Kovelan traktori- ja maatalouskonemuseo Nummella

 

Kesälomani ensimmäisellä viikolla heinäkuun lopussa huristelin autolla maalaismaisemassa viljavien peltojen keskellä eteläisessä Suomessa. Siellä täällä vihreillä niityillä näkyi myös mustavalkoisia sekä ruskeitakin lehmiä sekä uljaita hevosia laiduntamassa. Suurena lehmäfanina olisi halunnut pysähtyä mutta lehmät olivat liian kaukana tiestä, jotta niitä olisi voinut valokuvata tai silitellä. 

Jossain vilahti auton ikkunasta myös ihania, aitoja heinäseipäitäkin, jotka oli ehkä maisemallisesti asetettu tienlaitaan. Melkein tunsin nenässäni tuossa vaiheessa heinäntuoksun ja sen kutituksen, jonka heinä minussa aiheuttaa. Aivan kuin tilauksesta autoradiosta alkoi soida Olli Halosen ihana Pohjola -hittibiisi.

Nämä ihanat heinäseipäät viime kesältä Elonkierrosta. 

"Aluks oli suo, kuokka ja Jussi

Ja pohjoista lakeutta julmetusti

Mut kuka hullu tätä maata viljelee

No, tervetuloa Suomeen"

Hittibiisin aloittava lause on lähes suora lainaus Wäinö Linnan Pohjantähti -trilogiasta. Linnan kirjasarja kertoo meidän suomalaisten historiasta itsenäisyyden vuosikymmenistä aina 1950-luvulla saakka. Muistan itse hämärästi mustavalkoiset Suomi Filmin Täällä Pohjantähden alla -elokuvat, jotka lapsena tuntuivat todella tylsiltä. Olen katsonut ne toki mielenkiinnolla uudelleen nyt aikuisena sekä lukenut legendaariset kirjatkin. Leffoista jäi eniten mieleen työläs maaviljely ja pettymykset siinä. 

"Se kovapäisenkin nöyräksi opettaa

Kun halla viljaa korjaa"

Useana kesänä olen kurvaillut Vanhaa Valtatietä 110 ja ohittanut tienviitan, jossa lukee "Kovelan Traktorimuseo" kun Saukkolan läpi kun on ajettu Kasvihuoneilmiöön ja Nummen Lahjahoviin. Tällä kesälomalla päätin vihdoin ottaa haltuun tuon museon. Ja samalla myös tutustua maatalouskoneisiin - lähinnä traktoreihin - tarkemmin koska onhan minun sukuni viljellyt aikoinaan maata vaikka itse kaupungissa olen ikäni asunut. Muistan jopa hämärästi mummolan vajassa pölyttyneen Peltolan Papan Massey Ferguson traktorin lapsuudestani. Missähän sekin mahtaa tällä hetkellä olla?

Kovelan Traktorimuseo löytyy osoitteesta Kovelantie 130. Vanhalta Valtatieltä käännytään pienelle hiekkatielle, jota ajetaan Söderkullan tilan läpi ja samalla pystyi myös ihailemaan hevosia. Instagramiin laitoinkin jo kuvia näistä upeista elämistä sekä myös nuoresta varsasta. Tie oli niin kapea, että autosta ei pystynyt nousemaan valokuvailemaan koska muuten olisit tukkinut kulkuväylän. Onneksi autosta sai pitkällä putkella kuitenkin kuvia. Varsa oli supersuloinen honteloisen pitkine jalkoineen.

Ensimmäinen amerikkalainen Oliver-merkkinen traktori valmistui 1930. Menestyksekäs malli oli 35-hevosvoimainen Oliver 70 vuodelta 1935. Kuvan traktori on vuodelta 1949. 

Kun saavuimme Kovelan Traktorimuseon pihapiiriin siellä oli selkeät ohjeet miten toimitaan. Valtavan suuren vanhan navetan seinällä luki "120 traktoria, 100 moottorisahaa, 40 maamoottoria, 4 höyrykonetta, 7 leikkuupuimuria, rekiä ja rattaita ym. maatalouskoneita". Seinän infotaulu opasti myös, että Kovelan Traktorimuseossa olisi itsepalvelu ja museomaksu "8€/henkilö ja lapset alle 12 v. ilmaiseksi". Kyltistä löytyivät myös museonhoitaja Erkki Karhun gsm-nro sekä pelastuksena niille, joilla ei käteistä rahaa ole mukana tilinumero maksusuoritusta varten. 

Itse museossa on kolme näyttelytilaa: navetan ala- ja yläkerta sekä noin 100m päässä oleva uudempi takahalli. Oli luontevaa aloittaa alahallista, josta löytyi myös rahakori, josta tarvittaessa sai myös vaihtorahaa. Onneksi minulla oli 10 euron seteli vaikka juuri koskaan en käteistä kannakaan mukanani. 

Kävipä hyvä tuuri, että museonhoitaja Erkki Karhu piipahti kurkistamassa alakertaan niin pääsimme juttelemaan museosta. Kovelan kartano on 1500-luvulla perustettu säteritila, Lohjan Nummella, joka päätyi vuosisadan lopulla linnanvouti Johan Boosen rälssiksi. Rälssitila oli verovapaa tila, joka sai verottomuuden kun se ylläpiti sotilasta varusteineen kuninkaalle. 1700-luvun lopulla kartano jakaantui kolmeksi tilaksi: Kovela, Söderkulla ja Övergård (Sorva). 

Kuva lainattu Kovelan Kartanomuseon sivuilta.

Kovelan nykyinen kaksikerroksinen kartanorakennus on vuodelta 1925. Kartanomuseossa on nähtävissä ja koettavissa kartanon historiaa, elämään ja esineistöä vuosisatojen varrelta. Valitettavasti rakennus on avoinna vain ryhmille tai ennakkovarauksella. Mielelläni palaan katsomaan näitä huoneita myöhemmin koska minuahan historia sekä vanhat esineet kiinnostavat. 

Traktorimuseon kokoelmat alkoivat karttumaan kun kaksoisveljekset Eero ja Erkki Karhu päättivät 70-luvun alussa entisöidä isänsä Yrjö Karhun vuoden 1936-mallisen Fordin. Puuttuvia autonosia etsiessään he päätyivät ostamaan myös vanhan traktorin ja maamoottorin. Tästä koko keräilyharrastus sai alkunsa. Tilalle päättyi vähitellen erilaisia maatalouden koneellistumiseen liittyviä koneita ja laitteita. Nyt aarteet ovat esillä museossa sekä vanhan navetan että uuden takahallin tiloissa. Traktorimuseon traktorit ovat pääosin vuosilta 1920-1955. Erkki Karhu kertoi siinä jutellessamme, että maatilalla oli lehmiä ja sikojakin aina vuoteen 1974, jolloin tila luopui niistä. Suomen maatalouden rakenteessa tapahtui isoja muutoksia tuohon aikaan kun koneellistuminen maatiloilla yleistyi. 

Navetan alakerrassa oli äärimmäisen mielenkiintoista katsella näitä vanhoja traktoreita mutta sen lisäksi siellä oli myös vanhoja höyrykoneita. Vuonna 1784 James Watt keksi höyrykoneen, joka mullisti tehtaiden toiminnan. Höyrykone toimi hiilestä tai puusta saadun lämpöenergian avulla ja sillä pystyttiin pyörittämään suuria tehtaita. Uskokaa tai älkää minä olen joskus koulussa fysiikantunnilla pitänyt esitelmän höyrykoneesta! 

Kuva Helsingin Uutiset, Sari Mattila 

Oli aika siirtyä navetan ylisille ja samalla huomasin, että navettarakennus oli vuodelta 1912. Kovelan kartano on ollut Erkki Karhun suvun omistuksessa aina vuodesta 1869. Löysin valokuvan, jossa nykyinen Erkki isäntä esittelee kartanomuseossa olevaa kartanon omistajien nimitaulua. Navetan seinän kirjaimet J.F. ovat kuuluneet hänen isoisälleen J.H. Kovelalle (Forsgrén), joka on suomentanut sukunimensä jossain vaiheessa. Pitkät perinteet tällä kartanolla on ollut sieltä 1500-luvulta saakka. 

Ylisillä on museotekstin mukaan yli sata moottorisahaa - niitä oli hurjan paljon! 

Jos olet seurannut Farmi Suomi -tv-sarjaa Neloselta saatat tietää, että tämä vimpain on separaattori, jolla kokomaidosta on erotettu kerma.

Tässä on vastine meidän talonpoikaiskirnulle, jossa kirnuttiin voita. Tämä upea antiikkiesine on 1800-1900 -lukujen vaihteesta ja tällä "Bent Wood Butter Churn" -kirnulla on myös tehty voita. Valmistaja on ollut Amerikan mailta eli M.Brown and Company Wapaconeta, Ohiosta. Olisi jännää saada tietää miten tämä esine on päätynyt Kovelaan?

Kauniita hevosajoneuvoja, rekiä ja rattaita oli myös nähtävillä. Matkaa on taitettu hevosvoimin silloinkin tosin nämä pollet ovat halunneet heiniä jaksaakseen vetää.

Oli aika siirtyä viimeiseen ja kaikkein uusimpaan vuonna 2017 rakennettuun ns. takahalliin. Ensimmäisenä ovesta sisään astuessa näkyi Tuomarilan VPK paloauto. Minulla heräsi heti kysymys miten tämä espoolainen Tuomarilan ajoneuvo oli päätynyt tänne Kovelaan? 

Hallissa seisoo aivan jättimäinen englantilainen Ruston -höyrykone vuodelta 1929. Tämä makaava mallinen höyrykone on käyttänyt polttoaineenaan puu/hiiltä ja se on varmasti tämän hallin suurin sekä painavin kone. Seisoessaan sen vieressä tunsi itsensä hyvin pieneksi. 

Myös täällä takahallissa oli traktoreita höyrykoneiden lisäksi nähtävillä. Muistan lukeneeni jostain lehtijutusta, että Kovelan traktorimuseon traktorit ovat myös ajokunnossa eli niitä käytetään ja öljytään säännöllisesti, jotta ne pysyvät kunnossa. Ensimmäiset traktorit esiteltiin maailmalla 1860-luvulla mutta ne yleistyivät vasta paljon myöhemmin. Suomeen moottorivetäjä eli traktori tuli 1900-luvun alussa ja sitä tultiin ihmettelemään ihan toisesta pitäjästä saakka. Suosituin merkki oli Henry Fordin Fordson, joita Kovelassakin oli esillä.

Puulapiot, joissa vain lapaosassa oli terästä oli yleisiä aiemmin. Vasta 1950-luvulla kauttaaltaan teräksiset lapiot alkoivat yleistymään. 

Takahallin yläkerrassa oli nähtävillä myös niitä perinteisempiä maaviljelyyn ja maaseudulla asumiseen on liittyviä esineitä.  Paljon oli tuttuja esineitä kuten vasuja, vakkoja, tiinuja, kirnuja, pyykkipunkka ja pyykkilauta, juustomuotteja, saaveja, sammioita, tynnyreitä jne. Puusta valmistettiin aikoinaan paljon esineitä koska se oli huomattavasti halvempaa kuin metallin käyttö.

Kolmijalkainen pyykkipunkka ja pyykkilauta. Pyykinpesu oli paljon työläämpää kuin nykyään koska se tehtiin kokonaan käsin. Vesi piti lämmittää ja pyykkiä jouduttiin liottamaan myös, jotta kaikki tahrat saatiin pois. Valkopyykkiä keitettiin lipeässä, jonka nautittuna oli hengenvaarallista ja siksi lipeäpurkin kyljessä oli pääkallomerkki. 

Vanhat silitysraudat olivat rautaa ja painoivat 2-4 kiloon. Rautoja lämmitettiin puuhellojen päällä ja myöhemmin niihin keksittiin erikseen raudan sisälle sijoitettava sekä kuumennettava sisäosa eli luoti, joka pysyi puhtaana eikä rauta silitettäessä sotkenut vaatteita.

Enpä ollut koskaan ennen törmännyt tällaiseen vempeleeseen kuin vesioinas. Tämä vesioinas on vesipumppu vuodelta 1870 ja se on pumpannut vettä taloon sekä navettaan. Vesioinas oli siis pumppu, joka ei tarvinnut sähköä toimiakseen vaan se otti energiansa virtaavasta vedestä. 

Kovelan traktori- ja maatalouskonemuseossa olisi saanut aikaa kulumaan vaikka kuinka kauan mutta autossa odottanut Mimmi halusi varmasti jo ulkoilemaan ja nuuhkimaan maaseudun hajuja.

Ehdottomasti suositeltava kohde, joka soveltuu koko perheelle. Kyllä maalla on mukavaa!

Museo on avoinna ympäri vuoden 10-18. Museo sijaitsee osoitteessa Kovelantie 130 eli ollaan Helsingin ja Turun puolivälissä suunnilleen. Museonhoitajan tavoittaa myös puhelimitse 050-3703916. Sisäänpääsy traktorimuseoon 8€ / alle 12v. ilmaiseksi. Kartanomuseo 5€. Yhteislippu molempiin museoihin 10€. Kartanomuseo on avoinna vain ryhmille ja erikseen sovittaessa. 

Kovelan traktorimuseo löytyy myös Facebookista ja Instagramista.