Teatterimuseo Kaapelitehtaalla tarjoaa paljon mielenkiintoista katsottavaa ja koettavaa

 

Kaapelitehtaan museot on laitettu ihan uusiksi samalla kun upea Tanssin talon uudisrakennus on kohonnut Salmisaareen. Päätin eilen tehdä vierailun Kaapelimuseoihin koska ulkona on harmaan sateinen päivä, jonka voisi hyvin viettää sisätiloissa osittain. Lauantaina vietettiin Kaapelimuseoiden yhteistä perhepäivää eli tarjolla oli Kummitusjuhlia kaikissa museoissa sekä jännittäviä työpajoja. 

Lapsia vanhempineen oli todella paljon liikkeellä joten päätin, että tulen katsastamaan toisen kerran pohjakerroksen Suomen valokuvataiteen museon, Hotelli- ja ravintola museon 3.kerroksessa ja keskityn tällä kertaa vain 2.kerroksen Teatterimuseoon. 

Kuva: Kiinteistö Oy Kaapelitalo 

Kaapelitehtaalla on tapahtunut todella paljon sen jälkeen kun olen siellä viimeksi käynyt ennen koronapandemiaan. Sisäpihalle on rakennettu upea Kaapelitehtaan Lasipiha, joka on iso julkinen sisätila keskellä ympärillä olevaan kulttuuria. Lasipihalle on vapaa pääsy ja sinne on tällä hetkellä sijoitettu Miina Äkkijyrkän veistos "Shikaani". Teos on esillä joulukuun puoliväliin ja se aloittaa Kaapelitehtaan Lasipihan installaatiot. 

Äkkijyrkkä on työskennellyt 25 vuotta Kaapelitehtaalla joten oiva valinta ensimmäisen installaation tekijäksi tilaan. Miinalle tuttuun tyyliin autonosista koottu lennokas lehmäveistos upeissa väreissä. Jouduin lainaamaan oheisen valokuvan koska omat kuvani sateisen harmaana päivänä eivät olleet mielestäni julkaisukelpoisia.

Kansallisteatterin näyttelijöitä kuvaseinällä vuosien varrella. Joukossa monia tuttuja kasvoja. 

Teatterimuseolla on pitkä historia sillä vuonna 1962 Helsingin kaupunki perusti museota ylläpitävän säätiön lahjaksi 90-vuotiaalle suomalaiselle teatterille. Ensimmäinen suomenkielinen ammattiteatteri Suomalainen Teatteri perustettiin vuonna 1872. Teatterimuseon kokoelmien ensimmäinen esine oli aikoinaan teatterin perustaneen johtaja Kaarlo Bergbomin työpöytä, joka on nähtävillä Kaapelitehtaan näyttelyssä. Ensimmäinen teatteriesitys järjestettiin aikoinaan syyskuun 13.päivänä Porissa koska Helsingissä myllersivät kieliriidat kiivaasti. Näytöksiä järjestettiin Porin lisäksi myös Viipurissa, Turussa ja Oulussa joten suomenkielistä teatteria vietiin jo silloin laajalti myös ympäri maata.  

p

Kuva: Kansallisteatteri, Suuri näyttämö 

Vuonna 1902 valmistui arkkitehti Onni Törnqvist-Tarjanteen suunnittelema teatterirakennus Helsingin Rautatientorin varrelle ja samalla myös nimeksi teatterille tuli Suomen Kansallisteatteri. Muistan omasta lapsuudestani, että oli todella juhlavaa päästä teatteriin ensimmäistä kertaa upeaan kansallisromanttiseen harmaasta graniitista tehtyyn linnamaiseen rakennukseen. Jännitti kulkea valtavan korkeissa tiloissa, joissa roikkui hienoja valaisimia ja kaikkialla oli isoja tauluja seinillä. 

Itse teatterisalin katossa oli kaunis maalaus, jota katsoin ennen esitystä haltioissani ja esirippu oli pehmeän punaista samettia. En millään olisi malttanut odottaa esityksen alkua näyttämöllä. En tarkkaan enää muista mitä näytelmää olimme katsomassa mutta se oli kyllä myös lapsille myös soveltuva. Teatterielämys vaikuttaa aina olit sitten lapsi tai aikuinen. 

Ida Alberg näköisnukke, näytelmä Canth 2016, "Ida Albergin roolissa" Kristiina Halttu / Maria Kuusiluoma.

Kansallisteatterin vahtimestarin univormun takki 1950-luvun alkupuolelta. 

Näytelmä Harhatunteet 1977, "Markiisitar roolissa" Eeva-Kaarina Volanen. 

Näytelmä Koivu ja tähti 2017, "Jääkarhun roolissa" Riku Nieminen / Karin Pacius. Puvuston henkilökunta keräsi pukua varten itse käyttämiään hedelmäpusseja. 

Teatterimuseon esillä olevassa "Suomen Kansallisteatterin 150v juhlanäyttelyssä -Yleisö oli raivoissaan ihastuksesta!" käydään läpi Kansallisteatterin vuosikymmeniä erilaisten teemojen kautta. Teatteri on ollut mm. rakentamassa Suomen kansallista identiteettiä, jopa politiikka ja tasa-arvo ovat vaikuttaneet teatterin toimintaan puhumattakaan mediakohuista. Kansallisteatterin nykyinen pääjohtaja Mika Myllyaho tiivistää hyvin mitä teatterin pitkän historian aikana on tapahtunut. 

"Puolentoista vuosisadan aikana suomalainen yhteiskunta ja kulttuuri ovat muuttuneet suuresti. Sen vuoksi Kansallisteatterin vaiheista avautuu kiehtovia näköaloja paitsi näyttämötaiteeseen, myös maamme historiaan. Eri aikojen tapahtumat, aatteet ja politiikka ovat heijastuneet Kansallisteatterin toimintaan monin tavoin, eikä ristiriidoiltakaan ole aina voitu välttyä." 

Näytelmä Rakkautta ja kavalia juonia 1993, "Lady Milford, ruhtinaan rakastajatar" roolissa Soila Komi. 

Näytelmä Godota odottaessa 2017, "Pozzon roolissa" Hannu-Pekka Björkman.

Näytelmä Godota odottaessa 2017, miesnäyttelijöiden - Hannu-Pekka Björkman, Eskon Salminen, Janne Reinikainen, Eero Aho - kenkiä näytelmässä. Kilpikonna on puolestaan näytelmästä "Tarina rakkaudesta ja pimeydestä 2017". 

Kullanvärisiä asusteita ja tarpeistoa Suomen Kansallisteatterista. 

Näytelmä Richard III 2016, Rikhard III roolissa Kristo Salminen

Muistan itse Kansallisteatterista lukemattomia näytelmiä, jotka ovat jättäneet minuun elämäni aikana todella merkittäviä muistoja ja elämyksiä. Seela Sellan rooli Alan Bennetin koskettavassa näytelmässä The Lady in the Van muistaakseni vuonna 2000 oli aivan huikea. Vuonna 2011 Pirkko Saision käsikirjoittama ja ohjaama musikaali HOMO! meni myös ihon alle ja kosketti. Erityisesti minulle jäi mieleen musikaalista Olavi Uusivirran roolihahmo. Myös Leena Landerin Käsky -romaanin kantaesitys Kansallisteatterissa 2006 vaikutti minuun vielä voimakkaammin kuin kirjasta tehty elokuva, joka sekin oli kyllä äärimmäisen hyvä.   

Rekvisiittashakaali. Näytelmä "Kauppamatkustajan kuolema" 2019.

Näytelmä "Madame" 1955, Ilona Silverin roolissa Ella Eronen 

Näytelmä "Mielipuolen päiväkirja" 1980,Aksenti Ivanovitsch Poprishtshin roolissa Tarmo Manni. Koiralinnun luuranko -asuste näytelmästä "Maaseudun tulevaisuus" 2014.  

Näytelmä "Mr Vertigo" 2010, Tero Jartin roolipuku oikealle alhaalla. / Näytelmä "Rosmersholm" 2005, Rouva Helsethin roolissa Soila Komi (edell.puvun vas.puol.) / Näytelmä "Maaseudun tulevaisuus" 2014. Hattaran roolissa Sari Puumalainen (edell. puvun vas.puol.).

Olen ollut myös Kansallisteatterissa katsomassa ennakkoensi-iltaa, josta osa "ns. kausikorttilaisia" lähti kesken pois kommentoiden "Nyt on rienattu jo ihan kaikkea!" kun Jukka-Pekka Palon roolihahmo virtsasi krusifiksin päälle. En muista enää näytelmän nimeä mutta se kertoi Itä-Saksan puolella olevasta "Jumalan hylkäämästä pikkupaikkakunnassa, jossa oli työttömyyttä ja todella epätoivoisia ihmisiä". Muistan, että istuin kyllä näytelmän loppuun saakka vähän sekavin tuntein itsekin ja koin ettei tuo teatterikokemus ollut mieluinen. Valitettavasti näytelmän nimi on hävinnyt muististani enkä löytänyt sitä edes enää googlettamalla. 

Katin Lukan lavastuspienoismalli näytelmään "Frankenstein" 2013. 

Teatterimuseossa on esillä runsaasti kiinnostavia esineitä teatterimaailmasta. Teatterin pukuja katsoessa miettii miten ammattitaitoista ja tärkeää työtä puvustamo tekee teatterissa luodakseen roolihahmoille asuja, asusteita ja kenkiä. Lavastuksella on toinen tärkeä rooli luomaan näyttämölle tiloja, joissa näytelmiä esitetään erilaisissa ympäristöissä luoden sitä "teatterin lumoa". Myös lavastuspienoismallit on mielenkiintoisia ja niitäkin oli esillä 150v-juhlanäyttelyssä. Näyttelytilaa kiertävillä seinillä historia etenee kronologisesti sieltä teatterin alkuvuosista nykyhetkeen. 

"Suomen Kansallisteatterin 150v juhlanäyttelyssä -Yleisö oli raivoissaan ihastuksesta!" on avoinna 30.12.2022 saakka. 

Toinen kiinnostava näyttely "Syvää liikettä - suomalaisen nykytanssin kansainvälinen historia" löytyy samasta tilasta tosin museon ns. uudelta puolelta. Olen itse aina ihaillut Maggie Gripenbergiä (1881-1976) koska hän oli suomalaisen vapaan tanssin uranuurtaja. Aatelistytöstä piti tulla pianisti tai taidemaalari mutta toisin kävi kun tanssi vei hänet mukanaan. Suomen Kansallisteatterissa Maggie piti ensimmäisen julkisen näytöksen 1911. Esikuvansa Isadora Duncanin mukaan myös Maggie tanssi paljain jaloin yllään antiikinaikaisia harsoja. Jo 1900-luvun alkupuolella monet suomalaiset taiteilijat hakivat inspiraatiota ja koulutusta ulkomailta Maggien tavoin. 

Maggie Gripenberg 19-vuotiaana tanssiasussa, joka jätti sekä käsivarret että sääret näkyville. 

Syvää liikettä -näyttelyssä tehdään aikamatka suomalaisen nykytanssin sekä mielenkiintoiseen että kansainväliseen historiaan aina tuolta 1900-luvulta alusta 2000-luvulle saakka. Näyttelyssä on kuultavina haastattelutallenteita, joissa ovat mukana Jorma Uotinen, Marjo Kuusela, Susana Leinonen, Katri Soini ja Valtteri Raekallio. Kaikki em. taiteilijoiden työhön on myös kansainvälisyys vaikuttavat merkittävästi. 

Mielenkiintoinen tanssija ja koreografi Carolyn Carlson (synt. 1943) on myös esillä näyttelyssä. Carolyn syntyi Kaliforniassa mutta hänen vanhempansa ovat alun perin suomalaisia. Carolyn toimi vuosina 1990-1991 Suomessa tehden koreografioita Helsingin kaupunginteatterille, Kansallisopperalle ja Tanssiteatteri Raatikolle ja hän vieraillut täällä myös sen jälkeen usein. Carlsonin vaikutus suomalaiseen nykytanssiin on kehitykseen on merkittävä. 

Syvää liikettä -näyttely on avoinna 5.3.2023 saakka Teatterimuseossa. 

Teatterimuseo on valtakunnallinen vastuumuseo eli se tallentaa teatterin, tanssin ja oopperan lisäksi myös sirkuksen ja esitystaiteen historiaa. Teatterimuseon entinen ihana Arkadia-teatteri (vuodelta 1999) seisoi minusta ihan vanhalla paikalla. Koska perhepäivänä tiloissa vilisi hurjasti lapsia myös tuolla näyttämöllä lainasin oheisen kuvan ettei kukaan joudu vahingossa minun valokuviini mukaan esittäessään omaa rooliaan näyttämöllä. 

Kuva: Teatterimuseo 

Arkadia-teatteri tarjoaa mahdollisuuden kokeilla miltä tuntuu olla näyttelijä, ohjaaja, puku-, valo- tai äänisuunnittelija. Näyttämön takana on totta kai entistäkin suurempi teatterin pukuhuone. Tämä Arkadia-näyttämö on itse asiassa kopio ihan oikeasta teatterirakennuksesta, jonka arkkitehti C.L. Engels suunnitteli  Helsinkiin jo 1820-luvulla. Uusklassinen teatterirakennus valmistui alun perin 1827 Espan puistoon Korkeavuorenkadun ja nykyisen Ruotsalaisen teatterin väliselle alueelle. Kun nykyinen Svenska Teatern sai uuden rakennuksen 1860 vanha puuteatteri myytiin ja se siirrettiin 1861 Arkadiaan eli nykyiselle Paasikiven aukiolle. Suomalainen Teatteri toimi noissa tiloissa siihen saakka kun nykyinen Kansallisteatteri valmistui 1903. Teatterimuseon Arkadia pukuhuoneessa saa kuka tahansa kokeilla näyttämöpukuja ja asusteita vapaasti. Myös sade- ja tuulikone ovat nähtävillä. 

Näytelmä "Keväällä isä sai siivet" 2004 pohjautui kirjailija Tomi Kontion saturomaanin. 

Arkadian sivukäytävällä on nähtävillä mm. vanhoja teatterijulisteita, käsiohjelmia ja pääsylippuja. Esillä on myös vanha kuiskaajankoppi 1950-luvulta ja Emilie Bergbomin matka-arkku 1800-luvulta. Täältä löytyy myös ihana nukketeatteriosio 1900-luvun alusta nykypäivään. Vanhimmat esillä olevat nuket ovat 1950-luvulta. Täällä voi myös kokeilla itse miltä tuntuu olla esittämässä nukketeatteria sillä tarjolla on sekä nukkeja että nukketeatterinnäyttämö. 

Teatterimuseo tarjoaa nähtävää kaikenikäisille ja koska näyttelyt vaihtuvat aina tulee jotain uutta katsottavaa. Museokortti kohde, jossa voi siis halutessaan käydä muissakin museoissa samalla kertaa ellei halua jakaa elämyksiä useammalle kerralle. Tarkemmat aukioloajat löydät tästä. Käy ihmeessä kurkkimassa miten Kaapelitehdas on uusiutunut ja uusi lasipiha on minusta huikea. Nautinnollista museovierailua!