalenista. Suvun esi-isiä on työskennellyt Munsterin hovioikeudessa jo 1500-luvun lopulla. Tallinnassa Nottbeckit ovat asuneet 1600-luvulta alkaen useiden sukupolvien ajan ja heidän kotikielensä oli saksa. Kauppias Carl Samuel Nottbeck muutti Pietariin, jossa hänestä kehittyi äärimmäisen merkittävä liikemies.

Nottbeckin nuorempi poika Wilhelm Nottbeck saapui Pietarista Tampereelle 1836 ja aloitti työt Finlaysonin tehtaalla, jonka hänen isänsä oli ostanut. Wilhelm kohosi tehtaan johtajaksi 1860 ja tiedetään, että Nottbeckilla oli hyvin läheiset yhteydet sekä Venäjän hoviin että myös keisari Aleksanteri II:een. Sekä Wilhelm että myös hänen veljensä Carl aateloitiin vuonna 1855 nimellä von Nottbeck. Paria vuotta myöhemmin suku otettiin jäseneksi ritarihuoneeseen ja kirjattiin ritarihuoneen aatelismatrikkeliin numerolla 221.

Kuva lainattu Ritarihuoneen nettisivuilta.

Vuonna 1847 Wilhelm avioitui kreivitär Constance von Mengdenin (1824-1888) kanssa.

Vuonna 1856 eli vuosi aateloinnin jälkeen Nottbeck sai toimia isäntänä kun Venäjän keisari Aleksanteri II saapui vierailulle Tampereelle. Maaliskuun 28.päivänä joukko kaupunkilaisia odotti lumisateessa korkea-arvoista keisarin seuruetta yli yön. Finlaysonin tehtaan työntekijät olivat muodostaneet ihan kunniakujan kun Aleksanteri II saapui vihdoin paikalle iltapäivällä. Kun itse edellisen kerran kävin museossa oli siellä "kuvitteellinen juhlapöytä" katettuna juuri tätä keisarin vierailua ajatellen ruokasaliin. Itse Milavida rakennustahan ei oltu vielä edes rakennettu keisarivierailun aikaan eli tämä illallinen oli tarjolla Nottbeckin perheen silloisessa kodissa.

Keisari Aleksanteri II ja keisarinna Maria Aleksandrovna vierailivat Tampereella 1856.

Pöytään oli katettu uusi juhla-astiasto keisariparin juhlavierailua varten. Lautasliinojen taittelusta näki mikä paikoista oli varattu miehille mikä naisille. Miesten lautasliina oli taiteltu siten, että liinat muistuttivat ristikkäin asetettuja kivääreitä kattauksessa. Naisten lautasliina oli puolestaan taiteltu naisellisempaan vähän ehkä simpukkamaiseen muotoon.

Uusi von Nottbeck vaakunalla koristeltu posliiniastiasto oli ensimmäistä kertaa esillä keisarin kunniaksi.

Mitä mahdettiin nauttia kristallinkruunun alla jää salaisuudeksi mutta varmasti Nottbeckin keittiön kokit olivat laittaneet vain parhaita herkkuja juhlapöytään korkea-arvoisille vieraille.

Sivupöydälle katetuista vaakunoilla varustetuista kupeista nautittiin sitten kahvia jonkun ihanan jälkiruoan kera ja ehkä myös punssia aterian päätteeksi.

Wilhelm von Nottbeck sai vaimonsa kanssa peräti seitsemän poikaa, joista yksi kuoli heti synnytyksessä ja yksi menehtyi 20-vuotiaana tapaturmassa. Kaikki viisi poikaa vaikuttivat merkittävästi Tampereen alueen liiketoimintaan ja kehittymiseen ja Wilhelm itse Suomen suurimman tehtaan johtajana siinä mukana. Von Nottbeck-suvun on yksityinen hautausmaa löytyy Lielahdesta.

Peter von Nottbeck ja Olga Karoliina von Tobiesen meni naimisiin ja perustivat perheen.

Yksi pojista Peter von Nottbeck (1858-1899) osti itselleen 1893 kaupungilta tontin Näsinkalliolta, jonne hän päätti rakennuttaa Milavidan palatsin itselleen ja perheelleen. Peter oli avioitunut Olga Karoliina von Tobiesenin (1860-1898) kanssa. Kun avaa Milavidan jykevän pääoven astuu sisälle palatsin valtavaan eteishalliin eli vestibyyliin, jonka ympärille huoneet kaikki huoneet sijoittuvat eri kerroksissa.

Eteishalli on todella näyttävä tila ja sen portaikko johtaa vierailijan ylös museokerroksiin. Ensimmäisestä kerros oli alun perin tarkoitettu edustuskäyttöön eli täällä voitiin vastaanottaa ja kestitä vieraita. Toisen kerroksen oli suunniteltu perheen käyttöön ja kolmas kerros oli palveluskunnan valtakuntaa. Näin isossa talossa on varmasti myös palvelijoita ollut melkoinen määrä.  

Kun talo aloitettiin restauroimaan 2013 palautettiin alakerta hyvin pitkälle sellaiseksi kuin se oli aikoinaan ollut von Nottbeckien aikana 1890-luvulla. Ensimmäisestä kerroksesta löytyy nykyään Museokauppa, Café Milavida ja tilausravintola Nottbeck. Toinen kerros on Museo Milavidan tilaa. Remontti oli mitta eli kattorakenteet, julkisivut, sisätilat, sähköt ja viemäröinti uusittiin. 

Nottbeckin elämässä kaikki ei kuitenkaan valitettavasti mennyt ihan niin kuin oli suunniteltu. Peter von Nottbeck sai vaimonsa Olgan kanssa neljä lasta: Iris (1895), Andrée (1897) ja kaksoset Afred ja Olga (1898). Lasten äiti kuoli kaksosten synnytyksen yhteydessä ja Peter jäi neljän pienen lapsen kanssa yksin. Kun vaimo oli saatettu hautaan Lielahteen kävi ilmi, että Milavidan rakennusurakoitsija oli mennyt konkurssiin ja palatsi oli keskeneräinen. Keväällä 1899 Peter matkusti tapaamaan perhettään Pariisiin mutta hän kuoli vain seitsemän kuukautta vaimonsa jälkeen umpisuolentulehdukseen.

Pariskunnan lapset omistivat nyt palatsin, jossa he asuivat palveluskuntineen syksystä 1899 syksyyn 1902. Lasten huoltajiksi oli määrätty heidän setänsä Edvard ja Alexander von Nottbeck. Nottbeckin suku alkoi muuttaa pois Tampereelta sekä Suomesta määränpäänään Sveitsi. Lopulta Milavida myytiin Tampereen kaupungille 1905 ja rakennukselle annettiin uusi nimi Näsilinna. Tiloissa aloitti toimintansa alueen vanhin museo Hämeen museo. Tästä voit kurkistaa tarkemmin mitä kaikkea rakennukselle ehti tapahtua vuosien saatossa ennen kuin siitä tuli Museo Milavida. 

Kuva lainattu Museo Milavidan FB-sivuilta

Milavidassa on avattu Palatsin joulu (18.11.2022-8.1.2023) eli Nottbeckit ovat siirtyneet viettämään joulua kodissaan, joka on myös puettu 1800-luvun lopun jouluasuun. Milavidan Facebook -sivuilla on ihania joulukuvia tapahtumasta. Toisen kerroksen Vivienne Westwood - muotia yksityiskokoelma (29.4.2022-12.2.2023) on myös kiehtovaa katsottavaa. Minä vierailin Milavidassa heinäkuussa ja tästä pääset lukemaan postaukseni Westwoodin näyttelystä, joka on huikea! 

Tampereella on menossa myös Tampereen Valoviikot (28.10.2022-8.1.2023) ja sinne jos vain aika suinkaan antaa myöden myös Marjon matka tulee käymään joulukuussa. Katsotaan miten käy ja ehdinkö Manseen saakka. 

Milavia on Museokortti kohde ja löytyy osoitteesta Milavidanrinne 8, 33210 Tampere. Museon sivuilta lisätietoa aukioloajoista. 

Hyvää 1.adventtia kaikille

 

Tänään vietetään 1.adventtia ja nyt alkaa adventinaika, joka valmistaa meitä tulevaan jouluun. Adventtina on tapana sytyttää ensimmäinen adventti kynttilä. Jo keskiajan lopussa läntisessä kristikunnassa vakiintui käytäntö, jonka mukaan uusi kirkkovuosi alkaa aina 1.adventtisunnuntaista. Adventti sana puolestaan tulee latinankielisestä sanonnasta "Adventus Domini" eli Herran tuleminen. Jos eläisimme vielä entisaikojen tapojen mukaan aloittaisimme huomenna maanantaina adventtipaaston, joka kestäisi sitten aina jouluaattoon saakka. Ehkä me siksi vielä nykyäänkin syömme itsemme jouluaattona ihan ähkyisi kun meillä on tuo historiallinen tapa jossain muistijäljessä geeneissämme. 

Tänään on kirkoissa myös laulettu meille kaikille lapsuudesta ja koulusta tuttu Hoosianna-hymni. Tuo virsi on virsikirjan ensimmäinen virsi ja sen on säveltänyt Georg Joseph Vogler vuonna 1795. Alun perin Hoosianna on ollut kuorolle tarkoitettu laulu, jonka sanat ovat peräisin Matteuksen evankeliumista. Ja tuo sana Hoosianna tarkoittaa "auta, pelasta" vaikka minä luulin lapsena sen olevan naispuoleisen henkilön nimi. 

Me päätimme ajella Helsinkiin katselemaan olisiko yhtä harmaan pilvinen talvipäivä kuin meillä Espoossa. Kaivopuiston rannalla yksinäinen purjevene oli vielä nostamatta talviteloille. Se näytti jotenkin niin hylätyllä keinuessaan yksin tummassa merivedessä. Toivottavasti joku muistaa tulla nostamaan sen ylös. Hädin tuskin näki Suomenlinnaan kun meri oli vielä auki ja siitä nousi vesihöyryä. Kun ohitimme Silja Linen terminaatin Eteläsatamassa laivaan jonotti satoja haalaripukuisia opiskelijoita. Jono kiemurteli terminaalista ulos aina Essi Renvallin rauhanpatsaalle saakka, joka löytyy läheltä Saaristo ravintolan laiturin läheltä. Ehkä joku Goom-risteily kenties...

Katajanokalla valoa tähän harmauteen toi Skywheel, jossa itsekin olen vuosia sitten käynyt ajelemassa maisemia katsellen Nyt minusta näytti siltä, että kaikki vaunut olivat tyhjiä. Onneksi jo jouluvaloja oli ripustettu esille tuomaan lisää valoa tähän marraskuiseen harmauteen. Vanha Kauppahalli oli saanut jouluvalot ja torikorttelien pikkukaduilla myös näkyi valoa.  

Ensi viikolla 1.joulukuuta avataan myös Tuomaanmarkkinat tutulle paikalleen Senaatintorille. Piipahdimme pikaisesti katsomassa Senaatintorin joulukuusta, joka on tänä vuonna tuotu Tuusulasta. Kaksikymmentä metriä korkea metsäkuusi näytti oikein komealta ja se oli tuotu paikoilleen jo 11.marraskuuta. Jos kuusen pystytysurakka kiinnostaa siitä löytyy 45 minuutin video ISTV:stä. Kaunis kuusi! Odotan jo innolla pääsyä Tuomaanmarkkinoille...

Esplanadin puistossa eli minun suosikkipuistossani olivat jo jouluvalot, joihin palataan myöhemmin sitten joulukuun puolella. Me tapasimme puistossa Haltialan reissuiltamme tutun parivaljakon eli Tuusulasta kotoisin oleva Petri Nykänen oli Vennelmon Veikko hevosen ja ponin kanssa ajeluttamassa halukkaita 1.adventin kunniaksi. Me olemme kohdanneet todella Haltialan reissuillamme pariinkin otteeseen Mimmin kanssa tähän kolmikkoon. Veikkosta ja Mimmistä löytyy kuvakin Instagramin puolelta (lokakuu 2021) Halukkaita hevosajelulle riitti ja Espan puisto on muuten todella idyllinen paikka hevoskäyrryilyyn. Myös pikkuiset nousivat rohkeasti ponin selkään tehdäkseen pikkukierroksen puistossa. Aivan ihana kohtaaminen ja harmaa sääkin unohtui kun puistossa oli jo jouluvalaistus.

Hyvää ensimmäistä adventtia kaikille!

Marraskuuta - pimeyden torjuntaa, kirppistelyä ja muutama löytökin

 

Marraskuun 26.päivä ja ulkona on säkkipimeää jo kello 16 jälkeen! Jos pitäisi nimetä vuodesta ikävin kuukausi minusta se olisi kyllä ehdottomasti juuri tämä mateleva marraskuu. T.S. Eliotin kuuluisassa Autio maa -runossa runoilija itse on kirjoittanut "Huhtikuu on kuukausista julmin." mutta minä puolestani annan tuon tittelin ehdottomasti marraskuulle. Syksyn värikkäät lehdet ovat jo maatuneet ja päivä lyhentynyt. 

Kun palasimme normaaliaikaa myös päivänvalo katoaa aiemmin. Eilen alkoi myös kaamos Utsjoella ja seuraavan kerran aurinko näyttäytyy siellä 17.tammikuuta 2023. Onneksi meillä etelässä ei ihan tuollaista täyspimeyttä ole vaikka päivä onkin luvattoman lyhyt.  Onneksi on kynttilöitä, joita meillä poltetaankin paljon torjumaan pimeyttä sekä luomaan tunnelmaa. D-vitamiinia olen taas napsinut kesän jälkeen kun sitä ei auringosta saada ja syönyt paljon mandariineja. 

Iloa ja väriä marraskuun harmauteen on tuonut joulukaktukseni, joka on todella puhjennut kukkaansa. Olen saanut jo vuosia sitten alun tädiltä toivoen sen kukkimista. Viime keväänä kaktus teki yhden ainoan kukan, joka oli aivan ihme! Sitä ennen se ei ole koskaan aiemmin kukkinut. Meidän Peltolan mummolassa olevasta aivan valtavan upeasta joulukaktuksesta on annettu meille lapsenlapsille pistokkaita ja serkuillani ne ovat kukkineet. Vihdoin myös minun kaktukseni kukki ♥♥♥

Olen aloittanut jo perinteisen loppuvuoden kaappien siivousprojektini eli karsin aina ennen joulua vaatteita ja tavaroita lahjoitettavaksi, joille minulle ei enää ole käyttöä. Kaapeissa on turha hillota asioita, joista voi olla apua ja hyötyä jollekin toiselle. Tänä vuonna olen päättynyt ensimmäistä kertaa hyödyntää Fidan noutopalvelua eli jätän mustien jätesäkkien raahaamiseen kuljetusyritykselle. En ole kokeillut palvelua vielä mutta viedessäni viikolla muutaman kassin sinne jo ennakkoon päätin kokeilla nyt tuota kuljetusta. 

Totta kai tein pienen kierroksen ja katsastin olisiko mitään kivaa toisella kierroksella olevaa tavaraa tarjolla. Iskin silmäni täysin uuteen, pieneen leikkuulautaan, joka on maatuskanuken muotoinen ja hintalapussa oli yksi euro! Nuo kuvassa näkyvät puiset, maalatut purkit ovat myös itärajan takaa alun perin kotoisin eli esineitä, joita turistit saivat aikoinaan ostaa berjozka -kaupoista tuliaisena ennen kotiin lähtöä. Tästä voit kurkistaa tarkemmin minun aiempaan postaukseen Made in USSR -tuotteista parin vuoden takaa. Minun puiset purkkini ovat taas kotoisin Villistä Kanalasta, josta niitä myös löytyy. 

Pari kuukautta aiemmin onnistui löytämään samasta Fidasta myös nämä maatuskat, jotka on minusta koristeltu täysin eri tavalla kuin aiemmin näkemäni. Omistan muutamia maatuskoja ja nämä kotiutuivat nyt meille. Nämä nuket kun voi laittaa sisäkkäin niin se eivät edes vie paljon tilaa. Jos maatuskan historia ja maatuska-aiheita kengät tai käsilaukut kiinnostavat klikkaa tähän tekemääni postaukseen aiheesta. 

Värikkäät puunuket olisivat myös kiinnostanet Mimmiä ihan hirveän paljon. Kaikki uusi mitä kotiin ilmestyy täytyy tarkkaan nuuskia ja hyväksyä ennen kuin sen voi jättää rauhaan. Myös parvekkeelle satanut lumi on ihmetyttänyt Mimmiä ja ulkolenkeillä lunta on pitänyt myös maistaa kuten viime talvenakin. 

Parvekkeellamme on aivan ohut lumihuntu, joka olisi ihan riittävästi minun mielestäni. En toivoi todellakaan yhtä lumista talvea kuin viime vuonna. Minulla oli viime sunnuntaina "pieni episodi" kun autossani oli vielä kesärenkaat ja minulla oli sovittuna Kaisun kanssa kampaamoaika sunnuntai aamuksi kello 9. Lähdin kotona ennen kahdeksaa ajamaan Unioninkadulle koska päättelin, että minun tulee edetä kesärenkailla hitaasti vaikka liikennettä ei juuri ollut. Tultuani Tehtaankadun päähän lunta satoi jo niin sakeasti, että jouduin soittamaan kampaamoon ja kertomaan, että minun on viisainta kääntyä takaisin kotiin. Pelkäsin nimittäin etten enää pääse Unioninkadulta takaisin Espooseen parin tunnin kuluttua. 

Minulla oli varattuna Konalan Vianoriin seuraavalle perjantaille jo renkaanvaihto mutta niin se lumisade pääsi yllättämään minut tänä vuonna. Kuin ihmeen kaupalla sain itselleni maanantaina klo 14 talvirenkaiden vaihdon. Ja pääsin pois myös meidän pihamaalta joka ei ollut mitenkään itsestään selvyys kun lunta oli jo paljon ja isommat tiet olivatkin jo suolattuja. Suurkiitos Vianor Konala!

En ole koskaan aiemmin tilannut mitään Black Friday -kampanjoista, mutta tänä vuonna minä tein ensimmäisen ostokseni. Oma kahvikoneeni alkoi olla jo elinikänsä loppupäässä ja olin jo selaillut kesästä lähtien nettiä uuden osalta. Gigantista löytyi niin hyvä tarjous, että nyt meidän keittiöstä löytyy Sage The Bambino Plus -merkkinen kone. Olen ehtinyt vasta purkaa sen laatikosta mutta kahvia sillä ei vielä ole valmistettu. 

Miten sinun marraskuusi on sujunut? Väsyttääkö pimeys vai oletko jo tottunut siihen? Jos sinulla on joku hyvä "pimeysväsymyksen" vinkki jaa se ihmeessä kommenttikenttään! Mukavaa viikonloppua kaikille  ♥♥♥