Suomessa on seitsemän Unescon maailmanperintökohdetta, joista Petäjäveden vanha kirkko on yksi. Tämä vanha kirkkorakennus edustaa pohjoismaista puukirkkoarkkitehtuuria ja hirsirakentamistaidon pitkää perinnettä. Petäjäveden kirkko on upea esimerkki siitä, kuinka paikalliset sovelsivat läntisen kulttuurin ja luterilaisen kirkon äärialueilla keskieurooppalaista arkkitehtuuria ikivanhalla hirsisalvostekniikalla. Ja kaikki tämä tapahtui jo vuosisatoja sitten eli 1763-1764 kohosi kirkko Jaakko Klementinpoika Leppäsen johdolla Petäjävedelle.
Joka kesä kirkossa vierailee peräti 12 000 ihmisiä ihailemassa ja ihmettelemässä karua mutta samalla hyvin kaunista vanhaa kirkko. Kirkko on avoinna vielä 31.8. asti ma-su klo 10-18 eli jos olet vielä kesälomalla tai suunnittelet viikonloppureissua suosittelen piipahtamaan Petäjäveden vanhassa kirkossa. Talviaikaan kirkkoon pääsee vain ennakkovarauksella ja seuraavan kerran se on taas avoinna 2023 kesäkuun alusta elokuun loppuun.
Meillä Suomessa Unescon maailmanperintökohteita seitsemän. Petäjäveden vanha kirkko lisättiin listalle 3.kohteena vuonna 1994. Sitä ennen 1991 listalle olivat päässeet Vanha Rauma ja Suomenlinna. Verlan puuhiomo ja pahvitehdas päätyi listalle 1996. Minulta on vielä näkemättä/kokematta Sammallahdenmäen pronssikautinen röykkiöalue (1999), Struven ketju (2005) ja Korkearannikko - Merenkurkun saaristo (2006). Ehkä jonain päivänä ehdin nekin ottaa haltuun. Tästä voit lukea enemmän mitä maailmanperintö tarkoittaa.
Petäjäveden kirkossa on opastetut kierrokset ja äärimmäisen hyvät oppaat. Heidän tarinointiaan ja tietojaan oli ilo kuunnella. Itse vierailin kirkossa 2019 elokuussa. Pääsylippu Petäjäveden vanhaan kirkkoon ostetaan etukäteen netistä ja siihen kuuluu puolen tunnin mittainen opastus. Opastetut kierrokset alkavat klo 11.00, 13.00, 15.00 ja 17.00 mikä kannattaa huomioida kun suunnittelee matkaa kohteeseen, että ehtii hyvin varaamaansa ryhmään mukaan. Oppaat kertovat huikeita tarinoita kirkon kaikilta sen neljältä vuosisadalta.
Kirkossa liikutaan "töppöset" jalassa eli omien kenkien päälle vedetään kankaiset suojat ettei vanha lattia vaurioidu. Minulle tuli näistä mieleen ihan sellainen "menninkäisen kengät jalassa" -olotila. Opas kertoi, että osa kirkon lattialankuista on vielä itse kirkkoakin vanhempia! Tällä samalla paikalla kun oli aiemmin ollut pieni, jo purettu kappeli, jonka lattialankkuja käytettiin Petäjäveden vanhan kirkon lattiaan. Talvella kun kirkkomaa oli jäässä vainajia säilytettiin kirkon lattialankkujen alla odottamassa lopullista hautaamista kunnes maa ei ollut enää roudassa.
Petäjäveden asukkaat olivat jo vuonna 1728 saaneet Ruotsin kruunulta (Suomi kuului Ruotsin kuningaskuntaan näihin aikoihin) luvan rakentaa omalla kustannuksella pienen, oman kyläkirkon sekä hautausmaan. Matka kun Jämsän kirkkoon oli turhan pitkä. Kirkon rakentaminen kuitenkin viivästyi lopulta kymmeniä vuosia. Kun kirkkoa lopulta aloitettiin rakentamaan se sijoitettiin pienelle niemelle kahden vesistön välisen salmen rannalle. Paikkaan pääsisi kesällä veneellä ja talvella jäitä pitkin joten jumalanpalvelukseen olisi mahdollisimman helppoa tulla.
"Petäjäveden vanhan kirkon synty kertoo suomalaisesta omapäisyydestä - isäntämaa Ruotsista ei odoteltu lupaa tai pohjapiirustuksia, vaan rakennustyö tehtiin kirkonrakentajamestari Jaakko Klemetinpoika Leppäsen johdolla omin suunnitelmin. Vuoden 1763 kesällä valmistuivat lattiat, seinät ja jyrkkä paanukatto. Vuoden 1764 aikana viimeisteltiin sisustus ja vuotta myöhemmin asennettiin ikkunat." lainaus Petäjänveden vanhan kirkon nettisivut
Kirkosta tehtiin symmetrinen ristikirkko, jossa ristin molempien varsien pituus on noin 17 metriä ja leveys noin 7 metriä. Petäjäveden kirkko on varsinainen puurakentamisen mestarinäyte. Sen ulkokatossa on peräti 20000 tervattua paanua. Kirkkoa rakennettiin ja koristeltiin täysin talkoovoimin. Kaksitoista puuseppää, jotka osallistuivat kirkon rakentamiseen ovat jättäneet puumerkkejään punamullalla kirkon sisärakenteisiin. Näistä taitavista miehistä ei valitettavasti ole tarkempaa tietoa. Tuskin he osasivat lukea tai kirjoittaa koska S-kirjain on pääsääntöisesti väärinpäin.
Vaikka Petäjäveden vanha kirkko edustaa rakennustekniikaltaan hyvin tavanomaista rakennustekniikkaa se on mestarillista työtä. Seinät on rakennettu hirsisalvoksina ja sisäkatto taas puolestaan holvimaisena lautarakenteena. Seinien hirret on vielä onnistuttu samaan niin kiinteästi toisiinsa ettei mitään tilkettä ole tarvittu väliin. Kirkon hirret ja laudat ovat mäntyjä, paanukatto haapaa ja koristeellisen, ison kynttilänkruunun sakarat puolestaan katajaa.
Petäjäveden vanhan kirkon lähtökohtana on ollut renessanssin keskeiskirkko. Toisaalta sen korkea aumakatto liittyy taas vanhempaan goottilaiseen kirkkoarkkitehtuuriin. Kirkon kahdeksankulmaisen kupolin peiterimoissa on viitteitä kivikirkkojen muurattuihin ruodeholvien ruoteihin. Kirkko on sisätiloiltaan maalaamaton lukuun ottamatta kattorakenteiden koristemaalauksia punamullalla. Selkeästi kirkon suunnitellut Jaakko Klemetinpoika Leppänen on ollut ajan hermolla kirkkorakentamisen suhteen. Kirkon alttaritaulussa ja kattokruunussa näkyy myös väriä muuten hyvin harmaassa kirkossa.
Vihertävä saarnastuoli on mielenkiintoinen ja sitä kannattelee kuten Hattulan Pyhän Ristin kirkon saarnastuoliakin Pyhä Kristoforos, joka on matkailijoiden, urheilijoiden ja merimiesten suojelija. Saarnastuolia koristaa neljä puusta veistettyä apostolia. Lisäksi siinä on Jeesus, pieniä kerubeja sekä suurempia serafeita, jotka molemmat ovat enkeleitä. Myös saarnastuolin katoksessa on lisää enkeleitä, joilla kaikilla on punaiset posket, vaaleat vaatteet koristeltuna muutamalla punaisella viivalla. Ostin kirkosta tuollaisen kerubi jääkaappimagneetin, joka oli todella söpö.
Petäjäveden kirkosta löytyy myös hyvin vaatimaton, koristelematon lukkarintuoli. Lukkarin tehtävä oli kirkossa johtaa virrenveisuuta koska urkuja ei kirkoissa vielä näihin aikoihin ollut. Lukkari myös vahti tuolistaan ettei kukaan nukahtanut kirkonpenkkiin ja sitä varten hänellä oli käytössä niin sanottu lukkarinkeppi. Tästä juontaa juurensa sana "unilukkari". Lukkarinkeppi vasemmalla kuvassa.
Kun katselin kirkonpenkkejä tuli mietittyä olisiko niihin ensinnäkään itse mahtunut edes istumaan? Tuskin koska 1700-luvulla myös ihmiset olivat huomattavasti pienempiä ja lyhyempiä kuin nykyään. Ja toisekseen penkit eivät todellakaan näyttäneet niin kutsuvilta, että niihin olisi voinut nukahtaa. Toisaalta kirkkoon mentiin aikaisin aamulla ja tehtiin myös todella raskaita pelto- ja metsätöitä joten varmasti siinä saattoi silmät mennä väkisinkin kiinni papin puhuessa.
Kirkossa ja jumalanpalveluksessa piti muutenkin käyttäytyä siivosti ja Jumalaa kunnioittaen. Jos poikkesi sallitusta saattoi nimittäin joutua kirkonmenojen aikaan istumaan "häpeäpenkkiin". Mitä ylempänä istuit sitä pahemman synnin olit tehnyt. Jos saavuit jumalanpalvelukseen humalassa olit aivan varmasti ylimmällä penkkirivillä. Häpeäpenkki löytyi nyt kirkon ja tapulin yhdistävästä tilasta. Pieni valkoinen arkku muistutti siitä miten suuri lapsikuolleisuus oli 1700-luvulla. Ruokaa ei riittänyt kaikille ja erilaiset sairaudet raivosivat kansan keskuudessa. Lääkäreitä oli vain muutamia 1700-luvun lopulla ja etäisyydet pitkiä.
Vuonna 1821 Jaakko Klemetinpojan pojanpoika Erkki Leppänen rakensi kellotapulin kirkon yhteyteen. Samana vuonna myös kirkon ikkunoita laajennettiin ja sakaristo siirrettiin toiseen paikkaan.
Vuonna 1879 Petäjäveden kirkko jäi pois käytöstä kun Kirkkolahden vastarannalle rakennettiin uusi kirkko. Kirkkoa ei onneksi purettu vaikka niin oltiin suunniteltu aikoinaan. Kellotapulia ja hautausmaata käytettiin edelleen mutta kirkko itsessään jäi tuuliajolle. Opas kertoi, että kirkko vähitellen alkoi myös rapistumaan. 1920-luvulla Petäjävedelle saapui itävaltalainen taidehistorioitsija Josef Strzygowski ja hän ihastui vanhaan kirkkorakennukseen. Vuodesta 1929 lähtien kirkkoa onkin kunnostettu säännöllisesti. Ja onneksi näin on tehty koska nyt se on Unescon maailmanperintölistalla kertoen suomalaisesta kulttuuriperinnöstä. Nykyään kohde on Museoviraston tarkassa valvonnassa, jotta kaikki pystyy kunnossa.
Petäjäveden vanhan kirkon pihapiirissä toimivat naapurissa sijaitsevan Lemettilän maatilan lampaat tärkeissä maisemanhoidollisissa tehtävissä. Lemettilän tilalla on ollut asutusta jo 1600-luvulla ja vanha kirkko on rakennettu tilan maille. Tilalla voi myös yöpyä niin halutessaan.
Petäjäveden kirkko on karu ja vaatimatonkin paikka mutta samalla lumoavan kaunis sekä koskettava. Jos et tänä vuonna enää ehdi Petäjävedelle niin ensi kesänä sitten viimeistään!
On kyllä kaunis kirkko. Vanhoissa kirkoissa on aina oma tunnelmansa ja kaikkia kauniita yksityiskohtia.
VastaaPoistaIhanaa tiistaita sinulle Marjo <3
Petäjäveden vanha kirkko on karun kaunis ja ihan omanlaisen tunnelman luoja. Olen samaa mieltä kanssasi, että vanhoissa kirkoissa on tunnelmaa, mystisyyttä, kerroksellisuutta ja paljon katsottavaa. Pieniä yksityiskohtia on paljon ja niitä tulee kyllä tuijoteltua pitkään pohdiskellen aikaa, jolloin ne ovat syntyneet.
PoistaKivaa uutta viikkoa Outi ♥
Petäjäveden vanha kirkko on tuttu paikka. Olen käynyt siellä nuorena tyttönä ja pojan veimme sinne kun oli alta kymmenen. Pojasta kerubit olivat kauniita mutta ei silloin mitään magneetteja ollut myynnissä. Mies katseli ylös kattoon ja tokaisi rakentajien olleen osaavia. Sinikka
VastaaPoistaMukava kuulla, että tekin olette perheen kanssa käyneet Petäjäveden vanhassa kirkossa. Vaikka me kolusimme lapsena perheen kanssa Suomea ristiin ja rastiin en kyllä muista meidän käyneen täällä. Täytyi ihan tarkistaa isältäni ja emme olleet käyneet. Joskus kun muisti voi tehdä myös tepposia. Miehesi on oikeassa, että nämä puusepät ovat olleet äärimmäisen taitavia. Mukavaa elokuun loppua Sinikka!
Poista