"Mikä kirja olisit, jos saisit olla mikä vaan?"

 

Muutamia viikkoja sitten yhden kummityttöni äiti ja hyvä ystäväni Kati esitti Facebook -seinällään kysymyksen "Mikä kirja olisit, jos saisit olla mikä vaan?". Aloin kuumeisesti pohtimaan läpi kirjoja, joita ole elämäni aikana lukenut. Ja totesin, että niitä on ollut varmaan satoja ellei peräti tuhat tai ehkä ylikin. Minä osasin lukea jo mennessäni kouluun ja luin todella paljon. 

Olen varmasti useaan otteeseen kertonut täällä blogissa kuinka kirjastoauton lastenkirjojen jälkeen siirryin aikuisten kirjojen pariin. Kirjastoauton täti pudisteli päätään kun lainasin Dostojevskin Muistelmia kuolleesta talosta ja Karamanzovin veljekset. Kun palautin kirjoja hän kysyi hymyillen jaksoinko lukea näitä tiiliskiviä. Muistan selittäneeni, että "venäläiset nimet olivat vähän vaikeita lukea" mutta jatkoin silti klassikoiden parissa.

Kurkkasin päivän aikana pariinkin otteeseen mitä Katin muut ystävät olivat vastanneet esitettyyn kysymykseen Facebookissa. Oli tullut paljon hyviä kirjoja esille ja osa niistä oli minustakin aivan loistavia. Tässä muutamia kirja poimintoja - Astrid Lindgren: Ronja Ryövärintytär, Elly Griffiths: Ruth Galloway kirjat, Jostein Gaarder: Sofian maailma, Patti Smith: Ihan kakaroita, Kirsi Kunnas: Tiitiäisen satupuu, Herman Hesse: Arosusi, Kalervo Palsan päiväkirjat, Tove Jansson: Muumi kirjat ja Hunter S. Thompson, Suuri hain metsästys.

Muutamia vuosia sitten sain lahjaksi ystävältäni tämän ihanan Pikku Prinssi ja Kettu avaimenperän.

Pohdin ja puntaroin minkä kirjan valitsen kun hyviä kandidaatteja oli niin monia. Lopulta kirjoitin Katin Facebook -seinälle seuraavasti. 

"Arvon kahden itselleni todella merkityksellisen kirjan välillä - Peppi Pitkätossu ja Pikku Prinssi. Peppinä olen luonteeltani itsenäinen, energinen ja vahva kun taas Pikku Prinssinä vaalin ystävyyttä, säilytän unelmani huonoistakin kokemuksista huolimatta, uskallan tutustua ihmisiin. En osaa päättää - olen puoliksi Peppi puoliksi Pikku Prinssi."

Sain Pikku Prinssi kirjan kummitädiltäni Umalta kun olin 9-vuotias joululahjaksi. Koska koulussa oli alkanut jo englanninkielen opiskelu tuo kirja oli englanniksi eli The Little Prince. Ensimmäisen vieraan kielen taitoni ei todellakaan vielä ollut kovin edistynyt mutta selaisin jo innoissani joululahjakirjaani. Ensimmäisenä huomioni kiinnittyi piirroskuviin, jotka olivat jänniä. Vaikka ne olivat mustavalkoisia ja useat todella pieniäkin kirjansivuilla niissä oli jotain maagista. 

Pieni poika siis Pikku Prinssi näytti kuvissa olevan kuin maapallon päällä mutta koulussa maapallon oli kerrottu olevan todella suuri. Kirjassa vilisi kuvia kuninkaasta, ruususta, ketusta, käärmeestä ja kaivostakin. Meiltä löytyi kotoa englanti-suomi sanakirja joten löysin sieltä sanoja, jotka osasin yhdistää kuviin ja tämä oli siis hyvää englanninkielen  harjoittelua samalla. 

Ranskalainen kirjailija Antoine de Saint-Exupéry (1900-1944) julkaisi vuonna 1943 pienoisromaanin Pikku Prinssin. Moni mieltää Pikku Prinssin satukirjaksi, joka tarjoaa elämänfilosofiaa kaikenikäisille. Kirjassa kerrotaan vertauksien avulla meidän ihmisen jatkuvasta onnen tavoittelusta. Kirja kritisoi aikuisten maailmaa ja siksi se onkin omistettu Léon Werthille, kun hän oli pikku poika. 

Kirjailija Werth oli Antoine de Saint-Exupéryn hyvä ystävä. Kirjaa on maailman laajuisesti myyty yli 200 miljoonaan kappaletta ja se on käännetty yli 250 kielelle sekä monille eri murteille. Tarina ei ole sidottu aikaan eikä paikkaan vaikka se on kirjoitettu toisen maailmansodan aikana.

Vasta monta vuotta myöhemmin kun kielitaitoni riitti Pikku Prinssin lukemiseen englanniksi luin koko kirjan. Ja vasta sen jälkeen olen myöhemmällä iällä lukenut kirjan myös suomeksi. Muistan, että johonkin kouluaineeseen lainasin englanninkielisiä lauseita ystävyydestä koska en osannut niitä vielä silloin suomeksi. Opettaja ihmetteli mutta hyväksyi ne koska kerroin omistavani vain englanninkielisen version kirjasta. Muistan saaneeni vielä hyvän arvosanan tuosta aineesta. 

Oma lempikohtani kirjassa on edelleen kohtaus, jossa Kettu pyytää Pikku Prinssiä kesyttämään itsensä. Lukuiset ystäväni ovat vuosien varrella saaneet minulta onnittelukortteja, joissa on seuraavat Pikku Prinssistä lainatut lauseet. 

"One only understands the things that one tames," said the fox. "Men have no more time to understand anything. The buy things all ready made at shops. But there is no shop anywhere where one can buy friendship, and so men have no friends any more. If you want a friend, tame me..." 

Toinen Ketun viisaus on myös todella koskettava ja sekin on jäänyt mieleen edelleen sanasta sanaan. Kun Pikku Prinssi tekee lähtöä eteenpäin seuraavaan määränpäähän Kettu toteaa viisaasti ettei tärkeimpiä asioita näe silmillään, vaan vain sydämellään voi nähdä hyvin. 

"Goodbye," said the fox. "And now there is my secret, a very simple secret: It is only with the heart one can see rightly; what is essential is invisible to the eye." 

Kirjan alussa pikku poika näyttää "pelottavaa kuvaa" vanhemmilleen, joiden mielestä kuvassa on vain  hattu. 

Monessa kohtaa Pikku Prinssi -kirjassa kirjailija Saint-Exupèry antaa neuvon, että meidän aikuisten tulisi ajatella enemmän vaistonvaraisesti kuten olemme joskus lapsena tehneet. Onko tämä sitten sitä intuitiota, joka itselleni on hyvin tärkeää mutta monia asioita on mielestäni turha pohtia puhkia vaan on tärkeämpää kuunnella sydämensä ääntä ja tarttua tärkeisiin hetkiin. Ehkä tämän voisi myös kiteyttää niin, että on todella tärkeää tietää miksi tuntee tai tekee jotain verrattuna siihen, että vain tekee sitä jotain robottimaisesti. 

Kun osaa katsoa lapsen silmin "pelottavaa kuvaa" niin siinä boa-käärme on syönyt norsun. Kun ajattelee "out of the box" tämähän on ihan selvä juttu!

Kirjan toisessa kohdassa Pikku Prinssi kysyy junan vaihdemieheltä ihmeissään katsellessaan asemalla ryntäileviä kiireisiä aikuisia "Mitä ihmettä nuo ihmiset oikein etsivät? Ovatko he koskaan tyytyväisiä?" Vaihdemies toteaa lakonisesti "Ihminen ei ole koskaan tyytyväinen siellä missä on." Ehkä me ihmiset olemme ikuisia paremman tavoittelijoita ja oravanpyörässä juoksijoita koko elämämme pysähtymättä hetkiin. 

Pikku Prinssi kiteyttää minusta hienosti sen, että "Lapset tietävät mitä hakevat." eli jos Mollamaija on hukassa sitä konkreettisesti etsitään. Vaihdemiehen toteamus "Lapset ovat onnellisia." tarkoittaa minusta sitä, että jos juoksee koko ajan jonkun perässä elämä on melkoista suorittamista. 

Olen nähnyt myös 1974 ilmestyneen Pikku Prinssi elokuvan, jonka juoni oli ehkä vähän hukassa enkä pitänyt siitä yhtään niin paljon kuin kirjasta. Videon nähtyäni olin jo yli 15 vuotias ja minusta se vain ei ollut kovin hyvä itse kirjaan verrattuna. Ehkä siksi, että olin niin voimakkaasti kuvitellut kirjan kuvat liittyen tarinaan. 

Kirjan juoni tiivistettynä on se, että Pikku Prinssi asuu B612 asteroidilla, jossa on kolme tulivuorta joista yksi tosin on jo sammunut. Tuolla tähdellä on myös pieni ruusu, jota Pikku Prinssi hoitaa tunnollisesti kastellen ja jutellen sille. Yksinään on kuin tylsää päättää Pikku Prinssi lähteä etsimään ystäviä muilta asteroideilta. Kirjassa hän vierailee peräti kuudella eri tähdellä, joista löytyy mitä erikoisempia hahmoja Pikku Prinssin mielestä: Kuningas, Turhamainen, Juoppo, Liikemies, Lyhdynsytyttäjä ja Maantieteilijä. Pikku Prinssi ei ymmärrä aikuisten omituisuuksia. 

Edelleenkään omassa kirjahyllyssäni ei ole yhtään suomenkielistä Pikku Prinssi kirjaa mutta kaksi englanninkielistä. 

Seitsemäs tähti, johon Pikku Prinssi matkaa on Maa, jossa hän tavattuaan ensin käärmeen kohtaa sen jälkeen filosofisen Ketun. Koko seikkailutarinansa Pikku Prinssi kertoo autiomaassa tapaamalleen kirjan kertojalle eli kirjailijalle itselleen, joka on juuttunut Saharan autiomaahan lentokoneen hajottua. Omaelämänkerrassaan Miesten maa (Terre des hommes) Antonie de Saint-Exupéry kertoo tarinan kuinka hän toisen lentäjän kanssa tavoitteli Pariisista Saigoniin -lennon maailmanennätystä mutta joutuukin pudottuaan aavikolle kärsimään nestehukasta ja harhoista. Lopulta kamelilla liikkuva beduiini pelastaa miehet. 

Toinen kirja, joka minä haluaisin olla on ehdottomasti Peppi Pitkätossu. Peppi Pitkätossu edusti minulle lapsena ihan erilaista roolimallia mitä muut ns. tyttökirjat. Peppi oli erilainen - hän oli nokkela, itsenäinen, rohkea, kapinallinen, oikeudenmukainen ja todella lempeäsydäminen. Toisaalta Peppi oli vain 9-vuotias pikkutyttö, joka asui yksin Huvikummussa apinansa Herra Tossavaisen ja hevosen Pikku-Ukon kanssa. Peppi oli myös hurjan kekseliäs. Peppi sitoi lattiaharjat jalkoihin kuin luistimiksi ja liihotteli vai pitäisikö sanoa "luisteli" ympäri Huvikumpua siivoten samalla lattioita puhtaaksi. Muistan, että ehdotin tätä meillä lapsuudenkodissani mutta äitini ei syttynyt ollenkaan ajatukselle.

Minä ihailin myös Peppi Pitkätossun koko nimirimpsua koska minulle oli kasteessa annettu vain etunimen lisäksi kaksi muuta nimeä. Toista oli Peppilotta Sikuriina Rullakatriina Kissanminttu Eframintytär Pitkätossu tai kuten se alun perin oli ruotsiksi ollut Pippilotta Viktualia Rullgardina Krusmynta Efraimsdotter Långstrump. Tässä oli tyyliä mietin pienenä tyttönä!

Pepin elämässä oli myös vastoinkäymisiä koska hän asui ihan ypöyksin Huvikummussa. Vaikka Peppi olikin "maailman voimakkain tyttö" tuli hänellekin ongelmatilanteita, joista hän selvisi hienosti positiivisuudella. Peppi onnistui läpi kirjojen välttämään sen ettei hän joutunut lastenkotiin vaikka olikin "ilman vanhempiaan" koska hän oli pohjimmiltaan äärimmäisen hyväntahtoinen positiivisuuden lisäksi. Pepin onnistui pelastaa lapset tulipalosta ja taltuttaa myös ilkeät murtovarkaat. Ja kun Peppi näki, että hevosen omistaja pieksi hevostaan Peppi puuttui asiaan. 

Peppi oli kirjoissa myös "itseohjautuva tyttö". Kun hänellä ei ollut vanhempia painostamassa nukkumaan menon kanssa hoiti Peppi itse tämän asian. Kun Pepin ystävät Annika ja Tommi ihmettelivät kuka komentaa Pepin iltaisin vuoteen vastasi Peppi tomerasti. "Minä itse. Ensiksi kehotan kerran ihan ystävällisesti, ja jollen tottele heti, komennan uudestaan tiukemmin, ja jollei sana vieläkään kuulu, saan tietää huutia." 

Peppi vastusti sekä lasten että eläinten kiusaamista. Kun naapurinpoikaa kiusattiin Peppi -kirjassa toimi Peppi voimalla eli nosti kiusaajat puuhun jäähylle. Pepillä oli myös ihan mieletön mielikuvitus eli hän loihti itselleen oman mielikuvituksensa avulla vaikka mitä hauskoja juttuja. Hän ei päässyt Etelämerellä seilaavan isänsä laivalle mutta mielikuvituksessaan hän matkasi sinne ja tuntui, että Pepin mielikuvituksella ei ollut rajoja. 

Vaikka olin kiltti tyttö minua innosti myös Pepin anarkia eli hänhän vastusti aikuisia koska hänen elämässään kaikki oli "vähän vinksin vonksin tai ainakin heikun keikun". Peppi oli silti kiltti ja hyväntahtoinen vaikka ei aina suostunutkaan siihen mitä aikuiset häneltä vaativat. Astrid Lindgren on vuonna 1945 kun ensimmäinen Peppi kirja julkaistiin ollut paljon aikaansa edellä "tällaisen erilaisen vapaan kasvatuksensa" kanssa.

Peppi Pitkätossu osasi myös nauttia elämästään. Pepin bravuuri oli räiskäleiden paisto ja hän heitteli niitä paistinpannusta melkein kattoon saakka. "Täällä leivotaan räiskäleitä, täällä syödään roiskaleita, täällä paistetaan ruiskaleita." lauloi Peppi. Kun Peppi leipoi ei sekään ollut ihan tavanomaisesta päästä leipomista. Peppi kaulitsi piparkakkutaikinaan lattialla ja piparkakkuja paistettiin aina todella paljon. "Leivinlaudalla ei ole mitään virkaa, jos on leivottava vähintään viisisataa piparkakkua." 

Vaikka leivon siivosti pöydällä enkä siivoile harjat luistimina kotosalla löydän itsestäni todella paljon "peppimäisiä piirteitä". Olen aina ollut heikompien puolella ja muistan kuinka 10-vuotiaana tyttönä meni poikalauman keskelle puolustamaan oravaa, jota pojat kiusasivat. Toisen kerran jäin seuraksi koiralle, jota härnättiin kaupan ulkopuolella kunnes omistaja tuli paikalle. Peppimäisyyttä minussa on myös yltiöpositiivisuus. Yritän aina löytää väsymättä niitä hyviä puolia asioista, joiden avulla vaikeimmastakin alhosta noustaan taas uuteen nousuun. Tarjoan myös lohduttavan olkapään sitä tarvitsevalle pyyteettömästi. 

Haluan olla siis puoliksi Pikku Prinssi kirja ja puoliksi Peppi Pitkätossu kirja.

Vaikka merkkasin tämän #blogihaaste -merkinnällä en haasta ketään mukaan. Jokainen joka haluaa omassa blogissaan ja Instagram tilillään kirjoittaa tästä asiasta voi sen tehdä. Olisi kiva jos mainitsisitte, että "Marjon matkassa blogihaaste". Olisi kiva myös kuulla mikä kirja siellä ruudun toisella puolella haluttaisiin olla. Mukavaa viikonloppua!