LWT 2022 - Lilla Ljuva, Huset vid ån, Kuninkaanlampi ja Pitkänpöydäntalo

 

Ihana Loviisan Wanhat Talot -tapahtuma on nyt takana ja kamerassa peräti 955 valokuvaa! Oli todella ihanaa palata kesän 2019 jälkeen Loviisaan - ihan kuin kotiin olisi taas tullut. Lauantai päivän aloitin ensin hakemalla oman LWT-rannekkeen Mariankadun Lovinfosta. Vaikka kello oli vasta 10 aamulla oli pikkukaupungin kadulla jo vilinää ja vilskettä. Mieleen tulvahti ihania muistoja monilta aiemmilta kesiltä talotapahtumassa vuosien varrelta. Olin tehnyt itselleni tapani mukaan listauksen missä aion käydä ja tänä vuonna listallani oli myös etäkohteita, jotka jätin päivän päätteeksi. 

Muistan kuinka ensimmäisen kerran Loviisa vierailullani yritin ahnehtia aivan liian monia talokohteita yhdelle päivällä. Kaikki kun oli uutta sekä ihmeellistä! Kohteita tapahtumassa on vain niin monta ettei niitä voi millään ottaa kaikkia haltuun edes kahden tapahtumapäivän aikana. Tai minä en ainakaan siihen pysty 😉 Haluan fiilistellä ja valokuvata rauhassa sekä myös jutella talon omistajien kanssa. Mutta jokainen tyylillään. 

Tässä ensimmäisessä postauksessa käyn läpi taloja siinä järjestyksessä kun kiersin niitä Loviisassa. Ajattelin jakaa taloja useampaan postaukseen niin ei tule luku- eikä myöskään kirjoitusähkyä ei lukijalle eikä bloggaajallekaan! 

Lilla Ljuva

Minulle on näemmä muodostunut perinteeksi aloittaa kierros Fröken Wiklundin hurmaavasta Lilla Ljuvasta, joka vuonna 2018 sijoittui Suomen kaunein koti -finaalissa kolmanneksi. Vuonna 1902 rakennettu talovanhus oli saanut tänä kesänä uuden punaisen maalin pintaansa. Vaikka edellinen harmahtavan sininen oli kaunis väri teki punainen minusta talon vielä naisellisemmaksi. Talon ikkunoihin oli myös ilmestynyt lisää tiffanylasia. Keittiöstä oli myös puhkaistu uusi ovi, josta oli käynti uudelle pienelle pihaterassialueelle. Muistan, että tästä oli puhetta jo kesällä 2019 kun viimeksi vierailin Lilla Ljuvassa. 

Värikkäät tiffanylasit siivilöivät valoa kauniisti sisälle ja sopivat hyvin punaiseen ulkoväritykseen. 

Fröken Wiklund on mestari sommittelemaan kauniita asetelmia taloon ja Lilla Ljuvasta löytääkin aina jotain uutta ja ennennäkemätöntä. Esineiden paikkoja vaihtamalla muuttuu tunnelmakin. 

Jännä kultavärinen "peilejä sisältävä esine". Unohdin kysyä mikä tämä itse asiassa on? Riikinkukon komeat pyrstösulat ja niissä olevat "valesilmät" tuovat mielen Agatha Christien romaanimysteerit. 

Vanha - ehkä 1920-luvun - helmikirjailtu iltalaukku. Tätä katsoessa tuli mieleen hapsulliset Charleston mekot, sulkapäähine ja tanssiminen.

Keittiön vaaleanpunaisten lasivalaisimien rykelmä ikkunan edessä oli aika namu! 

Värikkyyttä, kodikkuutta, omaperäisyyttä ja hauskuutta - sitä on Lilla Ljuva ♥

Kurkistus makuuhuoneeseen - siellä se Pielaveden lahja maailmalla eli Pekka kissa oli jossain päiväunilla. 

Parittomat kupit roikkumassa puuhellan yläpuolella - aivan ihania! 

Huset vid ån

Kuten talon nimi antaa ymmärtää seuraava LWT2022 talo sijaitsee ihan Loviisanjoen varrella. Huset vid ån -talon löysin ensimmäisen kerran 2017 joulukotien yhteydessä. Talon ihana värikäs ja pirteä emäntä Roberta Roo on asunut tässä talossa jo lapsena. Huset vid ån on rakennettu jo 1800-luvulla mutta tontilla on joidenkin lähteiden mukaan ollut asutusta jo 1700-luvulla. Toisen kerroksen tämä keltainen valkoisilla ikkuna- ja ovipuitteilla oleva talo on saanut 1950-luvulla. Robertan vanhemmat ostivat talon 1980-luvulla. Talon pihapiirissä kukkivat runsaat kukkapenkit, tontilla on lukuisia omenapuita, kasvimaa ja pieni kasvihuonekin. 

Tähän iloiseen Gustu-koiraan ihastuin jo ensimmäisellä käynnillä ♥ Iloinen hännänheilutus jokaiselle vierailijalle ja tyynesti hän kulki vapaana sekä talossa että puutarhassa. 

Huset vid ån -talossa oli myös kaksi kissaa, joista toinen oli ensin piilossa rappusten alla. Söpöjä ♥

Talosta löytyy jännät romaanirappuset eli talon emäntä on käsin maalannut yläkerran rappusiin perheen suosikkiromaanit - ihan huikea idea! 

Toinen katseenvangitsija talon olohuonetilassa on upea jugendtyylinen kakluuniuuni. 

Tässä talossa on käytetty rohkeasti väriä ja keittiöstä löytyy lämmin terrakotta seinäpinnoilta vai onko se sittenkin "Pompejin punainen"...

Makuuhuoneen värityksessä myös rohkeita värejä eli terrakottaan on yhdistetty voimakasta turkoosia. Kun katsoo tarkemmin tapetissa ui karppeja vesikasvien seassa. Ikoneita, pääsiäismunia, maatuskoita, kauniita vanhoja valokuva, ripaus kullanväriäkin ja mystiikkaa. 

Kuninkaanlampi

Kuninkaanlammella on mielenkiintoinen ja vaiheikas historia. Talovanhus on rakennettu jo 1750-luvulla. Astuessaan sisälle Kuninkaanlampeen sukeltaa samalla Suomen historiallisiin tapahtumiin ja paikkoihin mukaan. Vuonna 1743 solmittiin Turun rauha Venäjän keisarikunnan ja Ruotsin kuningaskunnan välillä. Tämä Turussa allekirjoitettu sopimus päätti pari vuotta kestäneen hattujen sodan ja Venäjän miehityksen Suomessa. Rauhan myötä myös Venäjän raja muuttui Kymijokeen. Enemmän itse talon historiasta voit lukea kesän 2017 postauksestani. Kuninkaanlampi on ehdottomasti paikka, joka pitää itse kokea ja nähdä. 

Punamultainen talo valkoisin ikkuna- ja ovipuitteinen on suloisen kotoinen. 

Olohuonetilan sinivalkoisuus puhuttelee ja tämä väristyshän on myös siirtynyt meille kotiin. Tällä LWT-reissullakin ehdin vähän shoppailla lisää sinivalkoista mutta palaan niihin myöhemmin. 

Tämän ruokapöydän ääreen istuisin mielelläni aterioimaan. Kuvassa näkyviä ruotsalaisen Miljögårdenin sinivalkoisia lautasia löytyy Kuninkaanlammen puodista ja niitä lähtikin neljä Marjon matkaan Avoimet puutarhat -tapahtumasta nyt kesällä. Nyt nappasin itselleni jalallisen, korkean kukkaruukun, jota olin hipelöinyt jo heinäkuussa. Onneksi se oli vielä jäljellä ja muutti nyt Espooseen. 

Olohuonetilassa on käytetty myös voimakasta punaista, joka toimii hyvin sinivalkoisuuden kanssa. Tuo takaseinän taulu on upea katseenvangitsija muuten vaaleassa tilassa. Kuninkaanlammessa värityksen lisäksi viehättää se, että täällä on kunnioitettu vanhaa eikä vaikka lähdetty suoristamaan seiniä vaan annettu niiden olla vähän vinoja. Yli sata vuotta vanhoissa taloissa saa minusta se "rosoisuus ja epätäydellisyys" näkyä. 

Astiahullu kun olen niin joka ikinen kerta täällä käydessäni ihailen näitä astioita, jotka on jätetty esille. Emäntä Olga Pulkkisen astiakokoelmassa on todella paljon kauniita sinivalkoisia, venäläisiä kuppeja. Itse olen onnistunut muutamia löytämään paikallisesta Fidasta mutta lisä ei olisi pahitteeksi eli jos jossain joku bongaan kuppeja saa vinkata!

Kuninkaanlammen puutarhassa täytyy aina pyörähtää pieni kierros ennen seuraavaan taloon rientämistä. Mielestäni lumoava, elämyksellinen tai satumainen kuvaa hyvin tätä runsasta ja monipuolista puutarhaa. Lukematon määrä erilaisia kukkia saa ajattelemaan, että olisi jossain kasvitieteellisessä puutarhassa. Näissä samoilla maisemissa Ruotsin kuninkaalliset kuningas Adolf Fredrik ja hänen poikansa Kustaa III ovat aikoinaan kävelleet. Kustaa III vietti peräti yhden syksyn Kuninkaanlammessa satoja vuosia sitten. 

Pitkänpöydäntalo

Pitkänpöydäntalossa pitää ehdottomasti joka kerta LWT-tapahtumassa piipahtaa! Väkeä oli tänäkin vuonna paljon liikkeellä enkä yhtään ihmettele sillä ilmahan suosi tapahtumaan. Melkein voisi sanoa, että lämpöasteita olisi saanut olla hippasen vähemmän. Lähestyin Mariankatu 7:ssä olevaa jo 1820-luvulla rakennettu taloa pihanpuolelta koska päätin kurkistaa myös talon emännän Kaisa Korpelan keramiikka puotiin siinä matkalla. Enhän minä tälläkään kertaa sieltä ihan tyhjin käsin lähtenyt vaan yksi uusi pupu muutti meille asumaan toisen pupuni seuraksi. 

Pitkänpöydäntalon puutarhassa kukkivat perinteiset kultapallot olivat upeita ja niitä oli todella paljon. Kultapalloista minulle tulee aina mieleen isoäitini mökkipiha, joka aina näin elokuussa oli ihan keltaisenaan kukista. Kultapallo onkin todellinen puutarhan katseenvangitsija ja todella perinteinen ryhmäperenna, joka kukkii runsaasti ja pitkään. Ei siis ihme, että myös Pitkäpöydäntalon maljakoissa oli kultapalloja kuin pieniä aurinkoja! 

Myös pihakanala kukkoineen ja kanoineen oli tuuhean villiviinin peitossa miltei kokonaan. Ja keramiikkapuodin ulkopuolella kypsyivät viinirypäleet auringossa. Kyllä kesä 2022 on ollut ainakin meillä Etelä-Suomessa säiden suhteen aivan käsittämättömän aurinkoinen ja kuiva. 

Korpelat ostivat Pitkänpöydäntalon vuonna 1993 eli he ovat asuneet talossa ensi vuonna 30 vuotta! Muuttaessaan taloon oli se hyvässä kunnossa eli juurikaan ei remontteja ole tarvinnut tehdä. Vuonna 2013 isäntä Tuomo Korpela teki pihapuolelle mutterinmuotoisen lasiverannan. Aina kun astun sisälle taloon tuon verannan kautta mietin miten ihanaa siinä on varmaan istua aamuisin juomassa kahvia ja katsella pihalle pikkukaupungin seesteisessä rauhassa. 

Talossa kulkiessa tulee miettineeksi myös minkälaisia ihmisiä tässä yli 200 vuotta vanhassa talossa on mahtanut asua aikojen saatossa? Onko talossa asunut paljon lapsia tai ehkä myös lemmikkieläimiä. Olen ehtinyt tutustua LWT-vuosieni myötä Korpeloiden ensimmäiseen - jo edesmenneeseen - labradorinoutaja Sedaan, joka aina joulukotien yhteydessä oli pukeutunut punaiseen kaulukseen. Nyt uusi labbis Lilli on hurmannut myös minut ja Lillistä oli valmistunut tänä kesänä myös taulu. Taulussa Lillillä on myllynkivikaulus päällä, ympärillä rakkaat kanat sekä kaniystävä ja totta kai myös herkkuja mm. makkaroita. Lillihän on taulussa kuin kuningatar Elisabet I, joka 1500-luvun jälkipuolella teki oman aikansa muodin suunnannäyttäjänä tämän kauluksen tunnetuksi. Ihan mieletön taulu ♥♥♥

Pitkäpöydäntalon olohuonetilassa riittää tilaa ja kadulle taitaa olla peräti kolme ikkunaa. Tässä tilassa on joskus ennen muinoin saattanut olla myös todella pitkäpöytä juhlia varten. Minulla kun tuo mielikuvitus aina lähtee laukkaamaan taloissa...

Seuraavassa LWT-postauksessa sitten lisää taloja sekä ihania koteja, sisustuksia, värejä ja materiaaleja.  Tulossa myös itselleni täysin uusia kohteita. Pysy kuulolla!