Alkusyksystä 2020 löysin Mustavuoren luonnonsuojelualueen, jossa onkin viimeisen kahden vuoden aikana hyvin ahkerasti ulkoiltu sekä edesmenneen Minnie russelin että pikkuisen Mimminkin kanssa. Meiltä Espoosta on huristeltu Vuosaareen kävelemään sekä ainutlaatuisessa lehtometsässä että myös tutkimaan jännittäviä linnoitustöitä ensimmäisen maailmansodan ajalta. Mustavuoren alueella on mielenkiintoista kuljeskella koska joka puolella on merkkejä yli 100 vuotta sitten tehdyistä rakennelmista. Juuri täällä Vuosaaressa sijaitsi nimittäin Viaporin maarintaman itäisin kohta.
Metsäretkellä voi reitin oikein valitessaan kulkea vaikka seitsemän metriä syvän paikoin vain toista metriä leveän rotkon läpi. Tai vaihtoehtoisesti voit pujahtaa 30 metriä pitkään luolaan, josta putkahdat ulos kallion toisen puolen suuaukosta. Mustavuori on seikkailu, joka vie joskus niin intensiivisesti mukanaan, että unohdat ajankulun ja auringonlaskun ajan.
Mustavuoren linnoitusalueelle pääsee Itäväylältä, josta erkanee lyhyt tiepätkä päättyen pienelle parkkialueelle. Meiltä Espoosta ajoaika on reilu 20 minuuttia ja kilometrejä kertyy 22 Kehä III:sta pitkin ajaessa. Moni muukin on löytänyt tämän erikoisen lehtometsän ja linnoituksen yhdistelmän joten parkkipaikka voi viikonloppuisin olla täynnä. Syksyllä 2020 maastopyöräilijöiden, juoksijoiden ja muiden ulkoilijoiden lisäksi näkyi myös paljon sienestäjiä.
Kun pimeys yllätti meidät Minnien kanssa yhtenä lokakuisena iltana kävelimme metsän uumenista sienestäjä äidin ja hänen pikkupoikansa kanssa yhtä matkaa parkkipaikalle. Sieniämpäri oli ihan kukkurallaan hyviä ruokasieniä joten näissä metsissä sienet selkeästi viihtyvät!
Mustavuoren luonnonsuojelu- ja linnoitusalueelle kannattaa ehdottomasti varata kunnolliset jalkineet. Maastossa on paljon korkeuseroja ja luolien pohjalla on usein vettä. Taskulamppu olisi aina hyvä pitää retkeillessä mukana. Sillä ulkoilukerralla kun pimeys meidän yllätti metsässä riitti onneksi myös kännykän taskulamppu valaisemaan tietä. Normaalisti minulla kulkee pieni mutta tehokas taskulamppu aina mukana mutta joskus unohduksia vain sattuu. Alueella on paljon louhittua kiveä eli kannattaa katsoa liikkuessaan myös mihin jalkansa asettaa. Kivet lähtevät vierimään helposti.
Mustavuoren kallioperä on kvartsi-maasälpä-gneissiä, jossa on mukana myös ravinteikasta kalkkikiveä ja amfiboliittia. Gneissi-nimitystä käytetään maasälpä-kvartsipitoisista kivistä, joissa on koostumusraitaisuutena ilmenevä suuntaus. Näitä "raidallisia kiviä ja kallioita" oli hauska katsella.
Amfiboliitti on puolestaan vihertävää tai mustanharmaata ja sitä käytetään Suomessa yleensä kiuaskivenä. Alueella tehdyt linnoitustyöt ovat vapauttaneet kalkinsuosijoille lisää kalkkia kun kallioita on pirstottu laajasti.
Minnie Mustavuoressa lokakuussa 2020
Mimmi Mustavuoressa syyskuussa 2021
Mustavuorella on myös paljon eläinkunnan edustajia vaikka itse olen kuvan saanut otettua vain tästä sienisaalista puuhun vievästä oravasta. Peuroja olemme retkillämme nähneet muutamia mutta nelijalkaiset ovat olleet nopeampi kuin minä kamerani ja koirani kanssa.
Alkukesästä lehdossa kuulemma on kultarintojen ja mustapääkerttujen kilpalaulanta menossa. Myös pikkusieppo ja pyy viihtyvät näissä metsissä. Käärmeitäkin on nähty mutta itse olen ne onnistunut välttämään koirien kanssa liikkuessa.
Jos Viaporin maarintama kiinnostaa suosittelen hankkimaan Johan Lagerstedtin kirjoittaman "Retkiopas ensimmäisen maailmansodan linnoitteille". Minä ostin oppaan vasta käytyäni muutaman kerran Mustavuorella ja juteltuani Johan Lagerstedtin kanssa puhelimessa. Olen asunut ja kasvanut koko ikäni lähellä näitä linnoituskohteita, joita pääkaupunkiseudulta löytyy siis Helsingin lisäksi myös Espoosta ja Vantaalta. Tästä voit kurkistaa retkeemme Skatanniemen linnoitusalueelle.
Helsingin seudulla on säilynyt yli 300 ensimmäisen maailmansodan aikana rakennettua linnoitetta: taisteluhautoja, sammaloituneita konekivääripesäkkeitä ja kallioon louhittuja luolia. Kun sota syttyi ei Viaporin merilinnoitus pystynyt yksin suojelemaan Helsingin Kruunuvuorenselkää ja laivastotukikohtaa. Vuosina 1914-1918 linnoitusta laajennettiin rakentamalla Helsingin ympärille kolme peräkkäistä maarintaman puolustusvyöhykettä. Puolustuksen tuli toimia myös ensimmäisenä puskurivyöhykkeenä Pietarin kaupungin suojelemiseksi.
Kuva on otettu seisoen kallion läpimenevän tunnelin/luolan keskellä eli se on avoinna molemmista päistään. Luolan pohjalla on aina vettä eli kunnon vettä pitävät jalkineet tarvitaan.
Alueella voi kävellä myös Mustavuoren polkua, joka 2,5 km kivetty vanha tykkitie. Osa siitä on leveämpää mutta osa polkumaisen kapeaa. Jos pysyttelet vain tällä polulla voit kyllä kurkistaa sen varrella olevaan luolaan mutta rotkon ja lisää luolia nähdäksesi sinun on poistuttava polulta maastoon. Alueella on paljon korkeuseroja joten liikuntarajoitteisille tai lastenvaunuille paikka ei ole välttämättä sovelias.
Yllä olevan valokuvan kallioon tehdyn tunneliluolan näet poistumalla polulta ja laskeutumalla parinsadan metrin päässä olevaan luolaan.
Vaikuttavinta alueella on minusta tämä 7 metriä korkea ja paikoitellen 1,3 metrin levyinen rotko.
Kun olet pujahtanut rotkosta sisälle kalliot ympäröivät sinut ja tunnet itsesi ihan lilliputiksi.
Linnoituksia olivat rakentamassa suomalaisten työmiesten ja hevosten lisäksi myös "kiinalaisia siirtotyöläisiä". Kun työvoimaa ei ollut tarpeeksi syksyllä 1916 Suomeen tuotiin sotavankeja todennäköisesti pakkotyöhön. He olivat tataareita ja aasialaisia, mutta suomalaiset puhuivat kiinalaisista ja hunghuuseista. On arvioitu, että Helsingissä olisi ollut 10000 henkeä rakentamassa näitä linnoituksia. Mustavuorella ei ollut mitään asutusta ja se oli strategisesti hyvä sekä korkea paikka rakentaa puolustuslinnoitusta.
Jos tämä linnoitusaihe kiinnostaa niin helpointa on aloittaa tutustumalla Suomenlinnassa Viaporin merilinnoitukseen. Kohde on edelleen pystyssä kun taas muut Viaporin maarintaman linnoitteet kuten myös Mustavuori ovat keskeneräinen.
Mustavuoren lumo on minusta siinä, että siellä voi yhdistää ulkoilun luonnossa, "löytöretkeilyn" ja samalla tutustua myös historian saloihin. Joka kerta Mustavuoressa löytää jotain uutta. Jos nämä kalliot ja niihin tehdyt luolat ja muut rakennelmat osaisivat puhuvat ne varmasti kertoisivat värikkäistä tarinoita.
Upeita kuvia Marjo <3 Ihana reitti ja kuvista jo näki, että kunnon jalkineet pitää olla kun tuolla liikkuu. Ihana tuo orava, en kestä!
VastaaPoistaKaunista loppuviikkoa sinulle ja rapsutuksia Mimmille <3
Kiitos Outi ♥ Mustavuori on hyvin kuvauksellinen paikka. Hyvät jalkineet ovat ihan A ja O ulkoilussa ja jos todella poikkeaa tuolta tykkitieltä maasto muuttuu haastavammaksi. Itse oli kerran muksahtanut nurin Mustavuoressa ja sekin tapahtui Mustavuoren korkeimmilla kallioilla. Kallio oli kuiva mutta sammaleet sen päällä märät joten muksista. Muistan, että Minnie katselin ihan ihmeissään emäntään. Pienet naarmut toiseen kämmeneen muttei muita vammoja. Orava näyttää vähän yllätetyltä tuon sieniherkkunsa kanssa. Oli varmaan piilottamassa tuota sientä puuhun.
PoistaHyvää loppuviikkoa myös sinulle ♥ Mimmi kiittää rapsuista ♥
En ole ikinä käynyt tuolla rotkossa, vaikka Mustavuori muuten onkin tuttu paikka. Silloin kun muutimme nykyiseen kotiimme, hiihtokunto oli paljon parempi ja silloin tuli monesti hiihdettyä meiltä Mustavuorelle, jossa on aina hyvät ladut. Meiltä tulee sinne matkaa reilut kolme kilometriä. Mietin juuri, että selviäisinkö huonoilla polvillani katsomaan tuota rotkoa.
VastaaPoistaMuistankin sinun kertoneen, että Mustavuori on teille tuttu juuri oman kodin läheisyyden takia. Vaikea sanoa selviäisitkö rotkoon jos polvesi vaivaavat. Kuljetaan ylöspäin - noin 45 asteen kulmassa - metsässä, jossa ei juurikaan ole polku. Itselläni meni pitkään ennen kuin osasin edes löytää oikean reitin rotkolle koska monesti lähdin kipuamaan väärästä kohtaan. Liukas maasto ja irtokivet eivät tee tästä ihan helppoa mutta upea tuo rotko, joka tapauksessa on. Toki sen voi nähdä myös kallioilta ylhäältä päin, jotka minä en ole vielä koskaan kokenut. Toivotaaan, että näet rotkon koska se on äärimmäisen vaikuttava paikka ja kaiken sen vaivan arvoinen mikä kipuaminen sinne aiheuttaa. Hyvää uutta viikkoa Rva Kepponen!
Poista