LWT 2022 - Lilla Ljuva, Huset vid ån, Kuninkaanlampi ja Pitkänpöydäntalo

 

Ihana Loviisan Wanhat Talot -tapahtuma on nyt takana ja kamerassa peräti 955 valokuvaa! Oli todella ihanaa palata kesän 2019 jälkeen Loviisaan - ihan kuin kotiin olisi taas tullut. Lauantai päivän aloitin ensin hakemalla oman LWT-rannekkeen Mariankadun Lovinfosta. Vaikka kello oli vasta 10 aamulla oli pikkukaupungin kadulla jo vilinää ja vilskettä. Mieleen tulvahti ihania muistoja monilta aiemmilta kesiltä talotapahtumassa vuosien varrelta. Olin tehnyt itselleni tapani mukaan listauksen missä aion käydä ja tänä vuonna listallani oli myös etäkohteita, jotka jätin päivän päätteeksi. 

Muistan kuinka ensimmäisen kerran Loviisa vierailullani yritin ahnehtia aivan liian monia talokohteita yhdelle päivällä. Kaikki kun oli uutta sekä ihmeellistä! Kohteita tapahtumassa on vain niin monta ettei niitä voi millään ottaa kaikkia haltuun edes kahden tapahtumapäivän aikana. Tai minä en ainakaan siihen pysty 😉 Haluan fiilistellä ja valokuvata rauhassa sekä myös jutella talon omistajien kanssa. Mutta jokainen tyylillään. 

Tässä ensimmäisessä postauksessa käyn läpi taloja siinä järjestyksessä kun kiersin niitä Loviisassa. Ajattelin jakaa taloja useampaan postaukseen niin ei tule luku- eikä myöskään kirjoitusähkyä ei lukijalle eikä bloggaajallekaan! 

Lilla Ljuva

Minulle on näemmä muodostunut perinteeksi aloittaa kierros Fröken Wiklundin hurmaavasta Lilla Ljuvasta, joka vuonna 2018 sijoittui Suomen kaunein koti -finaalissa kolmanneksi. Vuonna 1902 rakennettu talovanhus oli saanut tänä kesänä uuden punaisen maalin pintaansa. Vaikka edellinen harmahtavan sininen oli kaunis väri teki punainen minusta talon vielä naisellisemmaksi. Talon ikkunoihin oli myös ilmestynyt lisää tiffanylasia. Keittiöstä oli myös puhkaistu uusi ovi, josta oli käynti uudelle pienelle pihaterassialueelle. Muistan, että tästä oli puhetta jo kesällä 2019 kun viimeksi vierailin Lilla Ljuvassa. 

Värikkäät tiffanylasit siivilöivät valoa kauniisti sisälle ja sopivat hyvin punaiseen ulkoväritykseen. 

Fröken Wiklund on mestari sommittelemaan kauniita asetelmia taloon ja Lilla Ljuvasta löytääkin aina jotain uutta ja ennennäkemätöntä. Esineiden paikkoja vaihtamalla muuttuu tunnelmakin. 

Jännä kultavärinen "peilejä sisältävä esine". Unohdin kysyä mikä tämä itse asiassa on? Riikinkukon komeat pyrstösulat ja niissä olevat "valesilmät" tuovat mielen Agatha Christien romaanimysteerit. 

Vanha - ehkä 1920-luvun - helmikirjailtu iltalaukku. Tätä katsoessa tuli mieleen hapsulliset Charleston mekot, sulkapäähine ja tanssiminen.

Keittiön vaaleanpunaisten lasivalaisimien rykelmä ikkunan edessä oli aika namu! 

Värikkyyttä, kodikkuutta, omaperäisyyttä ja hauskuutta - sitä on Lilla Ljuva ♥

Kurkistus makuuhuoneeseen - siellä se Pielaveden lahja maailmalla eli Pekka kissa oli jossain päiväunilla. 

Parittomat kupit roikkumassa puuhellan yläpuolella - aivan ihania! 

Huset vid ån

Kuten talon nimi antaa ymmärtää seuraava LWT2022 talo sijaitsee ihan Loviisanjoen varrella. Huset vid ån -talon löysin ensimmäisen kerran 2017 joulukotien yhteydessä. Talon ihana värikäs ja pirteä emäntä Roberta Roo on asunut tässä talossa jo lapsena. Huset vid ån on rakennettu jo 1800-luvulla mutta tontilla on joidenkin lähteiden mukaan ollut asutusta jo 1700-luvulla. Toisen kerroksen tämä keltainen valkoisilla ikkuna- ja ovipuitteilla oleva talo on saanut 1950-luvulla. Robertan vanhemmat ostivat talon 1980-luvulla. Talon pihapiirissä kukkivat runsaat kukkapenkit, tontilla on lukuisia omenapuita, kasvimaa ja pieni kasvihuonekin. 

Tähän iloiseen Gustu-koiraan ihastuin jo ensimmäisellä käynnillä ♥ Iloinen hännänheilutus jokaiselle vierailijalle ja tyynesti hän kulki vapaana sekä talossa että puutarhassa. 

Huset vid ån -talossa oli myös kaksi kissaa, joista toinen oli ensin piilossa rappusten alla. Söpöjä ♥

Talosta löytyy jännät romaanirappuset eli talon emäntä on käsin maalannut yläkerran rappusiin perheen suosikkiromaanit - ihan huikea idea! 

Toinen katseenvangitsija talon olohuonetilassa on upea jugendtyylinen kakluuniuuni. 

Tässä talossa on käytetty rohkeasti väriä ja keittiöstä löytyy lämmin terrakotta seinäpinnoilta vai onko se sittenkin "Pompejin punainen"...

Makuuhuoneen värityksessä myös rohkeita värejä eli terrakottaan on yhdistetty voimakasta turkoosia. Kun katsoo tarkemmin tapetissa ui karppeja vesikasvien seassa. Ikoneita, pääsiäismunia, maatuskoita, kauniita vanhoja valokuva, ripaus kullanväriäkin ja mystiikkaa. 

Kuninkaanlampi

Kuninkaanlammella on mielenkiintoinen ja vaiheikas historia. Talovanhus on rakennettu jo 1750-luvulla. Astuessaan sisälle Kuninkaanlampeen sukeltaa samalla Suomen historiallisiin tapahtumiin ja paikkoihin mukaan. Vuonna 1743 solmittiin Turun rauha Venäjän keisarikunnan ja Ruotsin kuningaskunnan välillä. Tämä Turussa allekirjoitettu sopimus päätti pari vuotta kestäneen hattujen sodan ja Venäjän miehityksen Suomessa. Rauhan myötä myös Venäjän raja muuttui Kymijokeen. Enemmän itse talon historiasta voit lukea kesän 2017 postauksestani. Kuninkaanlampi on ehdottomasti paikka, joka pitää itse kokea ja nähdä. 

Punamultainen talo valkoisin ikkuna- ja ovipuitteinen on suloisen kotoinen. 

Olohuonetilan sinivalkoisuus puhuttelee ja tämä väristyshän on myös siirtynyt meille kotiin. Tällä LWT-reissullakin ehdin vähän shoppailla lisää sinivalkoista mutta palaan niihin myöhemmin. 

Tämän ruokapöydän ääreen istuisin mielelläni aterioimaan. Kuvassa näkyviä ruotsalaisen Miljögårdenin sinivalkoisia lautasia löytyy Kuninkaanlammen puodista ja niitä lähtikin neljä Marjon matkaan Avoimet puutarhat -tapahtumasta nyt kesällä. Nyt nappasin itselleni jalallisen, korkean kukkaruukun, jota olin hipelöinyt jo heinäkuussa. Onneksi se oli vielä jäljellä ja muutti nyt Espooseen. 

Olohuonetilassa on käytetty myös voimakasta punaista, joka toimii hyvin sinivalkoisuuden kanssa. Tuo takaseinän taulu on upea katseenvangitsija muuten vaaleassa tilassa. Kuninkaanlammessa värityksen lisäksi viehättää se, että täällä on kunnioitettu vanhaa eikä vaikka lähdetty suoristamaan seiniä vaan annettu niiden olla vähän vinoja. Yli sata vuotta vanhoissa taloissa saa minusta se "rosoisuus ja epätäydellisyys" näkyä. 

Astiahullu kun olen niin joka ikinen kerta täällä käydessäni ihailen näitä astioita, jotka on jätetty esille. Emäntä Olga Pulkkisen astiakokoelmassa on todella paljon kauniita sinivalkoisia, venäläisiä kuppeja. Itse olen onnistunut muutamia löytämään paikallisesta Fidasta mutta lisä ei olisi pahitteeksi eli jos jossain joku bongaan kuppeja saa vinkata!

Kuninkaanlammen puutarhassa täytyy aina pyörähtää pieni kierros ennen seuraavaan taloon rientämistä. Mielestäni lumoava, elämyksellinen tai satumainen kuvaa hyvin tätä runsasta ja monipuolista puutarhaa. Lukematon määrä erilaisia kukkia saa ajattelemaan, että olisi jossain kasvitieteellisessä puutarhassa. Näissä samoilla maisemissa Ruotsin kuninkaalliset kuningas Adolf Fredrik ja hänen poikansa Kustaa III ovat aikoinaan kävelleet. Kustaa III vietti peräti yhden syksyn Kuninkaanlammessa satoja vuosia sitten. 

Pitkänpöydäntalo

Pitkänpöydäntalossa pitää ehdottomasti joka kerta LWT-tapahtumassa piipahtaa! Väkeä oli tänäkin vuonna paljon liikkeellä enkä yhtään ihmettele sillä ilmahan suosi tapahtumaan. Melkein voisi sanoa, että lämpöasteita olisi saanut olla hippasen vähemmän. Lähestyin Mariankatu 7:ssä olevaa jo 1820-luvulla rakennettu taloa pihanpuolelta koska päätin kurkistaa myös talon emännän Kaisa Korpelan keramiikka puotiin siinä matkalla. Enhän minä tälläkään kertaa sieltä ihan tyhjin käsin lähtenyt vaan yksi uusi pupu muutti meille asumaan toisen pupuni seuraksi. 

Pitkänpöydäntalon puutarhassa kukkivat perinteiset kultapallot olivat upeita ja niitä oli todella paljon. Kultapalloista minulle tulee aina mieleen isoäitini mökkipiha, joka aina näin elokuussa oli ihan keltaisenaan kukista. Kultapallo onkin todellinen puutarhan katseenvangitsija ja todella perinteinen ryhmäperenna, joka kukkii runsaasti ja pitkään. Ei siis ihme, että myös Pitkäpöydäntalon maljakoissa oli kultapalloja kuin pieniä aurinkoja! 

Myös pihakanala kukkoineen ja kanoineen oli tuuhean villiviinin peitossa miltei kokonaan. Ja keramiikkapuodin ulkopuolella kypsyivät viinirypäleet auringossa. Kyllä kesä 2022 on ollut ainakin meillä Etelä-Suomessa säiden suhteen aivan käsittämättömän aurinkoinen ja kuiva. 

Korpelat ostivat Pitkänpöydäntalon vuonna 1993 eli he ovat asuneet talossa ensi vuonna 30 vuotta! Muuttaessaan taloon oli se hyvässä kunnossa eli juurikaan ei remontteja ole tarvinnut tehdä. Vuonna 2013 isäntä Tuomo Korpela teki pihapuolelle mutterinmuotoisen lasiverannan. Aina kun astun sisälle taloon tuon verannan kautta mietin miten ihanaa siinä on varmaan istua aamuisin juomassa kahvia ja katsella pihalle pikkukaupungin seesteisessä rauhassa. 

Talossa kulkiessa tulee miettineeksi myös minkälaisia ihmisiä tässä yli 200 vuotta vanhassa talossa on mahtanut asua aikojen saatossa? Onko talossa asunut paljon lapsia tai ehkä myös lemmikkieläimiä. Olen ehtinyt tutustua LWT-vuosieni myötä Korpeloiden ensimmäiseen - jo edesmenneeseen - labradorinoutaja Sedaan, joka aina joulukotien yhteydessä oli pukeutunut punaiseen kaulukseen. Nyt uusi labbis Lilli on hurmannut myös minut ja Lillistä oli valmistunut tänä kesänä myös taulu. Taulussa Lillillä on myllynkivikaulus päällä, ympärillä rakkaat kanat sekä kaniystävä ja totta kai myös herkkuja mm. makkaroita. Lillihän on taulussa kuin kuningatar Elisabet I, joka 1500-luvun jälkipuolella teki oman aikansa muodin suunnannäyttäjänä tämän kauluksen tunnetuksi. Ihan mieletön taulu ♥♥♥

Pitkäpöydäntalon olohuonetilassa riittää tilaa ja kadulle taitaa olla peräti kolme ikkunaa. Tässä tilassa on joskus ennen muinoin saattanut olla myös todella pitkäpöytä juhlia varten. Minulla kun tuo mielikuvitus aina lähtee laukkaamaan taloissa...

Seuraavassa LWT-postauksessa sitten lisää taloja sekä ihania koteja, sisustuksia, värejä ja materiaaleja.  Tulossa myös itselleni täysin uusia kohteita. Pysy kuulolla! 

 

Minun kesätyö historiani - blogihaaste

 

Olen ottanut osaa lukemattomiin blogihaasteisiin mutta itse en ole laittanut alulle yhtäkään. Kesällä 2016 sain todella namuhaasteen Outi's life -blogin Outilta "Loppukesän kollit". Täytyy sanoa, että haastetta oli "oikein ilo silmälle tehdä" ja selata/valita kuvia netistä syövereistä "kolleista". Edelleen ottaisin nuo samat kollit mukaan haasteeseen 😍 

Kesällä 2017 istun tyhjänpanttina Landvetterin lentokentällä Göteborgissa ja odotin Helsinkiin lähtevää konetta, että pääsisin työmatkalta kotiin. Siinä hernerokkasumun laantumista jännitellessä aloin vastailla Tuulannelilta saamaani haasteeseen "Mitä ja milloin viimeksi". Tuo odottaminen kesti sen verran pitkään, että koko postaus syntyi siellä lentokentällä. 

Samana vuonna tartuin toiseenkin Tuulannelin heittämään haasteeseen "25 satunnaista faktaa minusta". Paljastin mm. tandemhypyn taivaalta ja hitsaustaitoni 😅 Kiljusten blogin Minnalta nappasin 2021 haasteen "Kumpi" ja taas paljastui asioita minusta tarkemmin. Olen tehnyt myös blogihaasteita mm. joulusta - itselleni todella rakkaasta ajankohdasta - todella monia. Kaikki blogihaasteet, joihin olen osallistunut löydät hakusanalla "blogihaaste".

Vanhat omat valokuvat taitavat olla vielä lapsuudenkodissani joten vain yhden foton löysin tähän postaukseen. Vuosi tuntematon.

Ajatus luoda oma blogihaaste syntyi siitä, että kummityttöni tiedusteli mitä kesätöitä olen tehnyt aikoinani. Kävimme läpi minun nuoruuteni kesätyöt koulun kesäloman ajalta ja mietin miksen jakaisi niitä myös täällä blogissa. Minulle oli aina itsestään selvää, että kesällä mennään töihin ansaitsemaan taskurahaa. Toki aikakin oli minun nuoruudessani ihan toinen eli niitä kesätöitä oli myös varmaan helpommin tarjolla kuin nykyään.

Ensimmäisen kerran yritin mennä kesätöihin kun olin vasta 13-vuotias ja täyttämässä 14 vuotta vasta kesäkuun 30.päivä. Halusin kiihkeästi uutta monivaihteista retkipyörää ja vanhempani olivat vähän nihkeitä hankkimaan sitä minulle kun minulla oli jo ihan toimiva polkupyörä. Selasin keväällä postiluukusta kolahtanutta Länsiväylä -lehteä ja näin siellä ilmoituksen, jossa haettiin kesätyöntekijöitä elintarvikekauppaan Tapiolassa. Elettiin siis aikaa jolloin vapaista työpaikoista ilmoitettiin vielä lehti-ilmoituksissa ja myös mahdolliset hakemukset lähetettiin kirjeellä työnantajalle. 

Minä soitin rohkeasti sinne kauppaan ja esittelin itseni kertoen tietoja, joita he kyselivät puhelimessa. Luultavimmin minulle sanottiin jo siinä ensimmäisessä puhelussa, että olen liian nuori ja kokematon mutta soittelin sinne varmasti vielä kolmesti kysyen töitä. On jäänyt mieleen viimeisestä puhelusta kauppiaan sanat "Sinä olet kyllä pirun sitkeä likka ja pääset varmaan töihin myöhemmin mutta nyt olet liian nuori." 

Seuraavana kesänä pääsin sitten töihin kun olin jo 15-vuotias. Tai teknisesti kun hain tuota lastenhoitajan paikkaa olin vielä 14-vuotias kun oli toukokuu. Espoolainen perhe, johon oli syntynyt juuri toinen lapsi etsi 1,5 vuotiaalle pojalleen hoitajaa, jotta äiti pystyisi keskittymään vauvaan. Minä sain paikan ja olin kaksi kuukautta heillä ma-pe klo 9-15. Vietin aikaa pikkuvesselin kanssa leikkien mutta tein kodissa myös siivoushommia välillä äidin avuksi. Yhtenä päivänä äidin piti mennä käymään työpaikallaan ihan lähistöllä joten jäin kotiin siis kahden lapsen kanssa. Oikein hyvin meni ja muistan, että vaihdoin myös vaipat pienelle parikuiselle vauvalle äidin poissa ollessa. 1,5 vuotias oli päiväunilla tuolloin jos oikein muistan. 

On jäänyt myös elävästi mieleen kun äiti, lapset ja minä lähdimme loppukesästä poimimaan mustikoita läheiseen metsään. Totta kai 1,5 vuotiaalle tuli isompi hätä ja vaippa ei tainnut ihan pitää. Kotona kuurasin poikaa puhtaaksi kun "sitä hätää oli niskaan saakka". Minulle on jäänyt myös mieleen, että perheen Helsingin yliopistolla töissä oleva isä oli ylpeä siitä, että olin lukioon valinnut ylimääräiseksi kieleksi venäjän enkä latinaa. Isä taisi olla kieltenlaitoksella töissä. Pidimme tuon kesän jälkeen vielä yhteyttä muutaman vuoden. 

Pika-Elanto Pajamäessä, vuonna 1960 (kuva Helsingin Uutiset). Kauppa oli perustettu Pajamäkeen 50-luvun puolivälin jälkeen ja vuonna 2016 siitä tuli Alepa, joka on vielä tänäkin päivänä olemassa. Pitäisikö käydä fiilistelemässä siellä...?

Seuraavan kesätyöpaikan sain isoäitini suhteilla eli pääsin Pajamäen Elantoon. Minut palkattiin leipäpisteeseen eli tehtäväni oli asetella esille Elannon leipomosta tuleva pakkaamaton leipä, leivokset, kakut, piirakat, pullat jne. vitriineihin. Mitään paistopistettä meillä ei ollut. Leipäpisteen vastaava oli todella "karskinoloinen täti-ihminen", joka kävi todella usein tupakalla. Hänen mielestään lukioon meno oli ihan turhaa "duuniin vaan ja tienaamaan". Tulimme kyllä ihan hyvin toimeen. Tosin minun oli vähän vaikea käsittää miksi "lattialle pudonnut leipä heitetään roskiin jos asiakas näkee mutta jos ei näe niin takaisin vitriiniin vaan".😅

Yhtenä kesäpäivänä lihatiskistä oli yksi henkilö sairaana joten sain siirron sinne. Oli ns. maksapäivä eli tuoretta maksaa oli tullut kauppaan ja PALJON! Minua todellakin ällötti jo koskea maksaan koska inhosin myös kaikkia maksaruokia. Mutta urheasti pakkasin maksaa enkä muista, että meillä olisi ollut mitään käsineitä silloin. Yhtenä päivänä jouduin tuuraamaan kassalle mutta onneksi se pesti kesti vain muutamia tunteja. Järjestelin hyllyjä joskus kun oli hiljaisempaa ja olin ainoa kesäapulainen koko kaupassa. Sain suklaarasian kun lähdin joten kaikesta huolimatta minusta varmaan pidettiin siellä. 

Vuotta myöhemmin pääsin kesätöihin taas isoäidin suhteilla Elannon pesutehtaaseen (ent. Pohjolan Pesula Oy), Kunnalliskodintielle Helsingin Koskelaan. Minusta tällä hetkellä tuossa samassa talossa toimii Lindströmin pesutehdas. Työpäivä aloitettiin klo 7 ja meillä oli joka tunti 10 min. tauko, jolloin mentiin ulos vilvoittelemaan. Lämpötila oli +28C eli tuo vilvoittelu tuli tarpeeseen. 

Ensimmäinen työni pesutehtaassa oli työtakkien hoitaminen. Pesutehtaaseen tuli paljon erilaisia työtakkeja, joita eteeni kärrättiin sellainen 80 cm korkea muovisammio ihan täynnä - siis märkiä, pestyjä takkeja. Tehtäväni oli nostaa ne henkareihin, napittaa takit mahdollisimman nopeasti koska henkarit olivat kiinni sellaisessa kiskossa, joka siirsi takit "koneen sisälle kuivumaan". Hoidin myös "kuivauskoneen" toista päätä eli kun ne lopulta tulivat sieltä ulos siirsin takit sellaiseen viikkauskoneeseen, joka teki niistä siistejä pinoja. Piti olla nopea ja näppäräsorminen. Ja kun takkisammio oli tyhjä sait eteesi uuden. Never ending story siis 😆

Kuva lainattu Puro Tekstiilihuoltopalvelujen nettisivuilta.

Kun ihmisiä oli vaikkapa sairaana kesäapulainen tuurasi missä tarvittiin. Toivoin hartaasti etten olisi joutunut ison mankelin viereen töihin mutta sekin toteutui yhtenä päivänä. Seisoimme rivissä valtavan suuren mankelin edessä ja syötimme lautaliinoja mankelitukkien väliin. Satuin katsahtamaan vieruskaverin käsiä ja huomasin, että häneltä puuttui etusormi joten loppupäivän katsoin vain tiukasti mankelia ja omia käsiäni sekä niitä lautasliinoja. Tässä hommassa piti todella olla tarkkana!

Yhtenä päivänä jouduin erottelemaan hotelleista tulleita lakanoita ja se ei ollut ollenkaan kivaa hommaa. Ensinnäkin lakanat pölysivät ihan älyttömästi ja toisekseen ne eroteltiin sen mukaan "mitä eritteitä lakanoissa oli". Emme käyttäneet hansikkaita tai muitakaan suojavarusteita. Vetosin seuraavana päivänä pölyallergiaan ja palasin taas takkieni pariin. Ehdin myös käydä prässäyspuolella yhden päivän ja siellä sai olla todella tarkkana ettei polttanut käsivarsiaan. Lähes kaikilla työntekijöillä näkyi vanhoja paloarpia. Minä selvisin tuosta kesästä kunnialla ja kouluun oli TOSI KIVA PALATA! 

Muutama seuraava kesä sujuikin sitten jo vähän erilaisemmissa ympyröissä eli pankissa. Asiakaspalvelussa en ollut vaan Suomen Yhdyspankin Kilon valtavassa pankkikompleksissa, joka muuten purettiin muutamia vuosia sitten. Istuimme isossa avokonttorissa ja naputimme tietokoneita. Olimme kaikki naisia - totta kai esimiehemme oli mies - ja syötimme tositteita koneelle. Sanotaanko, että työmme liittyi kansainvälisiin tilisiirtoihin ja niiden BIC/SWIFT koodeihin, jotka varmistivat sen, että tilisiirrot löytävät perille oikeaan osoitteeseen. 

Haasteen saa napata kuka tahansa bloggaaja. Haluaisin haastaa seuraavat henkilöt tähän mukaan ja osallistuminen on täysin vapaaehtoista. Odotan mielenkiinnolla mitä muut ovat tehneet kesätöinään.

Kristiina Kortelahti  , Outi's life , Pikku Kepponen , Lumo lifestyle, Via Per Aspera Ad Astra