Minun kesätyö historiani - blogihaaste

 

Olen ottanut osaa lukemattomiin blogihaasteisiin mutta itse en ole laittanut alulle yhtäkään. Kesällä 2016 sain todella namuhaasteen Outi's life -blogin Outilta "Loppukesän kollit". Täytyy sanoa, että haastetta oli "oikein ilo silmälle tehdä" ja selata/valita kuvia netistä syövereistä "kolleista". Edelleen ottaisin nuo samat kollit mukaan haasteeseen 😍 

Kesällä 2017 istun tyhjänpanttina Landvetterin lentokentällä Göteborgissa ja odotin Helsinkiin lähtevää konetta, että pääsisin työmatkalta kotiin. Siinä hernerokkasumun laantumista jännitellessä aloin vastailla Tuulannelilta saamaani haasteeseen "Mitä ja milloin viimeksi". Tuo odottaminen kesti sen verran pitkään, että koko postaus syntyi siellä lentokentällä. 

Samana vuonna tartuin toiseenkin Tuulannelin heittämään haasteeseen "25 satunnaista faktaa minusta". Paljastin mm. tandemhypyn taivaalta ja hitsaustaitoni 😅 Kiljusten blogin Minnalta nappasin 2021 haasteen "Kumpi" ja taas paljastui asioita minusta tarkemmin. Olen tehnyt myös blogihaasteita mm. joulusta - itselleni todella rakkaasta ajankohdasta - todella monia. Kaikki blogihaasteet, joihin olen osallistunut löydät hakusanalla "blogihaaste".

Vanhat omat valokuvat taitavat olla vielä lapsuudenkodissani joten vain yhden foton löysin tähän postaukseen. Vuosi tuntematon.

Ajatus luoda oma blogihaaste syntyi siitä, että kummityttöni tiedusteli mitä kesätöitä olen tehnyt aikoinani. Kävimme läpi minun nuoruuteni kesätyöt koulun kesäloman ajalta ja mietin miksen jakaisi niitä myös täällä blogissa. Minulle oli aina itsestään selvää, että kesällä mennään töihin ansaitsemaan taskurahaa. Toki aikakin oli minun nuoruudessani ihan toinen eli niitä kesätöitä oli myös varmaan helpommin tarjolla kuin nykyään.

Ensimmäisen kerran yritin mennä kesätöihin kun olin vasta 13-vuotias ja täyttämässä 14 vuotta vasta kesäkuun 30.päivä. Halusin kiihkeästi uutta monivaihteista retkipyörää ja vanhempani olivat vähän nihkeitä hankkimaan sitä minulle kun minulla oli jo ihan toimiva polkupyörä. Selasin keväällä postiluukusta kolahtanutta Länsiväylä -lehteä ja näin siellä ilmoituksen, jossa haettiin kesätyöntekijöitä elintarvikekauppaan Tapiolassa. Elettiin siis aikaa jolloin vapaista työpaikoista ilmoitettiin vielä lehti-ilmoituksissa ja myös mahdolliset hakemukset lähetettiin kirjeellä työnantajalle. 

Minä soitin rohkeasti sinne kauppaan ja esittelin itseni kertoen tietoja, joita he kyselivät puhelimessa. Luultavimmin minulle sanottiin jo siinä ensimmäisessä puhelussa, että olen liian nuori ja kokematon mutta soittelin sinne varmasti vielä kolmesti kysyen töitä. On jäänyt mieleen viimeisestä puhelusta kauppiaan sanat "Sinä olet kyllä pirun sitkeä likka ja pääset varmaan töihin myöhemmin mutta nyt olet liian nuori." 

Seuraavana kesänä pääsin sitten töihin kun olin jo 15-vuotias. Tai teknisesti kun hain tuota lastenhoitajan paikkaa olin vielä 14-vuotias kun oli toukokuu. Espoolainen perhe, johon oli syntynyt juuri toinen lapsi etsi 1,5 vuotiaalle pojalleen hoitajaa, jotta äiti pystyisi keskittymään vauvaan. Minä sain paikan ja olin kaksi kuukautta heillä ma-pe klo 9-15. Vietin aikaa pikkuvesselin kanssa leikkien mutta tein kodissa myös siivoushommia välillä äidin avuksi. Yhtenä päivänä äidin piti mennä käymään työpaikallaan ihan lähistöllä joten jäin kotiin siis kahden lapsen kanssa. Oikein hyvin meni ja muistan, että vaihdoin myös vaipat pienelle parikuiselle vauvalle äidin poissa ollessa. 1,5 vuotias oli päiväunilla tuolloin jos oikein muistan. 

On jäänyt myös elävästi mieleen kun äiti, lapset ja minä lähdimme loppukesästä poimimaan mustikoita läheiseen metsään. Totta kai 1,5 vuotiaalle tuli isompi hätä ja vaippa ei tainnut ihan pitää. Kotona kuurasin poikaa puhtaaksi kun "sitä hätää oli niskaan saakka". Minulle on jäänyt myös mieleen, että perheen Helsingin yliopistolla töissä oleva isä oli ylpeä siitä, että olin lukioon valinnut ylimääräiseksi kieleksi venäjän enkä latinaa. Isä taisi olla kieltenlaitoksella töissä. Pidimme tuon kesän jälkeen vielä yhteyttä muutaman vuoden. 

Pika-Elanto Pajamäessä, vuonna 1960 (kuva Helsingin Uutiset). Kauppa oli perustettu Pajamäkeen 50-luvun puolivälin jälkeen ja vuonna 2016 siitä tuli Alepa, joka on vielä tänäkin päivänä olemassa. Pitäisikö käydä fiilistelemässä siellä...?

Seuraavan kesätyöpaikan sain isoäitini suhteilla eli pääsin Pajamäen Elantoon. Minut palkattiin leipäpisteeseen eli tehtäväni oli asetella esille Elannon leipomosta tuleva pakkaamaton leipä, leivokset, kakut, piirakat, pullat jne. vitriineihin. Mitään paistopistettä meillä ei ollut. Leipäpisteen vastaava oli todella "karskinoloinen täti-ihminen", joka kävi todella usein tupakalla. Hänen mielestään lukioon meno oli ihan turhaa "duuniin vaan ja tienaamaan". Tulimme kyllä ihan hyvin toimeen. Tosin minun oli vähän vaikea käsittää miksi "lattialle pudonnut leipä heitetään roskiin jos asiakas näkee mutta jos ei näe niin takaisin vitriiniin vaan".😅

Yhtenä kesäpäivänä lihatiskistä oli yksi henkilö sairaana joten sain siirron sinne. Oli ns. maksapäivä eli tuoretta maksaa oli tullut kauppaan ja PALJON! Minua todellakin ällötti jo koskea maksaan koska inhosin myös kaikkia maksaruokia. Mutta urheasti pakkasin maksaa enkä muista, että meillä olisi ollut mitään käsineitä silloin. Yhtenä päivänä jouduin tuuraamaan kassalle mutta onneksi se pesti kesti vain muutamia tunteja. Järjestelin hyllyjä joskus kun oli hiljaisempaa ja olin ainoa kesäapulainen koko kaupassa. Sain suklaarasian kun lähdin joten kaikesta huolimatta minusta varmaan pidettiin siellä. 

Vuotta myöhemmin pääsin kesätöihin taas isoäidin suhteilla Elannon pesutehtaaseen (ent. Pohjolan Pesula Oy), Kunnalliskodintielle Helsingin Koskelaan. Minusta tällä hetkellä tuossa samassa talossa toimii Lindströmin pesutehdas. Työpäivä aloitettiin klo 7 ja meillä oli joka tunti 10 min. tauko, jolloin mentiin ulos vilvoittelemaan. Lämpötila oli +28C eli tuo vilvoittelu tuli tarpeeseen. 

Ensimmäinen työni pesutehtaassa oli työtakkien hoitaminen. Pesutehtaaseen tuli paljon erilaisia työtakkeja, joita eteeni kärrättiin sellainen 80 cm korkea muovisammio ihan täynnä - siis märkiä, pestyjä takkeja. Tehtäväni oli nostaa ne henkareihin, napittaa takit mahdollisimman nopeasti koska henkarit olivat kiinni sellaisessa kiskossa, joka siirsi takit "koneen sisälle kuivumaan". Hoidin myös "kuivauskoneen" toista päätä eli kun ne lopulta tulivat sieltä ulos siirsin takit sellaiseen viikkauskoneeseen, joka teki niistä siistejä pinoja. Piti olla nopea ja näppäräsorminen. Ja kun takkisammio oli tyhjä sait eteesi uuden. Never ending story siis 😆

Kuva lainattu Puro Tekstiilihuoltopalvelujen nettisivuilta.

Kun ihmisiä oli vaikkapa sairaana kesäapulainen tuurasi missä tarvittiin. Toivoin hartaasti etten olisi joutunut ison mankelin viereen töihin mutta sekin toteutui yhtenä päivänä. Seisoimme rivissä valtavan suuren mankelin edessä ja syötimme lautaliinoja mankelitukkien väliin. Satuin katsahtamaan vieruskaverin käsiä ja huomasin, että häneltä puuttui etusormi joten loppupäivän katsoin vain tiukasti mankelia ja omia käsiäni sekä niitä lautasliinoja. Tässä hommassa piti todella olla tarkkana!

Yhtenä päivänä jouduin erottelemaan hotelleista tulleita lakanoita ja se ei ollut ollenkaan kivaa hommaa. Ensinnäkin lakanat pölysivät ihan älyttömästi ja toisekseen ne eroteltiin sen mukaan "mitä eritteitä lakanoissa oli". Emme käyttäneet hansikkaita tai muitakaan suojavarusteita. Vetosin seuraavana päivänä pölyallergiaan ja palasin taas takkieni pariin. Ehdin myös käydä prässäyspuolella yhden päivän ja siellä sai olla todella tarkkana ettei polttanut käsivarsiaan. Lähes kaikilla työntekijöillä näkyi vanhoja paloarpia. Minä selvisin tuosta kesästä kunnialla ja kouluun oli TOSI KIVA PALATA! 

Muutama seuraava kesä sujuikin sitten jo vähän erilaisemmissa ympyröissä eli pankissa. Asiakaspalvelussa en ollut vaan Suomen Yhdyspankin Kilon valtavassa pankkikompleksissa, joka muuten purettiin muutamia vuosia sitten. Istuimme isossa avokonttorissa ja naputimme tietokoneita. Olimme kaikki naisia - totta kai esimiehemme oli mies - ja syötimme tositteita koneelle. Sanotaanko, että työmme liittyi kansainvälisiin tilisiirtoihin ja niiden BIC/SWIFT koodeihin, jotka varmistivat sen, että tilisiirrot löytävät perille oikeaan osoitteeseen. 

Haasteen saa napata kuka tahansa bloggaaja. Haluaisin haastaa seuraavat henkilöt tähän mukaan ja osallistuminen on täysin vapaaehtoista. Odotan mielenkiinnolla mitä muut ovat tehneet kesätöinään.

Kristiina Kortelahti  , Outi's life , Pikku Kepponen , Lumo lifestyle, Via Per Aspera Ad Astra